Uimakoulussa

Viimein se koitti! 2.5. Leppo pääsi ensimmäistä kertaa uimakouluun, työkaverin ja hänen Melia-akitansa kanssa. Paikkana meillä oli Onnenkoira Hyvinkäällä. :) Funtsailin pitkään, mikä lelu olisi Lepolle hyvä uimaleluksi, ja otinkin useamman mukaan jotta Meliallekin riitti (heiltä ei löytynyt kotoa vielä kelluvia leluja omasta takaa niin saivat lainaan). Olin pakkaillut lelut reppuun, mutta ruokaa syödessäni kuulin kun koira kävi kahistelemassa repun luona, ja hiippaili olkkariin. Hetken päästä tassuttelun hiljennyttyä alkoi olkkarista kuulua vinkulelun ääntä, ja mikäpä muukaan herralla oli siellä hallussaan kuin oma rakas palkkapallo. :D

"Minun."

Päätin että sininen palkkapallo saa olla nyt ainakin ensimmäisellä kerralla motivointileluna uimalassa.

Melialle valikoitui Lepon kelluva NERF-lelu, semmoinen keltainen pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen vinkulelu, jolla Leppo vähän harvemmin leikkii.

Karvanaamat odotteli kun vaihdettiin kaverin kanssa kengät lipokkaisiin.

Kävi tuolla pukeutumisalueella pieni vahinko... Melia pudotti lainalelunsa, joka vieri juuri sopivasti aivan Lepon nokan alle. No, Leppo reippaana resurssiaggressiivisena herrana jäykistyi välittömästi ja ilmoitti eleillään ja murinalla että "tämä lelu on muutes minun!", ja kun höpsö akitapentu ei perääntynyt tarpeeksi ajoissa kun toki luuli että lelu oli hänen omansa, näykki Leppo ilmaa Melian lähellä - ja nappasi neitiä kirsusta. Onneksi ei kovin kovasti, mutta sen verran napakasti että nahkat lähti kirsun päältä. :( Melia ei onneksi asiaa edes huomannut eikä suuttunut Lepolle, mutta silti tosi kurja juttu! Hetkeä aikaisemmin Leppo oli yrittänyt haastaa Meliaa leikkiin kun olimme tiskin luona, mutta resurssit on kovin vakava asia herralle.

Ennen uintia koirat pestiin, ja Lepon pesijä nauroi että kuinka Leppo voikin olla mahasta niin hiekassa, kainaloita myöten. :D Oli sadepäivä, ja käveltiin n. 100m suuntaansa pissattamassa koirat ennenkö menimme uimalaan sisään. Sillä matkalla cogipötkylä sai itsensä ihan hiekkaiseksi, ja sen pesemiseen meni paljon pidempi aika kuin kolme kertaa isompaan Meliaan. Perus corgi-arkea. :D
No, pesulta päästyämme saimme koirille päälle uimaliivit (Lepon hieno camo-liivi näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa), Melialle laitettiin pinkki camo-liivi tietenkin. <3 Melia ei ollut uinut koskaan aikaisemmin, ja kokemus olikin sille aika jännittävä! Korvat menivät aivan luimuun ja ilme surkeaksi, vaikka urheasti neiti polski menemään uittajan kanssa. :)

Rampille sai uida itsenäisesti, Melia nappasi veteen heitetyn lelun suuhun
ja suuntasi emäntää kohti. :)

Leppokin ui oikein reippaasti! Ensimmäiset kerrat uittaja joutui nostamaan sen uimaliivien kahvasta veteen, kun jarrut meinasi mennä rampilla vallan päälle eikä palkkapallolla houkuttelu aluksi auttanut. Uittaja myös totesi että molempien koirien lelut olivat hieman liian pyöreitä ja etenkin Lepon liian suuri. Lelua oli hankala napata vedestä suuhun, ja lelun kanssa uidessa suu on avoinna, jolloin voi mennä keuhkoihin vettä. Kesän vesileluja siis odotellessa. :)

Silmät pyöreinä kun pitää kiitää niin hurjaa vauhtia. :D

Nopeasti Leppo kyllä hoksasi jutun juonen, ja videolla se käveli ihan rauhallisesti itse veteen:

Yhdessä uintia. :)

Leppo kiirehti rampille ensin. Melia näyttää niiiin surulliselta :'D

Olin kyllä niin ylpeä tuosta pikkumiehestä! Uimisen suhteen siis, käytös Melian kanssa ei mennyt ihan putkeen. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka on näillä näkymin varattu kahden viikon päähän. Sen jälkeen meillä olisikin kerta viikkoon uimalakäynnit, jos ei mitään esteitä tule.

Pari muuta kuvaa vielä lopuksi:

Leppo ei ollut kovin innoissaan mun pääsiäiskuva-ideasta. :D

Naama harmaantuu yhyy. <3

Mutta on se silti Mäkkylän kallion kingi. Ainakin omasta mielestään. :D

Eräällä lenkillä kohdattiin hyljätty jalkapallo. Leppo sitä
pyöritteli aikansa, mutta vaikutti olevan onnellinen ihan vain
siitä, että hän ylipäätään oli löytänyt näin hienon aarteen. :)
Siinä makoiltiin hetki pallon kanssa, ja odoteltiin jos vaikka joku
naapuruston tyttökoirista sattuisi kulkemaan ohi.

Leppo alkaa olla ihannepainossa. <3 13,2kg on vaaka näyttänyt jo pari viikkoa!

Vertailuksi kuva Leposta painavimmillaan, toukokuu 2016, 16,3kg. :(
Ihan järkyttävän näköinen näin jälkeen päin, silloin sitä ei vaan itse nähnyt.

Mun kaveri Kaisa oli kylässä, hänen viereen piti käpertyä päiväunille
kun katsottiin leffaa. <3

Vapunpäivänä mentiin Lepon kanssa lenkille Helsinkiin, kierrettiin Töölönlahti.
Pakko oli koukata Mäntymäen kautta, täydessä kukassa olevat kirsikkapuut
hehkuivat rantapolulle asti! <3 Puut oli myös täynnä onnellisena
surraavia mehiläisiä (joista yksi näkyy hyvin suurena mutta sumeana kuvassa, löydätkö? ;)  ),
jotka eivät onneksi välittäneet meistä ja "muutamasta" muusta puiden valokuvaajasta. :D

Komia poika poseeraa! <3

Mutta aina ei mene ne poseerausilmeet koirillakaan ihan putkeen... :'D

Pilkkupylly lepäilemässä

Allergiamuistiinpanoja: Nyt on muutaman päivän ajan tuntunut, ettei Apoquelin puolitettu annostus ihan riittäisi. On ollut kutinaa ja pään ravistelua hieman, jos se pahenee niin sitten nostan toki annosta. Niinhän mua on peloteltu että allergiat tuppaa koirilla pahenemaan vanhemmiten.

Nivelrikkomuistiinpanoja: Ei olla vielä aloitettu seuraavaa kuuria Rimadyliä. Hankalaa nyt yhtäkkiä arvioida, milloin koira on sen verran kipeä että sitä kannattaa lääkitä, ja milloin se on esim. muuten vain väsynyt. Kun pientä ontumista alamäissä tai kankeutta liikkelle lähdössä esiintyy lähes joka päivä... Pitää tutkailla Koiran nivelrikko-ryhmää Facebookissa, tai kysellä siellä asiasta.

Ensi kertaan!

Uuden opettelua

Lepon sisäportaat saapuivat noin viikko sitten! Niiden kanssa onkin ollut opettelemista, kun pitää koittaa saada koiraherra menemään askelmat rauhallisesti eikä räpiköiden. :D

"Huijui, enpä oikein tiedä miten tästä selvitään, äippä."

"Aa okei huh, ei tarvinnutkaan tehä muuta kun poseerata nyt."

Nopeasti Leppo on kyllä oppinutkin oikean tekniikan rappujen suhteen, mutta sitä toki pitää olla jatkuvasti ohjaamassa jotta käyttäisi mieluummin portaita kuin hyppäisi alas. Koira pitää meitä varmaan ihan taukkeina, kun pitää kauheasti kuluttaa aikaa portaille menemiseen ja portaita pitkin kulkemiseen, kun huonekalulta voisi yksinkertaisesti vain loikata alas. :D Ihan älyvapaita ihmisiä.

Uusia ruokia ollaan myös kokeiltu, ja märkäruuan määrää hieman nostettu (nähtäväksi jää, pitääkö nostaa lisää kun kohta on enää Nutriman Weight Balancea jäljellä). Olen ollut aivan innoissani Naturediet-säilykesarjan come-backista, sillä aiemmin kyseisen merkin ruuat olivat ikävissä muovivuuissa, enkä tätä vanhaa sarjaa ollut edes kokeillut kun koko ilmekin oli jotenkin luotaantyöntävä. Uudessa sarjassa ruuat on pakattu pahvitetroihin! Ette uskokaan miten ihanalta tuntuu kun voit laittaa koiranruokapurnukat pahvinkeräykseen sekajätteen (annospussit), metallin (tölkit) tai muovin (muovivuuat) sijaan! <3 Uudessa sarjassa on myös reseptiikkaa uudistettu, tuloksena todella laadukkaita ruokia, ja vaihtoehtoina myös mm. viljattomia tai pelkkää eläinperäisiä ainesosia sisältäviä ruokia (ja pehmeitä herkkupaloja!). Meillä kokeiltiin toki aivan ensimmäiseksi rotukaiman kuvan sisältävää tetraa, jonka koostumus on kivan simppeli:

kanaa 60 %, riisiä 10 %, porkkanaa 6 %, jauhettua luuta, kuivattua merilevää.

"Onko tuo mulle? Näyttäisi meinaan vähän ruualta."

Riisi ja porkkananpalat erottuvat jauhetusta kanasta selkeästi.

Lepon makutestin ruoka läpäisi kirkkaasti, sapuskaa ei edes jääty miettimään tai ihmettelemään ja vatsakin tykkäsi. Näitä siis jatkossa lisää! :)

Kuratassu :3

Sunnuntainen aamupäivä isin kainalossa. <3

Tarkkana piti vahtia ovea kun isi katosi äänestämään, ja
ensin äippä oli käynyt samasta ovesta piipahtamassa.

Leppo pääsi myös opettelemaan vähän autojuttuja Tanyan kanssa alkuviikosta! Ollaan tavallaan hänen kurssitehtävänsä. :D Hyvällä mallilla Lepon elo autojen kanssa on yleensä arjessa, mutta reaktiivisena kaverina yllättävät tilanteet saavat sen villiintymään mm. käynnistyvistä autoista ja ihmisistä, jotka menevät autoon, yhä vielä viiden vuoden iässäkin. Toki joku saattaisi tähän sanoa että höh, mikset vaan kouluta sitä tapaa pois, mutta ei tähän ole mitään vippaskonsteja. Kolinapurkkia Lepolle joskus kokeiltiin tässä asiassa, huonoin tuloksin. Käytös poistui pariksi kuukaudeksi (mutta ei syy sen takana koska muuten käytös ei olisi palannut), mutta itselle tuli tosi ahdistunut olo lenkeillä kun piti kytätä milloin koira "tekee väärin" ja purkki oli yksi iso maanvaiva kantaa mukana ja nostella maasta keskellä suojateitä tmv. En halua sen enempää alkaa spekuloimaan koulutusmetodeista, mutta kolinapurkkiin en enää tuon koiran kanssa koske, ja nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä (mm. LAT-tekniikka ja vastaehdollistaminen) ollaan päästy kaikista pisimmälle.

Näitä samoja tekniikoita Tanyakin käytteli, ja sain toimia avustajana koulutustilanteessa. :) Hauska oli kyllä huomata, miten innoissaan Leppo teki hommia myös Tanyan kanssa, vaikkei se ollut koskaan ennen treenannut tai tehnyt esim. yhtäkään temppua Tanyan ohjastamana. Leppo oli heti vaan että "Ou jee, töitä!" eikä jäänyt mun läsnäoloa juuri kaipaamaan.

Lopuksi Leppo sai moikata Haiku-aussia pitkästä aikaa, ja toverit riekkuivat hetkisen frisbee-golf radalla (ei hätää, ei oltu kenenkään tiellä).

Loppuun otettiin kaverikuvakin Vermon parkkipaikan edustalla. :)

Pötkö retkottaa. :)

Zzz... <3

Toukokuussa koittaakin jännät ajat ja lisää uuden opettelua, kun Lepolla alkaa uimakoulu! Työkaveri oli huomannut mun pohdinnan uimaloihin pääsemisen hankaluudesta, ja kysyi jos mentäisiin yhdessä kun hänellä on auto ja hänen akitapennullaan (jonka Leppo on nähnyt ihan pienenä) olisi myös tarvetta uinnille. Olin ja olen yhä aivan innoissani ajatuksesta, että Leppo pääsee sittenkin uimalaan, ja hirmuisen kiitollinen duunikaverille tästä mahdollisuudesta! Kaveri varasi nyt pariksi kuukaudeksi joka viikolle uintikerran, säännöllisesti käymällä siitä hyötyy toki eniten. :) Uinnista riittää varmasti juttua monelle postaukselle, ajattelin että on hyvä kirjoittaa itsellekin tänne muistiin että miten harjoitukset eteni. :) Voi juku. <3

"Hohhoijaa äippä, ainako sun pitää kuvata."

Käväistiin tässä pääsiäislomilla vähän Kotkassakin! Tai siis Tero ja Leppo on siellä vielä, tulevat huomenna kotiin. :) Jouduin lähtemään edeltä kun oli tänään työvuoro. Tero oli saanut työreissulta flunssan, niin eleltiin vähän rauhaisammin ja Leppo sai natustaa savuluuta mummolan pihalla.

"Niiiin hyvää luuta... Eikös se Loiri jotenkin niin laulanu."

Oli meillä pieni retki kuitenkin tiedossa, kun lähdettiin porukalla käymään Langinkoskella Keisarillisella kalastusmajalla. Leppo oli innoissaan uusista ympäristöistä, ja kova kiire sillä olisi ollut joka paikkaan. :)

"Tämmösen siistin juurakon koloon isi mut nosti!"

"Tuuttekste jo!"

Komia koiru komian majan edustalla. :)

Muita huomioita: Apoquel otettiin taas tältä siitepölykaudelta käyttöön, 15.4. Tuntuu, että aiemmin syötetty Rimadyl-kuuri olisi vaikuttanut myös allergiaoireita hillitsevästi. Hmm. Onhan se kutinakin eräänlaista lievää kipua, mutta enpä tullut ajatelleeksi että se olisi noin reippaasti tepsinyt.

No mutta, ensi kertaan!

Syksyisiä kuvia, koiria, kissoja ja stormtrooper

Kanervikot on parhaita. <3

Käytiin tuossa yksi päivä Sellolla koiran kanssa, ajatuksena yhdistää lenkki, pizzalla käynti ja Musti&Mirri-visiitti. Saatiin siihen kaupanpäällisiksi vielä kohtaaminen stormtrooperin kanssa! Siellä se Star Warsista tuttu kloonisotilas vaan käveli muina miehinä, ja pysähtyi välillä poseeraamaan kuviin ihmisten kanssa. Kaveri oli lähtenyt kuulemma ihan huvikseen cosplay-asu päällä hengailemaan ja kauppakeskukseen asioimaan, ihan mahtavaa! Leppo näytti "selvästi" siltä että se halusi samaan kuvaan stormtrooperin kanssa, joten mekin pyydettiin kuva "koska Leppo niin kovasti halusi"... :D

Selvästi ihan vain Lepon takia tämä kuva, yhtään ei
Teroa itseään tilanne miellytä. ;)

Leppo sai katsella maisemia ikkunasta sillä välin, kun
isäntäväki söi pitsaa.

Ihania ilmoja on myös riittänyt, on ollut ihan mahtava syksy. <3

Puroa ei meinaa edes huomata pudonneiden lehtien lomasta. :D

Käväistiin Teron kautta tutuksi tulleen kaveripariskunnan tupareilla pari viikkoa sitten. Leppo lähti mukaan koska mahataudista oltiin juuri ja juuri toivuttu ja antibiootit syöty, haluttiin olla vahtimassa jos kuuri ei olisi tehonnutkaan ja olisi pitänyt lähteä yöllä viemään pötköpoikaa ulos.

Leppo sai kantaa omat märkäruuat ja rouhetikut:

Paikalla oli kaksi kissaa myös, mutta ne livahtivat innokkaan koiran ja väenpaljouden vuoksi piiloihinsa juhlien ajaksi. Koska tupaantuliaiset olivat Kuusankoskella, jäätiin me sinne yöksi. Aamukävelyllä käytiin tsekkaamassa lähihoodeja, ja löydettiin polku joen rannalle!

Maukasta jokivettä vissiin oli. :3

Ulkoa palattuamme Leppo sai tehdä (hihnassa, matkan päästä) tuttavuutta neitikissa Siviin. Siv olikin oikein reipas ja leikkisä neiti, ja se rentoutui kovasti kun huomasi että Leppo on hihnassa eikä pääse ihan liki. Oltiin tuotu kisuillekin tuparilahja, Star Wars-teemaiset hiirilelut sekä kuivattuja kuoreita. Kalaherkkuja piti vähän mietiskellä ja mutustaa moneen kertaan ja puskea niitä, lelut vaikuttivat ainakin olevan heti mieluisat. :)

<3

Hieman vauhdikas kuva, mutta tuo asento oli niin mahtava! :'D

Leppo miettii että miksi tuo erikoinen koira saa leikkiä mamin
kanssa, mutta Leppo ei saa leikkiä erikoisen koiran kanssa.

Näin lähekkäin Leppo ja Siv oli välillä! Lepolla meni hyvin kun oli nameja
mitä antaa ja koira koko ajan käskyn alla, jos ei ollut namia ja kissa kääntyi
poispäin, yritti Leppo lähteä höristen ja haukkuen perään... -_-
Vielä riittää harjoiteltavaa kissojen kanssa oleskelussa.

Saatiin kyyti Kouvolan keskustaan, ja junaa odotellessa käytiin
tsekkaamassa uutta kävelykatua ja sen (jos Lepolta kysytään)
hieman erikoista Leppojen juomapaikkaa. Jänskää ja siistiä oli.

Reissusta kotiutunut väsy poika, jolla ihanasti tassut kippuralla. <3

Päästiin viimein myös lenkille naapuruston shelttineiti Ellin kanssa! Lepon mahataudin takia lenkki peruuntui kahdesti, mutta nyt päästiin viimein se toteuttamaan. Hihnassa Elli oli leikkisä ja touhukas, kunnes Leppo teki "charmantin" tempun ja alkoi tekemään paimennussyöksähdyksiä Ellin vierestä... Eli se jäi kyttäämään maahan, ja sitten juoksi täyttä vauhtia kohti, ja aivan kohdalla muutti suuntaa pikkuisen ettei juoksekaan päin vaan ihan vierestä, samalla haukahtaen. Leppo yrittää tuota rasittavaa leikkityyliä aina kaikkien kanssa, eikä hieman pehmeämmän luonteiset koirat oikein ota sitä hyvällä. Niinpä Ellikin piti etäisyyttä Leppoon koko loppulenkin, ainoastaan ihan lopuksi kun oltiin Ellin emännän kanssa jääty vielä kadunkulmaan juttelemaan, alkoi neidillä häntä heilua ja pientä leikkihyörimistä siinä touhusivat. Sovittiin että mennään joku kerta heidän rivitalonsa minipihaan leikkimään, jospa Elli olisi omalla reviirillään ja pienemmällä alueella rohkeampi (eikä Leppokaan pääsisi syöksähtelemään kun ei ole lääniä mistä ottaa vauhtia). :)

Tämän lähempänä Leppoa ei Elliä saanut pysymään. :D

Viime viikolla sovittiin ekstemporee lenkki työkaverin kanssa. Hänelle on juuri tullut kauan odotettu akita-pentu, joka kaipaa kovasti touhua ja uusia tuttavuuksia kun on nyt kotiutunut. :) Mulla oli työpäivä silloin, niin kaveri tuli pentusen kanssa meillepäin ja antoi sitten lenkin jälkeen kyydin töihin niin ehdittiin kivasti samoilla metsässä. Kaikki seuraavat lenkkikuvat on työkaverin, Mantan, ottamia.

Melia 7 viikkoa <3 <3 <3

Eipä mennyt varmaan kuin viisi minuuttia, niin Leppo yritti "charmanttia" liikettään Meliaan.

Ei lämmennyt Meliakaan Lepon sekoiluille...

Hymy <3

"Oijoi, nyt joku vetää hännästä ja mulla on poseeraus kesken..."

Leppo antoi Melialle huutia jos pentu kävi nykimässä hännästä liikaa. Ärähti siis vain nopeasti ja jatkoi omia juttujaan. Melia kuulemma harrastaa tätä hännästä nyppimistä kotona vanhempaan chihu-herraan, joten on hyvä että isompikokoinen Leppo-setä vähän opetti akitavauvaa olemaan. ;) Chihuahuan ärähdykset ei välttämättä karhunpojalle paljoa paina. :'D

Leppo tavanomaisilla hyppykivillään. Melia ihmetteli moista toimintaa...

Ja päätti kokeilla itsekin! <3

Oli kyllä hassua katsella noin valtavan kokoista 7-viikkoista pentua. Melia oli vähän väliä nenällään tai selällään kun ei isot koivet ihan totelleet niin ketterästi kuin aikuisella koiralla. Sinnikkäästi se silti seuraili Leppoa kaikkialle mihin vaan pääsi. :3

<3 Lepon poseeraus...

... ja Melian poseeraus. :D <3

Missä Leppo...

...siellä hetken päästä Melia.

Leppo oli selvästi hyvin ylpeä siitä, että HÄN pääsi korkeille kiville mutta
pentu ei. Melia silti aina yritti, ja jos ei päässyt niin sitten ruvettiin
nyhtämään kivestä sammalta tai kasveja sen juurelta kiukuspäissään.

Melia oli kyllä kerrassaan valloittava vintiö! Manta kertoili lenkin jälkeisenä päivänä että nyt Melia on innostunut kiipeilemään kiville ja kaikkialle mihin vaan pääsee. :D <3 Leppo-setä opetti hienosti.

Viime viikonloppu vietettiin Tampereella äitini luona. Lauantaina käytiin juhlimassa siskonpojan 6v synttäreitä, jonka ajaksi Leppo jäi äidin luo luuta järsimään ja nukkumaan. Paljon lapsia ja ääntä, ja osaa lapsista saattaa koirat jännittää, joten kaikkien osalta oli parempi että Lepponen ei osallistunut näihin juhliin. :)

Isin kanssa iltalenkillä kun mami oli kaupassa, auringonlasku oli aika jees.

<3

Mamman kainalossa sohvalla on paras paikka. <3 Siitä pystyi kätevästi myös
potkaisemaan rapsuttajaa takajalalla, jos rapsut loppui liian aikaisin. :'D

Sunnuntaina käväistiin vielä siskoni luona nauttimassa kakun rääppeistä,
jolloin otettiin Lepponen  matkaan leikkimään.

Corginpesä :3

Sitten kotia kohti! 

Illalla Leppoa kyllä väsytti, mutta rapsuja olisi
kelpuuttanut kun alkoi häntä aina heilua jos vilkaisin
koiraan päin. :D

Siinä olikin melkoinen tapahtumapläjäys! Harmi kun näistä tuli yksi pitkä postaus, en ollut aikaisemmin ehtinyt laittaa noita aiempia kuvia esille. Mutta onneksi on vapaapäiviä, jolloin ehtii touhuilla blogin parissa!