Espoolaisia

Hei hei, Kouvola.

Lauantaiaamuna herättiin avon kanssa aikaisin, muuttofirman oli määrä tulla kymmenen paikkeilla auton ja kolmen muuttomiehen kera. Leppo oli viety edellisenä iltana jo avon vanhemmille hoitoon, jotta sen olisi rennompi olla eikä olisi muuton tiellä.

Kun tavarat oli (yllättävän nopeasti) saatu lastattua muuttoautoon, avo lähti junalla kohti pääkaupunkiseutua ja jäin itse tekemään loppusiivousta Kouvolan asuntoon. Siinä vielä tohisin siivouksen parissa, kun avon vanhemmat tulivat Lepon kanssa minua hakemaan kyytiin. Avon vanhempien autoon lastattiin myös meidän pikkukasvit, jotka olisivat olleet hankala pistää turvallisesti muuttoautoon.

Leppo oli vähän ihmeissään kun koko Kouvolan kämppä oli tyhjä, kävi tsekkaamassa kaikki huoneet mutta missään ei ollut mitään. :D Sain siitä upean kuvankin joka näkyy tuossa yllä, kun laitoin istumaan hämmästyneen koiran keskelle tyhjää olohuonetta.

Sitten lähdimme ajelemaan kohti Espoon Leppävaaraa ja uutta kotia, jossa muuttokuormaa parhaillaan purettiin. Lepon laitoin valjaisiin ja turvavyöpalalla kiinni vöihin matkan ajaksi, ja siinä se torkkui suurimman osan aikaa. Hitaissa kohdissa ja pysähdyksissä piti toki nousta emännän syliin katsomaan ikkunasta, että missä ollaan. :D

Olin itse aivan täpinöissäni kun päästiin uuteen kämppään - en muistanutkaan sen olevan niin kiva! Lepon ruokakipoille ja alustallekin oli keittiön nurkassa kuin varta vasten tehty paikka:

Ekana iltana uudessa kodissa Leppo oli vähän miettiväinen ja valpas, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaankin eikä ollut juuri moksiskaan kun käytiin saunassa, odotti ja lepäili vain.

Jääkaappi pitää eri ääniä kuin Kouvolassa. :D

Arveltiin myös oikein, kun kämppään tutustuessa ajateltiin Lepon tykkäävän meidän alas asti kirkaslasitetusta parvekkeesta. Siellä on hyvä koiraherran kyylätä naapureita ja paistatella päivää, ja tämä aktiviteetti hoksattiinkin jo ekan päivän aikana. :D

Pikku lenkilläkin oli toki käytävä ensimmäisenä iltana, vaikka eteläiseen Suomeen olikin tullut kunnon lumimyräkkä päivän aikana. Vierailtiin lähimetsässä, joka olikin oikein upea paikka.

Isin perässä kalliolla kirmaamassa.

Lähimetsän poluilla on nyt lenkkeilty joka päivä enemmän tai vähemmän, ja kohta varmaan lähden Lepposen kanssa sinne eksymään ihan kaksistaan. :D Onneksi on puhelimessa GPS jos tulee tiukka paikka.

Leppo on reagoinut muuttoon kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Se on ollut jo yksinkin, heti sunnuntaina ensin jätettiin se kellari- ja roskienvientireissujen ajaksi, eikä ollut mitään ääntä pitänyt tai kämpässä sipsutellut (olin jättänyt kännykän äänittämään eteiseen). Käytiin myös Sellossa ostosreissulla vähän kodin tarvikkeita hankkimassa, ja rauta- sekä ruokakaupassa. Senkin ajan Leppo oli ollut oletettavasti ihan hienosti, oli syönyt vähän luuta ja hypännyt sohvalle mönkimään, eikä ovella ollut vastassa läähättävä tai stressaantuneen oloinen koira vaan unisen oloinen reipas kaveri. <3

Vapun päivälenkin jälkeenkin koisittiin partsilla pitkät tovit.

Tänään tosin kun avo lähti töihin, on Leppo pitänyt mut näköetäisyydellä ja kävi vähän ovellakin puhisemassa kun rapusta kuului ääntä. Kun järjestelin keittiötä ja purin laatikoita, asettui Leppo ulko-oven eteen poikittain nukkumaan, ettei vaan mene ohi jos joku lähtee tai tulee. :D

Parvekekyyläystä on pitänyt myös toki harrastaa heti aamusta kun pari miestä tuli sisäpihan pensaita leikkaamaan, ja kun laitoin oven kiinni ettei huonekasvit kylmety, totesi Leppo että voi niitä puutarhureita vahtia sisältäkin:

Toivotaan että Lepon sopeutuminen Espoon ympäristöön jatkuu yhtä hyvin ja se kotiutuisi nopeasti. Tärkeintä on kai että ei tee itse asiasta sen suurempaa numeroa, ja pitää huolen että uudessakin kämpässä koira jää vaihtelevan pituisiksi ajoiksi yksin alusta pitäen, jotta se huomaa ettei sitä täälläkään hylätä. Taidankin kohta lähteä viemään ikea-kassillisen verran pakkaussanomalehtiä paperikeräykseen, niin saa ainakin pienen yksinolon tänäänkin.

Olis hauska kuulla muidenkin kokemuksia koirien kotiutumiseen muuton jälkeen! Huomasiko mitään eroa käytöksessä tai koiran olemuksessa?

Leppo alkaa ainakin pikku hiljaa olla oma iloinen itsensä. :)