Leikkisetäilyä ja virka-apua poliisille

Leppo pääsi torstaina olemaan taas pitkästä aikaa leikkisetänä pennulle! Meidän blogikaveri, Tofu-corgin omistaja Tanya on saanut perheenlisäystä ihanan australianpaimenkoiratytön muodossa, ja järjestettiin yhteinen lenkki meidän lähimetsään. Tofu ei tullut vielä tällä kertaa mukaan Leppoa tapaamaan, jotta aussipentu Haiku oppisi olemaan myös yksin muiden koirien kanssa, ilman "isosiskon" tukea. :)

Kaikki Lepon ja Haikun lenkkikuvat on ottanut Tofun ja Haikun emäntä Tanya, jolta löytyy omien koiriensa blogi täältä. Kiitos Tanyalle lenkkiseurasta ja hyvistä kuvista!

"Mä näytän tolle pennulle kaikki parhaat mestat ja leikit!"

"Missä se pörröpallero oikein luuraa? Tulis jo leikkiin!"

Haikua vähän ujostutti uusi leikkikaveri, vaikka olikin samaa merkkiä isosisko Tofun kanssa. :D Leppo on sen verran isompi kuulemma kuin Tofu, että oli pienellä aussiella jännät paikat. Haiku kyllä seuraili Leppoa ja oli kiinnostunut, mutta väisti tai meni äipän luo turvaan jos Leppo kiinnitti liikaa huomiota Haikuun. Leppoa sainkin toppuutella välillä kun yritti paimenmaisesti kytätä ja höristen juosta leikkimään toisen kanssa.. Mutta kaikesta huolimatta Haikun piti vaivihkaa yrittää napata leikkisedän hännästä kiinni kun se ei katsonut! :D Ihana otus, ja eiköhän se Lepollekin lämpene kun tapaavat useammin. :)

Leppoa mietityttää että miksei hän saa kaikkia Haikun nameja.

Leppo ja Haiku-vauva. <3

Vakava poseeraus :D

Eilen päästiinkin sitten avon ja Lepon kanssa tarjoamaan vähän virka-apua poliisille. Oltiin lähdetty Vermon raviradan suuntaan, tarkoituksena käydä meren rantaa katsomassa. Jouduttiin vähän menemään kiertoteitä, kun alueella oli hurjan suuret rakennustyömaat ja osa teistä oli suljettu. Leppoa meinasi vähän jännittää kaikki työkoneet ja ohi autoilevat ihmiset kun oli meluisa ympäristö, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla rauhallisemmille seuduille.

Vermon koirapuistoa ohittaessamme huomattiin, että aitauksen luona oli poliisiauto ja kaksi poliisia. Aitauksessa juoksenteli pieni terrierimäinen koira, mutta poliisien lisäksi ei ollut muita ihmisiä paikalla. Juuri kun mietimme, että voisikohan meistä olla jotain apua tilanteeseen, poliisit huikkasivat että olisiko meillä ylimääräistä hihnaa tai muuta, ja menimme aitaukselle.

Pikku terrieri oli karannut jostain lähistöltä, ja kuulemamme mukaan kaksi koiranomistajaa oli saanut houkuteltua kaverin oman koiransa perässä koirapuiston aitojen sisälle. Siitä olivat kutsuneet poliisin paikalle, kun omistajaa ei näkynyt tulevan eikä Karkurit-nettisivun kautta laitettuun ilmoitukseen tullut yhteydenottoja. Poliisit olivat jo kauan yrittäneet saada pientä koiraa aitauksen sisältä autoonsa, mutta terrieri oli peloissaan ja epäluuloinen, eikä tullut lähelle hakemaan vettä tai herkkujakaan.

Pikkukaveri nuuski aidan läpi Leppoa kiinnostuneena, ja tarjouduimme menemään aidan sisälle jos koirasta saisi otteen, kun se touhuaa Lepon kanssa. Mutta koira oli liian epäluuloinen ja piti riittävän etäisyyden ihmisiin.

Poliisit joutuivat lähtemään muihin tehtäviin, me jäimme aitaukselle, koska halusimme vielä yrittää kaikessa rauhassa. Ilma oli kaunis eikä meillä ollut mihinkään kiire, eikä pientä koiraparkaa oikein yksinkään voinut puistoon jättää. Jokuhan olisi saattanut vahingossa päästää sen ulos ja taas karkuteille. Poliisit kiittivät meitä ja sanoivat, että jos saadaan se kiinni niin soitetaan hätänumeroon, niin he tulevat takaisin hakemaan koiran löytöeläintalolle. Jos omistaja olisi sattunut paikalle ja vienyt koiran kotiin, olisimme olleet yhteydessä Karkureihin että koira on päässyt kotiinsa.

Siitä alkoi 30 min-1 h odottelu, että koira rauhoittuu ja alkaa luottaa meihin sen verran että pääsisi kosketusetäisyydelle. Otin Lepon hihnaan, koska se olisi halunnut kauheasti leikkiä, mutta pientä terrieriä pelotti ja se yritti vain aitauksesta pois. Huomattiin pian, että terrieri pyöri enimmäkseen portin luona, vinkui ja kaivoi porttia ja maata sen alta. Avo kävi portin eteen makaamaan hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi, ja juteltiin niitä näitä antaen pienen koiran olla.

Puistossa kävi isojen koirien puolella nainen kahden suuren bulldoggi-tyyppisen koiransa kanssa. Koirat haukkuivat portin liepeillä makoilevalle avolle kummallisesta käytöksestä, ja ärähtivät aidan läpi myös terrierille, joka kävi uteliaana aidan luona nuuskimassa. Leppo hermostui kun isot tyypit ärähtivät pienelle kaverille, ja se alkoi haukkua ja murista tomerana, niskakarvat pystyssä että "Minun reviiri ja minun pikkukoira, älkää tehkö noin tai mä syön teidät"...  :'D Urhea suojelukooki. Onneksi oli aita välissä.

Pikku hiljaa terrieri tuli lähemmäs avoa. Aluksi se kävi nopeasti nuuskimassa avon lahjetta, ja loikkasi varmuudeksi kauemmas. Kun mitään ei tapahtunut, se loikki hetken päästä avon jalkojen yli päästäkseen lähemmäs porttia. Pian se jo nuuskaisi avon kättä, ja kun avo rapsutti sen rintaa, pieni koira rentoutui kun huomasi että häntä vain hellitään, ja antoi avolle pusun naaman. <3 Sitten se kävi avon viereen istumaan ja nauttimaan silityksistä, yhä tarkkailleen ympäristöään, mutta luottavaisempana vieraan ihmisen kosketukseen.

Sanoin että "Jos sie saat sen koiran tosta hellästi napattua syliin, niin mä soitan sinne hätänumeroon että kiinni on." Avo silittelyn lomassa sai toisen käden vietyä varkain koiran ympäri, ja hyvin hellästi mutta päättäväisesti nosti pikku terrierin syliinsä. Kävin pujottamassa Lepon hihnan koiran kaulalle varuiksi jos se pääseekin pomppaaman sylistä pois, ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa numeroon 112, iloisella uutisella tosin eikä hengenhädässä.

Kun kaveri huomasi, ettei sylistä pääse pois ja että siinä ei ole vaarallista,
se kävi makaamaan ja nautti muutaman kuivanappulan avon ja mun kädestä.

Leppo ihan masis kun toinen koira makaa isin sylissä ja syö hänen ruokaansa.

Poliiseilla kesti 5-15min saapua paikalle soittoni jälkeen. Samat kiltit poliisisedät, jotka aiemminkin tapasimme, peruuttivat auton ihan puiston portin lähelle, ottivat varuiksi terrierin kaulalla olevasta hihnasta kiinni, ja sulkivat oven kun avo laittoi koiran takatilaan. He kiittelivät kovasti ja kättelivät (ja kiittivät Leppoakin virka-avusta), ja olisivat tarjonneet pullakahvitkin, mutta koira piti saada Viikin löytöeläintaloon mahdollisimman pian lepäämään ja odottamaan omistajaansa. Toivottelimme hyvät kevään jatkot puolin ja toisin, ja lähdimme Lepon kanssa kotia kohti.

Oli pienellä corgillakin väsyttävä ja jännittävä lenkki.

Tänään sain tiedon kiitosten kera Viikin eläintalolta, että koira on haettu omaan kotiinsa. :) Olin laittanut tekstarin kysyäkseni koiran tilannetta ja vointia, ja pikkukaveri onkin onneksi jo kotona toipumassa reissustaan. <3

Loppuun pistän vielä niille lukijoille jotka eivät facebookista ole bonganeet, meidän kevätlenkkivideon uusissa lenkkimaastoissa:

Verkkokurssi koiratanssin pyörteisiin

Hups, blogin ulkoasu muuttui taas!
Yksinkertaistin hieman ulkonäköä, välilehdet lähti pois mutta Lepon (ja allekirjoittaneen) omille sivuillehan pääsee tietoja tsekkaamaan yhä meidän kuvia klikkaamalla, ja blogiin pääsee takaisin banneria klikkaamalla. Joten mitä sitä turhia välilehtiä pitämään, selkeämpi näin. :) Vähän muuttelin myös fontteja ja värejä, ja tausta on nyt aivan uusi!
Olin ihan kyllästynyt tekemääni tapettitaustaan, halusin jotain neutraalimpaa ja raikkaampaa. Taustakuviona toimiikin nyt Lepon lelut ja tarvikkeet, eli kaikki oleellinen Lepon elämässä sen omasta mielestä. :D Toivottavasti tykkäätte!


Mutta sitten itse asiaan. Lupasin kirjoitella vähän kokoavaa pohdintaa mun ja Lepon suorittamasta koiratanssikurssista. Kurssin nimihän oli Koiratanssin kultaiset alkeet, opettajana koiratanssia harrastava, kouluttava ja lajissa kilpaileva Tiina Paavola. Kurssi käytiin Facebookin välityksellä.
Kun ilmoittauduin kurssille, mietin vähän että tuleekohan tästä mitään, saanko itsestäni irti treenata juttuja ilman että on oltava fyysisesti tietyssä paikassa treenaamassa, muiden ihmisten kanssa. Ja tekihän se jossain kohtaa tiukkaa. Aluksi olin aivan innoissani ja treenattiin pikku pätkiä joka päivä, loppua kohden oli hurjia motivaavio-ongelmia ja tuntui, ettei aika riitä. Mutta se on todennäköisesti vaan minun oma ongelmani, tarvitsen ne fyysiset treenit ja muut ihmiset pitääkseni motivaation yllä, ja joskus on semmosia kausia kun tuntuu ettei sekään riitä. :D

Tässä vähän plussia ja miinuksia oman kokemukseni pohjalta kyseisestä kurssista, ja yleensäkin somen välityksellä suoritettavan kurssin toimivuudesta.

+

• Kurssimateriaali tuli viikon-parin välein julkaisuina opetusryhmään, josta se oli helppo lukea sekä katsoa oppituntiin liittyvä video
• Videot olivat tosi havainnollistavia liikkeiden vaiheittain opetteluun ja valmiin liikkeen katsomiseen
• Omat suoritukset, pohdinnat ja kysymykset julkaistiin kurssin keskusteluryhmään, jotta oppitunnit olisivat selkeästi esillä ja kysymyksille/suorituksille oma paikka
• Etenemistahti oli jokaisella koirakolla oma, annettuja liike-ehdotuksia oli kyllä riittävästi himotreenaajillekin. :D Ja ope sanoi että kysymällä saa lisääkin jos tarvitsee!
• Kurssin sisältöä voi jonkin verran soveltaa myös kissoille, meidänkin kurssilla oli yksi tanssiva kissa <3
• Ope oli aivan mahtava ja kurssi rakkaudella ja huolella rakennettu
• Treeniaika juuri silloin kuin itse ehtii
• Kurssilaiset voivat asua missä päin maata (tai maailmaa!) vain
• Facebook aivan oivallinen alusta omien suoritusvideoiden julkaisemiseen kurssilaisten kesken, ja muutenkin koko kurssin alustana se toimi oikein hyvin
• Videointi auttoi välillä itseäkin, huomasi omat virheensä helpommin
• LEPPO TYKKÄSI! (Tosin mistäpä tekemisestä tää pötkö ei tykkäis <3 )

"Treenataan vielä, jooko?"

-

• Säännöllisten treeniaikojen puute sai välillä unohtamaan treenit
• Videoiden uppaaminen oli silloisella nettiyhteydellä välillä tuskallisen työlästä
• Omat motivaatio-ongelmat
• Palautteen saa vasta videoinnin ja treenin jälkeen, kun taas paikan päällä treenatessa saa heti palautetta jos jossain kohtaa menee itse vikaan, ja se on helpompi korjata sillä hetkellä
• Ei korvaa täysin henkilökohtaista opetusta, mutta sitä ei varmaan kukaan odotakaan

Kuten varmaan huomaatte, plussalista on aika paljon pitempi kuin miinuslista! Ja miinuksistakin osa on vaan omaa vikaa ja oman pääni sisällä, joku toinen kokee varmasti asian toisin. Suosittelisinko Koiratanssin kultaisia alkeita muille, saako siitä hyvää vastinetta rahoilleen?                                       KYLLÄ, EHDOTTOMASTI. :)

Kotiutumista & uusia seikkailuja

Täällä alkaa olla tavarat aika hyvin paikoillaan! "Virallisia kämppäkuvia" saa kyllä vielä odottaa, sillä  ruokapöytä uupuu ja muutamia laatikoita on vielä tyhjentämättä omille paikoilleen, ja mattoja on osteltava pari lisää. Jos meillä ei olisi Leppoa, niin nykyinenkin mattomäärä olisi varmaan ihan passeli, mutta laminaatit on tassun alla sen verran liukkaat että mattojen lisääminen koiran loukkaantumisten ja jumien estämiseksi on tarpeen. Facebookin corgiryhmässä kun kyselin laminaatin ja koiran "yhteiselosta", sanottiin että kynnet napsuu vaikka olis kuinka lyhyet ja että mattoja kannattaa hankkia. Yhdelle kommentoijalle oli koiran fyssari sanonut laminaatin+koiran vastaavan sitä, että ihminen kävelisi jäällä jatkuvasti. Kroppa siis kuormittuu ajan mittaan aika tavalla, kun koira joutuu jännittämään lihaksia ettei liukastelisi. Sen vuoksi lisää mattoja! :)

Lepon kyttäyspaikalle olen parvekkeelle laittanut lampaantaljan, niin voi

välillä istua pehmeälläkin. <3

Leppo on vielä vähän haluton lenkkeilemään mun kanssa kaksistaan, kun avo on töissä. Haluaisi mieluusti vaan kotiin päin, ja jää lähimetsän poluilla jumittamaan, jos ollaan menossa risteyksistä kauemmas kotoa. Pientä epävarmuutta ollut vielä tämän viikon siis havaittavissa, mutta kyllä se siitä varmaan pian tokenee kun ei tehdä asiasta mitään numeroa. Temppujen teko ja leikkiminen kuitenkin maistuu vaikka oltaisi juuri äsken jumitettu jossain polulla silmät surullisina. :D

"Ei mennä sinnepäin, jooko."

Voihan sitä nojatuoliltakin kyttäillä, kun lattia käy viileäksi. :3

Uusien lenkkimaastojen läpikäyminen on ollut kivaa. :) Ollaan ajoitettu uusiin seutuihin tutustuminen iltalenkkeihin, kun ollaan koko lauma kasassa ja koira reippaana ja uteliaana. Hienon näköisiä seutuja onkin löytynyt ihan läheltä, ja jännittäviä seikkailuita.

Leppo tutkimassa puroa.

Keskiviikkona meidät yllätti iltalenkillä muuan kulkija:

Mikäs se siellä istuskelee tuijottamassa?

Kulkija oli selvästi tottuneempi näkemään meidänlaisia vastaantulijoita, kuin me olimme näkemään hänenlaisiaan. Kaupungistunut kaveri ei ollut moksiskaan meidän ja koiran läsnäolosta, vaihtoi rennosti tien puolta ja jäi sinne pällistelemään meitä ennenkö jatkoi iltalenkkiään purossa uivien sorsien suuntaan. Leppokin suhtautui tyynen rauhallisesti ohitettavaan koiraeläimeen, varmaan katsoi että "Tuo on kyllä niin pirun iso kissa että paras olla hiljaa." :'D Tyyppi olikin Leppoa huomattavasti isompi ja roteva. Kyllä harmitti siinä 5m:n päässä seisoskelevaa kettua kuvatessani, että ei tullut otetuksi kunnon kameraa mukaan.

 Loppuviikosta alkoi Lepon touhu sisällä olla jo ihan normaalin rajoissa, ensimmäiset selällään söpöstelytkin sain torstaipäivänä. <3

Ja lundia-hyllykköön kun olin laittamassa vielä yhtä hyllytasoa, niin Leppo tuli tapansa mukaan "avustamaan" työnteossa... Eli tulemaan tielle. :) Karvakorva huomasi lundian alatason olevankin mukava lepopaikka, juuri hänelle siihen asetettu, enkä päässyt koirasta eroon vähään aikaan. :D

Ylpee itsestään kun löysi niin hyvän mestan... :D

Yhdelle iltalenkille nappasinkin sitten kunnon kameran mukaan, vähän toki siinä toivossa että taas nähtäisiin jotain hienoja villieläimiä. Melkein sain kuvan lähellä olevasta tikasta ja mustarastaasta, mutta vain melkein. Saatte nyt tyytyä tähän ihan tavalliseen elukkaan siis. :P

Eilen Leppo sai pienen lelunkin, jonka löysin Tigeristä. Tuo kalanraato taitaa olla kissoille tarkoitettu, mut osaahan tuo meidän poika naukuakin. ;) Hyvin kelpasi Lepposelle pieni miekkakala, sitä kirputettiin ja ravisteltiin ja viskeltiin pitkin kämppää.

Kevätkin alkaa olla Espoossa jo pitkällä, valkovuokot ovat koko viikon kukkineet täyttä häkää ja västäräkkejäkin on näkynyt! Osa puista on hiirenkorvilla ja muissakin isoja silmuja jo. Kevät. <3

Espoolaisia

Hei hei, Kouvola.

Lauantaiaamuna herättiin avon kanssa aikaisin, muuttofirman oli määrä tulla kymmenen paikkeilla auton ja kolmen muuttomiehen kera. Leppo oli viety edellisenä iltana jo avon vanhemmille hoitoon, jotta sen olisi rennompi olla eikä olisi muuton tiellä.

Kun tavarat oli (yllättävän nopeasti) saatu lastattua muuttoautoon, avo lähti junalla kohti pääkaupunkiseutua ja jäin itse tekemään loppusiivousta Kouvolan asuntoon. Siinä vielä tohisin siivouksen parissa, kun avon vanhemmat tulivat Lepon kanssa minua hakemaan kyytiin. Avon vanhempien autoon lastattiin myös meidän pikkukasvit, jotka olisivat olleet hankala pistää turvallisesti muuttoautoon.

Leppo oli vähän ihmeissään kun koko Kouvolan kämppä oli tyhjä, kävi tsekkaamassa kaikki huoneet mutta missään ei ollut mitään. :D Sain siitä upean kuvankin joka näkyy tuossa yllä, kun laitoin istumaan hämmästyneen koiran keskelle tyhjää olohuonetta.

Sitten lähdimme ajelemaan kohti Espoon Leppävaaraa ja uutta kotia, jossa muuttokuormaa parhaillaan purettiin. Lepon laitoin valjaisiin ja turvavyöpalalla kiinni vöihin matkan ajaksi, ja siinä se torkkui suurimman osan aikaa. Hitaissa kohdissa ja pysähdyksissä piti toki nousta emännän syliin katsomaan ikkunasta, että missä ollaan. :D

Olin itse aivan täpinöissäni kun päästiin uuteen kämppään - en muistanutkaan sen olevan niin kiva! Lepon ruokakipoille ja alustallekin oli keittiön nurkassa kuin varta vasten tehty paikka:

Ekana iltana uudessa kodissa Leppo oli vähän miettiväinen ja valpas, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaankin eikä ollut juuri moksiskaan kun käytiin saunassa, odotti ja lepäili vain.

Jääkaappi pitää eri ääniä kuin Kouvolassa. :D

Arveltiin myös oikein, kun kämppään tutustuessa ajateltiin Lepon tykkäävän meidän alas asti kirkaslasitetusta parvekkeesta. Siellä on hyvä koiraherran kyylätä naapureita ja paistatella päivää, ja tämä aktiviteetti hoksattiinkin jo ekan päivän aikana. :D

Pikku lenkilläkin oli toki käytävä ensimmäisenä iltana, vaikka eteläiseen Suomeen olikin tullut kunnon lumimyräkkä päivän aikana. Vierailtiin lähimetsässä, joka olikin oikein upea paikka.

Isin perässä kalliolla kirmaamassa.

Lähimetsän poluilla on nyt lenkkeilty joka päivä enemmän tai vähemmän, ja kohta varmaan lähden Lepposen kanssa sinne eksymään ihan kaksistaan. :D Onneksi on puhelimessa GPS jos tulee tiukka paikka.

Leppo on reagoinut muuttoon kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Se on ollut jo yksinkin, heti sunnuntaina ensin jätettiin se kellari- ja roskienvientireissujen ajaksi, eikä ollut mitään ääntä pitänyt tai kämpässä sipsutellut (olin jättänyt kännykän äänittämään eteiseen). Käytiin myös Sellossa ostosreissulla vähän kodin tarvikkeita hankkimassa, ja rauta- sekä ruokakaupassa. Senkin ajan Leppo oli ollut oletettavasti ihan hienosti, oli syönyt vähän luuta ja hypännyt sohvalle mönkimään, eikä ovella ollut vastassa läähättävä tai stressaantuneen oloinen koira vaan unisen oloinen reipas kaveri. <3

Vapun päivälenkin jälkeenkin koisittiin partsilla pitkät tovit.

Tänään tosin kun avo lähti töihin, on Leppo pitänyt mut näköetäisyydellä ja kävi vähän ovellakin puhisemassa kun rapusta kuului ääntä. Kun järjestelin keittiötä ja purin laatikoita, asettui Leppo ulko-oven eteen poikittain nukkumaan, ettei vaan mene ohi jos joku lähtee tai tulee. :D

Parvekekyyläystä on pitänyt myös toki harrastaa heti aamusta kun pari miestä tuli sisäpihan pensaita leikkaamaan, ja kun laitoin oven kiinni ettei huonekasvit kylmety, totesi Leppo että voi niitä puutarhureita vahtia sisältäkin:

Toivotaan että Lepon sopeutuminen Espoon ympäristöön jatkuu yhtä hyvin ja se kotiutuisi nopeasti. Tärkeintä on kai että ei tee itse asiasta sen suurempaa numeroa, ja pitää huolen että uudessakin kämpässä koira jää vaihtelevan pituisiksi ajoiksi yksin alusta pitäen, jotta se huomaa ettei sitä täälläkään hylätä. Taidankin kohta lähteä viemään ikea-kassillisen verran pakkaussanomalehtiä paperikeräykseen, niin saa ainakin pienen yksinolon tänäänkin.

Olis hauska kuulla muidenkin kokemuksia koirien kotiutumiseen muuton jälkeen! Huomasiko mitään eroa käytöksessä tai koiran olemuksessa?

Leppo alkaa ainakin pikku hiljaa olla oma iloinen itsensä. :)

5 päivää muuttoon

Metsälenkit rentouttaa sekä muuttostressisiä omistajia, että häsellystä
ihmettelevää corgipötkylää.

"Makaan tässä silti, vaikka onkin roinaa alla. Tässä mä olen aina ennenkin
maannut, niin makaan nytkin."

 Eilen oli meidän viimeiset palloilutreenit kouvolalaisina. Eletään nyt sitä viimeistä viikkoa ennen muuttoa, jolloin vähän kaikki tilanteet on niitä viimeisiä täällä, nyyh. :D Leppo nautiskeli treeneistä ja työnteosta entiseen malliin.

"Joko saan tökätä?"

Treenien lopuksi pallopaimennusporukka yllätti meidät läksiäislahjakassilla! Olin ihan otettu, eihän mua varten nyt mitään... Mutta on meistä kyllä muodostunut sen verran tiivis ryhmä, että kyllä siinä oli tippa linssissä puolin ja toisin kun halattiin. Leppokin "hyvästeli" aussie-Lucan pusuttelemalla ja kierimällä Lucan jaloissa korvat luimussa, ihan kun se olisi tiennyt että nyt ei ihan hetkeen tulla näkemään. <3

Kassissa oli jotain sekä mulle, että koiraherralle.

Lepon lahjat: Hau-Haun ankkafileitä, kanafileitä ja vinkuva lehmäpehmo!
Emännän lahjat: mansikkasuukkoja, mustikkalakua, ihana sydän-kaulakoru
by Lucan emäntä <3 ja Vallila-kuosinen muistikirja, johon voin kirjoittaa
ylös kaikki palloilu- ja koiratanssikuviot. :D

Lepon karvamasuinen kaveri! Tällä leikittiin niin paljon
eilen illalla että lehmältä lähti ääni. :D Vaan on sitä
silti kiva kirputtaa ja noutaa. ^_^

Ja aivan ihana kortti oli piste iin päälle. <3

Kortin taakse oli meidän palloilutiimiläiset kirjoittaneet omat nimensä, ja kiittivät ihanasti yhteisestä ajasta ja kuvaus- ja videon editointiavusta. Varasivat minut vielä joulukuun Koiramessuille esitykseen mukaan, saan siis käydä Kouvolassa vielä jatkossakin silloin tällöin pallotreeneissä! :D

Leppo nautiskelee kasaan taitetun wigwamin ja sen tyynyn päällä.
Ahkera muuttoapuri. <3

Ahkera muuttoapulainen auttoi myös hankkiutumaan eroon maapähkinävoin purkinpohjallisista:

Tänään oli viimeinen maanantaityöpäivä täällä. Leppo tuli
siristelemään silmiään ja söpöilemään mamin viereen
kun töistä saavuin ja oikaisin itseni hetkeksi. :D

Myös (ehkä) viimeinen yhteislenkki Miltonin kanssa.

Jep jep, eletään "viimeisten kertojen" aikaa. Vähän haikeeta tuppaa olemaan, mutta kyllä tästä selvitään ja toisaalta innolla odotan että saadaan muutto hoidetuksi. :)

Nähdään sitten espoolaisina seuraavan kerran!

Pääsiäispakkailua

Oikein hauskaa pääsiäistä!
T:Leppo-pupu :D

Meidän pääsiäinen kuluu pääosin tavaroita pakkaillessa. Ollaan saatu olohuone hyvin pitkälti jo pakattua, pari hyllyä on vielä seinällä ja kirjahylly ja Lepon wigwam-peti purkamatta. Myös muista huoneista on tavaroita laiteltu laatikoihin ja kasseihin, mutta vielä työtä riittää.

Leppo päätti kantaa kortensa kekoon pakkaamisen suhteen, kun aseteltiin viimeisiä leffoja laatikkoon blu-ray-soittimen kanssa.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Ei ollutkaan linnulla hyvä paikka laatikossa, parempi oli tarkkailla vierestä.

"Mä oon avulias!"

Tyhjä kirjahylly, jes!

Oli se linnun pakkaaminen ja purkaminen rankkaa hommaa, paras ottaa nokoset. <3

Meidän koiratanssin alkeiskurssikin tuli päätökseen. Lopputehtävänä oli kuvata oma koreografia valitsemillaan liikkeillä ja musiikilla, ja meidän musahan oli pakko olla jostain Disney-leffasta! :D Aika varhaisessa vaiheessa huomasin, että Viidakkokirjan Karhun elämää (Bare Necessities) sopi meidän tyyliin ja Lepon tempoon tosi kivasti!
Pitemmittä puheitta, tässä meidän pikku koreografia.
HUOM! Disney ei tykkää että niiden musiikkia käytetään mihinkään, joten jos katsot mobiililla, pelikonsolilla tai telkkarilla, ei videopätkä välttämättä toimi.

Kertoilen ehkä kurssista enemmän jossain toisessa postauksessa, nyt ei ehdi sen enempää turinointeja kirjoitella! :)