Lepon lepoloma sekä muita seikkailuja

Pitkästä aikaa!

Paljon onkin ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, ainakin jos Lepolta kysytään. Viime postauksessa laitettiin lääkitystä kohdilleen, ja oltiin otettu gabapentiini juuri päivittäiseen käyttöön. Pikkuhiljaa lääkkeen vaikutuksen alkoi huomata, ja Leppo muuttui pirtsakammaksi n. 3-4vkon jälkeen lääkkeen aloituksesta, ja on jaksanut paremmin.

Ollaan käyty seikkailuilla eri puistoissa ja uusilla alueilla, joihin on päästy kätevästi bussilla. Näin koirakin on saanut vaihtelua ympäristöön ja tuoksuihin, eikä tarvitse kulkea asfalttilenkkejä niin paljon.

Laajalahden luonnonsuojelualueella oli ihanan hiljaista kulkea. :)

Strömberginpuisto Pitäjänmäessä oli oikein nätti ja vehreä!

Ollaan toki muistettu myös riittävä lepo. :D

Mutta on Leppo välillä ollut kipeänäkin. Ollaan siis saatu ohje, että muutaman päivän Rimadyl-kuureja käytetään tarvittaessa gaban lisäksi, jos Leppo jostain rasittuu tai teloo itsensä. Yhden kerran on pitänyt moinen kuuri antaa, kun ulkoilu oli vähän masentuneen oloista:

"Jos voisin vähän tässä levätä..."

Onneksi kuuri auttoi hyvin, ja herra on ollut kovin pirtsakka ja iloinen sen jälkeen. ❤️

Leppo sai myös makuelämyksiä, kun keitetyn lihan/kalan
kanssa maisteli uutta, kylmäkuivattua Wonderboo-ruokaa,
joka on tehty Suomessa. Loistavasti on ainakin maistunut! :)

Kuinka monta petiä saa mahtumaan alle 50 neliön kaksioon? :'D Leppo approves.

Niin komia koiramies. ❤️

Komia koiramies koki myös muodonmuutoksen (josta ei Instagramissa niin tykätty, siellä kun Lepon kuvia voi nähdä kuka vaan, mistä päin maailmaa tahansa).

Tässä herra ennen muodonmuutosta...

Muodonmuutoksen sivutuotetta...

Ja valmiissa kesätukassa! :'D

Olihan se aika hupsun näköinen, ja oma trimmausjälki ihan kauheaa kun ekaa kertaa ajeli, mutta lyhyen turkin edut huomasi kyllä heti: Leppo viileni lenkkien jälkeen todella paljon nopeammin kuin pitkällä turkilla, eikä olla tarvittu koko kesänä vielä viilennyshuivia tai muita viilentäviä keinoja.

Normaalisti ei-trimmattavan rodun ajelusta käydään somessa joka vuosi väittelyä, ja siitä saisin varmasti oman postauksensa aikaan. Ja voisin semmoisen tehdäkin, olen meinaan ottanut Leposta kuvia muutaman päivän - viikon välein, niin näkee karvan kasvun sitten. Laitan syksymmällä yhteenvetoa kuvista ja kokemuksista, ja kuvat ennen ajelua ja kesän karvankasvatuksen jälkeen. Silloin analysoin sitten enemmän koko ajeluhommaa, mutta ei ole ainakaan vielä tarvinnut katua päätöstä hetkeäkään. :)

Yhteinen seikkailu Lepon tyttöystävän, Elli-sheltin kanssa Otsolahden
rantoja ja puistoja pitkin. ❤️

...jossa Leppo hankki itselleen hienon
hanhenkakka-kuorrutteen. :'D Hyh.

Käväistiin Kotkassa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin oli Teron serkun rippijuhlat, ja seuraavana vkloppuna koittikin juhannus. Leppo pääsi ihan luonnonvesissäkin pulahtamaan:

Keskittynyt ilme: lelu pitää pelastaa vesihädästä.

Juuri ja juuri yltää. :D

Funtsailtiin että Leppohan voisi jäädä Teron vanhemmille hoitoon viikoksi, kun meilläkin oli työpäivät vähän hassusti ristiin ja Terolla työporukan virkistysjuhlaa sun muuta. Teron vanhemmat hoitavat Leppoa mielellään silloin tällöin, ja Lepollekin oli mukavaa kun ei tarvinnut reissata edes takaisin ja sai olla vähän rauhaisammassa ympäristössä "lepolomalla" vaihteeksi. Niinpä käytiin ostamassa Lepolle vähän märkäruoka- ja herkkutäydennystä, jotta koiran muonitus olisi kunnossa viikoksi eteenpäin.

Sylivauva!

Vaan kylläpä osasikin tulla ikävä tätä pientä karvamatoa! Molempia alkoi heti ahdistaa kun astuttiin Helsingin bussiin kun ei ollut koira mukana, ja mulla tuli kotona ihan itku kun parvekkeen ovi oltiin avattu, eikä kukaan kipittänyt sinne pöhisemään pihaan tuleville autoille. :'( Tuli vaan mieleen, että tulen olemaan aivan rikki sitten kun Leposta joskus aika jättää. Toivottavasti siihen on vielä piiiitkä aika.

Mutta nyt onneksi kyseessä oli vain viikko, ja päivä päivältä homma muuttui helpommaksi, kun oli töitäkin ja muuta ohjelmaa. Oli se jälleennäkeminen silti kovin riemukas, Leppo pörräsi ja juoksi ympyrää ja haukkui innokkaana meitä juoksemaan mukaansa pitkin pihaa. :)

Pihaa vahdittiin yhä, mutta tarkasti isin ja mamin lähellä.

Yhteinen ruokalepokin piti viettää meidän kainalossa. ❤️

Lepon juhannusherkkua: grillipihvin näköinen puruherkku. :) 

Käväistiin juhannusviikonloppuna myös Katariinan meripuistossa
Kotkassa, kesälampaita Leppo ignoorasi kuten viimekin vuonna. :D

Ihania uusia istutuksia oli tullut <3

Ja sieviä kiviveistoksia!

Reissun jälkeen meidän kotiuduttua takaisin Espooseen Leppo oli kyllä ihan väsy. Yritti vahtia kovasti sisäpihalle tulevia autoja, mutta kun laitettiin parvekkeen ovi kiinni että koira saisi rentoutua, hyppäsi Leppis samantein nojatuolille vetämään sikeitä. ❤️ Urhea pikku vahti.

Zzz...

 Mulla oli synttärit tuossa toissaviikolla. Käytin sillä viikolla olleen vapaapäivän hyödyksi ja kävin ostelemassa Lepolle uutta nivelravinnetta kokeiluun Avital Jointin tilalle (Avital Flex ja lohiöljy pysyy), ja synttärilahjaksi itselleni päivitin hieman Lepon pantavarastoa. ❤️
Vanhoista pannoista vein pari vähiten käytettyä töihin lahjoitusten joukkoon, niin saavat kodittomille koirille lisää vermeitä. :)

Löytyi turkoosi Rukan leveä pk-panta!
Meillä oli aiemmin neonkeltainen, mutta on tämä
turkoosi vaan niin paljon enemmän Lepon väri.

Petrolin värinen Walona Dogsin martingaalipanta ❤️

Ja kesäisellä, upealla kuosilla varustettu martingaalipanta
"juhlapannaksi". :D Tämäkin Walona Dogsilta ❤️

Semmoista kuvapainoitteista kuulumista tällä kertaa. Terolla oli eilen viimeinen työpäivä ennen meidän kesälomaa, ja mulla alkaa huomisen jälkeen sitten loma. Lomakuulumisia pistelen toki tänne sitten kun kerkiän, onhan meillä ohjelmistossa mm. lähteä Yyteriin Corgien rantapäivää tsekkaamaan. :)

Ensi kertaan siis!

Lääkitystä kohdilleen

Funtsailin vähän noita Lepon kipuoireiluja ja kivun määrää Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmässä. Pieniä merkkejä kivusta kun on ollut melkeinpä päivittäin, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta ne ovat koko ajan läsnä. Kirjoitin julkaisuuni esimerkkejä tilanteista, joissa Leppo näyttää arjessa kipua:

- Alamäet näyttää välillä haastavilta, köpöttelee ja joskus vaikuttaa hieman ontuvan.

- Makuulta nouseminen istumaan, erityisesti sohvalla, näyttää hankalalta/kankealta.

- Ajoittain lenkkeillessä koiran kääntäessä päätä taluttajaa kohti, se ottaa ontuvia askeleita, vaikka ravi muuten normaalia.

- Välillä haluaa ulkona istuskella/makoilla kesken lenkin, vaikka olisi kävellyt normaalisti ja reippaasti.

- Ja silloin kun reittivalinta ei koiraa itseään miellytä, on eteneminen todella hidasta (tätä se on jossain määrin tehnyt aina, ja yrittänyt pysähtyä risteykseen jos näkee että mennään tylsään suuntaan, mutta nykyään melkeinpä päivittäin).

- Yksittäinen tilanne, kuuri oli loppunut pari päivää aikaisemmin: Naapurin ranskanbulldoggi töytäisi lenkillä Lepon niskaa päin, jolloin koira kompastui ja etujalat menivät alta. Jaloilleen könyäminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden, ja Leppo katsoi mua ja isäntää ilmeellä "Näittekö mitä toi teki ☹️"💔

"Saanko jatkaa leikkimistä, jos oikein nätisti katson?" Uusi uimalelu kävi "koeajolla" lenkillä,
jotta Leppo tottuisi siihen eikä se tulisi uimalassa ihan uutena ja outona juttuna. :)

Itselleni valkeni jo hyvin pitkälti siinä kirjoittaessa, että ei tuo normaalilta ja mukavalta elämältä kuulosta. Kysyin samalla vaihtoehtoja lääkkeille, kun Rimadyl on tarkoitettu kuuriluontoiseksi eikä jatkuvaan käyttöön. Kun sitä haluaisi kuormittaa koiran elimistöä mahdollisimman vähän lääkkeillä, ja meillä kuitenkin on jo Apoquel allergiajuttuihin...

Sai kyllä huomata, että ihanaa ja avuliasta porukkaa tuosta ryhmästä löytyy! ❤️ Sain 22 kommenttia, jotka olivat kaikki kattavia, tsemppaavia ja avuliaita. Ja aikalailla yksimielisiä siitä, että jotain pysyvää lääkitystä kannattaa aloittaa.

Dobo-pallo pääsi nyt joksikin aikaa kellarisäilytykseen, koin kovin
haastavaksi nostaa koiraa alas pallolta joka kerta, niin hyvää kun tuo
pallotreeni lihaksille tekeekin. Onneksi on uimalakäynnit ja kotona
tasapainotyyny! :)

Varasin ajan eläinlääkärille (saatiin Lepon lemppari-lääkäritädille aika ❤️), ja siellä kehoitettin pitää Leppo syömättä 12h ennen lääkäriin menoa, verikokeita varten. Leppo tapansa mukaan arveli että päivässä on jotain mätää, kun emäntä herää klo 6 aamulla vain ruokkimaan arvon corgipötkylän, EIKÄ jaa aamiaisbanaaniaan arvon corgipötkylän kanssa, SAATI anna aktivointipallossa nappuloita kun lähtee töihin, vaan LELUJA! Kyllä oli pieni corgi kummissaan.

Tero pääsi onneksi eläinlääkäriin mukaan, niin Lepon pitäminen pöydällä sujui helpommin. Kohtuu rauhallisesti herra onneksi oli (helläkätinen lemppari-ell saattoi vaikuttaa myös asiaan), oli paikoillaan verikokeen oton ajan ja keskittyi namien syöntiin vaikka vähän nipistikin. Leppo sai myös paljon kehuja siitä, että se on nyt hoikka ja timmissä kunnossa! :)

"Huhhuh, selvisin!"

Labratuloksia odotellessa käytiin läpi vaihtoehdot Lepon hoitoon. Ell itse suositteli gabapentiinia, sitä käytetään todella yleisesti niin ihmisillä kuin lemmikeilläkin kroonisen kivun (mm. epilepsiakipujen ja hermosäryn) hoitoon, eikä se rasita elimistöä samalla tapaa kuin tulehduskipulääkkeet. Gabapentiini on ihmisillä kolmiolääke, eli alkuvaiheessa koira saattaa olla noin kahden viikon verran normaalia väsyneempi.

Toinen vaihtoehto (tai oikeastaan lisähoito) olisi Cartrophen-pistokset, jotka auttavat nivelpintoja korjaantumaan ja voitelevat niitä. Lääkäri sanoi, että voidaan jossain vaiheessa myöhemmin kokeilla myös niitä, mutta gaba olisi se millä lähdetään liikkeelle. Ja toki jos Leppo jossain teloisi itsensä tai muuten kipeytyisi enemmän, voidaan käyttää muutama päivä Rimadyliä siihen lisäksi.

Veriarvot olivat kaikki normaalit, joten esteitä lääkkeen aloittamiselle ei ollut. Kiikutin heti seuraavana aamuna reseptin meidän lähiapteekkiin, josta sainkin kuulla että gabapentiini-liuos on tilaustuote Yliopiston apteekilta, ja että heille sen tilauksen saapumiseen menisi vähintään viikko. Päätin käväistä mieluummin suoraan YA:lta sen hakemassa, niin saatiin aloitettua lääkkeen anto jo eilen illalla.

Sain ruiskun mukaan, jolla lääke on helppo annostella.
Sekoitetaan lääke ruokaan, niin ruiskukin on pitkäikäisempi
kun siihen ei tule kuolaa ja hampaanjälkiä. :)

Gabapentiiniliuos oli ilahduttavan edullista! Ajattelin, että joudun pulittamaan isonkin summan spesiaalista lääkeliuoksesta, mutta kuukauden tarpeisiin riittävä 100ml pullo maksoi hieman päälle kympin verran. Otin niitä saman tein kaksi.

Sitten odotellaan pari viikkoa, että lääke pääsee täyteen tehoonsa ja Lepon mahdollinen uneliaisuus väistyy. Vielä se ei ole vaikuttanut tavallista väsyneemmältä, vaikka partsilla onkin ihana nukkua:

Käytiin tänään vähän tuulettamassa mun aivojani kouluhommista, ja köpöteltiin rauhassa keskustaa kohti. Kuljettiin mahdollisimman paljon pehmeää maata pitkin, ja pidettiin taukoja. Jutustelin yhden naisenkin kanssa, joka kyseli corgeista ja kertoi omasta shibastaan, joka hänellä oli aikoinaan.

Kelit oli sen verran kohdillaan tänään, että päätin lähteä metsästämään meille jätskiä. Kävelykadulla ei ollut kioskia vielä lainkaan, mutta onneksi Sellon tori ei pettänyt! Lepollahan on se maitoallergia, joten se ei voi tavallisia jäätelöitä syödä. Otin maidottoman jäätelöpallon, jotta Leppokin saisi maistaa, ja onnellisena se nuolikin jämät niin huolella, että kippoa olisi voinut luulla käyttämättömäksi! :D

"Mikä on tämä ihana uusi maku... ❤️"

Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä kun siinä oltiin, hakemassa vähän rapsutuksia. :) Ja eihän sieltä ikinä tyhjin käsin pois pääse, kun koira niin kovin ostoksista ilahtuu... :D

Näin nättejä nappisilmiä pitäisi vastustaa, ja kovettaa itsensä ja ostaa vain tarpeelliset
märkäruuat mitkä kotona oli vähissä...

Hups. ❤️

Nyt lähdetään kipaisemaan iltalenkille, niin jaksaa koirakin taas nukkua kerällä kuin rullapulla:

Ensi kertaan!

Uimakoulussa

Viimein se koitti! 2.5. Leppo pääsi ensimmäistä kertaa uimakouluun, työkaverin ja hänen Melia-akitansa kanssa. Paikkana meillä oli Onnenkoira Hyvinkäällä. :) Funtsailin pitkään, mikä lelu olisi Lepolle hyvä uimaleluksi, ja otinkin useamman mukaan jotta Meliallekin riitti (heiltä ei löytynyt kotoa vielä kelluvia leluja omasta takaa niin saivat lainaan). Olin pakkaillut lelut reppuun, mutta ruokaa syödessäni kuulin kun koira kävi kahistelemassa repun luona, ja hiippaili olkkariin. Hetken päästä tassuttelun hiljennyttyä alkoi olkkarista kuulua vinkulelun ääntä, ja mikäpä muukaan herralla oli siellä hallussaan kuin oma rakas palkkapallo. :D

"Minun."

Päätin että sininen palkkapallo saa olla nyt ainakin ensimmäisellä kerralla motivointileluna uimalassa.

Melialle valikoitui Lepon kelluva NERF-lelu, semmoinen keltainen pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen vinkulelu, jolla Leppo vähän harvemmin leikkii.

Karvanaamat odotteli kun vaihdettiin kaverin kanssa kengät lipokkaisiin.

Kävi tuolla pukeutumisalueella pieni vahinko... Melia pudotti lainalelunsa, joka vieri juuri sopivasti aivan Lepon nokan alle. No, Leppo reippaana resurssiaggressiivisena herrana jäykistyi välittömästi ja ilmoitti eleillään ja murinalla että "tämä lelu on muutes minun!", ja kun höpsö akitapentu ei perääntynyt tarpeeksi ajoissa kun toki luuli että lelu oli hänen omansa, näykki Leppo ilmaa Melian lähellä - ja nappasi neitiä kirsusta. Onneksi ei kovin kovasti, mutta sen verran napakasti että nahkat lähti kirsun päältä. :( Melia ei onneksi asiaa edes huomannut eikä suuttunut Lepolle, mutta silti tosi kurja juttu! Hetkeä aikaisemmin Leppo oli yrittänyt haastaa Meliaa leikkiin kun olimme tiskin luona, mutta resurssit on kovin vakava asia herralle.

Ennen uintia koirat pestiin, ja Lepon pesijä nauroi että kuinka Leppo voikin olla mahasta niin hiekassa, kainaloita myöten. :D Oli sadepäivä, ja käveltiin n. 100m suuntaansa pissattamassa koirat ennenkö menimme uimalaan sisään. Sillä matkalla cogipötkylä sai itsensä ihan hiekkaiseksi, ja sen pesemiseen meni paljon pidempi aika kuin kolme kertaa isompaan Meliaan. Perus corgi-arkea. :D
No, pesulta päästyämme saimme koirille päälle uimaliivit (Lepon hieno camo-liivi näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa), Melialle laitettiin pinkki camo-liivi tietenkin. <3 Melia ei ollut uinut koskaan aikaisemmin, ja kokemus olikin sille aika jännittävä! Korvat menivät aivan luimuun ja ilme surkeaksi, vaikka urheasti neiti polski menemään uittajan kanssa. :)

Rampille sai uida itsenäisesti, Melia nappasi veteen heitetyn lelun suuhun
ja suuntasi emäntää kohti. :)

Leppokin ui oikein reippaasti! Ensimmäiset kerrat uittaja joutui nostamaan sen uimaliivien kahvasta veteen, kun jarrut meinasi mennä rampilla vallan päälle eikä palkkapallolla houkuttelu aluksi auttanut. Uittaja myös totesi että molempien koirien lelut olivat hieman liian pyöreitä ja etenkin Lepon liian suuri. Lelua oli hankala napata vedestä suuhun, ja lelun kanssa uidessa suu on avoinna, jolloin voi mennä keuhkoihin vettä. Kesän vesileluja siis odotellessa. :)

Silmät pyöreinä kun pitää kiitää niin hurjaa vauhtia. :D

Nopeasti Leppo kyllä hoksasi jutun juonen, ja videolla se käveli ihan rauhallisesti itse veteen:

Yhdessä uintia. :)

Leppo kiirehti rampille ensin. Melia näyttää niiiin surulliselta :'D

Olin kyllä niin ylpeä tuosta pikkumiehestä! Uimisen suhteen siis, käytös Melian kanssa ei mennyt ihan putkeen. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka on näillä näkymin varattu kahden viikon päähän. Sen jälkeen meillä olisikin kerta viikkoon uimalakäynnit, jos ei mitään esteitä tule.

Pari muuta kuvaa vielä lopuksi:

Leppo ei ollut kovin innoissaan mun pääsiäiskuva-ideasta. :D

Naama harmaantuu yhyy. <3

Mutta on se silti Mäkkylän kallion kingi. Ainakin omasta mielestään. :D

Eräällä lenkillä kohdattiin hyljätty jalkapallo. Leppo sitä
pyöritteli aikansa, mutta vaikutti olevan onnellinen ihan vain
siitä, että hän ylipäätään oli löytänyt näin hienon aarteen. :)
Siinä makoiltiin hetki pallon kanssa, ja odoteltiin jos vaikka joku
naapuruston tyttökoirista sattuisi kulkemaan ohi.

Leppo alkaa olla ihannepainossa. <3 13,2kg on vaaka näyttänyt jo pari viikkoa!

Vertailuksi kuva Leposta painavimmillaan, toukokuu 2016, 16,3kg. :(
Ihan järkyttävän näköinen näin jälkeen päin, silloin sitä ei vaan itse nähnyt.

Mun kaveri Kaisa oli kylässä, hänen viereen piti käpertyä päiväunille
kun katsottiin leffaa. <3

Vapunpäivänä mentiin Lepon kanssa lenkille Helsinkiin, kierrettiin Töölönlahti.
Pakko oli koukata Mäntymäen kautta, täydessä kukassa olevat kirsikkapuut
hehkuivat rantapolulle asti! <3 Puut oli myös täynnä onnellisena
surraavia mehiläisiä (joista yksi näkyy hyvin suurena mutta sumeana kuvassa, löydätkö? ;)  ),
jotka eivät onneksi välittäneet meistä ja "muutamasta" muusta puiden valokuvaajasta. :D

Komia poika poseeraa! <3

Mutta aina ei mene ne poseerausilmeet koirillakaan ihan putkeen... :'D

Pilkkupylly lepäilemässä

Allergiamuistiinpanoja: Nyt on muutaman päivän ajan tuntunut, ettei Apoquelin puolitettu annostus ihan riittäisi. On ollut kutinaa ja pään ravistelua hieman, jos se pahenee niin sitten nostan toki annosta. Niinhän mua on peloteltu että allergiat tuppaa koirilla pahenemaan vanhemmiten.

Nivelrikkomuistiinpanoja: Ei olla vielä aloitettu seuraavaa kuuria Rimadyliä. Hankalaa nyt yhtäkkiä arvioida, milloin koira on sen verran kipeä että sitä kannattaa lääkitä, ja milloin se on esim. muuten vain väsynyt. Kun pientä ontumista alamäissä tai kankeutta liikkelle lähdössä esiintyy lähes joka päivä... Pitää tutkailla Koiran nivelrikko-ryhmää Facebookissa, tai kysellä siellä asiasta.

Ensi kertaan!