Valvatin uusi terraario

Lepon käärme-sisko olikin kasvanut hieman odotettua nopeammin, ja sillä alkoi olla vauva-kodissaan jo vähän ahdasta. Oli aika ostaa sille uusi terraario.

Kokosin tähän postaukseen vähän vaiheita ja ajatuksia, mitä uuden asumuksen hankkimiseen kuului, ja mitä kaikkea on vielä tehtävänä.

Pikku-mökki :D

Terraarion sisustamista varten kävin Lepon kanssa yhdellä iltalenkillä hamstraamassa vähän keppejä. Löytyikin muutama hienompi, kirjanpainajien koristelema kepukka.

Laitoin omalle Instagram-tililleni kuvan jossa pesen kylppärissä keppejä "tiistai-illan ratoksi". :D Pari kaveria ihmetteli että joko se korona-ajan mökkihöperyys iski. Mutta ei, kun halusin saada oksista mullat ja hiekat ja mahdolliset öttiäiset pestyä pois.

Uusi terraario käytiin hakemassa paikallisesta matelijatarvikeliikkeestä. Ostin sen heidän verkkosivuiltaan ennakkoon, mutta tuon kokoista, 25-30kg pakettia ei posti kuljeta joten terra piti saada haettua itse. Onneksi avulias työkaveri lähti kyyditsemään (kiitos Tiia! <3) ja saatiin lasiterraario ehjänä kotiin. :)

Hieman on kokoeroa uudella ja vanhalla asumuksella...
Uusi on mallia Exoterra, koko 90x45x45cm.

Uusi lämpömatto piti toki myös ostaa uuden terraarion kokoon sopimaan, ja myös mm. ajastintoiminnolla oleva pistoke, jottei lämpömatto pöhöttäisi yöaikaankin vaan käärmeellä olisi luonnollisemmat oltavat. Laitoin ajastimeen myös valot kiinni, jotta terraariossa olisi yön ajan pimeääkin eikä tarvitsisi muistaa itse laittaa valoja päälle ja pois. Tosin tuntuu, että näin kesäaikaan ei lamppuja edes tarvitse käyttää, kun pidetään aina huonekasveille ja yleisen viihtyvyyden vuoksi päivällä verhot kuitenkin auki. Mutta lämpöjä ajatellen ajastin on kiva olla. :)

Exoterrojen pohja on korotettu, joten lasin ulkopinnalle kiinnitettävä
liimapintainen lämpömatto toimi tähän tarkoitukseen vallan kätevästi.

Ostin terraariota haettaessa myös kolme harkkoa Exoterran plantation soil -pohjamateriaalia, jotka laitettiin heti hakureissun iltana "tekeytymään." Kookoskuidusta valmistettu turve myydään siis tiiviissä harkoissa, jotka ensin turvotetaan vedessä puolen tunnin ajan, revitään ja sekoitellaan auki, ja sen jälkeen annetaan kuivua (ellei käytä trooppiselle lajille, joille turve levitetään suoraan kosteana terraarioon). Kuivattelu olikin vähän pitempi prosessi taas kuin odotin, toki turvettakin oli iso määrä. Käänneltiin turvemassaa aamuin illoin, ja levitettiin pieniä määriä sanomalehdille kylpyhuoneeseen, jossa välillä pidämme lattialämmitystä päällä. Silti koko kuivatteluhommaan meni viikko-pari, ja terran sisustuspäivänäkin oli vielä vähän kosteaa turvetta jäljellä:

Turvetta voisi olla vieläkin paksummalti, koska Valvatti tykkää monen viljakäärmeen tavoin kaivella tunneleita pitkin pohjamatskua. Mutta kyllä siitä sen verran saatiin että käärme pääsee missä tahansa kohtaa terraariota kaivautumaan kokonaan turpeen alle.

Turpeen levittämisen jälkeen asettelin paikoilleen haalimani kivet ja oksat, ja ostetut piilot ja kasvit ja käppyräkarahkan. Viimeisenä siirtelin vanhasta terraariosta pienemmät oksat, kookospiilon ja vesikupin uuteen terraarioon.

Tässä tämä nyt olisi, tältä näytti terraario muuttovalmiina:

Ta-daa!

Kivet ovat lämpimässä päädyssä, ne imevät itseensä lämpöä alla olevasta
matosta päivän mittaa. Keskivälillä ja viileässä päädyssä on enemmän
piiloja, ja viileässä päädyssä myös vesikuppi, kuten pitääkin. 

Exoterroissahan tulee mukana vaahtomuovinen/styroksinen kalliotausta, mutta kasvattaja kehoitti että sitä ei kannata käyttää. Käärme pääsee sen taakse ja voi jäädä jumiin satuttaen itsensä. Ja totta tosiaan, taustaa poistaessa huomattiin siellä olevat raot alareunoissa, joihin Valvatti aivan varmasti olisi änkenyt itsensä ja kiivennyt taustan ja lasin väliä pitkin aika ahtaassa paikassa. Eli tausta on siis isoin puute, mikä pyritään korjaamaan piakkoin. :) Taustan voi tehdä useammalla tapaa, mutta tällä hetkellä helpommalta/kätevimmältä kuulostaa finnfoamista veistäminen, päällystys ja värjääminen. Finnfoam on vähän styroksia tiiviimpi eriste, josta uskoisin että saadaan ihan kivan näköinen kiipeilytausta Valvatille tehtyä. :) Vielä kerätään inspiraatiota taustan ulkonäöstä ja väreistä, ennenkö ruvetaan materiaalien hankkimiseen.

Valvatin siirtäminen boksista uuteen terraan ei sujunut ihan kuin Strömsössä. Valvattihan on tosi ujo, ja luikkii hämmästyttävällä nopeudella pakoon jos siihen koskee kädellä. Se ei muuttohetkellä halunnut kiivetä kasvattajalta saatuun karkkirasia-asuntoonsa, eikä talouspaperihylsyynkään kuten yleensä se on tehnyt jos olen halunnut sitä siirtää. Kyhjötti vain nurkassa, ja meni paperihylsyn alle mieluummin kuin sisälle.

Käärmekoukun kosketusta Valvatti ei kaihda, joten ajattelin näppäränä tyttönä nostaa sen koukun avulla karkkirasiaan. Kun sain nostettua sitä hieman vatsan alta muoviboksinsa reunaa pitkin, se kai havaitsikin tilaisuutensa tulleen, ja ponkaisi koukulta boksin reunan yli työpöydälle. :D Voin sanoa että tietokoneella pelaava Tero hieman säikähti, kun yhtäkkiä näppiksen viereen pötkähtää 65cm käärmeenpoikasta! :'D

Kaikki tuo tapahtui aika äkkiä, ja jouduin laskemaan koukun ja karkkirasian käsistäni ja nappaamaan matosesta kiinni sormin ennen kuin se olisi luikerrellut alas pöydältä. Paniikki-kiemurtelun määrä oli suuri, mutta lyhytkestoinen. Sitten Valvatti rauhoittui, ja sain sen siirrettyä uuteen asuntoonsa. Se jaksoi puolisen tuntia (mikä on Valvatin mittapuulla tosi lyhyt aika! <3) mököttää piilossa hänelle tehtyä vääryyttä, mutta sitten uteliaisuus voitti ja piti lähteä tutkimaan uusia tiluksia. :)

Yläreunan lasiin kiinnitetty muovi-peikonlehti oli siistein juttu ikinä,
siinä piti kiipeillä ekoina päivinä kuin joku viidakkokäärme konsanaan. :3

Valvatti oli aivan täpinöissään uudesta asumuksesta, eikä malttanut pariin päivään nukkua kuin pieniä pätkiä silloin tällöin. Oli niin paljon kiipeiltävää ja tutkittavaa. Se on myös aika uhkarohkeasti kiipeillyt terraarion yläreunoissa, ja mun onkin pitänyt vähän siirrellä kiviä ja muita kovia esineitä kauemmas reunoilta ettei se satuttaisi itseään. Valvatti syö nykyään kerran viikossa, ja ensimmäisenä lauantaina terraan muuton jälkeen olikin aika hurja peto ison nälän kanssa vastaanottamassa pinkkiä. :D

"Vau. Tästä näkee uloskin!"

Vielä pitää tosiaan se tausta tehdä tuonne terraarioon, turvetta lisäillä paksummalti ja sitten sitä voisi kutsua hetken aikaa valmiiksi. :) Pian voitaisi asentaa myös Valvatin saama joululahja eli riippumatto roikkumaan katosta, niin saisi yhden kiipeilypaikan lisää. Ja katsotaan, jos joskus haluan laittaa sinne eläviä kasveja, että kuinka paljon muuttuu sisustus sitten. Tai jos keksii jonkun kivan sisustusteeman tmv... Terraario on siitä kiva että sitä voi vähän jatkuvasti sisustaa uudelleen, jos löytää jonkun hienon kiven tai oksan luonnosta tai saa uuden inspiraation sisusteisiin. Ja käärme tykkää kun on uutta tutkittavaa silloin tällöin, uusi oksa tai vähän muuttunut järjestys piristää ja aktivoi eläintäkin kivasti.

Tämän hetken takkimuotia: banaani-toffee <3 Katsotaan mitä seuraava nahanvaihto
tuo tullessaan, nyt hän on pari päivää ollut piilossa ja haalistuneempi.

Tämmöinen Valvatti-aiheinen postaus tällä kertaa! Lepolla menee kaikki mukavasti, ja Teron kanssa odotellaan vähän jo sormet syyhyten että päästään kunnostamaan takapihan terassia. Ostettiin jo pikkupaketti ruohonsiemen-seostakin, niin saadaan yksi huonokuntoinen pläntti pihassa vehreämmäksi. Mutta tästä kaikesta lisää sitten kotiesittely-postauksessa, jossa yritän saada Leponkin näkymään enemmän kuin tällä kerralla :D Hmm, ensin pitää tosin siivota, että kehtaa ottaa kuvia blogiin.

Ensi kertaan siis!

Käärmeen kanssa eloa ja sen hoitoa

Hieman yli kuukausi käärmeenomistajuutta takana! Täytyy kyllä sanoa että kerrassaan kiehtova ja mukava elukka, ja aletaan ymmärtää toisiamme koko ajan paremmin. Tai en tiedä kuinka laajasti käärmeellä on mahdollista ymmärtää ihmistä ja ympäröivää maailmaansa, mutta ainakin Valvatti on rohkaistunut pikku hiljaa monissa asioissa. Ja me ollaan opittu, että ei ole esim. mikään kiire opettaa käärmettä käsittelyyn tai käden läsnäoloon ylipäätään, että on mukavampaa edetä rauhassa.

Kukkuu.

Valvatin kasvattaja, Manta, ei esimerkiksi käsittele käärmeitään oikeastaan koskaan käsin, koska se ei ole tarpeellista. Parhaimmillaankin lemmikkikäärmeet vain sietävät käsittelyä, ne eivät siitä varsinaisesti nauti, ja se on lähes aina niille stressaava tilanne. Jos käärme on siirrettävä, on käärmekoukku eläimelle stressittömämpi vaihtoehto (sellaisen voisi ehkä joskus hankkia). Toki poikkeuksiakin on, jotkut käärmeet tykkäävät kiivetä omistajansa kättä pitkin harteille kiipeilemään, mutta tällöinkin homma tapahtuu käärmeen omilla ehdoilla. Tykkäisin totuttaa Valvattia siihen, ettei se kokisi kättä välittömänä uhkana (jos joskus tarvitsee sitä käsitellä jossain tilanteessa), joten kasvattajan neuvo oli laittaa käsi käärmeen boksiin esimerkiksi kerran viikossa, ja antaa sen tulla itse halutessaan kättä haistelemaan, ilman että yrittää koskea.

Alkuun oli hassua koittaa ymmärtää, että mulla on lemmikki jota en voi yhtään helliä. :'D Mutta nyt ajatukseen on tottunut, ja tykkään siitä että voin ihastella sitä kaikessa rauhassa.

Vauva koko komeudessaan! <3

Kurkataanpas vähän Valvatin hoitorutiineihin!

Päivittäin tarkistetaan toki että:

- käärme on tallessa ja hengissä :D (tämä tulee todettua yleensä aamusta tai iltaisin, hämäräaktiivisia otuksia kun ovat)

- sillä on vettä

- lämpömatto ja termostaatti toimii.

Ja ruoka sille annetaan 4-7 päivän välein, puolen vuoden iässä ruvetaan harventamaan vähän ruokintavälejä.

Tässä on Valvatin oma maailma:

Boksin alta löytyy styrox-pala eristeenä lämpömattoa varten,
itse matto pilkottaa oikeassa reunassa boksin alla.
Boksin sisustus: pohjalla talouspaperia, kiipeilyoksia, paperirulla-piiloja,
vesikippona pieni ruukun aluslautanen, ja ingmariini-rasiasta tehty "wetbox".
Boksin päältä löytyy pieni lasikippo painona kannen päällä,
jossa ruokintapinsetit, ja Valvatin oma hoitovihko johon merkkaan kaikenlaista.

Lämpömatto hommattiin elokuussa kun ilmat viileni, ja siihen termostaatti jottei se pöhötä täysillä koko ajan. Käärmeen lämpömaton tulee kattaa n. 1/3 pohjan pinta-alasta, jotta käärmeellä on myös viileä alue toisessa päädyssä.

Sistustuksesta: Alle puolivuotiailla käärmeillä voi/on hyvä pitää alusmateriaalina talouspaperia. Se on helppo vaihtaa, ei ole terävää, eikä pölisevää jottei käärme niele vahingossa alusmateriaalia ruuan mukana, ja siitä näkee helposti että käärmeen vatsa pelittää. Piiloja ja kiipeilymahdollisuuksia on hyvä olla tarjolla useita, mutta viljakäärmeet eivät ole (varsinkaan poikasina) kovin taitavia kiipeilijöitä, joten boksin ei ole tarve olla kovin korkea. Monta kertaa illan aikana kuuluu kirjahyllyn suunntalta aina vieno *kops* tai *töps* kun kaveri ei osaa laskeutua kuin putoamalla. :D Vesiastia on hyvä olla riittävän suuri, että käärme mahtuu sinne tarvittaessa kokonaan vilvoittelemaan.

Ingmariini-rasiasta on tullut Valvatille hyvin tärkeä mökki. Sillä oli aluksi kuvan vasemmassa laidassa näkyvä kookospiilo, mutta kun tein sille wetboxiksi ingmariinirasiasta piilon, oli matonen aivan myyty. <3 Siellä on siis sisällä kookoskuoriturvetta ja sammalta n. 50/50 suhteella, eikä se enää kyllä kosteaa ole kun en ole sitä suihkutellut, mutta Valvatin mielestä se on ihanan suojaisa ja pehmeä pehku niin en ole hennonnut sitä poistaa. :)

Häntä ja kuono pilkottaa vähän kämpän ovelta. :D

Noin parin viikon välein siivoan Valvatin boksin. Vaikka pohjalla on paperia, ei kaikki jätökset aina osu niille kun käärme kaivautuu papereiden alle nurkkaan tarpeilleen. Voirasia onkin osoittautunut käteväksi käärmeensiirto-välineeksi, kun toki matonen pitää laittaa alta pois että saa koko asumuksen siivottua.

Voirasia mahtuu hienosti karkkirasiaan, jossa Valvatti tuli meille. :)

Sitten siivoamaan! Kuten näkyy, boksin takanurkat on käymäläkäytössä.

Siirrän puhtaat oksat ja piilot sanomalehdelle
odottamaan, tarvittaessa toki näitäkin
vaihdetaan/putsataan.

Puhtaaksi hinkattu boksi ja hyvin huuhdeltu kiipeilykasvi!
Käytän vain kuumaa vettä pesemiseen, ja hinkkaan paperilla tarvittaessa.

"Haloo, mihin mun tilukset on hävinny! Piha pieneni yhtäkkiä..."

Viimeksi siivotessani punnitsin Valvatin samalla kun odottelin, että boksi ja tekokasvi kuivuu pesemisestä. Valvatti oli siinä vaiheessa asunut meillä tasan kuukauden, joten oli hyvä aika punnita pikkutyyppi. Nappasin voirasian karkkirasiakodista pois, ja punnitsin rasian käärmeineen ensin, ja lopuksi vielä ilman käärmettä (kun olin ensin saanut tovin odotella että neiti suvaitsee siirtyä takaisin omaan, puhtaaseen ja sisustettuun kämppäänsä karkkirasiasta). Valvatti oli kuukaudessa tuplannut painonsa, se painoi nyt 10 grammaa. <3 Summittain mittailin sitä illemmalla kun se lenkkeili boksinsa etureunaa vasten, että pituuttakin olisi tullut 5-10cm lisää, jolloin matonen olisi nyt 30-35cm pitkä.

Värikin on jo ihan pikkuisen muuttunut. <3

Valvatti oli ihan tohkeissaan siivousseikkailusta. :D Se touhusi ja tutki putsattua asumustaan keskellä päivää (siis viljakäärmeen uni-aikaan) ihmetteleväisen oloisena, oli siinä ainakin viikoksi jännitystä pienelle viljis-lapselle.

Laitanpa ruokintarutiinistakin pari kuvaa myös blogin puolelle. Valvatti syö pienimpiä hiiripinkkejä mitä kaupasta löytyy, ja niitä on meillä pakastimessa pussissa. Eläinkaupan myyjä kehotti tämän ensimmäisen satsin ostaessani aloittamaan ruokkimisen pienimmistä hiiristä, jotta sitten käärmeen kasvaessa se saisi mahan varmasti täyteen.

Sapuskapussi

Vielä jäinen ruoka.

Pinkki sulatetaan kuumassa vesihauteessa niin, että se ei jää viileäksi.
Näin pienellä ruokaeläimellä kestää sulaa vain muutama minuutti.

Sulanut ruokaeläin tarjotaan pihdeillä käärmeelle. Valvatti on vielä niin pieni,
että pyöreäkärkiset muovipinsetit ajavat asian hyvin.

Valvatti on aikaisemmin mennyt aina boksin perälle piiloon, kun kannen avaa ruuan tarjoamisen yhteydessä, jolloin olen jättänyt ruuan jonkin piilon juurelle/sisään, josta se voi käydä sen ottamassa kun uskaltaa. Kahtena viime kertana se on ollut tosi reipas, ja napannut hiiren suoraan pihdeistä (molempina kertoina se on ollut paperirullan sisällä, jonka suulta on käynyt pinkin haukkaamassa). <3 En ole harmikseni saanut vielä ruuan kaappaamista videolle tai otettua kuvaa, mutta tässä on vanhempi kuva ruokailevasta matosesta, kun se söi yhden kerran näkösällä:

Nams.

Käärmeen hoidossa, ruokinnassa, käsittelyssä ja asumuksen siivouksessa on muistettava hyvä käsihygienia. Muun muassa salmonella on yleinen bakteeri käärmeillä.

Manta juuri näytti tovi sitten yhden uuden terran johon hän oli tehnyt upean taustan kiipeilyelementin, aidoilla kasveilla ja kookosturvepohjalla. Hän suunnitteli laittavansa terraan biopohjan, eli pohjamateriaaliin tulisi asumaan siiroja ja hyppyhäntäisiä, jotka hoitaisivat käärmeen jätösten siivouksen omatoimisesti. Siivousvapaa pohja siis! Kuulostaa houkuttelevalta. :D

Ahoy, stranger!

Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä mitä Valvatin isoon terraarioon keksisin, mutta vielä hän on pieni ja saa olla talouspaperipohjalla pikkuboksissaan. <3 Mittojen puolesta tuo boksi voisi riittää 2-3 vuottakin, mutta sitten kun meillä on jossain kohtaa uusi asunto ja enemmän tilaa, tulee terrankin vaihto aika luonnollisesti siinä kohtaa isompaan. :)

Sitten alkoi jännittää kameran tuijotus ja piti hieman mennä matalammaksi. :D

Tällä kertaa oli vain käärmyläisen kuulumisia! Lepolle kun kuuluu oikein hyvää ja tasaista, niin ei ole tullut mitään mieleen mitä kirjoitella. :) Mutta kuvia laittelen Leppo-miehestä piakkoin kyllä!
Ensi kertaan!