Ei pelkkää ruusuilla tanssimista

 Seuraa valituspostaus.

Ajattelin, että tekisi hyvää saada purettua tänne välillä vähän vähemmän ruusunpunaisia tuntemuksia siitä, millaista on joskus koiranomistajan arki. Ja nimenomaan arki nivelrikkoisen atoopikko-corgin kanssa. Tällöin joku, joka omistaa koiran jollain edellä mainituista ominaisuuksista, tai vaikka corgista haaveileva, pääsee lueskelemaan toisen kohtalotoverin kokemuksista.
Haluan korostaa postauksen ensimmäistä lausetta. Tässä tekstissä keskityn negatiivisiin tuntemuksiin, vaikka suurin osa arjestamme Lepon kanssa onkin ihanaa, enkä pötköpoikaa pois vaihtaisi millään. <3 Välillä on kuitenkin hyvä päästellä höyryjä ja jakaa niitä huonojakin kokemuksia ja ajatuksia.

Rodun haasteet

Ei ole aina helppoa olla corgi. Molempien corgirotujen suosio ja rekisteröintimäärä on ollut tasaisessa kasvussa usean vuoden ajan, niitä halutaan monenlaisiin perheisiin ja elämäntilanteisiin. Corgeilla on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, koska ne ovat työkoiria, jotka vasta hiljattain ovat alkaneet toimia myös aktiivisina seurakoirina. Ja välillä voikin tulla eteen haasteita, jos kovalla työmoottorilla ja topakalla luonteella varustettu pentu luovutetaan seurakoiraksi perheeseen, jossa koiran aktivointi kattaa vain hihnakävelyä ja pallon heittelyä. Harrastuskoiraksi corgi on kyllä vallan mainion luonteinen ja kokoinen.
Mutta ei välttämättä parhaan muotoinen.

Corgin isoimmat haasteet rotuna liittyvät ehdottomasti liioiteltuun ruumiinrakenteeseen. Kondrodystorfisten (=lyhytjalkaisten) rotujen ongelmista ei puhuta mielestäni riittävästi (Facebookin roturyhmässä ongelmista onneksi kyllä puhutaan avoimesti! <3). Siinä missä brakykefaalisten eli ns. lyttykuonoisten rotujen tyypillisiä ongelmia on puitu uutisotsikoissa jo vuosia, on vasta hiljattain alkanut näkyä muutamia otsikoita "töppöjalkojen" rotutyypillisistä ongelmista. Pitkä selkä yhdistettynä kehityshäiriöllä aikaan saatuihin lyhyisiin jalkoihin ja raskaaseen ruumiinrakenteeseen tuo mukanaan jos jonkin moista ikävyyttä. Corgien lonkkatilastot puhuvat puolestaan; vain 5% kaikista tutkituista pembrokeista on A-lonkat eli terveet lonkat. Kyllä, on hyvä muistaa että koira on muutakin kuin pelkät lonkat, ja D-lonkkainenkin corgi voi elää normaalin koiran elämää jos se pidetään hyväkuntoisena eikä rikkoa muodostu. Tilasto kuitenkin kertoo, että corgin rakenne ei ole terve eikä koiralle ideaali, kun lonkissa on noin paljon vikaa. Mutta ei corgina olemisen haastavuus lonkkiin pysähdy.

Pitkäselkäisyys altistaa mm. välilevytyrälle, erilaisille nikamamuutoksille ja muille selkärangan ongelmille. Meillä on selkäongelmilta lihasjumeja lukuunottamatta onneksi vielä vältytty, joten niistä ei ole tullut lueskeltua sen enempää. Lepon nivelrikosta kerron oman alaotsikkonsa alla erikseen, mutta katsotaanpa miten muuten corgin muotoinen olemus voi haitata:

Kynnet: jalkojen mittasuhteet aiheuttavat sen, etteivät useimmat corgit pysty nostamaan (etenkään etu)jalkojaan riittävän ylös maasta liikkuessaan. Tämä aiheuttaa jalkojen laahaamista, joka kuluttaa jalkojen kahden keskimmäisen varpaan kynsiä, joskus jopa varpaan ihoa tassun päällipuolelta. Ylipaino ja huono lihaskunto ja -huolto lisäävät laahaamista ja kulumista. Lepolla ei nykyään kulu kynnet tai varpaat verille asti (pentuna ja ylipainoisena näin kävi), mutta nuo keskikynnet ovat ajoittain kipeät ja niitä saa aika varovaisesti lyhennellä muihin kynsiin verrattuna. Monet rotutoverit eivät ole yhtä onnekkaita, ja joutuvat sulan maan aikaan (joka voi pk-seudulla tarkoittaa n. 365 päivää vuodessa) välttämään asfaltilla liikkumista tyystin koska muuten on koira kipuinen ja tassut verillä.

Tästä kuvasta saa hahmotettua hieman tuota keskivarpaiden
kynsien kulumista.

Kömpelyys: Älkää ymmärtäkö väärin, corgi on todella nopea ja ketteräkin koira. Mutta ei tuolla kropalla yhtä helppoa ole liikkua, kuin pitkäjalkaisempana olisi. Uiminen voi olla haastavaa ilman liivejä (meillä koira uppoaa hieman liian syvälle uidessaan ilman liiviä ja selkä painuu notkolle), luusta on hankala pitää tassuilla kiinni että saisi mukavemman puruotteen (aiheuttanut meillä välillä turhautuneisuutta ja luut hylätään herkemmin kun ei jaksa työstää niitä), ahtaissa paikoissa ei pääse kääntymään ympäri vaan pitää peruutella, ja itsensä raapiminen ja eri paikoista nuoleminen on hankalaa kun kroppaa ei saa taivutettua lyhyiden jalkojen vuoksi riittävästi. Isompien koirakavereiden kanssa temmeltäessä voi myös jäädä helposti jalkoihin, ja sekös omanarvontuntoista corgia kiukuttaa. :D

Aivastaminen + lyhyet jalat: Alla olevassa kuvassa on Lepon kuono, josta lähti nahat kun se aivasti lähijunassa ja kuono osui karheaan lattiapintaan. Ei ehkä näytä paljolta, mutta koiraa sattui selvästi ja kysyessäni somen corgiryhmässä kokemuksia muilta vastaavasta, yllätyin miten paljon niitä oli. Osalla corgit olivat oppineet aivastaessa kääntämään pään sivulle, jotta kuono ei osuisi maahan. Toisilla taas aina kopse käy kun aivastus tulee, ja muutamalla aivastus kovaa pintaa vasten oli murtanut jopa hampaita. :(

Verisuonet: Lyhytjalkaisten rotujen verisuonet ovat (eläinlääkärin kertoman mukaan) lähes yhtä pitkät kuin normaalijalkaisilla (eli corgin kokoisella koiralla voisi ajatella pienehkön bordercollien mittaisia jalkoja), mutta kun jalkojen luusto onkin lyhyempi, ovat verisuonet haitarilla jaloissa. Tästä en tiedä, onko muuta haittaa kuin että verinäytteen otto voi olla joskus haastavaa, mutta ajatuksena aika hyytävä.

Sellaista on olla corgi.

Atopia ja ruoka-aineallergia

Leppo on ollut siitepölyallergikko ja atoopikko pennusta saakka; kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota normaalia runsaampaan kutinaan Lepon ollessa 9-viikkoinen. Luultiin aluksi kutinan johtuvan possunlihasta kun oireet sattuivat tulemaan aina silloin kun oli jotain sikapitoista syöty, mutta myöhemmillä (tarkemmilla) selvittelyillä löytyikin pahimpien iho-oireiden aiheuttajaksi maitotuotteet ja siitepölyt. Mutta en kertoile sen pitemmin tässä meidän allergiatarinan alkumetreistä, niistä voi lueskella blogia selailemalla jos kiinnostui lukemaan tarkemmin. :)

Allergia-arjen pieniä iloja: ennen oli käytössä 1/4
isommasta tabletista, joten tabletit piti aina jakaa leikkaamalla
tabletinjakajalla osiin. Hokattiin uuden ell:n kanssa, että
pienessä Apoquel-tabletissa on about sama määrä lääkeainetta
kuin 1/4-tabletissa isompaa kokoa. Ah mikä arjen helpotus!

Iho-oireet pysyvät onneksi hyvin kurissa Apoquel-allergialääkkeellä, öljylisällä, pesuilla tarvittaessa ja talvisin säännöllisellä tassuhuollolla. Monilla atooppisilla koirilla on tilanne ja esim. ihon ulkonäkö paljon pahempikin kuin meillä, joten olen kiitollinen että ollaan löydetty näin helposti lääkitys ja toimivat hoitomuodot Lepolle.

Ilmaista tämä atoopikon kanssa eläminen ei toki ole, eikä aina helppoa (niin ihmisen kuin varsinkaan itse potilaan mielestä). Apoqueliin kuluu rahaa 200-250€ vuodessa, ja muuhun (öljylisä, tassuvoide, shampoot) arviolta 90€ vuodessa, sisältäen mun työpaikan henkilökunta-alet. Tähän päälle sitten toki tulee yllättävät sairastumiset ja niiden hoito, kuten hotspot, furunkuloosi, silmä- tai korvatulehdus, joita on onneksi tähän mennessä tullut n. yksi vaiva per vuosi -tahtia. Ei mulla silti ikinä ole ollut oloa että en haluaisi maksaa näistä jutuista, niiden avulla kuitenkin Leppo voi hyvin (Terolle sanoin kyllä viimeksi kun hän kävi poikkeuksellisesti apteekissa hakemassa allergialääkkeen, että "älä sitten järkyty kassalla..." :D), mutta kyllähän tuo aina huolta aiheuttaa silloin kun on niitä hetkiä, jolloin koira ei voi hyvin. Ja vaivojen hoitaminen toki on raskasta ajoittain, ja koiralle kurjaa.

korvatulehdus

Viime talven anturoiden kunto.
Iho oli kahdesta kohtaa verillä,
ja anturoissa kipeää kulumaa.
5 päivän tehokuuri tassurasvauksessa
teki tehtävänsä, jonka jälkeen jatkettiin
rasvailua väh. viikoittain kevääseen asti. <3

Ehkä kuitenkin eniten harmistusta emännälle on aiheuttanut joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen Lepon atopiaan. Silloin kun Leppo oli nuori ja selviteltiin noita allergiajuttuja enemmän ja jutustelin Lepon sisarusten omistajien kanssa aiheesta myös avoimesti (ajatellen että tottakai muidenkin on hyvä tietää meidän tilanne, jos tulee oman koiran kohdalla vastaavaa), suhtautui Lepon kasvattaja aiheeseen tosi nuivasti. En käy sen tarkemmin yksityiskohtia puimaan, mutta asenne oli vähän "uskon sitten kun näen"-tyyppinen, ja "ei minun koirilla vaan ikinä ennen ole ollut". Emme ole kasvattajan kanssa enää yhteyksissä, sain aika selvän kuvan että häntä kiinnostaa kasvattiensa kuulumiset niin kauan, kun ne ovat positiivisia ja kaikki on ihanasti.
Muutenkin särähtää korvaan pahasti, kun kerron jollekulle koirani ongelmista ja (silloin kun Leppo on nähtävillä) saan välillä kommentin:
"Mutta eihän se näytä yhtään atooppiselta/sairaalta."
Ei, ei näytäkään, koska käytetään hitokseen aikaa, vaivaa ja vähän rahaakin sen hoitamiseen. Atopia ei näy päälle päin, silloin kun hoitomuodot on kohdillaan, ja koira pystyy elämään lähes terveen koiran elämää. Se ei tarkoita, etteikö nähtäisi vaivaa ja kannettaisi huolta joka ikinen päivä sen eteen, että oireet pysyisi kurissa. Sama olisi sanoa masentuneelle ihmiselle "Mutta ethän sä näytä yhtään masentuneelta." -_-

Kaikki sairaudet ei näy päälle päin. Se ei tarkoita, että niitä ei olisi.

Nivelrikko

Leppo sai nivelrikko-diagnoosin hieman alle 5-vuotiaana. Sillä on lievää rikkomuutosta olkanivelten nivelpinnoilla, ja ilkeät koukkumaiset luupiikit samaisissa nivelissä. Pelkät tulehduskipulääkekuurit eivät tuoneet meille apua, mikä kieli ehkä siitä, että nuo luupiikit sattuivat kudoksiin hinkatessaan enemmän kuin nivelpinnalla oleva mahdollinen tulehdus. Niinpä ollaan käytetty Lepolle nyt päivittäin gabapentiiniä kipujen poistoon, jonka ansiosta se on useimpina päivinä pirtsakka kuin kuka tahansa 6v koira. Lääkitys on todennäköisesti sillä lopun elämän, jos se vain toimii ja sopii jatkossakin.

Nivelrikko ei haittaa meidän arkea kovasti, ainakaan tällä hetkellä. Pientä muutosta piti tehdä leikkimistapoihin (noutoleikit pois pelistä), lenkkeilyn määrään ja laatuun ja Lepon hierontaväleihin, ja nivelravinteet on tullut lääkityksen ohella jäädäkseen Lepon ruokalistalle.
Tavallaan on käynyt onni onnettomuudessa, että rikkodiagnoosi meille tuli. Ollaan pystytty nauttia vähemmän kroppaa kuormittavasta aktivoinnista ja oivaltaa uusia aktivointikeinoja, ollaan voitu temppuilla omaksi iloksi kevyttä ja lihaskuntoa ylläpitäviä temppuja, eikä ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että Lepon kanssa ei enää aktiivisesti saati tavoitteellisesti harrasteta mitään raskasta lajia. Tavallaan siis suorituspaineet on kadonneet kokonaan, vaikka en tietenkään käytä rikkoa tekosyynä liikunnassa tai muussa laiskottelulle.

Aina välillä nivelrikko kuitenkin painaa mieltä. Koiran liikkumista tulee välillä kytättyä turhankin tarkkaan sen varalta, että onko se kipeä. Leikkiessä liukastuva/kompuroiva koira saa väkisinkin ajatuksen "tuo tulee ehkä sattumaan myöhemmin" pompsahtamaan mielen päälle. Joskus olisi kiva lähteä päiväretkelle tai vaikka yhden-kahden yön vaellukselle kuten "ennen vanhaan". Sitten sitä muistaa, että eihän tuo koiraherra enää semmoiseen pysty. Nivelrikosta kärsivälle parasta liikuntaa on rauhallinen, monipuolinen maastoliikunta lyhyemmissä pätkissä useaan kertaan päivässä. Koko päivän kestävä patikointisuoritus ei siis tule kysymykseenkään, ellei hankkisi Lepolle kantoreppua.

Leppo 1v Repovedellä päivävaelluksella

Luonnollisesti ajatukset myös käyvät aina välillä Lepon lopettamisessakin. Että osaako sitä sitten päästää irti ajoissa, että tietääkö sitten, milloin koiralla on liian kipeä tai hankala olla tässä maailmassa. Somessa on tullut törmättyä suureen joukkoon ihmisiä, jotka lopettaisivat koiransa jo siinä vaiheessa, kun päivittäinen kipulääkitys olisi seuraava askel. Meitä on moneen junaan, mutta aika moni koiranomistaja tuntuu olevan siinä käytännönläheisessä junassa, jossa ei aleta lääkitsemään koiraa lopun elämäksi vaan se lopetetaan. Onhan se toki niin, että koira ei lopetuksesta kärsi, ja olen samaa mieltä siinä, että jos lääkityksestä huolimatta koira ei voi elää reipasta ja iloista elämää, on aika päästää irti. Elämänlaadun arvioiminen puhumattoman eläimen kohdalla, joka elää aina hetkessä eikä ymmärrä miksi siihen sattuu, on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että osataan toimia oikein, sitten kun on sen aika.

Nämä kaikki rakenteesta, atopiasta, allergiasta ja nivelrikosta johtuvat haasteet on osa meidän arkea ja niihin on aika lailla rutinoitunut vuosien saatossa. Haluan uskoa, että Lepolla on vielä monta iloista vuotta aikaa meidän kanssamme, ennen kuin sen kunto huononee liiaksi. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää mitä tuleman pitää (Lepon isähän esimerkiksi kuoli yllättäen kasvaimeen 7-vuotiaana </3), joten pitää koittaa elää itsekin yhtä huolemattomasti kuin koirat elävät. Hetkessä.

Ruokkiminen säästeliäämmin

Arvioisin, että noin viimeisen vuoden ajan olen mennyt Lepon ruokinnassa ns. "helpoimman kautta", ajattelematta ruuan hintaa. Tärkeimpinä kriteereinä on ollut, että ruoka on laadukasta ja maistuvaa, sopii Lepon vatsalle, riittävän kevyttä ettei koira liho pikkumurusesta heti, eikä mun tarvitsisi nähdä sen valmistamiseen suurempaa vaivaa. Välillä on toki tullut ostettua lihojakin, joita sitten olen keitellyt (koska Lepon maha ei ole sietänyt raakalihoja useampaan vuoteen), pakastanut ja sitten käyttöön ottaessa sulattanut. Mutta useimmiten en ole jaksanut nähdä vaivaa, jos rehellisiä ollaan.

Nyt, kun meille on tulossa pikku ihminen talouteen, tulee yllä olevien kriteerien lisäksi hinta mukaan yhtälöön. Meillä ei siis mitään ihmeempiä rahahuolia ole, mutta hiljattain olen nyt alkanut enemmän miettiä sitä, missä asioissa voin koiranpidossa ja muussa ostokäyttäytymisessäni järkevästi säästää. Jotta sitten niitä rahahuolia ei tulisikaan.

Lepon lääkitys on semmoinen asia, mikä tulee maksamaan aina, ja siitä ei voi joustaa. Allergialääke Apoquel maksaa 102,71€ / 100tbl, joka riittää meillä 100 päivälle. Siitepöly- ja homekausi on sen pituinen kun on, joten useampi paketti tulee vuodessa menemään. Tämän lisäksi on ympärivuotisessa käytössä nivelrikkokipuun gabapentiini-liuos, joka on onneksi päiväannokseltaan huokeamman hintaista.

Lisäravinteet on toinen asia, jotka on pidettävä menossa mukana ja laadukkaina, jotta saadaan ennaltaehkäistyä ongelmia ja pidettyä mm. atoopikon iho kunnossa. Merilevärouhe (hampaiden hyvinvoinnin edistämiseksi) on onneksi edullista kun valitsee vähän mitä merkkiä ostaa (tai jos saa kaverilta ilmaiseksi kuten viimeksi :D), eikä hammastahnaakaan niin paljoa kulu vuodessa. Ilman merilevää koitettiin olla tuossa jokunen viikko - kuukausi, ja selvästi haisi koiran hengitys enemmän ja hammaskiveä kertyi pikkuriikkisen päivittäisestä harjaamisesta huolimatta. Mutta tulipa kokeiltua. Avitalin lohiöljy on meillä todettu toimivimmaksi öljylisäksi ihon ja turkin kannalta, ja tykkään myös kalaöljyjen niveliä voitelevasta ominaisuudesta verrattuna kasvipohjaisiin öljyihin. Nivelrikon takia meillä on myös nivelravinteet toki käytössä, koska en luota että kuiva- tai märkäruuista tulisi niitä tarpeeksi (varsinkin kun huomioi Lepon pienen annoskoon). Nivelravinteissa itselleni on tärkeintä kondroitiinin lähde (ei hain evästä peräisin olevaa! Haiperäiset kondroitiinilähteet on aina haille kipua tuottavia ja täten epäeettisiä) ja hyvä hinta-riittoisuussuhde. Siksi ostetaan Avital Flexiä ja nimenomaan tablettimuotoisena eikä jauhemaisena (koska tabletti on riittoisampi hintaansa nähden), vaikka murskaankin sen puolikkaan tabletin jauheeksi ruuan joukkoon.
En tule siis lisäravinteitakaan jättämään pois tai ainakaan vielä muokkailemaan, kun on hyvät löydetty.

Kuivaruoka

Kuva: https://www.mustijamirri.fi/nutrima-weight-balance-koiranruoka?42464

Leppo on syönyt jo pidemmän aikaa Nutriman Weight Balance-kuivaruokaa iltaisin ja lenkkipalkkana. Tässä ruuassa on rasvaa riittävän vähän (kun ottaa huomioon että Leppo saa päivittäin n. teelusikallisen lohiöljyäkin), jotta sitä on voinut antaa 2dl päivän aikana. 2dl on meille hyvä määrä, sillä yleensä se riittää hyvin lenkeillä palkkaamiseen ja namietsintöihin, ja kuppiin jää (useimmiten) muutama nappula rouskuteltavaksi iltalääkkeen ja lohiöljyn kaverina. Ruuassa on 28% proteiinia ja 12% rasvaa.
Nutrima Weight Balance maksaa normaalihintaisena 82,90€/12kg ja kestää meidän käytössä arviolta 3kk, joten kuukaudelle jäisi hintaa n. 27,63€.
(Tässä vaiheessa muistutan lukijoita, että saan toki henkilökunta-alet Mustilta ja Mirriltä ostamistani tuotteista, mutta käytän tässä postauksessa tuotteiden normaalihintoja.)

Korvaavaksi nappulaksi valitsin uuden tulokkaan Brit Freshin, ja sieltä Fit&Slim -version. Tässä ruuassa on proteiinia 27% ja rasvaa 12%, noilta osin siis hyvin saman oloinen ruoka. Isoin ero lienee käytetyt proteiininlähteet (Nutrimassa kala ja ankka, tässä kalkkuna) ja päähiilarinlähde. Molemmissa on saman verran tuoreena lisättyä lihaa, kuivatun lihan määrä on Brit Freshissä 7% pienempi. Brit Freshin päähiilihydraattina toimii herne, kun taas Nutrimassa täysjyväriisi. Olettaisin, että kuivalihan määrä ja hiilarilähde ovat osittain syynä Brit Freshin edullisemmalle hinnalle, mutta missään nimessä en näe sitä sisällöltään lainkaan huonona ruokana. Nutriman hintaa nostaa varmasti myös valmistustapa; nappulat puristetaan ekstruuderin eli tietynlaisen lämpöpursottimen läpi, joka mahdollistaa normaalia matalemman valmistuslämpötilan (=ravintoaineita säilyy lopputuotteeseen paremmin hyödynnettävinä kuin kovemmissa lämpötiloissa kuumennettaessa). Brit Freshin Fit&Slim-ruoka maksaa normaalihintaisena vain 57,90€/12kg, eli 19,3€/kk.
Normaalihintaisista pusseista maksava henkilö säästäisi tällä vaihdoksella siis kuukaudessa 8,33€, se tekee vuodessa jo melkein satasen verran.

Vasemmalla Nutrima Weight Balance, oikealla Brit Fresh Fit&Slim

Brit Fresh on nappulakooltaan selvästi Nutrimaa pienempää ja teräväkulmaisempaa, vaikka kokoero ei lähikuvassa niin suurelta näytäkään. Raksu on vähän tiiviimmän oloista myös, siinä missä Nutrima on perusmassaltaan ilmavampaa (ekstruusio-valmistusmenetelmä ehkä saa sen aikaan?).

Leppo on syönyt Brit Freshiä nyt vähän yli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko meni ruuan vaihdokseen pikku hiljaa Nutriman osuutta pienentäen. Toistaiseksi se näyttäisi sopivan meille hienosti! Ulosteen koko on ehkä himpun verran isompi, mutta sitä osasin odottaakin koska herne vs. riisi, ja tuotosten laatu on kuitenkin oikein hyvä. Kun aloitin ruuan antamisen, Lepolla rähmi toinen silmä ja punoitti päivän verran. Rähmiminen meni kuitenkin putsaamalla ohi, joten saattoi olla vaan ikävä sattuma ja siitepölyä, hiekanjyvä tmv. silmässä.

 Ruoka maistuu Lepolle tosi hyvin, ja pienempi nappulakoko on myös ollut tosi kiva juttu. Se tarkoittaa meinaan sitä, että 2dl:aan menee määrällisesti enemmän nappuloita kuin Nutrimaa syöttäessä. Tämä tarkoittaa toki enemmän palkkauskertoja, enemmän namietsintöihin nameja heiteltäväksi, ja silti niitä jää iltaruualle reilusti syötäväksi tai aktivointileluihin piilotettavaksi. Se tarkoittaa kyllä myös sitä, että 2dl Brit Freshiä painaa himpun verran enemmän kuin 2dl Nutrimaa, joten pitää pitkällä tähtäimellä seurata Lepon mahdollisia painonmuutoksia.

Meillä on Nutrimaakin vielä jäljellä säilytysastiassa n. parille kuukaudelle, mutta halusin testata ennen vauvan tuloa rauhassa Brit Freshiä, että miten ruoka mahtaisi sopia. Jotta voin sitten turvallisin mielin ostaa ison säkin sitä, kun Nutrima alkaa huveta loppuun. :)

Kostea ruoka

Leppo saa aamuisin 100g märkäruokaa (tai kypsennettyä lihaa). Näitä ollaan vaihdeltu ja testailtu ajan kanssa enempi, että mitkä maistuu ja sopii Lepon vatsalle parhaiten.

Yhdessä vaiheessa ostin oikeastaan pelkästään Naturediet-märkäruokia, koska 200g purkki oli hurjan kätevän kokoinen ja rakastan ajatusta, että koiran märkäruokapakkaukset pystyy kierrättämään pahvinkeräykseen metallin tai muovin/sekajätteen sijaan. Mutta. Totesin että näissä märkäruuissa on meidän päivän ruokamääriin nähden liian paljon rasvaa (8%). Leppo meinaan alkoi aina lihoa, jos söi yksinomaan näitä märkäruokia pidempään. Haluaisin kuitenkin tarjota koiralleni virikettä ulkona namietsinnän muodossa (nappulan määrä) ja jotain tekemistä leuoillekin (järsittävät puruluut/herkut), joten hieman kevyempi aamuruoka olisi paikallaan. (8% saattaa kuulostaa todella kevyeltä verrattuna jo tosi kevyeeseen nappulaan jossa 12% rasvaa, mutta on hyvä ottaa huomioon että kuivaruuan imeytyvyys on kehnompaa kuin kostean ruuan!)

Kosteassa ruuassa pakkauskoko ja kätevyys ovat myös kohtalaisen isossa roolissa. Märkäruuat säilyvät avattuina jääkaapissa yleensä 3vrk, joillain merkeillä vain 24-48h. Jouduin siis isompia pakkauksia (jotka olisivat kilohinnaltaan kyllä edullisempia) pistämään osan pakastimeen avaamishetkellä, tai katsella närästävää ja/tai muuten vatsavaivaista koiraa sen syötyä lievästi pilaantunutta sapuskaa.

Siispä Leppo on nyt pidempään syönyt aamuisin Edgard&Cooperin märkäruokia, jotka sopivat sen vatsalle tosi hyvin ja maistuvat, ja niissä on 5% rasvaa. Alumiinisista metallivuuista tulee vähemmän metallijätettä kuin 400g ruokien metallitölkeistä, eikä ruokaa ole välissä tarvinnut pakastella ja sulatella. Mutta eihän se edullista ole. Kaksi 150g vuokaa ruokkii Lepon kolmeksi päiväksi, eli vuokia kuluu kuussa 20kpl. Se tekee yhteensä 32€/kk aamuruokien hintaa. Toki voisin mennä vieläkin laiskemmin ja kalliimmin ja ostaa Edgard&Cooperin luomu-märkäruokia. 100g vuoka olisi juuri Lepon yhden aterian kokoinen, jolloin 30kpl vuokia maksaisi kuukaudessa 53,7€. Noita luomu-ruokia en ole kuitenkaan ostellut kuin hätävaroiksi joskus, jos ollaan vaikka lähdössä vain yhdeksi yöksi reissuun johon tarvitsee sen yhden aterian. Tai jos reissussa ei ole ollut mahdollisuutta säilyttää avattua märkäruokaa jääkaapissa, silloin pikkuvuuat ovat olleet oikein näppäriä.

Kuva: https://www.mustijamirri.fi/maukas-herkka-kypsa-ateria-500-g?55109

Ensimmäisenä siirtona edullisempaan märkäruokaan aion kokeilla vaihtaa Lepon Maukas Kypsä aterioille (kunhan ollaan rauhassa ensin kokeiltu tuo kuivaruoka-asia ja mahdollisesti vauva-arjen hektisyys helpottanut hieman). Ne olisi kotimaisia, kypsiä pakasteaterioita 500g pötköissä, ja ainakin aiemmin Lepolle kävi Herkkä kypsä ateria ihan mukavasti vatsalle. Rasvaakin olisi vain 5,8%. Kätevyys toki tässä vähän kärsii sillä pitää ensinnäkin kantaa pakasteita kotiin, ja toisekseen en voi sulattaa koko pötköä kerralla (koska Leppo syö vain 100g päivässä ja ruoka ehtisi pilaantua jääkaapissa). Minun tarvitsee siis kotiin tultua leikata pötköstä n. 2/5 erilleen ja pistää pötkönpuolikkaat sitten vasta pakastimeen.

Mutta hintaa on yhdellä pötköllä vain 2,69€, ja pötköjä kuluu kuukaudessa kuusi kappaletta. Eli yhteensä 16,14€ kuukauden aamuruuille, siis 15,86€/kk edullisempaa kuin Edgard&Cooperin 150g märkäruuat! Se tekisi vuodessa 190,32€ säästön.

Olen silmäillyt (ja joskus kokeillutkin jo) Bozitan märkäruokia myös. Ne olisivat kohtuu edullisia, myytäisiin pahvipakkauksissa, rasvaa 5,5%, tulisivat Ruotsista. Pakkauskoko on vain vähän haasteellinen; 370g eli Lepon täytyisi syödä vähä yli 120g päivässä jottei minun tarvitsisi pakastaa osaa, vaan sen ehtisi syöttää avaamisen jälkeen kokonaan ennen pilaantumista. Mutta pidän tämän silti mielessä.

Kaikista helpoin ratkaisu kosteaan ruokaan olisi toki raakaruoka-pullat ja palalihat, niitä kun voisi vain sulattaa aina sopivan määrän aamusella. Niiden kilohinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin pötkönä myytävien raakalihojen tai kypsien aterioiden, mutta silti selvästi edukkaampi kuin tämän hetkisten märkäruokien hinta.

Mutta kun se raaka ei käy!

Voi kunpa Maukkaan Kypsä -aterioita myytäisi pullamuodossa... Olen aina välillä koittanut testailla, jos Leppo pikkuhiljaa sietäisikin raakaa taas, mutta ainakaan kana ja seiti eivät sovi edes pieninä määrinä raakana. Nautaa Leppo sai muutaman palan ja roippeen raakana kesälomalla, kun vartaiden teosta jäi yli, eikä siitä yllättäen tullutkaan vatsaoireita! Myös pieniä määriä raakaa lohta on herran vatsa sietänyt silloin tällöin. Joten elättelen pientä toiveen poikasta, josko esim. tuo raaka nauta voisi käydä vielä jonain päivänä/lähiaikoina meille...

~~~~~~~~

Sellaista analyyttisempaa tekstiä tällä kertaa! Jos et jaksanut lukea kaikkea niin ei se mitään, ymmärrän, että kaikki eivät suhtaudu yhtä intohimoisesti koiran ruokintaan kuin allekirjoittanut. :D Sain ainakin itseäni varten kaikki ajatukset muistiin, ja blogiin jätettyä postauksen että tällaisia asioita on tullut pohdittua ja testailtua. Kertoilen sitten myöhempien postausten ohella lyhyemmin miten ruokintatestailun kanssa menee, erityisesti sitten kun päästään tuohon märkäruokien vaihdokseen ja joskus (ehkä) kunnolla raakojen uudelleenkokeiluun.

Ensi kertaan!

Kesän sekalaiset kuulumiset

Heipä hei! Kesä on blogin osalta hurahtanut vähän turhankin nopeasti ohi, mutta en jaksa ottaa stressiä postausten määrästä tai tiheydestä. :) Olen päivitellyt Lepon kuulumisia aktiivisesti instan puolelle, sinne on helppoa ja nopeaa laittaa kuvat ja kuulumiset. Tuntuu ettei ole ollut aikaa ja jaksamista istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan töiden ja kaiken muun ohella. Mutta nyt, kun olen sairaslomalla, alkaa energiaa taas olla muuhunkin kuin töiden jälkeen sohvalla makaamiseen.

Leppo on siis saamassa pikkusisaruksen syyskuun puolivälissä, kun meidän esikoisen olisi määrä syntyä. Sen vuoksi onkin ollut energiat vähän vähissä, ja kaikenlaista muuta puuhaa mikä on vienyt ajatuksia pois blogin kirjoittamisesta. :D Ajattelin, että tänne blogin puolelle olisi kuitenkin mukava pistää sitten pohdintoja koiran ja vastasyntyneen vauvan yhteiselosta, että miten meillä arki lähtee rullaamaan alusta asti jne.

Leppo sai Tampereella käväistessä lelukseen mun vanhan karhu-pehmon. :D

Itse raskauteen Leppo ei ole tuntunut reagoineen kummemmin. On se ehkä vähän enemmän hellyydenkipeä kuin ennen, mutta ei niin selvästi että voisin sanoa sen liittyvän raskauteen vuorenvarmasti.

Toisilla lemmikeillä on tapana pitää päätä odottavan äidin vatsan päällä, tai muuttua suojelevammaksi emäntäänsä kohtaan tmv, mutta meillä en ole havainnut sellaista käytöksen muutosta mitenkään ihmeemmin. Leppo on sama vekkuli itsensä kuten aina ennenkin. <3

Kesälomakin meillä jo oli ja meni, ja käytettiin se aika tehokkaasti hankkimalla vauvatarvikkeita ja kotiin puuttuvia juttuja ja pihakalusteita, ja näkemällä kavereita ja sukulaisia. Sitten olin parisen viikkoa töissä, ja totesin että jalat menee todella huonoon kuntoon enkä jaksanut mitään, joten nyt sitten tiistaista asti ollaan oltu saikulla ja kirjaimellisesti vain odotetaan. Muutamia pieniä hankintoja pitää vielä tehdä, mutta aika pitkälti odottelua ja hengailua tämä "loppuodotus" kyllä on.

Leppoa ei moinen odottelu haittaa, se nautiskelee kun ollaan molemmat kotona enemmän (Tero tekee etätöitä ja mä olla mölllötän ja kasvatan mahaa). :D Jaksan vähän paremmin hengata ulkonakin sen kanssa nyt kun ei työpäivät vie mehuja pois, vaikka kulkutahti onkin hidasta eikä matkat aina kovin pitkiä. Mutta Leppo nauttii ihan vain ulkona olemisestakin, jos ei ole sadekeli.

Leppo on myös innokkaana osallistunut vauvantarvikehankintojen tutkimiseen, kuten uteliaan corgimiehen kuuluukin. Äitiyspakkausta piti nuuskutella vallan tarkasti ja vähän katsoa tyrmistyneenä, kun ei saanutkaan itselleen pakkauksessa olevaa unilelua. Vaunujen kokoamisessa Leppo oli myös kovasti avuksi, ja näytti hieman hämmästelevän lopputulosta:

"Mikäs se tää nyt on? Pyörät siinä ainakin näyttäs olevan, saanko haukata?"

Jää nähtäväksi, tarvitseeko Lepon kanssa kuinka paljon harjoitella etukäteen vaunujen kanssa kulkemista. Lähinnä tuo mietityttää, että yrittääkö se alkuun purra vaunujen renkaita tai muuten paimentaa niitä. Luultavasti yrittää. :D Mutta harjoitus tekee mestarin, kyllä siitä vielä hyvä vaunun vierellä kulkija saadaan. :)

"Ainakin, jos palkkanamput on kohillaan!"

Takapihan korituolin pehmusteet on aina yön ajan ja sateelta turvassa
olkkarin puolella, Leppo on tästä keksinyt itselleen oivallisen pedin. :D

Olen ostellut Lepollekin jo vähän juttuja varastoon, ja pohtinut ruokintaa enemmänkin. Sitten toki, kun h-hetki koittaa ja täytyy lähteä synnyttämään, lähtee Leppo hoitoon Teron vanhemmille Kotkaan (ellei korona estä Teron tulemista synnärille kokonaan, tällöin Tero olisi varmaan Lepon kanssa kotona). Olen vähän selvitellyt ja kokeillut, mitkä märkäruuat on kätevimpiä reissuun, mitkä järsittävät toimii masun kannalta ja maistuu, ja juhannuksena jo vietiinkin uusi kuivaruokapussi Lepolle sinne odottamaan.

Kotona on myös oltava järsittävien ja ruokien ym. kuluvien tarvikkeiden varustelutaso hyvä, niin mun ei tarvitse heti olla ostelemassa kaappiin lisätäydennystä vauvan kotiuduttua. Aion siis pitää ruokakaapin täyttöasteen vähän korkeammalla nyt kun olen vielä yhtenä kappaleena, niin ei lopu yhtäkkiä koirulta ruoka kesken. :) Valvatti-käärmeellekin tarvitsee käydä ostamassa lähiaikoina isompi erä hiirenpoikasia pakkaseen, ja myös isompi vesikuppi terraarioon ja pohjamateriaalia varastoon.

Yllä näkyy uusi aktivointikapistus, Basic Yummy mat eli nk. nuolumatto. Silikonisen maton uriin liiskataan lusikalla märkäruokaa, jauhelihaa tai muuta kosteaa ja pehmeää herkkua (kuten vaikka Lepon lempparia, banaania) ja annetaan koiralle tarjolle joko suoraan tai pakkasen kautta! Nuoleminen rauhoittaa, pakastettu herkku viilentää, ja koiran syöminen hidastuu ja se saa aivoilleen tekemistä virikeruokailun avulla. :) Leppo nuoleskeli pakastamatonta märkäruokaa alustalta 5-10min, voisin kuvitella että pakastettuna maton parissa menisi vieläkin kauemmin! Tarvitseekin ehkä koittaa lämpimänä päivänä tarjota vähän pakastettua banaania tästä.

 Kirjoittelin yllä, että on tullut pohdittua Lepon ruokintaa hieman enemmän viime päivinä. Teen tästä vielä omaa postaustaan, kunhan päästään testailemaan ja toteamaan pohdintani tuloksia käytännössä. Mutta tuo tuleva perheenlisäys on saanut pohtimaan, voisiko Lepon ruokinnasta jossain kohdin saada säästettyä hieman rahaa. Ei meillä rahahuolia ole ainakaan vielä ollut, mutta mietiskelin vain kun Lepon lääkitykseen kuluu joka tapauksessa rahaa ja niistä ei voi nipistää, niin jos löytäisin edullisempia vaihtoehtoja laadukkaaseen sapuskointiin. :)

Mutta tästä lisää jossakin seuraavassa postauksessa! Ensi kertaan!

Fysioterapiaa

Leppo pääsi käymään fyssarilla viikko sitten! Tavoitteena oli toki hieroa mahdolliset jumit pois, ja saada vinkkejä nivelrikkoisia olkaniveliä ympäröivien lihasten vahvistamiseen. Leppo oli vaikuttanut aavistuksen jäykältä, joten ajattelin että olisi hyvä aika käydä testaamassa fyssarikäynti töissä.

Nokkaeläin :3

Suunnattiin siis Suomenojan Mustiin ja Mirriin, jossa olen vetänyt pentutreffejä ja nyt korona-aikaan tehnyt enemmänkin vuoroja. :) Kyseinen myymälä on yksi Mustin ja Mirrin hyvinvointimyymälöistä, jossa on tarjolla trimmauspalveluita, ravitsemusneuvontaa, fysioterapiaa ja hierontaa ja eläinlääkäripalveluita. Leppo ei ollut käynyt Suomenojan myymälässä aiemmin.

Pitkästä aikaa bussillakin pääsi pötkylä matkaamaan. :)

Leppo kävi iloisena tervehtimässä kaikki myyjät (ja muutaman asiakkaankin) kun myymälään päästiin, ja nuuskutteli kiinnostuneena koko myymälän lävitse. Yllättäen herkkuosastot vaativat tarkempaa nuuskimista kuin muu myymälä. :P 

"Voitaisko ostaa täältä korista jotain?"

Sitten päästiin fyssarin vastaanotolle. Leppoa alkuun vähän jännitti, kun se ei tiennyt että tultiinko nyt eläinlääkäriin vai mikä mahtoi olla homman nimi. :D Oli tosi hyvä, että Leppo sai rauhassa tutustua tilaan ja nuuskia itsekseen alkuun, ennenkö aloitettiin käsittelemään. Kun Leppo huomasi, että häntä vain hierotaan, oli sen paljon helpompi rentoutua. Vaikka ihminen ja tila oli täysin uusi, oli hieronta Lepolle sen verran tuttua että se otti oikein rauhallisesti ja nautiskelikin silmin nähden aina välillä. :D

Tässä nautiskelu-ilmettä. :D

Leppo koki myös uudenlaisen (ja ilmeistä päätellen aivan taivaalliselta tuntuvan) elämyksen, kun fyssari päätti Lepon rauhallisuudesta johtuen kokeilla rentouttaa lannerankaa ja avata sieltä jännityksiä. Sen fyssari teki nostamalla Lepon takajalat ja pehvan matosta vähän ilmaan, ja (mun silmissä) liikutteli ja pyöritteli takapäätä hetken rauhallisesti. Samanlainen käsittely tehtiin toisellakin kyljellä maatessa, ja taas Lepon ilme oli kuin käsittely olisi paras juttu mitä se on ikinä tuntenut. :'D

Lepon lapojen takaa löytyi trigger-pisteitä eli kipupisteitä, sellaisia tiukkoja jumeja joita ei olisi saanut kivuttomasti auki pelkästään hieromalla. Niinpä Leppo sai vähän laserterhoitoa kipupisteisiin, jonka ansioista kipeät kohdat saatiin avattua.

Hieromisen aikana ja jälkeen puhuttiin liikuntamuodoista ja liikkeistä, joita Lepon kanssa voisi tehdä lihasten vahvistamiseksi ja ylläpitoon. Fyssarin mielestä Lepolle oli jo kehittynyt ihan hyvin lihasmassaa lapojen alueelle olkaniveliä tukemaan, mutta lisätreeni ei toki pahitteeksi ikinä ole. :)

Lepon hierojan mainitsema mäkiä ylös alas kävely oli myös fyssarin mielestä oikein hyvää treeniä, ja lisäksi pehmeällä hiekalla kävely ja etenkin kahlaaminen ovat kaikki hyviä treenitapoja. Eli biitsille siis! Näiden lisäksi saatiin vinkkejä tasapainotyynyllä jumppaamiseen. Pieniä painopisteen vaihtoja etutassulta toiselle, tassun antoa yms. jota voi tehdä päivittäin aina muutamia toistoja. :) Lepon mielestä tasapainotyyny on vallan kiva väline, kun saa namia aina kun sille menee.

Koiraherra oli niin reipas fyssarilla kävijä, että ostin sille oman vesinokkaeläimen tuliaiseksi (ja vähän puruluutäydennystä)!

Annoin lelun sille jo myymälässä, ja Leppo kantoikin ja vingutteli sitä ylpeänä bussipysäkille asti. Tämä oli ihan tietoinen ja taktikoitu päätös, jotta Leppo saisi a) purkaa jännityksensä uudesta tilanteesta ja myymälän parkkipaikan vilinästä leluun, ja b) mahdollisesti rikkoa vingut ennenkö päästään kotiin (Tero ei ole vinkuvien lelujen fani). :D Hyvin herra suoriutuikin, niin parkkialueen ohi menemisestä kuin vinkujen litistämisestäkin. :)

"Tottakai mä suoriuduin hyvin, mä oon aina hyvä."

Ensi kertaan!

Kodin esittely by Leppo

Tervetuloa kurkistamaan meidän kotiin!

Ollaan nyt asuttu täällä puolisen vuotta, ja vaikka asioita on vielä tehtävänä ja juttuja järkättävänä, niin ehkä tänne bloginkin puolelle kehtaa muutamia kuvia laittaa. :) Leppo saa johtaa kodin esittelyä, se oli niin innolla kuvissa mukana poseeraamassa. :D Ja onhan tämä sentään LEPON blogi eikä emännän. ;) Ole hyvä Leppo!

"Noniin, elikkäs... No, äippä sano että piha-alueet se näyttää teille erikseen joskus sit kun saadaan takapihan terassi kunnostettua ja ostettua sinne vähän kalustetta. Joten katotaas ekana miltä näyttää kun mä ootan etuovella että lähettäs lenkille.
Kuvia saat klikkaamal isommiks!"

"Tos mun oikeella puolella (kuvaajan silmistä katottuna vasemmalla, senkin pöhköt) ylhäällä roikkuu jotain koristekuvaa ja liitutaulua, ja mun hihna ja panta tommosesta koiranpehvan mallisesta naulasta. MUN vasemmalta puolelta löytyy pieni avainkaappi, ja ovi alakerran vessaan."

"Tuol vessas mä en oikeestaan oo juuri ikinä, paitsi joskus hetken aikaa oottamas jos mulle valmistellaan nami- tai leluetsintää. Mut se on tommonen pieni ja kompaktin kokonen paikka, jossa äippä ja isi on viime aikoina tosi paljon pessy käsiä. Jatketaas sitten eteenpäin..."

"Täs näkyy loput meidän eteisestä. Mun takana on portaat yläkertaan, ja portaiden alla voi säilyttää jotain kamaa mikä ei muualle mahu tai ei olla ehitty viel laittaa mihinkään. Tos portaiden alla on myös pari naulakkoo seinäs mis on äipän ja isin takit ja mun tassupyyhe, ja siin alla niiden kengät telineessä. Ton laatikoston ylimmästä laatikosta löytyy kaikki mun jutut ulkoiluun! Siis mm. kakkapussit, namipussi, vaihtopantoja ja valjaat, sit kaikenlaista muuta tarpeellista kuten kynsileikkurit, tassurasva, punkkikynä jne. Alemmis laatikois on jotain äipän ja isin lämmikkeitä ulkoiluun ynnä muuta.

Mennääs sitten ton laatikoston seinän toiselle puolelle, sieltä löytyy..."

"...meidän keittiö! Isi ja äippä tykkää tästä keittiöstä tosi paljon, ja munkin mielestä se on aika kolee, kun siin on tommonen saareke mitä voi kiertää ympäri lelu suussa noit ihmisii karkuun. Tos saarekkeessa on myös kaapit, näättekö? Kaapeista ikkunanpuoleinen on mun ikioma ruoka- ja herkkukaappi, välillä istun sen edessä jos haluaisin välipalaa (mikä on mun mielest aika selkee ilmaisu, mut joko noi ihmiset on vähän tyhmiä tai sit ne ei vaan ilkeyttään anna mulle useimmiten mitään)."

"Noi keittiön yläkaapit on kyl kaikki ihan samannäkösiä! ja tos mikron ja uunin molemmin puolin olevat kaapit on jotai huijauskaappeja, kun niiden ovet ei ookkaan yhtä pienet kun noissa keittiötason yläkaapeissa. Tuol on vasemmal siivouskomero (1 iso ovi), ja oikeel jääkaappi ja pakastin (2 ovea vaikka näyttää kolmelta)! Hassuu myös laittaa mikro ja uuni noin ylös, eihän sinne yllä pieni koira ollenkaan nuuskimaan."

"Täs on hyvin tärkeä osa meidän keittiötä: mun ruokailupiste. Noilla tikapuu-hyllyillä on vähän sitä sun tätä, mut toi iso valkonen purkki on kans tärkee; siellä on mun nameja! Semmosia rapeita pikkuherkkuja, mitä saan aina joskus jos oon ollu takapihal ja mua on alkanu joku jännittää mut en oo haukkunu."

"Mun ruokailupaikan vierestä pääseekin näppärästi takaovelle ja meidän takapihalle! Siel on kivasti alkanu kasvaan kaikenlaista ja tykkään aurinkoisina iltapäivinä torkkuakin siellä, mut tosiaan äippä ja isi vielä huoltaa terassia ja järkkäilee niin katotaan sinne sit tarkemmin vielä jossain toisessa postauksessa."

"Täs on kans yks aika tärkee paikka! Äipän ja isin ruokailupiste. Sieltä aina joskus saattaa pudota mulle hyviä lattialle, joten oon usein pöydän alla sillon kun ne syö. Saan myös tuossa kohdassa istumalla aamusin palan äipän banaanista, on kyl kiva kun se syö melkein joka aamu banaania! Pöydän takanan näkyy mun kärmessiskon oma yksiö, Valvatti on ollut hyvin tyytyväinen sen uuteen terraan ja mönkii siellä ahkerana menemään."

"Terran vierestä löytyy tää piste, missä isi usein istuu etätöitä tehden tai välillä pelaillen. Tuun aina välillä auttaan sitä tarjoamalla läheisyyttäni, jos sitä alkaa peli tai työ harmittaa. Sit tos on tommonen hyllykkö, mikä äipän mukaan kaipaa vähän vielä sisältöä lasikaappeihin, tuol on kai lähinnä koristeita. Alakaapista löytyy meidän elokuvat."

"Sitten on meidän olkkarin toinen reuna, rentoutumispiste. Sielt löytyy sohvaa, nojatuolia ja mun peti. Ja telkkarin vieressä on kangaskorissa mun kaikki lelut (tai ne mitä en oo ehtiny levitellä lattioille). Sohvalla meil on äipän kans kahestaan aina kotiintulo-köllötelyt, hyppään äipän viereen halimaan ja ottaan rapsuja vastaan. <3"

"Sit loppuun nopee kurkistus yläkertaan! Tuol mun takana näkyy tommoset tikapuut portaikon yllä olevaan säilytystilaan, se on kuulemma ihan hauska ja näppärä. En oo ite käyny ku en osaa kiivetä tikapuita. Siitä vielä taempana on ovi vaatehuoneeseen, sinne livahdan aina välillä käymään jos ovi on jääny auki, kun siel on jotain munkin juttuja kuten vesileluja ja talvitakkia. Suoraan mun edestä, kameran selän takaa löytyy meidän kylppäri, joka ei oo mitenkään kummonen, mut ihan jees noiden ihmisten mielestä kun sielt löytyy lattialämmitys ja sauna. Se kuulemma joskus rempataan sit oikein kivan näköseks,

nyt se on semmonen aika perus.

Äippä ei myöskään kehannu pistää kuvaa meidän 'vihreestä huoneesta' eli ylimääräisestä makuuhuoneesta, se on nyt ollu kirjahyllyn lisäks lähinnä harrastehuone mis noi ihmiset askartelee ja maalaa juttuja, ja varasto ylimääräselle kamalle jolle ei olla viel keksitty paikkaa. Mut makkari voidaan vielä kurkata, se on tossa heti portaita vastapäätä!"

"Tämmönen! Tos sängyn vieressä oleva rahi on kätsy, kun pääsen sitä kautta hyppäämään ylös ja alas sängyltä turvallisesti. Mullahan on ne koirien rappusetkin olemassa, mut niitä ei olla nyt täällä käytetty ku toi sängyn pääty on vähän hankala niiden kans (en pääse siitä yli) ja ne vie tossa sängyn sivulla tilaa aika paljon. Kuvan ulkopuolelle jäi mun makkari-peti ja yläkerran vesikuppi, jotka on ton raidallisen maton päällä/vieressä. Aika paljon oon myös äipän ja isin vieressä sängyllä, mut sit kun tulee kuuma niin meen yleensä omaan petiin tai sängyn alle.

Tähän päättyisi tämä kurkistuskierros meidän kotiin! Aika pähee, eikö? Saa tulla kylään, kunhan tuo mulle jotain hyvää tuliaisena. ;)"

Kiitos Leppo kierroksesta! Sun herkkukaappi on kyllä aika täynnä, ei sinne paljoa herkkuja enää mahdu...

"Höpö höpö, ei niiden tarviikaan mahtua sinne kun ne menee MUN MAHAAN!"

Niin joo. Good thinking.

Ensi kertaan!