Onnidog 2016

Perjantaiaamuna lähdimme Suvin (Lepon palloilu- ja agilityope ja hieroja ja Suviera-hallin pitäjä) kanssa ajamaan kohti Himosta ja Onnidog-tapahtumaa, jossa oli luvassa pallopaimennuskoulutusta. Tapahtuman idea on päästä kokeilemaan samassa paikassa kaikenlaisia eri harrastuslajeja koiran kanssa. Pallopaimennusta oli joka päivä 2-3 tuntia, muun ajan saimme käyttää lenkkeillen ja muissa koulutuksissa käyden (koulutukset olivat kouluttajille ilmaisia). Tapahtumassa olisi ollut myös luentoja erinäisistä koiriin liittyvistä aiheista, mutta niihin emme ehtineet.

Aina jokaisen palloilutunnin alkuun näytin Lepon kanssa miten palloillaan Suvin kerrottua hieman lajista, ja sen jälkeen opetimme kurssilaisille alkeita, kierrellen auttamassa jokaista vuorollaan. Palloilevia koiria oli hyvin erilaisia ja eri rotuisia, italianvinttikoirasta ja coton de tulearista bordercollieen ja tanskandoggiin. Yksi pallo meiltä hajosi innokkaan saksanpaimenkoiran hampaaseen, tosin pallo oli ollut jo valmiiksi hieman aikansa elänyt (ilmat ei pysyneet kunnolla). :)

Osan kuvista on Suvi kuvannut, muut on minun ottamia ja osa kännykkäkuvia, aina kun se kamera ei muistanut hypätä kaulaan kun johonkin lähdettiin.

Mukavat puitteet oli treenaamiselle. :) Päivän viimeiset pallotreenit päättymässä.

Lepon kanssa päätettiin perjantai-iltana kokeilla kickbikea. Kickbike on siis tuollainen polkupyörää muistuttava potkulauta, jossa on jarrut ja koiran kanssa kuljettaessa adapteri hihnalle pyörän edessä tai sivulla. Ideana on, että koira saisi toimia vetoapuna omistajan huristellessa pyörällä pitkin maita ja mantuja. Tämä on hyvä harrastus energisille tai valjakkokoirille, mutta miksei corginkin kanssa voisi pieniä pätkiä kickaroida. :)

Ensin soviteltiin valjaita. Kouluttaja kertoi erilaisista vetovaljaista,
lajin tutustumiseen kelpasi kuitenkin normaalit, koiralle sopivat valjaat.
Leppo seuraa tiukasti kouluttajan tekemisiä jos vaikka saisi lisää namia. :D

Sitten harjoiteltiin ja totuteltiin kickbiken ääniin ja kulkuun.

Kun koira laitettiin kiinni, pidettiin vauhti maltillisena ja totutettiin hauva
vedon tunteeseen, kouluttajan kannustaessa kulkemaan.

Sit päästiin kovaa!

Niin Lepolla kuin minullakin oli hurjan hauskaa kickbikea kokeillessa. :) Itsellä tuli ihan lapsuuden potkulautailut mieleen, tosin nyt oli kunnon välineestä kyse eikä mistään pikkupyöräisestä lelusta.

Alueella järjestettiin yhteinen iltalenkki, johon päätimme perjantaina osallistua. Sitä odotellessamme kävimme rally-tokokehässä, joka oli tyhjillään mutta rata tehtynä. Suvi kokeili ensin Purtsin kanssa ja itse vain ihastelin heidän menoaan.

Purtsi oli tosi keskittynyt töiden tekoon.

Päätin itsekin kokeilla. :) Tässä Leppo seuraa ihan hyvin, vähän kaukana.

Mulla kävi semmoinen moka tuonne radalle lähtiessä, että en tajunnut Leppoa innostaa tekemiseen eikä se oikein hoksannut että tänne tultiin tekemään töitä eikä nuuskimaan. :D Palkkasin myös ihan liian harvaan, eikä Lepolla sen vuoksi ollut kiinnostusta kulkea tiiviisti mukanani. Sattumoisin rally-tokon kouluttaja oli tullut meidän touhua katsomaan, ja saatiinkin hyvät palautteet ja vinkit suoritustemme jälkeen. :) Kokeilin sitten nostaa Lepon virettä leikkimällä vähän pallolla, ja sitten temppuilut sujuivatkin taas jo hienosti.

Vähän koiratanssihommaa. Jalkovälissä seuraamista ja pujottelua.

Iltalenkillä kiipesimme Himoksen rinteelle. Se on kuulemma Keski-Suomen korkein mäki. Näkymät ainakin olivat kohdillaan.

Iloinen koiruus. :)

Melkein kaikki koirat saatiin samaan kuvaan.

 Rinnettä pääsi ylös hiekkatietä pitkin mutkitellen, ja ohjeena oli että sitten huipulta käveltäisi rinnettä pitkin alas. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty, aluskasvillisuutta oli jonkin verran ja jouduttiin vähän kiipeilemään. Leppoakin jouduin yhdessä kohtaa nostaa, kun se oli mennyt väärää reittiä ja jäänyt risukkoon jumiin:

Etsi kuvasta Leppo. :D

Huh, puskista selvitty tasaiselle rinteelle! Loppumatka kävikin sutjakkaasti.

Jätettiin iltalenkin ja -ruuan jälkeen koirulit mökkiin nukkumaan, ja käytiin paistamassa makkarat grillikatoksella. Sinne kokoontuivat tapahtuman järjestäjät ja kouluttajat, tai ainakin varmaan suurin osa heistä. :) Sain lievitettyä pikkukoirakuumettani, kun syliini tyrkättiin kuumeesta mainitessani pieni coton de tulear pinkissä hupparissa. :D

Illalla oli hankala käydä nukkumaan, kun oven takaa
kuului vielä Purtsin ja Suvin ääniä.

Lauantaiaamu koitti, ja hoksasimme aamupalan syötyämme että Dobo-tunnit olivat juuri alkamassa. Hurautettiin autolla kysymään josko ryhmässä olisi vielä tilaa, ja päästiin kuin päästiinkin mukaan vaikka vähän myöhässä tulimmekin!

Dobo on koiran ja omistajan yhteinen jumppaharrastus, jossa välineenä käytetään soikean mallista dobo-palloa, ja myös litteää, pyöreää tasapainoalustaa. Aluksi totutimme koirat tasapainoalustaan houkuttelemalla niiden etutassut alustalle, ja sitten takatassut. Seuraavaksi tutustuttiin dobo-palloon. Palloa tuetaan jalkojen väliin tai seinää vasten, ja koiran tulisi hypätä pallon päälle. Tasapainoilu seisten, istuen tai maaten ja pallon päällä temppuillen kehittää koiran lihaksia, etenkin syviä lihaksia ja auttavat pitämään ne kunnossa. Kouluttajalla itsellään on kuulemma myös corgi, joka sattuu olemaan nivelrikkoinen vähän joka paikasta, mutta dobon ansiosta lihaskunto on pysynyt niin hyvänä ettei lääkitystä nivelrikkoon ole vielä tarvittu.

Leppo oli ihan huisin innoissaan doboilusta, hyppäsi pallon päälle ja oli niin iloisen näköinen ja innokas koko ajan.

*tump tump tump* kuului seinästä kun herra huiskutti häntää taukoamatta. :)

Dobopallolla on myös omistajan tarkoitus jumpata. Pelkkä tasapainoilu polvillaan pallon päällä vaatii koko kropan lihaksistoa toimimaan, ja palloa voi käyttää punnerrusapuna jalkopäässä, ja erilaisissa muissa liikkeissä. Koiran kanssa yhteisiä liikkeitä tehtiin myös vähän, ja niille löytyy ohjeita erilaisilta jumppalevyiltä ja -ohjeista. Tykkäsin doboilusta kyllä tosi paljon, täytyy katsoa jos joskus hankkisi itsellekin moisen soikiopalleron. :) Onneksi Suviera-hallilta löytyy pallo, saan kuulemma käydä sitä lainaamassa!

Suvi kävi lauantaina Purtsin kanssa rally-tokokoulutuksessa, seurailin sivusta ja Purtsi meni kyllä todella hienosti. :) Harmikseni osa kuvista epäonnistui, kameran tarkennus ei ehtinyt ihan mukaan. Mutta tässä kuva kun Purtsi jopa malttoi odottaa upeasti kun kouluttaja antoi ohjeita:

Hetken päästä Purtsi kävi makoilemaan. Sitten tehtiin keskittyneesti. :)

Tämmöinen pikku ranskisneiti oli katselemassa koulutuksia, hän ois
mieluusti syönyt kamerani ja liivistä roikkuvat narut. :3

Lauantaina kävimme myös saalisviettitestissä. Siinä testaaja leikittää koiraa pitkän narun päässä olevalla purupatukalla tai rätillä, testaa koiran puruvoimaa, vetohalua ja ravisteluinnokkuutta ja kaikenlaisia huomioita tekee mistä en ole ihan selvilläkään. :) Purtsi meni ensin, ja pienen herättelyn jälkeen sieltä nousikin kunnon vietit päälle, riehuivat patukan kanssa niin että testaajasedältä loppui puhti ennen Purtsia. :D Sitten oli Lepon vuoro. Noh... Leppohan ignoorasi aluksi koko sedän, nuuhki vaan ruohoa ja tarkkaili Suvia ja Purtsia, ettei he vaan häviä mihinkään. Välillä Leppo katsahti setään päin, kuin ihmetelläkseen että "mitäs siinä heilut ja sillä patukalla mua sohit!" Testaaja vaihtoikin ison patukan rättiin jos Leppo innostuisi helpommin purtavasta asiasta enemmän, ja kun rätti meni maata pitkin niin sitten Leppis hetkeksi innostui leikkimään. Se veti kuulemma ihan hyvin ja melko hyvällä otteella, pari kertaa ravistelikin rättiä. Mutta sitten iski ujous ja piti taas ruveta vahtimaan ettei muu lauma eli Suvi ja Purtsi häviä mihinkään. Testaajasetä sanoi että vietti kyllä on siellä, mutta se vaatii tutun ihmisen ja tutun tilanteen, ehkä jopa tutun lelun että sen saa kunnolla sieltä esille. (Saalisviettiä siis käytetään hyväksi koiran palkkaamisessa hyvästä työstä, vähän taistellaan siis lelusta, jota koira sitten vetää ja ravistelee.)

Sunnuntaiaamu oli kaunis ja sumuinen. Heräsimme aikaisin, koska sen päivän palloilukoulutukset olivat klo 9 ja 10.

Aurinko nousee rinteen takaa. <3 Ja Leppo ja Purtsi häärää. :D

Autosta, kohti koulutuskenttää lähdettiin mökiltä.

Sunnuntain pallopaimennuksetkin sujuivat hyvin. Leppo tosin oli sen verran väsynyt ja ehkä kyllästynytkin jo palloilun näyttämiseen lyhyissä pätkissä, niin päätti vähän ohjailla palloa isommilla ympyröillä... Eli siis ulos koulutuskehästä, ja vinhaa vauhtia kohti kahvilan pöytiä ja telttaa. :D Kanssaihmiset onneksi hieman avustivat ja lähettivät palloa oikeaan suuntaan, ja Leppo pääsi viimein takaisin kehään huristeluiltaan. Hassu koiramies.

Koulutusten jälkeen käytiin koirien kanssa kävelyllä, ja vilkuilemassa viehejuoksua. Haluttiin myös itse kokeilla, vaikka viehejuoksua yleensä pidetäänkin vinttikoirien puuhana. Paljon on myös kuulemma staffeja, jotka sitä harrastavat. Purtsi saikin näyttää Lepolle ensin mallia että miten homma toimii.

Viehe koostui muoviliuskoista, ja solmukohdassa oli ketunkarvaa.
Vieheellä ensin leikitettiin ja härnättiin koiraa.

Kun viehettä lähdettiin kelaamaan, päästettiin koira irti sen perään.

Ja Purtsihan lähti. Ja kovaa. :D

"Uudestaan, uudestaan!" Purtsi saikin juosta vielä toisen kerran.

Sitten oli Lepon vuoro. Tarkkaavaisena pötkylä oli katsonut, kun kaveri lähtee pinkomaan valkoisen, vikkelän jutun perässä joten paljoa ei tarvinnut Lepsiä vieheellä härnätä. Se oli heti kiva, tavoiteltava juttu.

Lentävä corgi. <3 Meni muuten lujaa!

Toinen kerta. Ruopii jo, ennenkö viehe on edes lähtenyt liikkeelle. :D

Toisella kerralla vauhti oli vieläkin hurjempi!

Viehevaijerin kelaaja/vetäjä sanoi, että Leppo kävi perillä vieheen kimppuun tosi ärhäkkäästi (tämä on siis hyvä ja harrastuksessa tavoiteltava asia), kuulemma tappoi vieheen paremmin kuin jotkut vinttikoirat, ja niille harrastus on kuitenkin alunperin tarkoitettu.Leppo oli kuulemma ärinällä tullut vieheen luo, ravistellut monta kertaa sen kuoliaaksi, käynyt varastamassa vetäjän hanskan ja ravistanut senkin kuoliaaksi, ja sitten tyytyväisenä alkanut nyhtää "saaliistaan" eli vieheestä irti ketunkarvaa. :)

Itsestään ylpeä ja väsynyt koira. <3

Osallistuttiin vielä nakinsyöntikisaan, jossa koiran piti mahdollisimman nopeasti syödä radan lautasilla olevat nakit ja mennä maaliviivan yli. Leppo sai tällä kertaa mennä ensin.

"Nams, olipa hyviä."

"Mites jos mentäs vielä lisää?" :D <3

Leppo tuli suoritushetkellä minikokoisten koirien kolmanneksi (söi tiensä radan läpi 13 sekunnissa), mutta valitettavasti meidän jälkeen oli käynyt jotkut vielä nopeammatkin herkkusuut nakkiradalla eikä sijoituttu palkintopalleille. :)

Purtsi sen sijaan hotki nakit muistaakseni vähän yli seitsemässä sekunnissa, ja voitti isojen koirien kisan! Palkintona oli koiranruokaa, lelua ja tosi hieno nahkakaulapanta. Onnea Purtsi! Tätä kuvaa kun katsoo, niin voi havaita että herralla on jo katse seuraavassa nakissa kun edellistä vielä ollaan täydessä vauhdissa haukkaamassa:

"Tuolla se seuraava on..."

Reissu oli todella mukava. Hieman on emännällä lihakset kipeänä rinteelle kiipeämisestä ja dobojumppailusta, mutta loppufiilis kuitenkin oli koulutuspäivistä tosi kiva. Saatiin kokeilla uusia juttuja, ja nähdä uusia maisemia, hyvässä seurassa. :)

Rally-tokokurssi suoritettu!

Tiistaina oli viimeinen virallinen opetuskerta meidän rally-tokon alkeiskurssia. Leppo työskenteli taas hurjan hienosti, mutta lopuksi kun tehtiin halliin oikeaa kisaa suurinpiirtein vastaava rata, oli aloituksen kanssa hankaluuksia ja yhden liikkeen jouduin heti alussa uusimaan. Leikittiin siis että oltiin kisatilanteessa, jossa saa aina radan aikana uusia kaksi liikettä jos huomaa tehneensä/koiran tehneen virheen. Jos olisin älynnyt uusia toisessakin kohtaa kun tein mokan, olisi oikeassa kisassa tullut pisteitä enempi. :) Joka tapauksessa Lepolla oli hauskaa ja se odotti nätisti hallinlaitamilla kun ei ollut hänen vuoronsa, ja kuten aina: ulisi ja itki kun piti lähteä kotiin.
Mutta kurssi oli oikein hauska ja oli kiva tehdä uudenlaista, kivaa yhteistyötä koiran kanssa. Saatiin "opelta" kurssin suorittamisen muistoksi diplomit!

Pitihän se eka kurssidilpomi nyt laminoida... :D

Ensi viikon tiistaina pidetään vielä yksi rally-tokoilukerta, niin voidaan siellä hioa sellaisia liikkeitä missä on vielä hiomista.

Alkuviikosta sateli hurjasti lunta (joka on nyt kyllä jo sulanut...) ja päätin iltalenkillä pyöritellä lumipallon. Leppo oli moisesta pyörivästä ja natisevasta möhkäleestä innoissaan ja yritti vähän leikkiä sen kanssa, ja lopuksi hyppäsi pallon päälle istumaan. Lepolle on siis opetettu käsky "hoppa", joka tarkoittaa että "hyppää lähimmän kiven/kannon/lumikinoksen/penkin tms. päälle", ja se on koiran mielestä kiva temppu tarjota aina kun mahku tulee.

"Teinkö hyvin, saanko nyt namin?"

Vähän oli ahdas paikka kääntyä...

...mutta hyvä paikka tiirailla kotiin kulkevia opiskelijoita!

Jätettiin lumipallo paikalleen seisomaan ja jatkettiin matkaa. Matkan varrella koira esitteli "hoppa"-temppuaan kolmeen lumikinokseen, joista isoin oli ainakin kolme metriä korkea... Kiipesin koiran kaveriksi kinokselle, ja vahdittiin vähän aikaa paraatikentän pimeyttä.

Jylhäkallion ylpeys... :D

 Bestis-villis Milo oli myös hoidossa tällä viikolla muutaman tunnin. Milolla oli pitkä ja väsyttävä päivä takana, joten hän koki parhaaksi vetäytyä Lepon leikkiyrityksiltä turvaan sohvamme käsinojalle torkkumaan. Hassu näky oli kun mustalla sohvalla lojuu musta koira, joka juuri ja juuri mahtuu käsinojalla oleilemaan! :D

Villainen käsinoja!

Semmoista meininkiä tällä viikolla! Huomenna lähdetään keskustassa käymään kävelyllä koko konkkaronkka, ja ostamaan hieman lakua Kouvolan Lakritsin uudesta tehtaanmyymälästä. :) Sunnuntaina taas palloillaan, siellä Leppo on vetänyt entiseen malliin eli täysillä (vähän liiankin täysillä...) ja sisulla. ;)

"Hei hei!"

Koira huolehtii ja oppii uutta

"Rally-toko? Onko siinä kenties autoja minulle?"

Me aloitettiin pötkylän kans uus harrastus, rally-toko! Tiistaina oli ensimmäinen kerta, mutta koska tää emäntä on yhdeksättä päivää toipilaana jonkun pöpön takia, kävin vain kuuntelemassa teoriaosuuden etten palelluta itseäni. Ääntä ei multa nyt tän taudin takia hirveästi lähde, joten koiran treenaaminen hallissa olis käynyt liiaksi voimille. Kokeiltiin ekan kerran liikkeitä heti kotona hieman, ja Leppo tykkäsi kyllä kovasti ja teki hienosti! Kolme muuta koirakkoa tosin on meidän ryhmässä samaan aikaan treenaamassa joista yksi vielä vanha kaveri, Purtsi-staffi, joten nähtäväksi jää miten Leppo jaksaa keskittyä häiriössä. :D

Kova on tahto aina Suviera-hallille kun ollaan siellä
päin lenkkeilemässä. "Pääsisinkö sisään?"

Rally-tokohan on vähän kuin tokoa (tottelevaisuuskoulutus), mutta vapaamuotoisempaa, ja siihen on yhdistelty liikkeitä agilitystä ja koiratanssista. Sanallisten käskyjen lisäksi koiralle saa antaa eleillä vihjeitä, ja käskyä saa toistaa, toisin kuin perinteisessä tokossa. Lisäksi seuraaminen, eli se kun koira kulkee vierellä vasemmalla puolella, on löyhempää. Näin ainakin ensimmäisen oppitunnin perusteella ymmärsin. :)
Rallyssä on kylttejä, joissa on tietty liike joka koirakon tulee suorittaa. Kylttejä asetetaan muutamien metrien välein toisistaan, ja koirakko kulkee radanomaisesti kaikki kyltit läpi, suorittaen jokaisen kyltin kohdalla siinä näkyvän liikkeen. Me opeteltiin ensimmäisellä kerralla kyltin kohdalla istuminen, 360asteen ympäri pyöriminen (=omistaja pyörii myötäpäivään täyden ympyrän ja koira seuraa koko ajan vasemmalla puolella) ja 270 asteen käännös oikeaan (=kävellään vähän kuin D:n mallinen lenkki, ja jatketaan kyltiltä vasempaan), ja ennen mun lähtöä ohjaaja sanoi että he käy ehkä vielä 90 asteen käännöksetkin, joten niitäkin harjoteltiin Lepon kanssa.
Että semmoista uutta harrastusta täällä! Perusasentoon tulemista eli sivulle tuloa pitää vielä harjoitella, Leppo osaa sen vain kiertämällä ihmisen takaa ja pitäs osata myös tulla suoraan sivulle. Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten lähtee rally-toko meillä käyntiin ja innostutaanko enemmän, vai käydäänkö vain tuo kurssi. :) Pallopaimennushommatkin jatkuu, viime sunnuntaina olis pitänyt olla ensimmäinen kerta, mutta olin kipeänä ja muidenkin koirille olis ollu turhan kovat pakkaset, niin ei sitten käyty. Ehkä tänä sunnuntaina päästään sinnekin.

Mutta olipa kyllä kovat pakkaset aiemmin! Lepon pakkasraja menee nähtävästi siellä n. -18 asteessa, sitä kylmemmässä sillä jäätyy tassut eikä halua liikkua muuten kuin juosten tarpeille, ja juosten kotiin. Oltiin jo menossa ostamaan sille tossuja ja villapaitaa, mutta sit noh, olin kipeänä ja onneksi myös pakkaset laskivat. Kylmät säät saa Lepon hakeutumaan lämpimiin paikkoihin sisälläkin, ja halinallemaisuus sen kun lisääntyy.

Sänkyyn pitää tulla illalla ennen nukkumaanmenoa hakemaan vähän
 hellyyttä, ja aamuyöstä hypättävä taas vällyjen väliin uinumaan. <3

Kovat pakkaset sai valosaasteen muuttumaan näteiksi valopylväksi!

Leppo on huolehtinut musta tarkkaan kun olen ollut kipeänä nämä 9 päivää. Viime viikolla kun olin kuumeessa ja kunnon heikotus päällä, Lepi makoili paljon vieressä ja piti muhun aina näköyhteyden jos vaikka kävin keittiössä hakemassa lisää vettä tai syömässä, vähän kuin olisi vahtinut että mami pysyy tolpillaan. :D

Kainaloinen <3

Oli viikonloppuna hetken aikaa mukamas parempi olo, niin askartelin
Lepolle vanhasta fleece-viltin jämästä pehmokalan.

Avolla oli Kotkassa työkeikkaa alkuviikosta, joten hän otti Lepon mukaan sinne ettei mun tarvitsisi huolehtia sen ulkoilusta. Avon vanhemmat asuvat siis siellä Kotkassa, joten Leppo pääsi mummolareissulle nauttimaan rapsutuksista, lumesta ja herkuista.
Oli se hauva kyllä ihan iloinen kotiin palatessaankin, pääsi taas ilahduttamaan mua pelleilyillään ja hoivaamaan.

"En kai ole haitaksi? Mikä peliohjaimen johto?"

Piti teippihässäkkä nuuskia ensin tarkkaan kun mami
tuli verikokeista, ja sitten pystyi kellahtaa taas viereen.

Mutta kyllä se tuosta isistäkin pitää huolta... Aina jos avo pelaa ja on joku jännä tappelu tai kohta pelissä tai siinä menee huonosti, niin Leppo käy istumaan ihan avoon kiinni ja tuijottaa sitä korvat luimussa, välillä tökkien kuonolla jalkoihin. Sit hän käy välillä mun luona silleen et "Mami tee jotain, isillä on joku hätänä!" ja sit takas isin jalkoihin lohduttamaan. :D
Huolehtivainen koira.

P.S. Vuodenvaihde meni kivasti. Paukkeen alkaessa Leppo meni pöydän alle ja sängyn alle, mut myöhemmin illalla ei tuumannut enää mitään ja kävi rauhallisesti tarpeillaan yöllä vaikka vähän vielä paukkui. Jos joku sitä mietti. :)