Viisi vuotta mittarissa

Rakas Leppomies täytti viime viikolla viisi. <3 Synttäripäivä meni hieman yllättäen ohi, kun on ollut niin paljon noita niveljuttuja mietinnöissä. Mulla oli kyllä onneksi vapaapäivä, ja muistettiin herraa toki kakkuaamiaisella ja lahjalla. :) Lepolla oli synttäripäivänä kennelyskärokotuskin, joten "päästiin" käymään taas eläinlääkärissä. :D Pari kuvaa ennen synttäripäivää muista jutuista!

Herra vänkyräjalka. :/ <3 Ei se jalkojaan aina pidä yhtä vinossa, tuntuu että nojaa
niveliin enemmän silloin kun on väsynyt ja/tai kipeä, jolloin jalkojen käyryys korostuu.
Purolla on yksi lemppari hyppykivi, mihin pitää aina kiivetä. :)

Käytiin Tampereella meidän äidin 60v synttärikahveilla, siellä Lepolla
oli monta leikittäjää kun kolme sisarusta perheenjäsenineen kokoontui
äidin luo hengailemaan. <3

Tampereella Leppo näki pensasaidan välistä myös kissan! Aluksi
pääsi haukku, mutta kun kissa ei paennutkaan ja vaikutti kiinnostuneelta,
niin Leppo kävi viiksekästä toveria nuuskuttelemassa aidan raosta. :)

2.4. käväisin Lepon kanssa pitkästä aikaa golf-kentällä. Kentän maasto olisi juuri omiaan Lepon koiville, pehmeää nurmea ja sammalta suurimmaksi osaksi. Matka sinne vaan on melko asfalttinen ja pitkä, ja usein tuntuu ettei Leppo tahdo jaksaa kotiin päin golf-kenttälenkin jälkeen. :/

Aurinko paisteli niin nätisti!

Leppokin nautiskeli <3

Golf-kenttälenkin jälkeen koiraherra olikin aivan väsynyt ja myös ontui vähän. Niin paljon kun se tuosta ympäristöstä nauttiikin, niin taitaa jäädä sulan maan aikaan siellä käynnit vähemmälle.

Mutta sitten onkin synttärikuvien aika! :) Tein Lepolle kakun sen lemppari märkäruuasta (sisältäen öljyn ja nivelravinteet) ja koristeet banaanista. :P~ Ateria vaikutti olevan päivänsankarin mielestä oikein makoisa.

Sitten lahjaan! Olin ostanut sen jo maaliskuun alussa, kun kyseiset lelut saapuivat myymälöihin. Olin katsellut niitä jo uutuustuote-esittelyistä alkuvuodesta, ja jo silloin pohtinut että tuo voisi olla hauska. :) Leppo oli nähnyt naapurin Eicca-brassin emännän kädessä samanlaisen kun nähtiin pihassa, ja oli lelusta hyvin kateellinen. Kun Lepolle näytettiin lelua, se yritti silmät kiiluen haukata sen heti itselleen! :D Kun jatkettiin lenkkiä, Leppo katsoi perään ihmettelevällä ilmeellä, että "Hei, mut unohit antaa mun lelun!". Hirmuisella kiireellä se myös palasi tarpeiden teon jälkeen pihaan päin, ja nuuski tarkasti sen kohdan missä oltiin Eican emäntä tavattu, ja katseli ovelle ihmetellen mihin HÄNEN lelunsa meni. :'D Silloin päätös synttärilahjasta sinetöityi. Ja tässä se on.

"Mun. Kokonaan mun."

"Okei saat sä katsoa sitä hetken."

Sitten oli suu täynnä hampparia. :'D Katsoin vissiin liian kauan.

"Kiitti äippä, tää on tosi kiva lelu. <3" :')

Tein synttäritoivotuksen Lepolle ja sisaruksille meidän kasvattiryhmään, ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kävi ilmi, että yhdellä Lepon siskoista on viime kesänä todettu nivelrikko olkanivelissä, sekä rappeumaa useassa selkänikamassa ja myös yksi ylimääräinen selkänikama. Siskolla on nyt vahva hermostoon vaikuttava kipulääkitys ollut kokeilussa, ja vointi vaihteleva. :( <3 Toisella siskolla on lieviä allergiaoireita keväisin, joka ilmenee tassujen punoittamisena ja silmien vuotamisena.

Yhtä Lepon veljistä on kiusannut ihotulehdukset/hotspotit äärimmäisissä sääolosuhteissa, johon on auttanut turkin trimmaus lyhyeksi jolloin iho pääsee karvan välistä hengittämään paremmin. Yksi Lepon veljistä kärsii voimakkaasta herkkävatsaisuudesta ja närästyksestä, heille on avun tuonut eläinlääkärin erikoisruoka.

Muista sisaruksista ei ainakaan kuultu että olisi mitään kummempia terveysjuttuja, mutta oli jännä nähdä että miten samoja ongelmakohtia näillä terveydessä on. Vaikka kummallakaan vanhemmista ei ole ollut ongelmia luuston tai atooppisten oireiden, tai vatsaoireilun kanssa. :D Geenilotto on jännä juttu, ja tällä kertaa on pentueelle osunut semmoiset geenit että 5/9:llä on tiettävästi jotain ongelmaa, Lepolla vähän kaikkea näistä. :'D Vaan on se silti ihan paras haukku ja maailman rakkain otus. <3

Keppejä saa sentään vielä kanniskella ja nautiskella, vaikkei niitä tylsät
isit ja äipät enää heitäkkään. :D

Välillä ahdistaa ihan hirmuisesti nämä Lepon kaikki ongelmat, enimmäkseen tämä tuorein eli nivelrikko. Välillä taas tulee semmoinen tyyneys ja hyväksyntä, että ei tässä auta kun mennä näillä ja tehdä parhaansa, ja nauttia yhteisistä hetkistä niin kauan kun niitä meille suodaan. Ja sitten päästää pötköjätkä paremmille paimennusmaille kun elo maan päällä käy liian raskaaksi. <3

Tällä hetkellä Lepolla on taas Rimadyl-kuuri menossa kipuilun ja ontumisen vuoksi. Eläinlääkäri sanoi, että vähintään kuukausi pitäisi olla kuurien välissä, Rimadyliä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti. Jos tuntuu että tarve olisi jatkuva eikä ajoittainen, on katseltava jotain toista lääkettä tilalle.

Sain Koiran nivelrikko -ryhmästä Facebookista vähän vinkkejä, mitä olkanivelen ongelmista kärsiville koirille yleensä suositellaan arkea helpottamaan. Toki luonnollisesti nivelravinteet ja uinti/kahlailu/vesiterapia on semmoisia mitä suositellaan kaikille, ja noutoleikkien lopettaminen.

Muita suosituksia erityisesti olkapään rikon kanssa oli kommenttien perusteella vapaana ulkoilu metsässä ja pehmeillä alustoilla, liukastelun välttäminen (paljon mattoja tai jarrusukat), hyppyjen välttäminen, ja hyvien valjaiden käyttö. Noh, sopivasti ollaankin meinattu pestä meidän asunnon mattoja pikku hiljaa, niin hankin Lepolle hätävararatkaisuksi lasten jarrusukat:

"Mitä ihmettä nyt taas." T: myös pesulle joutunut Leppo

Sukat on corgin koiville aivan liian isot, joten olen liimaillut kangaskaupasta ostettua tarraa niihin jotta saan niitä vähän kiristettyä. Tarrat ei kyllä pysy kovin hyvin joustavassa sukassa, joten pitää ehkä jossain kohtaa satsata koirien jarrusukkiin. Kumitossuja en viitsisi sisällä käyttää koko ajan vaikka niitä kaapista löytyykin, kun ne ei hengitä.

Valjaita ollaan nyt ruvettu käyttämään pidemmillä lenkeillä, panta menee rauhallisilla ja lyhyillä lenkeillä ihan hyvin jos ei vetoa tule.

Tilasin myös tänään Lepolle pienet kokoontaittuvat portaat töistä, joita opetan sen käyttämään sohvalta ja etenkin sängyltä laskeutuessa. Olin aluksi sitä mieltä että ostan portaat sitten vanhemmiten jos tarvetta ilmenee, mutta nyt näyttää siltä että tarve on jo.

Hissinkäytöstä on tullut rutiinia pitkien lenkkien jälkeen. Leppo pyytää päästä hissillä esittämällä rauhoittavia eleitä (siristely, huulien lipominen, haukottelu) mulle tai Terolle jos yritetään mennä rappusia ylös lenkin päätteeksi, mutta ilahtuu/piristyy kun mennäänkin hissin luo. Joskus jos koira on kipeämpi tai lenkki venähtänyt pitkäksi, se saattaa mennä nurmikolle tai tien sivuun, tai mun jalkoihin istumaan, jolloin pidetään pieni hengähdystauko. Tällöinkin saattaa tulla siristelyä tai pari huulen lipaisua, varsinkin jos Lepolle juttelee. Ja näitä signaaleita meidän pitää kuunnella. <3

Vaan mitäs se tämä on, corgeja kaksin kappalein!

Kahvilatreffit! <3

Käytiin eilen Tanyan ja Tofun kanssa Sellossa pyörimässä ja kahvilla + jätskillä. :) Päästään Lepon kanssa osaksi Tanyan opintoja, olemalla koulutettavana koirakkona. Lepon autohötkyilyihin meinataan paneutua yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Odotan innolla. Lepon mielestä oli aivan hyvä näyttää kuvissa kieltä, vaikka vieressä istuikin treffiseuralainen. :'D

Lepon painokin OLI ihan hyvässä laskussa, mutta nyt on viikon aikana tullut lisää. Mrrrrrhmrrh. >:/ Sai viikon aikana kahtena päivänä vähän ylimääräistä kuivattua kanaa (rokotuksilla ja eilisellä Sello-reissulla), ja pari possunsaparoa pitkillä yksinoloilla. Otetaanpas nyt sitten taas ihan rauhallisesti noiden ylimääräisten kanssa, ja MUISTETAAN vähentää ne iltaruuasta. Noin niin kun Note to self:inä. Ei muuta.

Rakas harmaasuinen pötkylämies. <3

Ensi kertaan!

Kotiutumista & uusia seikkailuja

Täällä alkaa olla tavarat aika hyvin paikoillaan! "Virallisia kämppäkuvia" saa kyllä vielä odottaa, sillä  ruokapöytä uupuu ja muutamia laatikoita on vielä tyhjentämättä omille paikoilleen, ja mattoja on osteltava pari lisää. Jos meillä ei olisi Leppoa, niin nykyinenkin mattomäärä olisi varmaan ihan passeli, mutta laminaatit on tassun alla sen verran liukkaat että mattojen lisääminen koiran loukkaantumisten ja jumien estämiseksi on tarpeen. Facebookin corgiryhmässä kun kyselin laminaatin ja koiran "yhteiselosta", sanottiin että kynnet napsuu vaikka olis kuinka lyhyet ja että mattoja kannattaa hankkia. Yhdelle kommentoijalle oli koiran fyssari sanonut laminaatin+koiran vastaavan sitä, että ihminen kävelisi jäällä jatkuvasti. Kroppa siis kuormittuu ajan mittaan aika tavalla, kun koira joutuu jännittämään lihaksia ettei liukastelisi. Sen vuoksi lisää mattoja! :)

Lepon kyttäyspaikalle olen parvekkeelle laittanut lampaantaljan, niin voi

välillä istua pehmeälläkin. <3

Leppo on vielä vähän haluton lenkkeilemään mun kanssa kaksistaan, kun avo on töissä. Haluaisi mieluusti vaan kotiin päin, ja jää lähimetsän poluilla jumittamaan, jos ollaan menossa risteyksistä kauemmas kotoa. Pientä epävarmuutta ollut vielä tämän viikon siis havaittavissa, mutta kyllä se siitä varmaan pian tokenee kun ei tehdä asiasta mitään numeroa. Temppujen teko ja leikkiminen kuitenkin maistuu vaikka oltaisi juuri äsken jumitettu jossain polulla silmät surullisina. :D

"Ei mennä sinnepäin, jooko."

Voihan sitä nojatuoliltakin kyttäillä, kun lattia käy viileäksi. :3

Uusien lenkkimaastojen läpikäyminen on ollut kivaa. :) Ollaan ajoitettu uusiin seutuihin tutustuminen iltalenkkeihin, kun ollaan koko lauma kasassa ja koira reippaana ja uteliaana. Hienon näköisiä seutuja onkin löytynyt ihan läheltä, ja jännittäviä seikkailuita.

Leppo tutkimassa puroa.

Keskiviikkona meidät yllätti iltalenkillä muuan kulkija:

Mikäs se siellä istuskelee tuijottamassa?

Kulkija oli selvästi tottuneempi näkemään meidänlaisia vastaantulijoita, kuin me olimme näkemään hänenlaisiaan. Kaupungistunut kaveri ei ollut moksiskaan meidän ja koiran läsnäolosta, vaihtoi rennosti tien puolta ja jäi sinne pällistelemään meitä ennenkö jatkoi iltalenkkiään purossa uivien sorsien suuntaan. Leppokin suhtautui tyynen rauhallisesti ohitettavaan koiraeläimeen, varmaan katsoi että "Tuo on kyllä niin pirun iso kissa että paras olla hiljaa." :'D Tyyppi olikin Leppoa huomattavasti isompi ja roteva. Kyllä harmitti siinä 5m:n päässä seisoskelevaa kettua kuvatessani, että ei tullut otetuksi kunnon kameraa mukaan.

 Loppuviikosta alkoi Lepon touhu sisällä olla jo ihan normaalin rajoissa, ensimmäiset selällään söpöstelytkin sain torstaipäivänä. <3

Ja lundia-hyllykköön kun olin laittamassa vielä yhtä hyllytasoa, niin Leppo tuli tapansa mukaan "avustamaan" työnteossa... Eli tulemaan tielle. :) Karvakorva huomasi lundian alatason olevankin mukava lepopaikka, juuri hänelle siihen asetettu, enkä päässyt koirasta eroon vähään aikaan. :D

Ylpee itsestään kun löysi niin hyvän mestan... :D

Yhdelle iltalenkille nappasinkin sitten kunnon kameran mukaan, vähän toki siinä toivossa että taas nähtäisiin jotain hienoja villieläimiä. Melkein sain kuvan lähellä olevasta tikasta ja mustarastaasta, mutta vain melkein. Saatte nyt tyytyä tähän ihan tavalliseen elukkaan siis. :P

Eilen Leppo sai pienen lelunkin, jonka löysin Tigeristä. Tuo kalanraato taitaa olla kissoille tarkoitettu, mut osaahan tuo meidän poika naukuakin. ;) Hyvin kelpasi Lepposelle pieni miekkakala, sitä kirputettiin ja ravisteltiin ja viskeltiin pitkin kämppää.

Kevätkin alkaa olla Espoossa jo pitkällä, valkovuokot ovat koko viikon kukkineet täyttä häkää ja västäräkkejäkin on näkynyt! Osa puista on hiirenkorvilla ja muissakin isoja silmuja jo. Kevät. <3

Päiväretket on parhaita

Rakastan käydä päiväretkillä miehen ja Lepon kanssa. Eväät mukaan, lämmintä juomaa termospulloon ja seikkailulle. Tuntuu että aina näämme jotain uutta ja jännittävää, eikä tämän päivän retki jäänyt muiden retkien varjoon! Tämän päivän retkikohde oli lähijärvi, Kuusaanlampi. Sinne ollaan tallusteltu ennenkin eväitä syömään, joskus laitettu trangialla ruokakin järven etelärannalla. Menimme nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa sinne talvella.

Voisin aloittaa pajunkissoista. Jep, pajunkissoja näkyi jo runsaasti meidän retkireitillä! Vaikka pääsiäiseen on vielä monta viikkoa... :) Kuva on ehkä vähän huono, mutta oksiin oli kuin runsaalla kädellä ripoteltu paljon pienenpieniä, pehmeitä kissoja:

Runsaassa lumessa näkyi myös paljon jälkiä. Seurasimme ison osan matkasta vanhaa, käytöstä poistunutta rautatietä, jota pitkin on ennen kulkenut tavarajunia. Lumettomaan aikaan reitti on Lepon tassuille liian sorainen, nyt siinä pystyi kulkemaan oikein kivasti, ja paljon siitä olivat ihmiset kulkeneetkin.

Avo kiinnitti huomion raideväylän poikki menevään polkuun, joka näytti olleen kovassa käytössä koko talven. Polku oli kuitenkin ihmisten käyttöön aika kapea ja meni tiheikön läpi, joten tuli vilkaistua onneksi jälkiä hieman tarkemmin.

Kaunis sorkkahan se siinä.

Kauriita! *__* Kauriiden oma polku kulki suoraan nenämme edessä! Jotkut jäljet olivat tosi tuoreen näköisiä, ja kun menimme hieman edemmäs, näimme jälkiä lisää. Osa meni kalliolle, jossa kanervapensaat olivat aivan hetki sitten myllätty ja naposteltu. Tuulikaan ei ollut vielä ehtinyt viedä lumeen tippuneita kanervahippusia mennessään. :)

Rannalle päästyämme huomasimme, että järvellä olikin paljon liikennettä. Kauemmas oli tehty jonkinlainen kisarata mönkijöille/mopoille, joten sieltä kuului moottorin ääniä lähes jatkuvalla syötöllä. Näimme myös luistelijoita (heille oli myös tehty oma luistinrata auralla) ja muutaman hiihtäjän. Eväsleivät ja hedelmät syötyämme (Leppo söi kana- ja ankkafileitä ja lihatikun) käväisimme itsekin jäällä. Leppohan ei ole aiemmin järven jäällä ollutkaan, ja olikin uudesta kokemuksesta oikein iloinen. :D Paljon piti kieriä ja makoilla lumessa, haistella tuulen tuomia tuoksuja ja ennen kaikkea juosta hurjaa kyytiä! Aurinkoisella jäällä oli mukavan lämmin, ja viivyimme siellä pitkän tovin.

"Ihanaa. <3 "

Vaan eipä siistit kokemukset siihen loppuneet. Näimme muitakin kuin kauriiden jälkiä. Toki oravan ja jänön jäljet tulee about joka ulkoilulla nähtyä, mutta nyt oli vähän isompiakin tassuja nähtävillä. Google osasi jälkeen päin meille varmistaa melko todennäköiset omistajat näille jäljille, mutta ihan varmoja ei tietty olla. Koon ja muodon perusteella on jäljen omistajat kuvateksteihin nimetty.

Kettu

ILVES <3

Tod.näk. iso koira, mutta olisi aika päheetä jos olisikin itse esi-isä susi. ;)
Eikä muuten näkynyt muita ihmisten jälkiä näiden koiraeläimen jälkien
luona kuin meidän omat!

Ja lisäksi tähän kaikkeen ihanuuteen huomasimme tulomatkalla, että menomatkan omien jälkiemme PÄÄLLE oli ilmestynyt uusia kauriin jälkiä, ihan eri paikkaan missä näimme ensimmäiset jäljet. Vau. Ei voi muuta sanoa kuin vau. <3

Sellainen upeaakin upeampi kolmen tunnin eväsretki oli meillä tänään! Laitan loppuun vielä muita kuulumisia menneeltä viikolta.

Doboa.

"Hähää, mä olen hieno dobokoira!"

"Kurreilenkin dobopallon päällä."

"Tassu nyt on helppo juttu ;) "

Pöksykarvanlähtö. :'D
Muualta ei vielä lähtenyt, vain majesteettisista pöksyistä!

"Moi äippä mitä teet?"

Uljas patsastelija :D

Ensi kertaan!

Kevään odotusta

Näin hiihtoloman viimeisen päivän kunniaksi päivitin blogin ulkoasua keväisemmäksi. Ollaanhan sentään jo maaliskuussa, ensimmäisessä kevätkuukaudessa! :) Väsäsin Illustratorilla tuollaisen luu-tapetin taustakuvaksi, ja bannerikuvaan saatiin vähän värien ja talviunilta heräävän elämän lupausta.

Olisin voinut mielelläni jatkaa hiihtolomaa vielä toisenkin viikon, mutta kevät mielessä on töihinkin paluu ihan ok. Töissä aika kuluu nopeasti, valoisa aika sen kun pitenee, kolmen viikon päästä siirrytään jo kesäaikaan ja viiden viikon päästä koittaa palmusunnuntai ja pääsiäisen aika!

Sitä odotellessa nautitaan arjen pienistä iloista, ja Leppomiehen kanssa touhuilusta.

Koiraklubin tekonurmi on tosi kiva, ja palloilu vielä kivempaa!

Pallotreenien jälkeen toki aina väsyttää...

Öö, Leppo, sulla on vähän jotain naamassa... :D

"Tänään on löhöpäivä!" T: Leppo-setä

Hetken jo luulin lumien sulavan kokonaan, kun oli muutama päivä
plus-asteita ja aurinko paisteli suloisesti... Sitä saamme vielä odottaa.

Iloinen <3

Nyt lähdetään Leppiksen kanssa ulos aurinkoiselle, loman viimeiselle päivälenkille!