Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."

Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.

Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D

Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3

Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.

Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 

Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 

Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!

Leppo 6v

We're back!!!

Nyt, kun oon saanut työpaikan tarjoaman merkonomikoulutuksen päätökseen kiitettävin arvosanoin, voi taas keskittyä hömppähommiin eli blogin kirjoitteluun. :) Viralliset valmistujaiset on siis vasta tulossa (sitten kun korona-tilanne antaa myöten ja tapahtumia voi taas järjestää), mutta opinnot on arviointeja myöten ohi.

Ollaan myös päästy muuttamaan uuteen, aivan omaan kotiin marras-joulukuun vaihteessa, ja täälläkin alkaa jo näyttää kodilta pikku hiljaa. :) Laitan koti-esittelyn sitten myöhemmin omaan postaukseensa!

Mutta sitten meidän päätähteen. <3

"Se olen mä."

Lepolla on tänään syntymäpäivä! <3 Herra Leppomies täytti kuusi vuotta, ja sai heti aamusta luontoäidiltä pienen lahjan:

Lunta! Useampi sentti!

Aamulenkki meni kieriessä ja naamaa lumeen hinkatessa, Leppo nautiskeli lumesta täysillä kun kerrankin sitä tuli. Nythän lumi onkin jo sulanut, kiteyttää tämän koko talven aika hyvin tuo tämän päiväinen muutos säähän. Pari päivää sitten kuulin jo peipon laulavan, ja sitten tulee vielä lunta. :D

No jaa, näillä mennään.

Leppo sai aamiaiseksi herkkuaterian; oikein gourmet-märkäruokaa (paloja kastikkeessa, ei mitään tavallista mureketta) kurkku-koristeilla.

Hyvin maistui.

Olin ostanut Lepolle tänä vuonna vähän erilaisen synttärilahjan. Leppohan tykkää kaikesta liikkuvasta, joten mietin mitä se mahtaisi tuumata kissoille tarkoitetusta, itsestään pyörivästä jahtauslelusta:

No tykkäsihän se. :D Huiska-osuutta olisi pitänyt nyhtää heti alusta alkaen, ja siitä oli kiva roikottaa hurisevaa palloa ympäriinsä ja viedä sitä välillä lampaantaljalle että pysyisi paremmin paikoillaan. Laitoin pari kuvaa koosteeksi Lepon leikki-ilmeistä tän lelun kanssa.

Oli siis ainakin koiran mielestä huippu-ostos tämä lelu, joskin omistaja miettii että olikohan tämä ihan viisasta sittenkään... :D Kun Leppo sai nyt illemmalla leikkiä sillä uudestaan, meni pallon jahtaus ja meno aika fanaattiseksi, hullunkiilto silmissä -tyyliseksi... Kun painoin pallon virtanapista pois päältä, Leppo katsoi palloa ja mua herkeämättä häntä heiluen, että "No, mikä maksaa, laita se jo päälle! Laita jo, laita jo, laita jo!" Aika samaan tyyliin kuin pallohullut koirat tekee kun ne odottaa että omistaja heittää niille pallon/lelun.

"Niin hyvää huiskaa."

Tarvitsee siis tätä lelua käyttää harvakseltaan ja harkiten, ja antaa lopuksi jotain rauhallista tekemistä, kuten pieni luu tai aktivointilelusta syötävää. Meidän Leppo ei ole niinkään pallohullu, kuin moottori-hullu. :'D

Noh, ei siinä vielä kaikki!

Leppo sai vielä tässä illalla herkuksi aivan spesiaalin jutun... Nimittäin kokonaisen banaanin! Viime vuonna, täyttäessään puolipyöreitä, se sai juustohampurilaisen ensimmäistä (ja ehkä viimeistä :'D) kertaa elämässään. Halusin tarjota jotain spesiaalia tänäkin vuonna, ja Leppo on semmoinen banaanihirmu että oksat pois. Oikeastaan mistään muusta syötävästä se ei kuolaa odottaessa, mutta banaanin kantapalaa kytätään aina kuola tiputtaen.

Ei voinut pieni koira uskoa onneaan, kun tajusi lihaherkut päältä syötyään että kyllä, lautasella lepää ihan aito, kokonainen bansku! Banaanin syönnistä kuului melkoinen mäyssytys, taisi olla hyvää. <3

Ensi tiistaina käydään Lepon kanssa rokotuksilla/vuositarkastuksessa. Otetaan verikokeetkin nykyään kerta vuoteen, kun on gabapentiini jatkuvassa käytössä. Toivotaan, että kaikki arvot on ok ja voidaan lääkitystä jatkaa. :) Apoqueliinkin käydään hakemassa uusi resepti, niitä onneksi oli vielä kaapissa niin saatiin aloitettua pari viikkoa sitten allergialääkityskin.

Ensi kertaan!

Blogi jää tauolle

Lepollakin vakavan kaihoisa ilme, kun kuuli blogin jäävän tauolle.

Jeps. Kyllä juttu on nyt niin, ettei mulla ole tällä hetkellä aikaa istahtaa koneen ääreen kuvia muokkaamaan ja blogia kirjoittelemaan niin usein, kuin toivoisin. Blogin ajattelu saa myös mut stressaantuneeksi, kun tulee olo että "ainiin, pitäisi sinnekin jotain kirjoitella". Vaikka ei. Ei pidä. :D Joku ihmeellinen velvollisuudentunto iskee päälle kun ajattelen blogia, vaikka kirjoittelenkin tänne ihan vapaasta tahdostani ja halustani. Niinpä olen päättänyt hankkiutua hetkeksi eroon blogiahdistuksesta, ja ilmoitan että bloggaamiseen tulee nyt tämän postauksen jälkeen tauko.

Saan näin keskityttyä töihin ja kouluhommiin rauhassa. Ja nyt vielä lisää aikaa (ja jaksamista, paljon jaksamista...) vievänä projektina meillä on Teron kanssa menossa oman asunnon etsintä, joka vaatii paljon voimavaroja ja huomiota. Blogin kirjoittelu ja ajattelu vie resursseja kaikelta muulta tärkeältä.

Lepon kuulumisia ja kuvia mulla on toki kova tarve päivittää, ja olen kokenut parhaimmaksi työkaluksi tähän (kohta vuoden jo käyttäneenä) Instagramin. Sinne pistän monta kertaa viikossa Leposta kuvia tai videoita, joten sieltä kannattaa vilkuilla, jos tuntuu että Lepon kuulumiset jää muuten näkemättä. Sieltä löytyy hassuttelukuvia ja Lepon ilmeilyä:

Mutta myös ihan vain poseerauskuvia näteissä ympäristöissä:

Instagramissa on hirmuisen kätevää se, että Lepon tili siellä on julkinen, joten kenenkään ei tarvitse olla itse Instagram-käyttäjänä tai omistaa Instagram-sovellusta katsellakseen Lepon kuvia ja videoita. Instagramia voi selata vaikka pöytäkoneelta. Kätevyyttä lisää myös huimasti se, että voin postata sinne milloin ja missä vain, kunhan on puhelin matkassa. Yleensä päivitänkin Lepon instaa työmatkalla bussissa.

Tämäkin kuva oli Instagramissa heti isäntäväen Lontoo-reissun
jälkeen, mutta sain sen blogiin iskettyä vasta nyt.
Kuvassa Lepon Buckinham Palace-huivi. <3

Ja Lepon Lontoon-tuliainen, joka on vieläkin ehjä!

Kylässä Lauri-sedällä  kuten ilmeestä näkyy! :)

Lepon Instagram-sivulle pääsee helpoiten joko:

a) googlaamalla "instagram leppo the corgi"

b) menemällä blogista Lepon omalle sivulle painamalla Lepon kuvaa tuossa oikealla,

ja klikkaamalla linkkiä @leppoisaa

c) klikkaamalla tämän postauksen ensimmäistä Instagram-sanaa Lepon ilmeilykuvan yllä.

Entisen naapurin, Kalevin, kanssa lenkillä pitkästä aikaa. <3

En uskalla luvata, milloin mulla on aikaa palata blogin pariin, mutta toivottavasti jossain vaiheessa kuitenkin. Kouluhommista valmistun toukokuussa, jolloin helpottaa paljonkin, ja sitä ennen myös saattaa tilanne jonkin verran helpottaa, kun löydetään meidän ikioma asunto ja päästään sinne muuttamaan.

Näihin lopussa oleviin, kaihoisiin katseisiin päätän blogin kirjoittelun - hetkeksi.

Ensi kertaan.

Käärmeen kanssa eloa ja sen hoitoa

Hieman yli kuukausi käärmeenomistajuutta takana! Täytyy kyllä sanoa että kerrassaan kiehtova ja mukava elukka, ja aletaan ymmärtää toisiamme koko ajan paremmin. Tai en tiedä kuinka laajasti käärmeellä on mahdollista ymmärtää ihmistä ja ympäröivää maailmaansa, mutta ainakin Valvatti on rohkaistunut pikku hiljaa monissa asioissa. Ja me ollaan opittu, että ei ole esim. mikään kiire opettaa käärmettä käsittelyyn tai käden läsnäoloon ylipäätään, että on mukavampaa edetä rauhassa.

Kukkuu.

Valvatin kasvattaja, Manta, ei esimerkiksi käsittele käärmeitään oikeastaan koskaan käsin, koska se ei ole tarpeellista. Parhaimmillaankin lemmikkikäärmeet vain sietävät käsittelyä, ne eivät siitä varsinaisesti nauti, ja se on lähes aina niille stressaava tilanne. Jos käärme on siirrettävä, on käärmekoukku eläimelle stressittömämpi vaihtoehto (sellaisen voisi ehkä joskus hankkia). Toki poikkeuksiakin on, jotkut käärmeet tykkäävät kiivetä omistajansa kättä pitkin harteille kiipeilemään, mutta tällöinkin homma tapahtuu käärmeen omilla ehdoilla. Tykkäisin totuttaa Valvattia siihen, ettei se kokisi kättä välittömänä uhkana (jos joskus tarvitsee sitä käsitellä jossain tilanteessa), joten kasvattajan neuvo oli laittaa käsi käärmeen boksiin esimerkiksi kerran viikossa, ja antaa sen tulla itse halutessaan kättä haistelemaan, ilman että yrittää koskea.

Alkuun oli hassua koittaa ymmärtää, että mulla on lemmikki jota en voi yhtään helliä. :'D Mutta nyt ajatukseen on tottunut, ja tykkään siitä että voin ihastella sitä kaikessa rauhassa.

Vauva koko komeudessaan! <3

Kurkataanpas vähän Valvatin hoitorutiineihin!

Päivittäin tarkistetaan toki että:

- käärme on tallessa ja hengissä :D (tämä tulee todettua yleensä aamusta tai iltaisin, hämäräaktiivisia otuksia kun ovat)

- sillä on vettä

- lämpömatto ja termostaatti toimii.

Ja ruoka sille annetaan 4-7 päivän välein, puolen vuoden iässä ruvetaan harventamaan vähän ruokintavälejä.

Tässä on Valvatin oma maailma:

Boksin alta löytyy styrox-pala eristeenä lämpömattoa varten,
itse matto pilkottaa oikeassa reunassa boksin alla.
Boksin sisustus: pohjalla talouspaperia, kiipeilyoksia, paperirulla-piiloja,
vesikippona pieni ruukun aluslautanen, ja ingmariini-rasiasta tehty "wetbox".
Boksin päältä löytyy pieni lasikippo painona kannen päällä,
jossa ruokintapinsetit, ja Valvatin oma hoitovihko johon merkkaan kaikenlaista.

Lämpömatto hommattiin elokuussa kun ilmat viileni, ja siihen termostaatti jottei se pöhötä täysillä koko ajan. Käärmeen lämpömaton tulee kattaa n. 1/3 pohjan pinta-alasta, jotta käärmeellä on myös viileä alue toisessa päädyssä.

Sistustuksesta: Alle puolivuotiailla käärmeillä voi/on hyvä pitää alusmateriaalina talouspaperia. Se on helppo vaihtaa, ei ole terävää, eikä pölisevää jottei käärme niele vahingossa alusmateriaalia ruuan mukana, ja siitä näkee helposti että käärmeen vatsa pelittää. Piiloja ja kiipeilymahdollisuuksia on hyvä olla tarjolla useita, mutta viljakäärmeet eivät ole (varsinkaan poikasina) kovin taitavia kiipeilijöitä, joten boksin ei ole tarve olla kovin korkea. Monta kertaa illan aikana kuuluu kirjahyllyn suunntalta aina vieno *kops* tai *töps* kun kaveri ei osaa laskeutua kuin putoamalla. :D Vesiastia on hyvä olla riittävän suuri, että käärme mahtuu sinne tarvittaessa kokonaan vilvoittelemaan.

Ingmariini-rasiasta on tullut Valvatille hyvin tärkeä mökki. Sillä oli aluksi kuvan vasemmassa laidassa näkyvä kookospiilo, mutta kun tein sille wetboxiksi ingmariinirasiasta piilon, oli matonen aivan myyty. <3 Siellä on siis sisällä kookoskuoriturvetta ja sammalta n. 50/50 suhteella, eikä se enää kyllä kosteaa ole kun en ole sitä suihkutellut, mutta Valvatin mielestä se on ihanan suojaisa ja pehmeä pehku niin en ole hennonnut sitä poistaa. :)

Häntä ja kuono pilkottaa vähän kämpän ovelta. :D

Noin parin viikon välein siivoan Valvatin boksin. Vaikka pohjalla on paperia, ei kaikki jätökset aina osu niille kun käärme kaivautuu papereiden alle nurkkaan tarpeilleen. Voirasia onkin osoittautunut käteväksi käärmeensiirto-välineeksi, kun toki matonen pitää laittaa alta pois että saa koko asumuksen siivottua.

Voirasia mahtuu hienosti karkkirasiaan, jossa Valvatti tuli meille. :)

Sitten siivoamaan! Kuten näkyy, boksin takanurkat on käymäläkäytössä.

Siirrän puhtaat oksat ja piilot sanomalehdelle
odottamaan, tarvittaessa toki näitäkin
vaihdetaan/putsataan.

Puhtaaksi hinkattu boksi ja hyvin huuhdeltu kiipeilykasvi!
Käytän vain kuumaa vettä pesemiseen, ja hinkkaan paperilla tarvittaessa.

"Haloo, mihin mun tilukset on hävinny! Piha pieneni yhtäkkiä..."

Viimeksi siivotessani punnitsin Valvatin samalla kun odottelin, että boksi ja tekokasvi kuivuu pesemisestä. Valvatti oli siinä vaiheessa asunut meillä tasan kuukauden, joten oli hyvä aika punnita pikkutyyppi. Nappasin voirasian karkkirasiakodista pois, ja punnitsin rasian käärmeineen ensin, ja lopuksi vielä ilman käärmettä (kun olin ensin saanut tovin odotella että neiti suvaitsee siirtyä takaisin omaan, puhtaaseen ja sisustettuun kämppäänsä karkkirasiasta). Valvatti oli kuukaudessa tuplannut painonsa, se painoi nyt 10 grammaa. <3 Summittain mittailin sitä illemmalla kun se lenkkeili boksinsa etureunaa vasten, että pituuttakin olisi tullut 5-10cm lisää, jolloin matonen olisi nyt 30-35cm pitkä.

Värikin on jo ihan pikkuisen muuttunut. <3

Valvatti oli ihan tohkeissaan siivousseikkailusta. :D Se touhusi ja tutki putsattua asumustaan keskellä päivää (siis viljakäärmeen uni-aikaan) ihmetteleväisen oloisena, oli siinä ainakin viikoksi jännitystä pienelle viljis-lapselle.

Laitanpa ruokintarutiinistakin pari kuvaa myös blogin puolelle. Valvatti syö pienimpiä hiiripinkkejä mitä kaupasta löytyy, ja niitä on meillä pakastimessa pussissa. Eläinkaupan myyjä kehotti tämän ensimmäisen satsin ostaessani aloittamaan ruokkimisen pienimmistä hiiristä, jotta sitten käärmeen kasvaessa se saisi mahan varmasti täyteen.

Sapuskapussi

Vielä jäinen ruoka.

Pinkki sulatetaan kuumassa vesihauteessa niin, että se ei jää viileäksi.
Näin pienellä ruokaeläimellä kestää sulaa vain muutama minuutti.

Sulanut ruokaeläin tarjotaan pihdeillä käärmeelle. Valvatti on vielä niin pieni,
että pyöreäkärkiset muovipinsetit ajavat asian hyvin.

Valvatti on aikaisemmin mennyt aina boksin perälle piiloon, kun kannen avaa ruuan tarjoamisen yhteydessä, jolloin olen jättänyt ruuan jonkin piilon juurelle/sisään, josta se voi käydä sen ottamassa kun uskaltaa. Kahtena viime kertana se on ollut tosi reipas, ja napannut hiiren suoraan pihdeistä (molempina kertoina se on ollut paperirullan sisällä, jonka suulta on käynyt pinkin haukkaamassa). <3 En ole harmikseni saanut vielä ruuan kaappaamista videolle tai otettua kuvaa, mutta tässä on vanhempi kuva ruokailevasta matosesta, kun se söi yhden kerran näkösällä:

Nams.

Käärmeen hoidossa, ruokinnassa, käsittelyssä ja asumuksen siivouksessa on muistettava hyvä käsihygienia. Muun muassa salmonella on yleinen bakteeri käärmeillä.

Manta juuri näytti tovi sitten yhden uuden terran johon hän oli tehnyt upean taustan kiipeilyelementin, aidoilla kasveilla ja kookosturvepohjalla. Hän suunnitteli laittavansa terraan biopohjan, eli pohjamateriaaliin tulisi asumaan siiroja ja hyppyhäntäisiä, jotka hoitaisivat käärmeen jätösten siivouksen omatoimisesti. Siivousvapaa pohja siis! Kuulostaa houkuttelevalta. :D

Ahoy, stranger!

Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä mitä Valvatin isoon terraarioon keksisin, mutta vielä hän on pieni ja saa olla talouspaperipohjalla pikkuboksissaan. <3 Mittojen puolesta tuo boksi voisi riittää 2-3 vuottakin, mutta sitten kun meillä on jossain kohtaa uusi asunto ja enemmän tilaa, tulee terrankin vaihto aika luonnollisesti siinä kohtaa isompaan. :)

Sitten alkoi jännittää kameran tuijotus ja piti hieman mennä matalammaksi. :D

Tällä kertaa oli vain käärmyläisen kuulumisia! Lepolle kun kuuluu oikein hyvää ja tasaista, niin ei ole tullut mitään mieleen mitä kirjoitella. :) Mutta kuvia laittelen Leppo-miehestä piakkoin kyllä!
Ensi kertaan!

Kesähelteitä ja kipulääkkeitä

Lupasin laittaa ihan vain Lepon kuulumisia seuraavaksi tulemaan, ettei vallan blogin päätähteä unohdeta. <3 Lepolla on ollut aika rauhallista eloa viime aikoina, varsinkin kun oli ne helteet, jolloin liikunta oli päiväsaikaan hyvin vähäistä, ja nivelkivut myös vähensivät liikkumishaluja lisää. Loman jäljiltä oli siis aloitettava Rimadyl-kuuri, koska koira oli hieman ontuvainen ja liikkuminen hankalan näköistä, lenkeillä halusi usein taukoilla jne.

Mua alkaa usein säälittää Lepon kipuilu kovasti, jolloin ostan sille yleensä jotain hyvää tai uuden lelun, jotta sillä olisi iloinen mieli silloin kun kivut painaa päälle. Valvatin esittelypostauksessa näkyikin Lepon uusin lelu, pitkulainen Simba-tsumtsum. Jos ei tsumtsum sano mitään, niin lyhykäisyydessään lastenleluina ja aikuisten keräilyesineinä suuren suosion saavuttaneet Disney-aiheiset, päällekkäin pinottavat ja söpöt pötkyläpehmot ovat saavuttaneet myös koiralelumarkkinat, ja koska mun yksi lempileffoista kautta aikojen on Leijonakuningas, ei Lepolle voinut millään valita mitään muuta. :D

"Päästäkee sisään, hei!"

Leppo ei voinut käsittää, miksi hänen kovaääninen lelun vingutus voisi jotakuta häiritä, kun joutui lelun kanssa oven taa parvekkeelle (Terolla oli menossa nettikeskustelu kavereiden kanssa, eivätkä toverit kuulleet makkarissa olevan Teron mikrofonista muuta läpi kuin olohuoneessa vinkuvan lelun äänen :'D). Siinä se vaan seisoa toljotti lelu suussa surkean ja hylätyn näköisenä. Onneksi oli lämmin ilta, joten liityin Lepon seuraan hetkeksi partsille. Tavoitteena oli siis saada Leppo vinguttamaan lelua riittävän kauan, että vinku menee lyttyyn/muuten rikki ja lelu hiljenee. Eikä siinä hommassa onneksi kauaa nokka tuhissut. :)

Eräältä iltalenkiltä napattu kuva kukkaispojasta <3 

Leppo keskellä vilkkaan lähiön hiekkatietä: "Tässähän on hyvä levätä."

Lenkit meillä on menneet hyvin Lepon omaan tahtiin, ollaan taukoiltu paljon jos koira sitä pyytää, ja yritetty mennä lyhyitä mutta Lepolle mielekkäitä reittejä. Mutta aina sekään ei ole riittänyt, joskus vaan oli koiran mielestä ihan tyhmää kulkea jos ei kuljettu juuri johonkin jännään paikkaan, ja kipuoireet alkavat näkyä selvästi. Tuon ylläolevan kukkakuvan lenkin reitti oli Google mapsin mukaan 1,85km, jonka aikana pidettiin muistaakseni 3 taukoa (joissa Leppo yleensä istuu tien reunassa/pehmeällä alustalla jompaa kumpaa etujalkaa keventäen, joskus alkaa makaamaan kuten yllä olevassa hiekkatiekuvassa), ja loppumatkasta Leppo "tuli pyytämään" että kannan sitä. :/ Se käveli siinä kohtaa todella kurjan näköisesti, ja vaikutti siltä että sitä sattuu ihan joka jalkaan, kun seistessä takajalat olivat jonossa mahan alla, välillä ristissäkin, paino tassun ulkosyrjällä. Lepon kyytipyyntö on siis tulla silmiä siristellen ja maiskuttaen jalkojen eteen poikittain seisomaan, ja se hieman ponkaisee etujaloilla itseään ylös kun sitä alkaa nostamaan. Silloin tietää että nyt on kurja olo. :( Onneksi näitä ei käy usein, mutta vähän mietityttää että onko meillä vieläkään lääkitys kohdillaan. Minusta tuommoisia ei pitäisi käydä, jos on päivittäinen gabapentiinilääkitys ja Rimadyl-kuurin aiheuttaneesta rasituksestakin yli viikko.

Lepon mielestä hurjan kivoja ja jännittäviä, ja kropalle helppoja lenkkejä on ne, kun lähdetään julkisilla seikkailemaan ostoskeskuksiin ja puistoihin. Hellesäällä myös käteviä lenkkejä tämmöiset, kun ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja paahteisella tiellä. Yksi päivä töissä ollessani, tuli miekkoset minua vastaan Tapiolaan ennenkö suljin myymälän. Napattiin Leposta hauska kuvakin esillä olleen kahluu-altaan kanssa:

Hymy <3

Leppoa ei vaikuttanut pelottavan Tapiolassa tai meidän myymälässä olo enää! Vuosi sitten keväällä lakkasin sitä ottamasta töihin lisääntyneen äänipelon vuoksi, kun kauppakeskuksen uutta osaa rakennettiin ja kuului kaikenlaisia louhintaääniä. Alkaa tuntua jo toiveikkaalta, että syksyllä, kun uusi kauppakeskus Ainoan osa on avattu, voisin alkaa totuttaa Leppoa töissä kulkemiseen taas. Ihan pieniä pätkiä aluksi, ja semmoisina aikoina ettei varmasti kuulu mitään remppaääniä.

Puistopiknikillä Malminkartanossa

Tarkkaan piti vahtia uskaliasta tunkeilijaa (pupu)... :D

Sellossa ollaan myös käyty nyt pariin otteeseen, kun on ollut kuuma ja Leppo kipeänä.

Yksi päivä ostin sille possunkorvan Mustista ja Mirristä, ja vuorossa ollut kaveri kysyi jos voisi ottaa Leposta videota heidän someen. Leppo sitten rouskutteli possunkorvan rauhassa myymälässä, mutta taisi olla sitä mieltä että otto ei mennyt ihan putkeen, kun ryntäsi heti irtoherkkuosastolle valmiina syömään lisää. :'D Hupsu otus.

Ihanan viileä Sellon lattia!

*splooooot*

Eilen Sellossa käytyämme Leppo oli syvästi pettynyt, kun en ostanutkaan Mustista ja Mirristä hänelle mitään. Lähti myymälästä perässäni pois jarrutellen ja ihmeissään mua katsoen, että "Hei, ostokset unohtui!" :D Itsepäinen herkkupeppu.

Semmoista siis meidän kesään. Noita lääkitysasioita pitää vielä pohtia lisää, ja kysellä eläinlääkäriltä mielipidettä asiaan. Tuntuu vähän hölmöltä näin jälkeen päin, etten pyytänyt kuvaamaan Lepon takapäätä lainkaan sillon kun röntgenissä oltiin. Mutta toisaalta, vain etupää oireili, ja ei se tieto mahdollisesta rikosta takajaloissa hoitoa tai liikuttamista mihinkään varmaan muuttaisi. Mutta täytyy sitten jossain kohtaa, jos Leppo rauhoitetaan jonkun muun syyn vuoksi, niin pyytää ne kuvat sieltäkin samalla.

Pian Leppo pääsee onneksi taas nauttimaan mummolan rennosta meiningistä ja pihan nuuskuttelusta, kun jätetään hänet muutamaksi päiväksi Teron vanhemmille hoitoon. :) Ollaan lähdössä Lontoossa käymään, minä vielä ihan ensimmäistä kertaa! Valvatti-käärme pärjää 5 päivää hyvin kotona, kun ruokitaan se ennen lähtöä ja reissusta palattua. Se on varmaan vaan iloinen, kun joku ei toljota sitä iltajumpan aikaan lasin takaa koko ajan. :D

Ensi kertaan!