Kastrointi ohi ja kaikki hyvin

Tulin nopeasti kertomaan että täällä on kaikki hyvin. :) Tietokoneemme tosin on hajoamassa, joten kirjoitan tabletilla vain lyhyen tilannekatsauksen ilman kuvia. Perjantaina oli Lepon kastrointi, ja kaikki sujui hyvin. Leikkaus kesti noin puoli tuntia, mutta hauva oli ymmärrettävästi enemmän ja vähemmän sekaisin koko päivän. Jos Leppo ei nukkunut niin hän vinkui, pyöri tai kakkasi lattialle. Jep, siinä meidän perjantai-iltamme. :D Yöllä ei kukaan saanut unta, koska kauluri oli pelottava ja koiraparan olo outo.
Lauantaina Leppo oli jo oma itsensä ja haava häiritsee päivä päivältä vähemmän. Päivisin voi koiraherra viipottaa ilman kauluria kun uskoo kieltoja niin hyvin, ja yötkin sujuu jo kivasti tötterö päässä. Kipulääkettä on vielä torstai-iltaan asti, ja antibioottikuuri kestää yhteensä 10pvää. Haava ei ole vuotanut eikä alue ole ollut edes turvoksissa, mutta mustelmilla kylläkin. Harmillisesti sattui tulemaan loskakelit juuri nyt, mutta yllättävän vähän on pikkumiehen haaroväli kastunut tai kuraantunut ulkona. :) Lepolla on erikseen nyt tassupyyhe ja tikkipyyhe, ettei tarttuisi haavaan mitään pöpöjä kuivatessa.
Meillä ulkoillaan nyt jonkin aikaa hissukseen eikä hirveästi teetetä koiralla mitään muuta kuin aivopähkinöitä, vapailulenkitkin siirtyvät siihen saakka kunnes haava on varmasti parantunut. Blogissakin tulee varmaan olemaan hiljaista (tai ainakin kuvatonta) kunnes saamme parin - kolmen viikon päästä uuden pöytäkoneemme kotiin ja käyntiin. Nyt nautiskellaan vaan hiihtolomasta!

Koirahumanoidilla mahapöpö

Lepolla on ollut hieman masuongelmia tän viikon aikana. Alkuviikosta tuli vähän enemmän löysää tavaraa ulos ja oksetti aamusin ja maha kurisi, nyt on oireilut lieventyneet ja herra tekee "juoksukakan" kerran-kaksi päivässä. Eli siis sellaisen että kyykkää monta kertaa yhden ulkoilun aikana jolloin suoli tyhjenee kokonaan, ensimmäisillä kerroilla on kiinteää normikakkaa ja viimeisillä kyykkäyksillä tulee lumelle pari tippaa vain. Yleensä tuollainen kakkailu yhdistetään stressiin/innostukseen eikä vatsapöpöön, ulkoilusta intoilevat tai koviin treeneihin menossa olevat koirat saattavat juoksukakata ennen "suoritusta". Koiran kroppa siis poistaa kaiken ylimääräisen painolastin ja valmistautuu kovaan menoon. :D Se on mysteeri että miksi Leppo niin tekee nyt, mutta kun koira on virkeä ja iloinen oma itsensä ollut koko mahapöpön ajan niin ollaan seurailtu tilannetta rauhassa. Inupektiä ollaan annettu ja ruuassa nappulaa korvattu maustamattomalla jugurtilla ja vedellä.

Nyt joku jo miettii että mikä ihmeen koirahumanoidi... Noh, miut haastettiin Facebookissa semmoiseen miestenlistaushaasteeseen, ja halusin sitten viimoseen kuvaan jonkinlaisen yhdistelmän avomiestä ja Leppoa ja avo heitti sitten tämmöisen koirahumanoidi-idean. Tiedätte varmaan ne hassut videot missä koirat istuvat paidat päällä ruokapöydässä ja paidan hihoissa on ihmiskädet ruokkimassa karvakuonoja? Hulvatonta! Laitettiin siis kuvaukset pystyyn. Leppo oli alkuun hieman epäileväinen ruokapöydän ääreen pääsemisestä...

"Hmm, tässä on oltava jokin juoni."

"Ei saakeli..!"

Kuvaukset rupesivat pian sujumaan kun hauva sai herkkuja. Tässä parhaimpia otoksia.

"Yo, dawg!"

"Mmmmhmhmh feels goood..."

"HOMMA MENEE NÄIN."

Enkelin rengas vaan puuttuu pään päältä...

"Oi nämä ovat lemppareitani!"

 Mieshaasteen päätöskuvaksi valikoitui 70-80:n kuvan seasta seuraava otos.

<3

Tällaista kuvamateriaalia tänään corgilenkkikuvien sijaan, kun emme päässeetkään Lepon kanssa siihen osallistumaan. Ensi viikolla olisi Lepon kastrointiaika, soitan vielä huomenissa eläinlääkäriin että tarvitseeko aikaa mahdollisesti lykätä tämän viimeviikkoisen vatsapöpön vuoksi. Mikäli kastrointi tehdään, laitan siitä sitten kuulumisia kun kerkiän!

"Hohhoi näit teidän touhuja..."

P.S. Yhtäkään Leppoa ei vahingoitettu kuvausten aikana ja koulutus toteutettiin positiivisin metodein palkkaa käyttäen. ;)

Milo-villiksen synttäribailut

It's party time.

Meillä oli tänään synttäribileet. Lepon bestisvillis Milo täytti viikonloppuna kaksi vuotta, joten varattiin paikallisesta koiraharrastushallista yksi tunti synttäribileille. Milo sai meiltä lahjaksi kuivattuja kanafileitä, ja trikoopaidoista tehdyistä "langoista" punotun narulelun. Olen punonut Lepolle ja koirakavereille leluja aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa päätin kokeilla saumatonta rengasta. Tuli ehkä aavistuksen löysä toisesta kiinnityskohdasta ja hieman muhkurainen, mutta juuri sopivan paksuinen kääpiövillakoiran suuhun. :)

Halliin päästyämme päästimme koirat nuuskimaan ja pian olikin villit rallit päällä! Annettiin siis koirien rallittaa irrallaan hallissa ja omaksi iloksi kokeiltiin putkea ja hyppyesteitä, myös älypelit pääsivät testiin ja etsintäleikkiäkin kaverukset kokeilivat iloisin mielin. Milo oli ensimmäistä kertaa tekemisissä agiesteiden kanssa, mutta putkesta meneminen sujui hetken päästä jo todella hienosti, kun sai vielä juustoa palkaksikin!

"Oh man this is SO AWESOOOOME!"

Päivänsankari itse. <3

"Häähähää mikä tää on, mä loikkaan siitä yli."

Leppo huomasi että loikkimisesta saa kehuja ja palkkaa joten hypittiin lisää.

Milon keskittynyt ponkaisu.

Johonkin se Milon "sisko" meni piiloon...

Löyty!

Älypelejä pelattiin kuin vanha tekijä.

Leppo tökki peliä vähän kovemmin, mutta huomasi ettei kiirehtimällä namit tule.

Rengas oli ihmetys eikä saatu kumpaakaan herraa siitä läpi.
Ali ja vierestä loikittiin kyllä. :D

Iso mies.

Leppo on eilen täyttänyt 10kk. Painoa on tänään punnittuna 13,2kg, joten kuukausi sitten punnittuun painoon on tullut vain 300g lisää. Veikkaan itse että kovin paljoa ei enää painoa tule, ja ehkä hieman toivonkin. Leppo on juuri passelin kokoinen nyt. :D

Voi kyllä olla että massaa ei kerry Lepolle enää hirveästi, varsinkin kun 20. päivä olisi herralle varattuna kastraatio. Koiraihmisten ja kasvattajan kanssa juteltuani päätimme avon kanssa että Leppo olisi hyvä kastroida, jalostukseen kun sitä ei viitsi käyttää ruoka-aineallergian vuoksi. Ei viitsitä ottaa sitä riskiä, että kaveri periyttäisi lapsilleen pahaakin allergia-alttiutta, kun terveempääkin jalostusmatskua on tarjolla. Näyttelyt eivät myöskään sytyttäneet meitä sen kummemmin, joten kastraatiosta tulee olemaan pelkkää hyötyä. Ei sillä että meillä olisi mitään hankaluuksia ollut koulutuksen kanssa, mutta onpahan koiralla sitten mukavampi olla kun ei tarvitse stressata tyttöjen perään, puhumattakaan terveydellisistä hyödyistä sitten vanhemmiten. :)

Kerron kastraatiokuulumisia sitten ajallaan, tässä on vielä ensi viikolla mahdollisesti corgilenkkiäkin tiedossa Kymen corgistien kanssa joten puuhaa onkin riittämiin. Viime aikoina ei ollakaan ihmeempiä puuhattu joten postaukset ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt lähiaikoina ainakin aiheita riittää. :)

Reverse sneezing

Leppo sai viime sunnuntaina reverse sneezing -kohtauksen. Oltiin iltalenkillä bestisvilliksen kanssa ja pojat oli riehuneet ja leikkineet jo melko pitkään ja ulkona oli kylmä. Yhtäkkiä villistä karkuun loikatessa aloitti koira melkoisen rohinan ja meno hiljeni saman tein. Leppo peruutti hämmentyneenä, korvat olivat takana ja silmät sirrillään - mukavaa sillä ei siis ollut. Emäntä ehkä hieman säikähti... Korina ei kuitenkaan ollut kakomista tai yskimistä ja henki kulki (vaikka hieman vaikeasti) joten osasin aavistaa reverse sneezingin olevan kyseessä, siispä en panikoinut vaan keskityin olemaan koiran lähellä ja pitämään huolestuneen villiskaverin poissa että Leppo sai rauhassa hengitellä. Kohtausta kesti 20-40 hengenvetoa, jonka jälkeen ylitimme tien ja Leppo sai saman tein uuden kohtauksen, hieman lyhyemmän. Hetken päästä koira kuitenkin oli kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja rallatteli iloisena puistossa vielä ennen kiinni laittoa. Kotiin saavuttuamme etsin internetistä tietoa ja kyselin koirapalstoilta ja facebookista muiden ihmisten kokemuksia.

Mistä on kyse

Reverse sneezing, kroosaus, rään vetäminen - siinä muutama nimi tälle mystiselle "hengitysvaikeuskohtaukselle". Reverse sneezing yhdistetään usein nenäpunkkiin, jos kohtauksia tapahtuu useasti päivässä. Kohtaukset ovat ilmeisesti melko yleisiä chihuahuoilla ja muilla miniroduilla, sekä brakykefaalisilla eli lyhytkuonoisilla roduilla. Pienillä koirilla on usein kyse hengitysteiden pienuudesta = ahtaudesta, ja lyttykuonoilla on taas monesti niin pehmeä kitalaki, että se on hengitysteiden tiellä. Minkärotuinen koira tahansa voi kuitenkin tällaisia kohtauksia saada, ja joskus myös allergiaoireet altistavat kohtauksille. Osalla koirista tätä tapahtuu astmakohtaus-tyyppisesti suuren rasituksen tai stressin seurauksena, osalla kylmä ilma rasitukseen yhdistettynä saattaa olla kohtauksen laukaiseva tekijä.

Kohtaus voi tulla kesken unienkin (video ei ole omani)

Kohtaus corgilla (video ei ole omani)

Lepolla ei ole ollut ainakaan allergiaoireita pitkään aikaan kun ei ole possua saanut, enkä usko että nenäpunkkikaan on kyseessä - kohtaus toistui kyllä vielä tiistaina kahdesti kun oli kireä pakkanen ja koirakaverit rallattelivat ulkona. Nenäpunkkiin viittaavia muita oireita ei ole kuitenkaan ollut, eikä kohtauksia ole esiintynyt tuon jälkeen.

Lepon ollessa ihan pieni, mietin välillä että onkohan sillä vielä hengitysteissä kehittymisen varaa - pennun hengitys rohisi jos makoili selällään (ja usein Leppoa alkoi selälläolo aivastuttaa) ja jos lepuutti päätään jossain niin että kurkkua painoi. Ajattelin että pentu kasvaa ja kehittyy kyllä, ja näin toki olikin. Mutta yhä Leppo välillä korahtelee leikin tiimellyksessä ja kuorsaa jos jokin painaa kaulaa, ja välillä tuhisee jos makoilee kauan selällään. Varmaksi ei voi mitään sanoa, mutta uskoisin Lepolla olevan aavistuksen normaalia pehmeämpi kitalaki, joka altistaisi reverse sneezingille. Mutta eihän sitä tiedä, voi olla että kireät pakkasilmat olivat yksinomaan aiheuttajia, tai sitten Leppo on astmaan taipuvainen.

Tässä vaiheessa voimme vain arvailla, mutta onneksi kohtaukset eivät ole mitenkään hengenvaarallisia (vaikka selvästi kiusallisen tuntuisia koirasta), eikä reverse sneezingille oikein voi mitään tehdäkään. Yksittäisen kohtauksen pystyy joskus katkaisemaan peittämällä koiran sieraimet hetkeksi, jolloin se joutuu hengittämään suun kautta ja mahdollisesti nielaisemaan. Tarvitsee kokeilla ensi kerralla jos Lepolla joskus kohtaukset toistuvat.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Pikainen postaus vuoden vaihtumisesta niille, jotka sitä ovat Lepon (joka on muuten huomenna virallisesti teini, 9kk) puolesta jännittäneet!
Avo oli Lepon kanssa iltapäivälenkillä aattona n. 16-17 aikaan, jolloin jo kuului hieman pauketta sieltä sun täältä. Aluksi koira oli kuulemma hieman ihmetellyt, mutta loppulenkistä ei enää edes korvaansa lotkauttanut äänille.
Lepon bestis Milo tuli illaksi hoitoon, ja meille tuli muutama kaveri kylään. Milo reagoi välillä paukkeeseen valpastumalla, mutta kumpikaan koirista ei osoittanut pelkäämisen merkkejä. Kunnon tirsatkin ottivat illan mittaan vaikka ulkona paukkui.
Vuoden vaihtuessa oltiin parvekkeella katsomassa raketteja ja poltettiin tähtisadetikkuja, ja Leppo vaan katseli kiinnostuneena tähtisadetikkuja eikä välittänyt melusta mitään! Seurueemme miekkoset olivat katsomassa kaupungin ilotulitusta, ja kaverini kanssa pidettiin koirille seuraa. Hetken kuluttua vietiin koirat tarpeilleen ulos, eikä sielläkään ollut huolen häivää. Kovasti olisi Leppoa kiinnostanut rakettien roskat, mutta ei onneksi ottanut mitään suuhun.

Olen äärimmäisen helpottunut ja iloinen, että Lepon vuodenvaihde meni hienosti. Toivotaan, että jatkossakin uusi vuosi on herralle yhtä rentoa aikaa - monille koirille ja muille eläimille se on vuoden kamalin päivä. Jaksamisia kaikille paukkuaroille koirille ja omistajilleen, ja tsemppiä ja voimia kaikkien tänä uutena vuotena karanneiden koirien etsintöihin.

Iloista joulua ja rauhallista uutta vuotta!

Myöhäiset jouluntoivotukset meiltä! Joulu meni täällä oikein kivasti, mutta oli liian nopeasti ohi. Ainakin tuli leivottua pipareita ja nautittua muistakin jouluisista asioista ja herkuista. Vietettiin juhlapyhät Kotkassa avon vanhemmilla, mutta koristeltiin kotonakin muovikuusi jotta nähtäisiin mitä mieltä pikkumies on asiasta.

Kun kuusi tuli paketista paloina ulos, piti palat käydä nuuskimassa tarkkaan ja niille piti käydä vähän suu auki läähättelemässä, hieman kokeilemassa siis että saisikos tuosta otetta tai lähtisikö se karkuun. Kaiken kaikkiaan Leppo otti hirmu lunkisti kuusen ja koristeet vastaan, kertaakaan ei yrittänyt palloja varastaa tai haukata mitään muutakaan kuusen osaa.

Maanantai-iltana oli Kotkaan lähtö junalla, melkoisin kantamuksin sinne lähdettiin mutta hyvin päästiin perille. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä ja metsässä samoillessa.

Matkustaminen on rankkaa.

On se muru. <3

Jos ihmisiä on molemmissa kerroksissa, on koiran pidettävä vahtia välimaastossa.

Sitten koitti jouluaatto. Lahjat ilmestyivät kuusen alle ja niitä piti Lepon käydä vähän nuuskimassa. Käväistiin aamupäivällä Katariinanniemessä viemässä kynttilä, ja Leppo sai vouhottaa "isin" kanssa puistossa kaikkea kivaa.

"Oonko hyvin, saanko namin?"

Iltapäivästä käveltiin vielä hautuumaalle viemään kynttilöitä, jonne Leppo ei tosin ymmärrettävästi saanut tulla mukaan. Joulusaunan jälkeen pistettiin itsemme ja Leppokin koreaksi, juhlarusetti pantaan ja jouluruokaa nauttimaan. Koiralle oli tosin omat herkut (kanafile ja ruuan sekaan raejuustoa ym. herkku-ekstraa), joulukinkku kun on melko suolaista ja Lepolla on lisäksi se possuallergia. Sitten lahjoja availemaan.

Lepolle oli Kotkassa neljä pakettia, ja kahden ensimmäisen jälkeen hän jo rupesi kyttäämään pakettien avaamista ja katsoi tarkkaan että onko hänelle mahdollisesti jotain. Kävipä herra pariin otteeseen vihjaamassa paketteja tökkäisten että voitais jo avata lisää. :D

Yksi lahjoista otettiinkin pois Lepolta kesken leikin (kun siitä lähti niin kova ääni ja koira kävi ihan kierroksilla), ja seuraavaa lahjaa Leppo vaalikin kuin suurinta aarrettaan. Ei uskaltanut aluksi leikkiä ketunraato-pehmolla lainkaan vaan sulloi sen suuhunsa ja käveli hermostuneena ympäriinsä. Asetuttuaan sohvalle aarteensa kanssa, pistin merkille että Leppo oli hyvin jäykistynyt ja varuillaan, ja avon äidin silittäessä näytti hampaita! Luuli siis että tämäkin lelu otetaan häneltä pois. No, annettiin tilanteen ja koiran rauhoittua, ja myöhemmin leikittiin yhdessä leluilla niin että välillä niitä otettiin pois, Leppo teki tempun tai pari ja sitten annettiin tai heitettiin lelu takaisin. Nopeasti koira oivalsi että lelut voivat välillä kadota, mutta ne tulevat kyllä takaisin jossain vaiheessa eikä ole maailman loppu jos jokin leluista menee pois.

Tilanne oli pienelle koiralle niin uusi ja jännittävä, että ei ihme että alkoi hieman hermostuttaa. Nimettiin Lepon ketunraato-lelu Pikkuveljeksi, koska sitä kannettiin kuin haurasta olentoa, ja noh, onhan heissä vähän samaa näköäkin.

Tässä vielä koottuna kaikki Lepon saamat joululahjat (paitsi kakkapussipaketti joka oli linnun ja vihreän hipon mukana), joista siis vain tuo jättitennispallo on meidän ostama. Ai miten niin Leppo on valloittanut ihmisten sydämet? :D

Kaikki pehmolelut tennispalloa lukuunottamatta pitivät jotain ääntä - eivät pidä enää. :D Lisäksi linnulta puuttuu silmät ja jalka ja päässä on reikä josta otin pumpulit jo pois, majavanpehvassa on myös pieni reikä ja hipon poskessa niinikään. Tennispallosta on pesulaput revitty ja Pikkuveli on saanut myös hieman osumaa. Kaikki lelut ovat siis olleet oikein mieluisia, kanakierteet ovat maistuneet ja namipussille (joka on muuten siskoni tekemä) on ollut käyttöä!

"Hei miks mun kaikki kamat on tuolla mistä en saa ottaa ikinä mitään?!"

Nyt toivotaan että vuoden vaihtuminen sujuu rauhallisissa merkeissä, hieman takaraivossa pelottelee ajatus siitä että Leppo olisi paukkuarka. Monet erikoiset äänet kuten nokkahuilu saavat Lepon hiippailemaan matalana mamin jalkoihin turvaan, mutta toisaalta rakennustyömaan kolinat ja surinat eivät hetkauta. Saa nähdä. Kotona kuitenkin aiotaan olla ja katsella leffoja kavereiden kanssa. Kirjoittelen tänne uuden vuoden kokemukset sitten kun niistä on selvitty.
Toivottavasti kaikilla muillakin karvaisilla ja karvattomilla kavereilla olisi kiva uusi vuosi!

Lunta ja ihania kavereita

Lumesta on päästy viimein nauttimaan! Töppöjaloilla on vähän hankala hangessa kulkea, helpommin eteenpäin pääsee pupuloikilla kuin kävellen, ja sekös omistajia naurattaa. Koirakin tuntuu olevan riemuissaan. Jo edellisviikolla tuli lunta Kouvolassa, josta saatiin iloita se pari päivää ennen kuin sulivat pois.

Rallit alkamassa...

Yhdessä tutkiskellaan.

Viime viikonloppu meni Tampereella, jonne myös satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ihana lumikerros! Ei yhtä paljon kuin Kouvolassa, mutta ihanasti maisema muuttui mustasta märkyydestä valkeaksi. Lepolla oli riemastuttava ja samalla myös rankka viikonloppu, kun ensimmäinen ilta ja yö vietettiin siskon luona. Pusuttelevasta koirasta innostunut 2v siskonpoika piti niin ihastuttavia korkeita ääniä, että piti pussailla vähän lisää! Illalla pikkumiehet vielä vähän pyörivät patjalla, toinen nauraa kikattaen ja toinen häntä huiskien ja kaveria lipsien. :)

"Huh, jos vähän lepäis välillä."

Lauantaina aamupäivällä siskonpoika halusi kävelyttää Leppoa, joka oli hihnassa kuivattavana, juuri ulkoa tulleena. Pienen pojan riemu oli rajaton kun karvakorva seurasi kiltisti lönkytellen perässä, ja kaverukset kävelivätkin muutamaan kertaan kämppää ympäri. :D

Lauantaipäivä ja seuraava yö vietettiin äitini luona, niin saivat pikkumiehet vähän rentoutua tahoillaan ja huilata sunnuntaita varten.

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta.

Sunnuntaina oli melkoinen hulinapäivä. Lähdettiin kaikki sisarukset perheineen eli siis minä + avo ja Leppo, sisko + mies ja poika, ja veli + avo käymään mummolla kahvilla, ja sitten vielä isän luona syömässä. Mummolassa Leppo oli oikein esimerkillisesti, mitä nyt vähän seurasi herkkuja syövää poikaa sillä mielellä että jos vaikka jotain tipahtaisi.

Isän luona vastassa oli Lepon mielestä mitä ihanin nainen - iloinen, aikuinen, sileäkarvainen kettuterrierinarttu Sanni. Koiraherra oli aivan myyty ja innoissaan, olisi koko ajan halunnut riehua ja ehkä hieman lemmenleikkejäkin harrastaa.

 Sannia ei oikein innostanut alkuhepuleiden jälkeen ja selkeästi hieman stressasi isokokoista pentua joka ei antanut olla rauhassa, joten pistettiin Leppo hihnalla kiinni portaikon kaiteeseen syömisemme ajaksi. Molemmat koirat läähättivät tuossa kohtaa jo raskaasti, joten oli hyvä antaa hieman huilitaukoa. Leppo tosin kyttäsi Sannia koko ajan, ja rauhoittuminen kesti todella kauan.

"Oh, mikä nainen!"

Loppuvaiheessa kun olimme syöneet ruuan ja jälkkärin ja istuneet hetken, uskalsimme päästää Lepon uudestaan töhöttämään ja kas kummaa - leikit sujuivatkin paljon paremmin! Sanni oli selvästi saanut hieman rohkeutta ja komensi Leppoa kyllä jos pentu meinasi olla liian päällekäyvä, ja Leppo kunnioitti toisen sanaa (tai viimeistään isin tai mamin sanaa), eikä mennyt överiksi.

Kuten arvata saattaa, junamatka meni Lepon osalta nukkuessa.

Hieman harjoitusta Lepolla vielä on tuossa sisällä rauhoittumisessa jos toisia koiria on läsnä. Eilen meillä oli hoidossa muutaman tunnin ajan Lepon bestis Milo, ja ei meinannut pieni mies taas kestää onneaan, seurasi kaveria vaan häntä huiskien joka paikkaan niin että meinasi käydä Milon hermoille. :D Kyllä kaverukset sitten lopulta yhden leikkispurtin saivat ja juoksivat sohvan kautta sohvapöytää ympäri melkoista kyytiä! Kunnollisia kuvia en kaveruksien illasta saanut, mutta oikein mukavaa oli!

Viikon päästä onkin jo joulu, ja sen vietämme avon vanhempien luona Kotkassa. Jos en kerkiä postausta laittamaan ennen joulua niin odotettavissa on kuvia ainakin joulupyhiltä sitten jälkikäteen!