Pakkasraja tuli ja meni

Uusimman Koiramme-lehden saavuttua koteihin lävähti facebook-uutisiini kuva Leposta lehden aukeamalla palloa paimentamassa. Olin hyvin hämmästynyt mutta lähinnä nauratti, hyvän kuvan olivat Lepon touhuilusta saaneet lehteen. :D Sen verran ylpeä emäntä kyllä tästä yllättävästä julkisuudesta olin, että tuli ostettua itselle irtonumero kyseistä lehteä talteen, muistoksi myös kivasta reissusta. :)

Korva rullalla <3

Kävin hankkimassa Lepolle kovia pakkaskelejä varten villapaidan. Olisin ostanut myös yhdet tietyt töppöset jotka usean corginomistajan mukaan pysyisivät noissa töppöjaloissa, mutta sitä mallia ei ollut enää saatavilla... Ostinpa siis kumilenkkejä ja kaksi paria pienten lasten jarrusukkia, ja ne ajoivat oikein hyvin asiansa. :D Leppo ei sukkia arastellut mitenkään, mutta ajan kanssa rupesi hieman osoittamaan mieltään villapaidan suhteen (lähti nurkan taa hiippaillen karkuun jos paita otettiin esiin), mutta vaatekappaleet auttoivat koiran kylmänsietokykyä tosi kivasti.

Kuka nyt ei näin komiasta villapaidasta tykkäisi?

"Et oo äippä tosissas..."

"Eikä se vaate lähteny päältä vaikka kuinka kierin lumessa..."

Oli kyllä kaikille helpotus, että kovat pakkaset loppuivat. Pystytään jälleen tekemään pitkiä lenkkejä (kun paukkupakkasilla oltiin maks. 40 minuutin pätkiä ulkona vaatteillakin), ja Leppokin on iloinen kun saa kulkea taas nakupellenä. :)

"Tuuttekste jo?"

Leppo tekee lumienkeleitä.

Palloilukin alkoi! Leppo teki yhtä innokkaana kuin aina.

Vuoden ensimmäiset pallotreenit ovat takana, ja kolme kertaa on ollut jo rally-tokokurssiakin. Leppo ainakin tykkää molemmista puuhista, on innolla menossa halleihin eikä pois haluaisi lähteä (paitsi jos ollaan autokyydillä). :) Myös emännällä on ihan kivaa.

Ruoka-aineita ollaan testailtu yksitellen että mitkä aiheutta oireita, toistaiseksi ei ole ollut muita kuin ne maitotuotteet. Nauta ja se minun suurin epäilyn kohde, sika, on nyt myös kunnolla testattu ja Leppo saa kuin saakin syödä myös possua! :) Se on syönyt porsaan palalihaa puolet ruuasta nyt jo yli 10 päivää eikä minkäänlaisia oireita, jee!!! Lohi sekä muutama vilja ja muu hiilarinlähde pitäisi vielä kokeilla erikseen. Pikkuhiljaa tullaan viisaammiksi. :)

"Hys. Oon piilossa."
Huomaa pahviaskartelut pyllyn alla. :D

Koira huolehtii ja oppii uutta

"Rally-toko? Onko siinä kenties autoja minulle?"

Me aloitettiin pötkylän kans uus harrastus, rally-toko! Tiistaina oli ensimmäinen kerta, mutta koska tää emäntä on yhdeksättä päivää toipilaana jonkun pöpön takia, kävin vain kuuntelemassa teoriaosuuden etten palelluta itseäni. Ääntä ei multa nyt tän taudin takia hirveästi lähde, joten koiran treenaaminen hallissa olis käynyt liiaksi voimille. Kokeiltiin ekan kerran liikkeitä heti kotona hieman, ja Leppo tykkäsi kyllä kovasti ja teki hienosti! Kolme muuta koirakkoa tosin on meidän ryhmässä samaan aikaan treenaamassa joista yksi vielä vanha kaveri, Purtsi-staffi, joten nähtäväksi jää miten Leppo jaksaa keskittyä häiriössä. :D

Kova on tahto aina Suviera-hallille kun ollaan siellä
päin lenkkeilemässä. "Pääsisinkö sisään?"

Rally-tokohan on vähän kuin tokoa (tottelevaisuuskoulutus), mutta vapaamuotoisempaa, ja siihen on yhdistelty liikkeitä agilitystä ja koiratanssista. Sanallisten käskyjen lisäksi koiralle saa antaa eleillä vihjeitä, ja käskyä saa toistaa, toisin kuin perinteisessä tokossa. Lisäksi seuraaminen, eli se kun koira kulkee vierellä vasemmalla puolella, on löyhempää. Näin ainakin ensimmäisen oppitunnin perusteella ymmärsin. :)
Rallyssä on kylttejä, joissa on tietty liike joka koirakon tulee suorittaa. Kylttejä asetetaan muutamien metrien välein toisistaan, ja koirakko kulkee radanomaisesti kaikki kyltit läpi, suorittaen jokaisen kyltin kohdalla siinä näkyvän liikkeen. Me opeteltiin ensimmäisellä kerralla kyltin kohdalla istuminen, 360asteen ympäri pyöriminen (=omistaja pyörii myötäpäivään täyden ympyrän ja koira seuraa koko ajan vasemmalla puolella) ja 270 asteen käännös oikeaan (=kävellään vähän kuin D:n mallinen lenkki, ja jatketaan kyltiltä vasempaan), ja ennen mun lähtöä ohjaaja sanoi että he käy ehkä vielä 90 asteen käännöksetkin, joten niitäkin harjoteltiin Lepon kanssa.
Että semmoista uutta harrastusta täällä! Perusasentoon tulemista eli sivulle tuloa pitää vielä harjoitella, Leppo osaa sen vain kiertämällä ihmisen takaa ja pitäs osata myös tulla suoraan sivulle. Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten lähtee rally-toko meillä käyntiin ja innostutaanko enemmän, vai käydäänkö vain tuo kurssi. :) Pallopaimennushommatkin jatkuu, viime sunnuntaina olis pitänyt olla ensimmäinen kerta, mutta olin kipeänä ja muidenkin koirille olis ollu turhan kovat pakkaset, niin ei sitten käyty. Ehkä tänä sunnuntaina päästään sinnekin.

Mutta olipa kyllä kovat pakkaset aiemmin! Lepon pakkasraja menee nähtävästi siellä n. -18 asteessa, sitä kylmemmässä sillä jäätyy tassut eikä halua liikkua muuten kuin juosten tarpeille, ja juosten kotiin. Oltiin jo menossa ostamaan sille tossuja ja villapaitaa, mutta sit noh, olin kipeänä ja onneksi myös pakkaset laskivat. Kylmät säät saa Lepon hakeutumaan lämpimiin paikkoihin sisälläkin, ja halinallemaisuus sen kun lisääntyy.

Sänkyyn pitää tulla illalla ennen nukkumaanmenoa hakemaan vähän
 hellyyttä, ja aamuyöstä hypättävä taas vällyjen väliin uinumaan. <3

Kovat pakkaset sai valosaasteen muuttumaan näteiksi valopylväksi!

Leppo on huolehtinut musta tarkkaan kun olen ollut kipeänä nämä 9 päivää. Viime viikolla kun olin kuumeessa ja kunnon heikotus päällä, Lepi makoili paljon vieressä ja piti muhun aina näköyhteyden jos vaikka kävin keittiössä hakemassa lisää vettä tai syömässä, vähän kuin olisi vahtinut että mami pysyy tolpillaan. :D

Kainaloinen <3

Oli viikonloppuna hetken aikaa mukamas parempi olo, niin askartelin
Lepolle vanhasta fleece-viltin jämästä pehmokalan.

Avolla oli Kotkassa työkeikkaa alkuviikosta, joten hän otti Lepon mukaan sinne ettei mun tarvitsisi huolehtia sen ulkoilusta. Avon vanhemmat asuvat siis siellä Kotkassa, joten Leppo pääsi mummolareissulle nauttimaan rapsutuksista, lumesta ja herkuista.
Oli se hauva kyllä ihan iloinen kotiin palatessaankin, pääsi taas ilahduttamaan mua pelleilyillään ja hoivaamaan.

"En kai ole haitaksi? Mikä peliohjaimen johto?"

Piti teippihässäkkä nuuskia ensin tarkkaan kun mami
tuli verikokeista, ja sitten pystyi kellahtaa taas viereen.

Mutta kyllä se tuosta isistäkin pitää huolta... Aina jos avo pelaa ja on joku jännä tappelu tai kohta pelissä tai siinä menee huonosti, niin Leppo käy istumaan ihan avoon kiinni ja tuijottaa sitä korvat luimussa, välillä tökkien kuonolla jalkoihin. Sit hän käy välillä mun luona silleen et "Mami tee jotain, isillä on joku hätänä!" ja sit takas isin jalkoihin lohduttamaan. :D
Huolehtivainen koira.

P.S. Vuodenvaihde meni kivasti. Paukkeen alkaessa Leppo meni pöydän alle ja sängyn alle, mut myöhemmin illalla ei tuumannut enää mitään ja kävi rauhallisesti tarpeillaan yöllä vaikka vähän vielä paukkui. Jos joku sitä mietti. :)

Joulunajan läpimurtoja ja kömmähdyksiä

Kuvan joulukuusi ei liity tekstissä
esiintyvään tapaukseen.

Piparkakkukranssi corgipiparilla! <3 Ite tein.

Nyt on joululoman reissuilut tehty ja kotiin palattu. Aatto vietettiin Tampereella äitini luona, ja Tapaninpäivänä matkustettiin Kotkaan avon vanhempien luo. Ajattelin jakaa reissujen tapahtumat "läpimurtoihin" ja "kömmähdyksiin" perinteisen päiväkirjatyyppisen kertomuksen sijaan, eli kivoihin ja ei-niin-kivoihin tapauksiin. Kuvat (kännykällä otettuja pelkästään, pahoittelen) ovat kronologisessa järjestyksessä kyllä, joten niistä ja kuvateksteistä saa käsityksen reissun muista tapahtumista. :) Jospa aloitetaan niistä "huonoista uutisista" ensin.

Alkumatka menee aina herkkuja pyytäessä.

"NOM.

Kömmähdyksiä ynnä muita harmillisia sattumuksia

- Äitini on siis muuttanut hetki sitten, joten meillä oli uudet lenkkeily-ympäristöt. Leppo taisi vähän stressata tätä asiaa, ja vilkkaampi liikenne vaikutti todella pitkään ikävästi "autohullun" koiran kierroksia nostattaen. Ihania reittejä ja paikkoja toki löytyy paljon (kuten esim. yllä olevissa kuvissa olevat siirtolapuutarhat), koiralle vaan tuli yllärinä paikoin vilkas liikenne.

- Meillä on todella hitaasti lämpiävä koira, kun on kyse uusista ihmisistä. Ulkona Leppo ei anna vieraiden lähestyä tai lääppiä itseään (ellei ole vanhus kyseessä, niitä Leppo rakastaa), lapsia erityisesti jännitetään. Hieman yllätyksenä tuli, että Leppo oli todella epäluuloinen sisälläkin uusia ihmisiä kohtaan. Äitini luona kyläilevät ihmiset eivät saaneet koiraa lähestymään itseään, varsinkaan silloin jos yrittivät kutsumalla tai muuten tehdä tuttavuutta (vaikka sanoin että se tulee omaan tahtiin tutustumaan). Veljelleni ja hänen avovaimolleen Leppo lämpeni, kun he istuivat hetken aikaa jutustellen ja Lepolle tilaa antaen. Pitää kaiketi jatkossa sanoa hieman selvemmin, että jos (Lepolle) vieras ihminen haluaa tuohon pötköön tutustua, niin kannattaa olla kokonaan sitä huomioimatta, jolloin Leppo saattaa tulla tutustumaan. Muuten se vaan rupeaa pelkäämään, kun luulee että sitä tullaan väkisin lääppimään.

Tapaninpäivänä Kotkaan mennessä meinaan näki, että Leppo oli aivan hermona juna-asemalla olevista ihmisistä. Se meni penkin alle, saattoi hieman uffailla tai murahdella jos joku siihen päin katsoi tai käyskenteli lähellä. Ennen juna-asema on ollut rento paikka eikä muita ihmisiä ole tarvinnut epäillä. :( Nyt on vaan meidän pidettävä koiranomistajina huoli, ettei kukaan, koskaan pääse Leppoa väkisin lähestymään tai koskemaan silloin kun sitä itseään asia stressaa. En missään nimessä halua Leposta pelkopurijaa, vaan koiran joka tuntee olonsa turvalliseksi ja rennoksi, jonka ei tarvitse mennä ihmisten rapsuteltavaksi jos sitä asia pelottaa. <3

- Sattuu sitä muillekin... Tampereen juna-asemalle saapuessamme ja aulaan istumaan käydessämme alkoi kuulua kova koiran räyhääminen oikealta, noin viiden metrin päästä. Näimme pienehkön kangashäkin, joka heilui ja hyppi ärinän tahdissa, ja turhautunut omistaja laitteli muovikasseja ym. näköesteitä häkin eteen (ja me laitoimme myös reput lattialle ettei toinen koira näkisi Leppoa, muualla ei ollut siinä kohtaa istumatilaa). Rähinä ei ottanut rauhoittuakseen, ja yht'äkkiä kangashäkin seinässä näkyi reikä ja reiässä hampaat, villit pienet hampaat jotka repivät häkkiä kappaleiksi minkä ehtivät hurjan mekastuksen säestyksellä. Siinä vaiheessa koiran omistaja nosti kamppeensa ja lähti ilmeisesti laiturille odottelemaan. Mahtoi häntä harmittaa, ja itseänikin hieman harmitti kun emme tajunneet itse mennä tilanteesta pois, että koiraparka olisi saanut rauhoituttua.

- Tämä kömmähdys oli minulla mielessä kun otsikkoa kirjoitin... Oltiin joulupäivänä isälläni ja Leppo siinä leikkiä töhötti kettuterrieri-Sannin kanssa, ja kävi nuuskimassa heidän aitoa joulukuustaan... Suureksi järkytyksekseni Leppo meni ja reteästi nosti jalkaa puun juurelle! :D Hätä oli yllättänyt kesken leikin, ja Leppo varmaan mietti että "Voi kuinka mukavaa, joku on tuonut pisupaikan sisälle." Onneksi loput tarpeet tuli ulos kun avo kävi pyöräyttämässä Leppoa siellä vahingon jälkeen. Noloa Leppo, noloa!

Vilma ja hänen pahvinakertelunsa. Nähtävästi muitakin
lemmikkejä on pahviurakointialalla Lepon lisäksi. :D

"Jouluaatto? Voi juku!"

  

Aattopäivänä lenkillä rannassa. Jouluisat maisemat... :D

"Minun keppini olikin hieman hiekkainen, pthyi."

Vilma <3

Lepi pitää huolen ettei kaveri katoa...

Läpimurtoja ja muita siistejä juttuja

- Äidillä asuva n.8v Vilma-kissa on kovasti rohkaistunut Lepon suhteen. Aiemmilla kerroilla Vilma on viettänyt aikansa turvassa makuuhuoneessa, johon sille on tuotu ruoka ja hiekkalaatikko. Leppoa on katseltu välillä avonaisesta ovesta, etäisyyden päästä. Jouluvierailullamme otettiin isoja, valtavia harppauksia pötkyläkoiran sietämisessä. Aluksi karvakaverit nuuskivat toisiaan nenät vastakkain (Vilman aloitteesta siis, pidettiin Leppo istumassa makkarin kynnyksellä ja kissa sai itse tulla katsomaan jos halusi), sitten yks kaks lenkiltä tultuamme kämpässä vapaana käyskennellyt Vilma ei halunnutkaan mennä takaisin makuuhuoneeseen. Kapsi ovea paljon jos hänet sinne laitettiin. Vilma keksi, että muuttolaatikoiden päällä on hänellä turvallista olla, ja siellä olemalla saa viettää aikaa samassa tilassa ihmisten kanssa.

Leppo innostui pikkuisen aina jos Vilmalle joku leperteli, tuli häntä heiluen katsomaan että "missä se kaveri on, minäkin haluan antaa sille rakkautta". Ja Vilma tietty sähisi jos Leppo tuli liian lähelle. Aattoiltana yhteiset herkut tosin lähensivät karvakamuja kovasti, ja herkutellessa ajautuivatkin vahingossa näin lähelle toisiaan:

Kuivattu ankka oli molempien mieleen.

Herkkujen loputtua Vilma nuuski Leppoa, ja sähähdyksen saattelemana palasi takaisin laatikoiden päälle kun Leppo häneen vilkaisi. :) Saa nähdä minkälaista on ensi kerralla.

  

- Leppo oli hirmuisen iloinen lahjoistaan. Meiltä tuli yllä näkyvä puruluu-kranssi, joka on hauvalla vieläkin kesken kun ei otettu sitä Kotkaan mukaan. Mun sukulaisilta tuli kaikenlaisia ihania koiranherkkuja, ja avon vanhemmilta rapiseva, muovipullon sisältävä pehmotoukka. Muovipullo on sisällä jo aika lytyssä, mutta toukka rapisee vieläkin Lepon mielestä kiehtovasti kun sitä puree.

Sanni virnuilee kun sillä on kuuma. :)

Heilahtanut äksön-kuva, tämän selvempiä ei tainnut
parivaljakosta saada. :D

Herra pitkäkieli oli onnellinen painikaverista.

- Kettuterrieri Sannin kanssa sujui leikit oikein mallikkaasti! Kaverukset ottivat ilon irti painimisesta, mutta osasivat myös rauhoittua tahoillaan lepäämään. Leppo jopa loikoili selällään olohuoneessa kun oli niin mukavaa. Myös yhdessä lenkkeily onnistui ihan hyvin, vapaana paremmin kuin hihnassa tietty. :)

Väsynyt koira Tampereelta lähdettyä.

  

- Lunta tuli pikkuisen Kotkassa ollessa. Leppo pääsi taas tekemään lumienkeleitä. <3

- Avon serkut (poika ja tyttö, alakoulun loppupuolella) saivat tälle lastenjännittäjälle mukavia kokemuksia aikaan! Mentiin siis avon mummolle kahveille, ja serkut olivat vanhempiensa kanssa siellä. Aluksi Leppo kävi nuuskimassa pöydässä olijat, sitten ignoorasi heitä niin kauan kunnes he nousivat pöydästä. Siinä kohtaa tuli Lepsillä pupu pöksyyn, piti vähän tulla turvaan mamin helmoihin ja uffailla jos lapset liikkuivat. Annoin tytölle Lepon nappuloita annettavaksi, ja hauva kävi ne varovaisesti noukkimassa tytön läheltä ja kädestä. Hetken päästä tyttö istui lattialla ja antoi Lepolle nameja, pyysi tekemään temppuja ja välissä silitti koiraa hieman rinnasta tai kaulalta. Tytön veljen tullessa lattialle piti Lepon käydä ruokapöydän alla hakemassa vähän rohkeutta, ja tuli sen jälkeen tekemään temppuja kun oli namia tarjolla. Muutamaan kertaan myöhemminkin Leppo teki rohkeuskierroksen pöydän alta, mutta rentoutui koko ajan enemmän näiden lasten seurassa. :) Lasten rauhallinen olemus ja lempeä, koiran ehdoilla tapahtuva tutustuminen teki hyvää ja ilahdutti kaikkien mieliä. Tyttö jopa opetti Lepolle uuden tempun tassunantoa muokkaamalla. Nyt Leppo osaa antaa yläfemman eli läpyn. :D

Metsien mörrimöykky iloitsemassa metsälenkistä.

"Kuvaa sä vaan sitä metsää, mä järsin täs odotellessa..."

Melko hieno ja tapahtumarikas joulu siis takana! Katsotaan miten vuodenvaihde sujuu, se onkin tässä jo ihan pian. Aiotaan olla kotona ja syödä hyvin. Leppo aikoo varmaan jatkaa tämän päivän ohjelmaansa, eli nukkua. :)

Allergiatestit

Jepjep. Käytiin alkutalvesta ottamassa Lepolta verinäyte allergiatestejä varten, ja tänään tuli hämmentävät tulokset. Testiin siis sisältyi muut kuin ruoka-aineet, koska niitä ei pysty luotettavasti verestä testaamaan (ainoastaan eliminaatiodieetillä/ruokakokeiluilla toteamalla).

Hieman jännityksellä tuloksia odottelin, ja mietin minkälaisia muutoksia sitä sitten joutuu elämisessä mahdollisesti tekemään. Onneksi labran lähettämissä tuloksissa on kuitenkin yksi lohduttava lause: "Tuloksen voimakkuus ei välttämättä korreloi oireiden voimakkuuden kanssa." Eli vaikka tulokset huutaisi voimakkaasti positiivista, ei koiran oireet välttämättä ole ollenkaan voimakkaat tai vaadi edes hoitotoimenpiteitä.

Noh, koska kaikki kuitenkin jännityksellä odottavat tätä tiettyä listaa, niin laitetaanpa se tähän.

Leppo on allerginen:
- pölypunkille

- varastopunkille

- jauhopunkille

- homesienille

- kissoille

(- puiden siitepölyille, näistä juuri ja juuri positiivinen tulos)

Pölypunkki elää kaikkialla tekstiileissä ja kodin sopukoissa. Sitä voi vältellä poistamalla kodista "turhia" tekstiileitä, kuten mattoja ja koiralta pehmoleluja. Ahkera siivoaminen, lakanoiden usein vaihtaminen ja koiralle 60-asteisen pesuveden kestävän pedin hankkiminen auttavat pitämään oireita poissa. Tosin Lepolla ei minkäänlaisia oireita ole pölypunkista havaittu, joten mihinkään dramaattisiin elämäntapamuutoksiin ei tässä tarvitse ruveta. :D Ehkä ostan sille joskus pedin joka kestää kovaa pesua.

Varastopunkkia löytyy eläinten kuivamuonista ja ihmisten kuivatuotteista, kuten riisistä ja kaurahiutalepaketeista. Tätä kaverusta pystyy välttämään lopettamalla kuivaruuan antamisen kokonaan, osalla tapauksista myös kuivaruuan pakastaminen ennen käyttöä auttaa (se tappaa pölypunkit). Ruuan säilyttäminen suljetuissa, tiiviissä astioissa auttaa myös. Jälleen, Lepolla ei olla huomattu varastopunkin aiheuttavan minkäänlaisia oireita, vaikka sen ruokavalio on koostunut 50%:sti kuivaruuasta aina, ja lähes kokonaan viimeiset kolme kuukautta. Pakastamista kokeillaan varmaan tarpeen vaatiessa.

Jauhopunkit elävät noh, jauhoissa. Helposti vältettävissä, kun Leppo ei mitään jauhoja oikein saa. :D
Homesieniä eläinlääkäri epäili Lepon viime kesäisten kutinoiden osasyyksi, kun oli niin kostea ja sateinen keli koko kesän, ulkona oli varmasti paljon homeitiöitä kukoistamassa. Ainakin tiedetään ettei kämpässä ole hometta kun koira ei kutise.
Kissojen hilse ja muu niistä irtoava pöly oli hieman lievempi tulokseltaan, juuri ja juuri voimakkaan puolella. Kissojahan meillä ei ole mutta välillä kyläillään kissallisissa paikoissa, joten helppo välttää. Ajoittain orastavat kissahaaveeni voin tosin unohtaa.

Puiden siitepölyt oli meidän isoin epäilymme, viimekesäisten kutinoiden pohjalta. Näistä aiheutuvia oireita pystyy lieventämään pesemällä koiraa siitepölykautena useammin, ja moppaamalla kodin lattioilta siitepölyt pois. Näiden tulos oli niin lievä ettei lähdetty jatkotutkimaan jokaista puulajia erikseen, siksi tuossa on vain yleisesti "puiden siitepölyt."

On niin ihanaa istua mamin ja isin välissä että on ihan korvat luimussa. 

Ei siis mitään elämää järisyttävää uutista tuolta tullut, hieman hämmentävää kyllä että pölypunkkiin oli todella voimakas reaktio kokeissa vaikkei itse olla huomattu kotona mitään. Enemmän nuo ruoka-aineet on aiheuttaneet oireita, ja niitä nyt pikkuhiljaa testaillaankin että mitkä kaikki pitää ruokavaliosta jättää pois. Tähän mennessä maitotuotteet ja sianliha ovat kiellettyjen listalla.

Olen kyllä tyytyväinen että mihinkään hoitotoimiin ei tarvitse noiden testien ja Lepon oireiden perusteella ryhtyä, vaan voidaan tarvittaessa pestä koiraa desinfioivalla shampoolla, tai oikein pahan reaktion tullen hakea lyhyt kortisonikuuri eläinlääkäriltä. Elämä jatkuu siis normaaliin malliin, nyt vain ollaan hieman viisaampia tuon asian suhteen.

"Älä mami viitti valokuvata mitään tylsiä
käsilaukunkahvoja kavereille, silitä mieluummin. <3"

Talvi on ollut toistaiseksi lumeton, ja sekös jokaista corginomistajaa harmittaa:

Leppo tarvitsisi roiskeläpät etujalkojen taakse.

Mutta onneksi on sadetakki! Se suojaa kainaloita vähän.

 Ulkona on niin pimeää ja märkää että leffaillat houkuttelee monesti metsäsamoiluja enemmän.

101 dalmatialaista oli hyvin jännittävä elokuva. <3

Lepon allergiatiedotkin jossain vaiheessa tulostan itselleni talteen, sain tulokset ell:ltä sähköpostiini kun pyysin. Lepolla on oma kansio, jossa on viralliset paperit ja ell-kuitit yms. Kansio meinasi ruveta olemaan vähän kärsineen näköinen, joten päätin kontaktoida sen että pysyy hyvänä.

Kansiota piti hieman tuunata päällystämisen ohessa. :) 

En varmaan ennen joulua enää tänne kirjoittele, sitten joulun ajalta teen kyllä postauksen kuvineen teille heti kun kerkiän! Leppo saattaa saada muutaman lahjan, onhan hän ollut hurjan kiltti poika.

"Uneliasta joulua ja maukasta uutta vuotta!" T:Leppo-setä.