Kuvia ja huolia

Vähän kuvia kuulumisten kera sunnuntaipäivän ratoksi!

Rakas herra suklaasilmä <3

Jonnan hieromana maaliskuun alussa. Nautiskelija. :3

En oikein tiedä miten tämän kirjoittaisin, niin parasta laittaa suoraan.

Lepon jalka ei ole vielä kunnossa.

Ollaan tehty kaikki ortopedin (ja Jonna-hierojan) ohjeiden mukaan. Syötettiin lääkettä 14päivän kuuri loppuun, sen jälkeen ei Leppo näyttänyt sitä tarvitsevan. Kuuri loppui samana päivänä kun hieronta oli, ja Jonna sanoi että jalka voi siitä hetkellisesti kipeytyä uusiksi, ja että voidaan antaa Rimadyliä vielä jos se kovin vaikuttaa kipeältä (purkissa oli siis 20tbl ja kuuria oli 14 tabletin verran). Leppo vaikutti kuitenkin oikein hyvältä, ja alettiin hitaasti ja varoen nostaa liikuntamäärää. Kokeiltiin Jonnan ehdotuksen mukaan heittää yhtenä päivänä lelua/keppiä yhden heiton verran, ja katsoa illemmalla levon jälkeen, miltä vaikuttaa. Ei oireita.

Aina silloin tällöin olen ollut katsovinani, että Leppo nousee levosta vähän kankeasti, tai että se lenkillä muhun katsahtaessaan tai sivulla seuratessaan vähän onnahtaa oikean etujalan kohdalla. Mutta nämä oli tällaisia todella nopeita hetkiä, joiden todellisuudesta en ollut itsekään aina varma, merkit oli niin pieniä.

Leppo leikki naapurin Usva-sheltin kanssa n. viikko sitten, ja leikin tiimellyksessä yhtäkkiä ulahti kovasti. Pääteltiin että okei, jalka ei ole ihan vielä parantunut ja rankempia rymyämisiä ja koiratreffejä vielä vähän aikaa saa odotella. Leikkihetken jälkeen ei koirassa kuitenkaan näkynyt mitään jäykkyyden tai kivun merkkejä, edes levon jäljiltä.

Teron veli kävi kylässä! Leppo: "Hehe, täs me miehet vaa hengaillaan!" :D

Eilen oli kuitenkin annettava Lepolle kipulääke. Oltiin käyty päivälenkillä metsässä, ilman kepin heittelyjä tai mitään muutakaan kovin riekkuvaista, maasto vain oli paikoin liukas. Lenkin ja levon jälkeen meillä oli kotona ontuva koiruli, ei onneksi ihan niin pahasti kuin koipiepisodin alussa, mutta niin selvästi että näytti kyllä kivuliaalta. Tänään kipuilua on näkynyt ylös noustessa, alamäissä paikoin ja halukkuutena mennä hissillä ylös portaiden sijaan.

Menin aika paljon Lepon kanssa hissillä meidän yhden porrasvälin verran ylöspäin, jos koira oli kipeänä ollessaan kuraantunut ulkona (puhtaan koiran kantaa mieluummin rappusissa kuin yltä päältä rapaisen :D ). Leppo oppi nopeasti hissin funktion, ja on halunnut lääkekuurin jälkeenkin varsinkin pitemmiltä lenkeiltä tullessa käyttää ylös mennessä mieluusti hissiä. Mietin aluksi, että se on vain hoksannut millä pääsee helpoiten ylös, eikä viitsisi kulkea rappusia. Samoin pitkien lenkkien aikana Leppo on yrittänyt tarmokkaasti vetää matkan varrella oleville bussipysäkeille, koska tietää että bussit vie lähelle kotia helposti. Jospa se onkin todennäköisemmin ilmaissut kipeää oloaan, ja yrittänyt ehdottaa mulle helpompaa reittiä. Jotta ei sattuisi. :/

Niin hyvää palloa. <3

Ortopedin ohjeet ja hieroja-Jonnan suositukset ovat hyvin selvät. Meillä taitaa olla röntgenkuvaus edessä. Jo ensi viikolla jos saan ajan esim. vapaapäivälleni. Nivelrikkohan se on mitä eniten pelkään ja epäilen. Monet koirien nivelrikkotarinat kuulostaa liiankin tutuilta... :( Eihän venähdyksestä paraneminen nyt yli kuukautta voi kestää?

Mutta ei asiaa kannata ennakkoon murehtia ennenkö tiedetään mitä jalassa on, pidetään Leppo-herra vaan rauhallisilla lenkeillä ja tarvittaessa Rimadylillä kivuttomana kunnes syy selviää. Ja jatketaan hoikistamista! Tiistai tuntuu vakiintuneen meidän Lepon punnituspäiväksi, ja viime punnituksessa oli painoa enää 13,7kg. Koira alkaa jo taas tuntua ja näyttää hoikalta.

Pakko vähän mainostaa täällä, kun saatiin laitettua meidän uudet hyllyt
viimein seinälle, sohvan ylle! ^__^ <3

Ja Leppo saa esitellä meidän uuden seinäkellon. :3

Koiraherra oli hyvin tyytyväinen, kun sai
uuden, vinkuvan tennispallon! Siitä tuli äänen
vuoksi hyvin nopeasti vain ulkolelu. :'D

Ulkona vahditaan palloa silloin, kun sitä ei jakseta enää piipitellä.

Pallo ja tämä herkku oli hankittu tekemiseksi Lepolle, kun Tero sairasti
noro-virusta. Ostin läjän luita muutenkin, jos olisin sattunut sairastumaan
samaan aikaan Teron kanssa ja koiran liikutus olisi jäänyt vähemmälle.

Vaan onneksi sairastuin vasta kun Tero oli terve! :D Olin kuluneen viikon aikana maanantaina
töissä, loppuviikko menikin toipuessa. Onneksi oli näin söpö varahoivaaja silloin kun
Teron piti olla töissä. <3 

Kevät on ihanaa aikaa. <3

Loppuviikosta jaksoin jopa pestä herra kuramasu-haisulin. Herra itse ei toimenpidettä
liiemmin arvostanut, ja esitti kylpytakissaan pönöttäen, syvästi loukkaantuneena ettei
minua tunne, ja keskittyi pihalla tapahtuviin asioihin.

Kehtasin vielä viedä ihania talvikarvojakin siltä! :D

Jep, mutta kertoilen sitten mitä eläinlääkärissä kävi, kun sinne asti päästään. Ensi viikolla on tulossa vähän reissuakin ja pian koittaa Lepon syntymäpäivä! :) Lahja on jo ostettuna. ;)

Ensi kertaan.

Jalkavaivaa

Hyvin moni lukija tästä jo tietääkin meidän facen/instan tai ihan vaan kasvotusten nähtyä, mutta kirjoittelen tännekin niin saa päiväkirja-tyyliin ajatukset ylös, ja niihin voi myöhemmin tarvittaessa palata. Mutta siis Lepolla on ollut jalka kipeänä.

Potilas pötköttää

Viikko sitten sunnuntaina eli 17.2. pistettiin merkille, että Leppo nuoli oikeaa etutassuaan jonkin verran. Mitään ei tassussa näkynyt, mutta ensimmäinen ajatus mulla oli että noniin, nyt se furunkuloosi tulee sieltä taas...
Maanantaina oli hieman stressaantunut olo, kun Leppoa pelotti räjäytykset kovasti ja töihin lähtiessäkin kuulin miten työmaalla taas räjäytettiin. Lisäksi olin ollut katsovinani että Leppo olisi varonut hieman toista etujalkaa metsälenkillä. Tero lähti onneksi töistä ajoissa kun sitä säälitti koiraparka, ja sainkin viestin iltapäivällä että pojat lähtivät käymään ulkona. Ulkoa Tero pisti viestiä, että Leppo ei varaa juurikaan painoa oikealle etujalalle, ontuu tosi pahasti. Illemmalla jalka oli kuulemma todella paljon parempi, koira vaikutti aivan terveeltä myös kun kotiuduin iltavuorosta.

Tiistaiaamuna Lepolla oli alamäessä hieman hankaluuksia kulkea, mutta muuten meno oli liukkaista keleistä huolimatta ihan hyvän näköistä, satunnaista kevennystä etujalalle. Tiirailin kotona kipeän tassun anturanvälejä tarkasti kirkkaassa valossa, ja huomasin pienenpienen naarmun tassunvälissä, ja vähän kulumaa uloimman varpaan anturassa. Iltapäivällä Leppo kulki iloisena eikä ontunut, kun olin virittänyt sen tassuun nilkkasukan, ja sen päälle Pawz-kumitossun.

Iiihan pieni punainen nirhauma näkyy nuolen  kärjen luona...

 Illalla jalka oli kuitenkin taas paljon pahempi, Tero oli joutunut kantamaan Leppoa paljon lenkillä kun toinen oli ihan kipeä. Sisälläkin koira vältteli liikkumista, nukkui vaan ihan lähellä. Päätin että soitan aamulla eläinlääkärille.

Keskiviikkona päästiin aamupäivästä ilman ajanvarausta poli-ajalle Espoon Eläinlääkäriasemalle, jossa ortopedi katsoi ensin Lepon liikkumista ja sen jälkeen kopeloi molemmat etujalat läpi. Toimenpidettä varten laitettiin varmuudeksi koiraherralle kuonokoppa, jalka oli ollut niin kipeä että sitä vääntäessä olisi saattanut kuka tahansa suutahtaa. Kipu paikannettiin kyynärnivelen alueelle, ja saatiin kahdeksi viikoksi Rimadyl -tulehduskipulääkkeet, sekä kehoitus lenkkeillä rauhallisesti tasaisella maastolla, ei juoksupyrähdyksiä tai noutoleikkejä. Jos ei jalka parane tällä kuurilla, käydään seuraavaksi röntgenkuvauksessa tsekkaamassa mikä tilanne.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Leppo the corgi (@leppoisaa) jakama julkaisu Helmi 20, 2019 kello 12.58 PST

Sohvalla ja sängyllä vain valvotusti, sinne ja sieltä pois nostaen.
Lähellä piti päästä olemaan. <3

Eläinlääkäriltä tuli (odotetusti) noottia Lepon nousseesta painosta (vastaanoton vaaka näytti 14,2kg), sanoin että huomasin juuri itsekin asian pari viikkoa aiemmin ja se on työn alla. Sovittiin yhdessä että ensi kerralla kun käydään, on Lepon painokäyrä pysynyt vähintään vaakatasossa, mieluiten hieman lähtenyt laskuun. :)

Kipulääke annetaan aina iltaisin, jotta iltapäivän aikana alkaa vaikutuksen hieman hiipuessa tulla Lepolle kipuvastetta jalkaan, jolloin se itsekin malttaa vähän varoa eikä rehki liikaa. Lääke on Lepon mielestä hyvää (maksan makuinen lukee purkissa), ja se ottaa sen iltaruuan jälkeen herkkupalana. :) Hoitaja varoitteli, että purkki kannattaa pitää korkealla ettei koira käy varkaissa ja ota vahingossa yliannostusta, kun tabletit on niin hyvänmakuisia. :D Sitäkin on kuulemma käynyt. Lääke lähti heti ensimmäisten päivien aikana hyvin vaikuttamaan, ja koira oli iloisempi ja liikkui paremmin heti seuraavana päivänä.

Ostin Lepolle lohdutukseksi uuden lelun, kun
säälitti poikaparka niin kovasti. Mustekalasta
tuli heti kaveri, kunhan saatiin vinku rikottua. :D

Kampin bussiterminaaliin meno tietää seikkailuja!

Viime viikonloppu vietettiin Kotkassa Teron vanhemmilla, ja Leppo ihmetteli suuresti, miksei kukaan heittänyt hänelle pihassa lelua. :D

Kotkassakin herra sai uuden lelun...

...tai itseasiassa kaksi. :'D Majava oli valmiina odottamassa Leppoa,
kettu tarttui mukaan kun käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa
Kotkaan Lepolle oma harja, oli unohtunut ottaa kotoa mukaan.

Mutta tehtiin vähän tyhmästi ja liikuttiin kuitenkin lauantaina liikaa. Lepon kipulääkkeen vaikutus antoi kuvan, että se voisi jo paljon paremmin, joten Leppo hölkkäili (ja vähän ryntäili) pellolla kantohangilla, ja pihalla etsi nameja ja leikki itsekseen vinkulelulla. Lauantai-iltana Leppo olikin vaisu ja sisällä todella ontuvainen, ja sunnuntaina myös. Harmittaa jälkeenpäin että ei maltettu ottaa vielä rauhallisemmin, mutta siitäpähän opittiin. Toivotaan että se ei nyt ihan liikaa viivästyttänyt Lepon jalan paranemista tai ainakaan rikkonut mitään. :/

Sunnuntaina otettiin iisisti isin kainalossa.

Viikonlopusta viisastuneena, ollaan nyt kävelty rauhallisia lenkkejä ja lähinnä hihnassa, eikä Leppo ole saanut moikkailla koirakavereita kuin vasta viime päivinä, ja ihan lyhyesti ettei ehdi mennä riekkumoodi päälle. Painonpudotuskin on lähtenyt hyvin käyntiin; viikon aikana hävisi 100g Leppo-läskiä! :P

"Kattokaa nyt ku mä hoikistun silmissä! Vai onkohan se toi karvanlähtö..."
Käytiin Sellolla jotta Leppo saisi vähän muuta maisemaa soraisten kotinurkkien
vaihteluksi, käveltiin sinne ja otettiin bussi takaisin jalkaa säästääksemme. :)

Ensi viikolla olisi Lepon hieronta myös, hieroja Jonnalta jo varmistin että venähdys ei ole este hieronnalle (koska vamman tapahtumasta on yli 3vrk). Päivittelen postausta tänne sitten kun lääkekuuri on syötetty loppuun, ja ehditään vähän katsella että oliko tämä jalkaepisodi tässä vai ei.
Kipeältä koipi vaikuttaa vieläkin (eilen koiraparka ulahti kun moikkasi mua innoissaan kun tulin iltavuorosta), mutta lääkkeen ansiosta se on toki lähtötilannetta paremman oloinen.

Ensi kertaan.

Pieni herra Pelkopylly

"Eikö voitaisi pliis äippä asua ulkona? Kato nyt miten nättiä!
Tässähän olis vielä just hyvä paikka pesälle."

Hui, blogia en ole ehtinyt kirjoittelemaan töiltä ja tammikuussa alkaneilta opinnoilta yhtään! Eipä meille muuten kauheasti kummempia ole kuulunut, mutta nyt viimeisen viikon ajan Lepolla on ollut vähän rankkaa. Ääniarkuus on alkanut haittaamaan sen arkea jo hieman.

Lumiaura kolistelee. Herra Pelkopylly tulee pylly kiinni
lähimpään ihmiseensä.

Aiemmin kotikulmilla on ollut riesana vain jyrisevät lumiaurat, joita on viimeksi kuulunut 4.2. Siitä pari päivää myöhemmin asuntomme alapuolella sijaitsevaan autokatokseen parkkeerannut iso citymaasturi pärähti tyhjäkäyntiin. Isossa autossa oli sen verran iso ääni, että se jyrisi ja helisytti meidän astioita keittiökaapeissa! Luonnollisestikin Leppo tähän reagoi, ja loikkasi sohvalle viereeni (makoilin flunssassa kotona), lopulta ihan syliinkin oli pienen herra Pelkopyllyn tultava.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy hyvin Lepon
huolestunut korvien asento.

Annan sen aina tulla syliin jos sitä pelottaa, liikaa kuitenkaan huolestumatta/voivottelematta itse ettei Leppo mieti että "Oijoi, nyt kun äippäkin huolestui niin jotain täytyy olla pahasti pielessä!" vaan sanon korkeintaan rauhallisella, pehmeällä äänellä "juu, tule vaan."
Noh, mörköauto tuli ja meni parin päivän ajan, ja aina Leppo äänen loppumisen jälkeen palautui melko nopeasti. Kunnes alkoivat louhinta- ja purkutyöt läheisen ammattiopiston alueella. Aamuisin lähtevä mörköauto ja aamupäivisin tulevat kallion räjäytystärähdykset saivat Lepon olemaan varuillaan ja lievästi peloissaan koko aamupäivän. Se kuunteli pelästyneenä naapurin lasten juoksemisia sisällä, säpsähteli kenkälaatikon kolinoille, eikä uskaltanut enää syödä aamiaisjälkkäriksi saamaansa ohuen ohutta purutikkua:

Hylätty jälkkäri </3

Ja, koska Leppo huomasi pelottavien äänien kuuluvan vain kotona, se ei halunnut enää tulla lenkiltä sisään, vaan pisti peloissaan jarrut pohjaan ja jos sai löysää hihnaa, yritti matalana paeta kauemmas talosta, yhdellä kertaa myös vinkui mun silmiin tuijottaen kun ei päässyt ottamaan etäisyyttä.

Yritä nyt tässä kuntosalille lähteä kun toinen
on ihan parka... :'(

Viime viikonlopuksi päästiin onneksi Tampereelle rentoutumaan, käytiin äidilläni kylässä, tsekkaamassa jääveistosnäyttelyä ja ostoksilla, sekä moikkaamassa (ilman Leppoa) siskoni ylisöpöä kissanpentua. <3

Mamman (=mun äiti) vieressä on ihanaa ja
turvallista, ja saa rapsuja. <3

"Moi. Mä olen Kex. Hurja kotitiikeri! Ettäs tiedätte."
Kex oli siskonpoikani, 6v, päättämä nimi tälle pikkukollille. <3

Kuvat ei anna kyllä oikeutta näyttelyn veistoksille,
valaistus oli mahtava ja tunnelma kohdillaan.

Paljon leikitty ja saatu rapsuja, kyllä nyt väsyttää. <3

Reissusta palattua äänipelkoilu kuitenkin jatkui, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Avauduin meidän tilanteesta alkuviikosta Tofun ja Haikun emännälle Tanyalle, jolla on siis jo eläintenkouluttajan paperit, ja ongelmakoirakouluttajan opinnot menossa. Hänen kanssaan funtsailtiin toimintatapoja noihin lenkiltä kotiin palaamisiin, ja sainkin hyviä vinkkejä ja ideoita millä en tilannetta ainakaan pahenna. Ostin töistä Lepolle Adaptil feromonipannan, se on nyt keskiviikkoillasta asti ollut herralla kaulassa ja positiiviset vaikutukset ovat kyllä näkyneet. :)

Vaikea tajuta, että tuommoinen pieni muovilärpyke
kaulan ympärillä toimii oikeasti. Se haihduttaa rauhoittavaa
feromonia, helpottaen koiran oloa pelkotiloissa!
Feromoniyhdistettä haihtuu pannasta koiran ruumiinlämmön
vaikutuksesta. Kerrassaan näppärä kapistus!

Yhden kerran olen pannan laittamisen jälkeen joutunut koiran kantamaan sisälle kun on ollut kiire töihin (kantaen mieluummin kun hihnasta vetäen), muuten ollaan päästy joko ihan Lepon omasta tahdosta edeten (josta saa kehuja ja palkkaa), tai sitten "vähän vahingossa" kun rapusta on tullut tai sinne on mennyt joku mukava naapuri, jolloin Leppo on unohtanut että sen piti pelätä jotain ja mennyt iloisesti ihmisten perässä. :D Yhtenä yönä mörköauto tuli jostain syystä vasta 12-1 aikoihin reissultaan, jolloin Leppo tietysti haki turvaa ja hyppäsi sänkyyn. Meidän yllätykseksi herra Pelkopylly nukkuikin koko yön jalkopäädyssä tai meidän välissä, mitä ei ole tehnyt koskaan ennen. Mutta nyt ollaankin saatu koko viikonloppu ottaa rennosti, kun mörköautoa ei ole näkynyt, eikä työmaallakaan viikonloppuisin möykätä. <3 Tänään Leppo uskalsi syödä aamupalajälkkärinkin! :')

Toivokaamme, että mörköauto pysyisi muualla kuin katoksessa, ja ettei räjäytyksiä kestäisi enää kauaa. Adaptil-pannan vaikutus kestää 4 viikkoa, ja sitten voi hankkia uuden jos on tarvis. Jos tilanne pahenee, niin kokeilen rinnalle vielä ehkä SereneUm-tabletteja, jotka ovat nekin luonnon omia rauhoittavia ainesosia sisältäviä valmisteita. Toivottakaa tsemppiä Lepolle!

Muita muistiinpanoja:
Koiran paino on taas vaivihkaa noussut... Perhana. Olen pitänyt sen ihannepainona 13-13,5kg, nyt potra poika 14,5kg. Eli kilo saa lähteä ainakin. Ostin Nutriman Weight Balance -nappulaa meille makutestiin, sekoitettavaksi Health Digestionin kanssa. :D

Vasemmalla Weight Balance,
oikealla tuttu Health Digestion.

Kokonaan en ainakaan vielä vaihda kevytruualle vaikka Lepolla onkin aamuruualla myös lihaa/märkäruokaa ja öljylisää, kun digestion-nappulaa on vielä Kotkassakin jäljellä Teron vanhemmilla paljon. Mennään nyt hetki 1/3 kevyt- ja 2/3 digestiivinappula -sekoitussuhteella, ja Kotkassa pelkällä Digestionilla. Hurjan hyvin on Weight Balance kyllä maistunut! Aika näyttää, miten pääosin kalapohjainen nappula muuten sopii.

"Ens kertaan! Eikös se äippä niin aina sano tähän loppuun..."

Rauhalliset pyhät

Joulutonttu <3

Joulusiivouksen yhteydessä pesin mm. Lepon pehmolelut ja pedin pyykinpesukoneessa. Leppo yritti aluksi ottaa pehmoja pois koneesta sitä mukaa kun niitä sinne laitoin, mutta tyytyi lopulta katselemaan toimitusta, ja ihmettelemään luukun läpi näkyviä, koneessa pyöriviä pehmojaan.

Hämmästys oli myös suuri, kun kehtasin ne koneesta ottamisen jälkeen laittaa pyykkitelineen päälle arvon herran ulottumattomiin. :D

"Ei tämä nyt ole ollenkaan hauskaa."

Joulukuun alkupuolella ihmettelin, kun Leppo oli hieman haluton ulkoilemaan. Se ei ontunut mistään eikä vaikuttanut erikoisen jumiselta, olin vain pariin otteeseen (parin päivän sisällä) katsovinani että koira olisi nieleskellyt normaalia näkyvämmin. Yhtenä aamupäivälenkkinä Leppo selvästi halusi huilata metsässä tehdyn namietsinnän jälkeen, ja tuli ihan mun viereen liki, kun menin kyykkyyn ja kysyin "Mikä on?" Hetken aikaa piti koiran pistää ihan maate keskelle metsäaukeaa, ennenkö sitten piristyi pikkuhiljaa. Samana päivänä myöhemmin oli Leppo oksentanut vatsahappoja. Muuten oli kaikki normaalisti, ja oli oksentamisen jälkeen ihan pirteä oma itsensä.

Byhyy... :( <3

Samanlainen turvan hakeminen ja liikkumishaluttomuus kesken lenkin iski pari päivää sitten. Leppo tuli jalkoihin kiinni eikä halunnut jatkaa matkaa ennenkuin vasta hetken päästä, vaikuttaen surkealta. Jälleen olin lenkin aikana katsovinani, että nieleskelee enemmän. Närästystä siis, ja/tai vatsakipuja. Syykin selvisi kun mietiskelin; sekä joulukuun alussa, että nyt, Leppo oli syönyt Barking Headsin lohi-märkäruokaa aamuruuilla. Pieninä määrinä silloin tällöin on lohi käynyt palalihana ainakin ennen, mutta selvästi neljä päivää putkeen tätä märkäruokaa on liikaa. Oltiin myös Teron kanssa mietitty, kun tuntui että koko koira haisi. :D Sillä tuli ruuasta vähän ilmavaivoja, mutta tuntui myös että koko sen kroppa olisi haissut mädältä. Hyh. No, nytpähän on ainakin kokeiltu kahteen kertaan että ei sovi.

Jonnan käsittelyssä <3

Koiramessujen jälkeen koirahieroja Jonna kävi "käsittelemässä" Lepon mahdolliset jumit pois. :) Lepolla oli ennen Messaria venähtänyt/muljahtanut vasen etujalka, se sama missä olen pohtinut olevan jotain pientä häikkää jo pidemmän aikaa. Jonna sekä Suvi (meidän pallopaimennustiimin vetäjä ja Lepon entinen hieroja) olivat molemmat sitä mieltä, että kannattaa se jalka jossain vaiheessa kuvauttaa. Korvatulehduksen aikoihinhan eläinlääkärissä koipi käytiin käsittelemällä läpi, ja olkanivelessä tuntui pieni muljahdus mutta mistään ei aristanut, ja kaikki oli muuten ok. Jonna sai kopeloimalla tuntumaan tuon saman muljahduksen olkapäässä, lisäksi Lepon vasen rintalihas oli todella jumissa. Siitä on vaikea sanoa, onko se syytä vai seurausta jalan oireilulle, mutta toispuoleiset jumit ovat kuulemma aina hieman haastavia (voivat pitkään jatkuessaan saada koiran muuttamaan liikkumistapaansa kokonaan, josta voi seurata jumikierrettä muualle kroppaan). Varattiin maaliskuulle jo seuraava hieronta, jotta Jonna saa katsottua, että oliko kyseessä vain yksittäinen kerta vai toistuuko jumi uudelleen. Katsellaan sen mukaan sitä röntgenkuvaamista sitten, tai jos jalka alkaa vaivaamaan enemmän. Nivelravinteet onkin jo käytössä. :)

Sitten takaisin joulutouhuihin! Lepon nopeasti improvisoitu jouluaaton aamuruoka Kotkassa:

Märkäruokaa johon upotettu nivelravinnetabletti, kurkkua,
pari nappulaa ja merilevät + öljyt päälle. :)

Jälkkäriksi rouhelumihiutale. :3

Kyllä semmoisen aterian jälkeen kelpaa köllötellä. <3

Leppo sai tänä vuonna joulupukilta kolme lahjaa! Meiltä tuli aktivointimatto:

...jota voi käyttää näköjään makuualustanakin. :D <3

 ...ja karkkikepin muotoon palmikoitu puruluu:

Tuo tummin osuus oli kalkkunanlihavalmistetta, vaaleammat
perus naudannahkaa. :)

 ...ja mummolasta tuli lahjaksi Ryhmä Hau -pehmo:

Tarkkasilmäisimmät saattaa huomata että Samppa ratkesi selästä jo
ensimmäisenä iltana. :D

Pohdiskelin, että voi kun nyt moni lapsi olisi Lepon joululahjasta kateellinen! (Nuohan on meidän myymälässä menneet monet ihan lapsille pehmoleluiksi, kun Ryhmä Hau on ilmeisesti kova juttu.)

Sukulointireissun jälkeen nukuttaa aina kovasti pientä koiraa. :)

Oltiin valmistauduttu uuteen vuoteen huolella. En ollut varma, reagoisiko Leppo raketteihin kun siitä tuli töissä mukana käydessä hieman ääniarka työmaarysähtelyjen ja jyrinöiden vuoksi. Oltiin ihan vaan kotona ja syötiin hyvin, ja Lepollekin olin ostanut mehevän putkiluun työstettäväksi. Muutenkin oltiin varauduttu:

Karvoja pussitettuna! Jos kävisi vahinko ja koira karkaisi, olisi
pussissa etsijäkoirille tuore haju tallessa.

Lenkit tehtiin hyvissä ajoin ennen kuutta, ja mukana oli ekstrahyvät herkut jos (tai siis kun) jotkut ei malta odottaa sinne klo 18 asti vaan vähän kokeilevat raketteja jo etukäteen. Muutama paukahdus kuului iltapäiväviiden aikaan, mutta Leppo ei onneksi pahemmin niistä välittänyt. Ulkoiltiin päivällä valjaissa, niin oli vähän tukevammin koira kiinni.

Ilta meni rattoisasti luun parissa.

23:30 käväistiin yhdessä korttelin ympäri -lenkillä jotta Leppo saa tehtyä tarpeet. Oli superherkut mukana, ja koira varmuudeksi hihnassa kiinni sekä valjaista, että pannasta:

Mutta eipä raketit kummemmin jaksaneet herraa kiinnostaa kun ei ihan missään vieressä paukahdellut, vasta satanut lumi oli ihanaa ja kierimisen arvoista, ja herkut hyviä. :) <3 Kaikki meni siis oikein hyvin!

"Näin lunkisti mä olin uudesta vuodesta!

 Ainiin! Lepolla on nykyään Instagram-tili. Instagram-kuvia ja videoita voi selata täältä: leppoisaa

(Niille lukijoille jotka eivät instaa käytä): Instagram on siis sovellus jonka saa myös puhelimeen, ja sen kautta voi jakaa kuvia ja videoita haluamastaan aiheesta vaikka koko maailmalle. Lepon tili on julkinen, joten Lepon kuvia pääsee katselemaan kaikki. :) Sen vuoksi julkaisut ovat englanniksi. Sinne on ollut kätevää laittaa yksittäisiä hassuja tilanteita ja kuvia, kun taas tänne blogiin tulee myös laitettua kaikenlaista omaa pohdintaa milloin mistäkin aiheesta, ja kirjoitella päiväkirjamaisesti asioita muistiin.

Lepon charmantin hymyn myötä toivotan mukavaa tammikuun jatkoa! Ensi kertaan!