Kotiutumista & uusia seikkailuja

Täällä alkaa olla tavarat aika hyvin paikoillaan! "Virallisia kämppäkuvia" saa kyllä vielä odottaa, sillä  ruokapöytä uupuu ja muutamia laatikoita on vielä tyhjentämättä omille paikoilleen, ja mattoja on osteltava pari lisää. Jos meillä ei olisi Leppoa, niin nykyinenkin mattomäärä olisi varmaan ihan passeli, mutta laminaatit on tassun alla sen verran liukkaat että mattojen lisääminen koiran loukkaantumisten ja jumien estämiseksi on tarpeen. Facebookin corgiryhmässä kun kyselin laminaatin ja koiran "yhteiselosta", sanottiin että kynnet napsuu vaikka olis kuinka lyhyet ja että mattoja kannattaa hankkia. Yhdelle kommentoijalle oli koiran fyssari sanonut laminaatin+koiran vastaavan sitä, että ihminen kävelisi jäällä jatkuvasti. Kroppa siis kuormittuu ajan mittaan aika tavalla, kun koira joutuu jännittämään lihaksia ettei liukastelisi. Sen vuoksi lisää mattoja! :)

Lepon kyttäyspaikalle olen parvekkeelle laittanut lampaantaljan, niin voi

välillä istua pehmeälläkin. <3

Leppo on vielä vähän haluton lenkkeilemään mun kanssa kaksistaan, kun avo on töissä. Haluaisi mieluusti vaan kotiin päin, ja jää lähimetsän poluilla jumittamaan, jos ollaan menossa risteyksistä kauemmas kotoa. Pientä epävarmuutta ollut vielä tämän viikon siis havaittavissa, mutta kyllä se siitä varmaan pian tokenee kun ei tehdä asiasta mitään numeroa. Temppujen teko ja leikkiminen kuitenkin maistuu vaikka oltaisi juuri äsken jumitettu jossain polulla silmät surullisina. :D

"Ei mennä sinnepäin, jooko."

Voihan sitä nojatuoliltakin kyttäillä, kun lattia käy viileäksi. :3

Uusien lenkkimaastojen läpikäyminen on ollut kivaa. :) Ollaan ajoitettu uusiin seutuihin tutustuminen iltalenkkeihin, kun ollaan koko lauma kasassa ja koira reippaana ja uteliaana. Hienon näköisiä seutuja onkin löytynyt ihan läheltä, ja jännittäviä seikkailuita.

Leppo tutkimassa puroa.

Keskiviikkona meidät yllätti iltalenkillä muuan kulkija:

Mikäs se siellä istuskelee tuijottamassa?

Kulkija oli selvästi tottuneempi näkemään meidänlaisia vastaantulijoita, kuin me olimme näkemään hänenlaisiaan. Kaupungistunut kaveri ei ollut moksiskaan meidän ja koiran läsnäolosta, vaihtoi rennosti tien puolta ja jäi sinne pällistelemään meitä ennenkö jatkoi iltalenkkiään purossa uivien sorsien suuntaan. Leppokin suhtautui tyynen rauhallisesti ohitettavaan koiraeläimeen, varmaan katsoi että "Tuo on kyllä niin pirun iso kissa että paras olla hiljaa." :'D Tyyppi olikin Leppoa huomattavasti isompi ja roteva. Kyllä harmitti siinä 5m:n päässä seisoskelevaa kettua kuvatessani, että ei tullut otetuksi kunnon kameraa mukaan.

 Loppuviikosta alkoi Lepon touhu sisällä olla jo ihan normaalin rajoissa, ensimmäiset selällään söpöstelytkin sain torstaipäivänä. <3

Ja lundia-hyllykköön kun olin laittamassa vielä yhtä hyllytasoa, niin Leppo tuli tapansa mukaan "avustamaan" työnteossa... Eli tulemaan tielle. :) Karvakorva huomasi lundian alatason olevankin mukava lepopaikka, juuri hänelle siihen asetettu, enkä päässyt koirasta eroon vähään aikaan. :D

Ylpee itsestään kun löysi niin hyvän mestan... :D

Yhdelle iltalenkille nappasinkin sitten kunnon kameran mukaan, vähän toki siinä toivossa että taas nähtäisiin jotain hienoja villieläimiä. Melkein sain kuvan lähellä olevasta tikasta ja mustarastaasta, mutta vain melkein. Saatte nyt tyytyä tähän ihan tavalliseen elukkaan siis. :P

Eilen Leppo sai pienen lelunkin, jonka löysin Tigeristä. Tuo kalanraato taitaa olla kissoille tarkoitettu, mut osaahan tuo meidän poika naukuakin. ;) Hyvin kelpasi Lepposelle pieni miekkakala, sitä kirputettiin ja ravisteltiin ja viskeltiin pitkin kämppää.

Kevätkin alkaa olla Espoossa jo pitkällä, valkovuokot ovat koko viikon kukkineet täyttä häkää ja västäräkkejäkin on näkynyt! Osa puista on hiirenkorvilla ja muissakin isoja silmuja jo. Kevät. <3