Joululomailut + Lepon lahjat

Nyt olemme onnistuneesti palanneet joululomareissuilta! Vaikka sukulointi ja kylässä oleminen on aina kivaa, on kotiin silti ihana palata.

Leppo on samaa mieltä, kotona on mukavaa.

Vietettiin jouluaatto Kotkassa, johon lähdimme jo 22. päivä. Oli tosi lauhat kelit ja kaikki lumet sulivat jouluksi, joten ihanan jouluisia ulkoilukuvia ei päässyt napsimaan... Mutta Leposta saa hassuja kuvia sisälläkin, ei siihen juhlapäiviä tai lunta tarvita!

Joulua edeltävät päivät menivät pitkälti lenkkeillessä ja rentoutuessa, oli mukavaa kun ei tarvinnut tehdä mitään, sai vaan olla. :) Leppokin makoili hyvin moneen otteeseen ihmisten vieressä sohvalla tai vierassängyllä, nauttien.

"Ihanaa..."

Lepon jouluaatto ilta meni lahjaluuta pureskellessa, tarkasti se kyllä aina katsoi jos hänelle oli lahja avattavana. Pian tuli luun järsimisestä väsymys, ja piti loikata "omalle tuolille" saaliin kanssa huilaamaan:

Joulupäivänä kävimme moikaamassa saksanpystykorvakolmikkoa kavereillamme. Heillä on siis kleinspitz Elmo, sekä mittelspitzit Peetu ja Mauno (pentu). Leppo oli viime vuoden juhannuksen tienoilla leikkimässä Peetun kanssa, kun Peetu oli vielä pentu. Nyt oli meininki hieman eri, kun koiria oli kolme ja tapasimme sisätiloissa. Kaikkia osapuolia jännitti. Pentu Mauno säikähti Leppoa, joka olisi ruvennut pennun kanssa hippasille, ja hurjasti haukkumalla se sai Leponkin jännittämään ja jäykistelemään, ja jopa irvistelemään pennulle kun se tuli haukkuen lähelle! :D En ollut hirmuisen ylpeä koirastani siinä tilanteessa, irvistellä nyt jännittyneelle pennulle... Mutta pitäähän sitä tietysti ilmaista jos haluaa pitää etäisyyttä. Jossain kohtaa vanhin koirista laitettiin takapiha/terassialueelle hieman tuulettumaan, ja pentu seurasi kohta perässä kun tuli hätä tarpeille. Peetun ja Lepon ollessa kahden tunnelma keveni hiljakseen, ja Peetu olisi halunnut jopa vähän leikkiäkin:

Peetu: "Oon ihan pieni ja kiva, tuu vähän leikkimään."
Leppo: *hämmentynyt katse* :D

Mitteliherra mönki selällään ja vienosti läpsi Lepon suuntaan tassullaan, mutta ei siitä sen kummempaa leikkiä ehtinyt syntyä. :) Reissun jälkeen oli taas väsynyt koiraherra paikalla:

Lepon "mummi" (=avon äiti) lepuutti selkäänsä,
ja Leppo oli käynyt seuraksi nukkumaan viereen. :)

Matkasimme Tapaninpäivänä eli maanantaina takaisin kotiin, ja tiistaiaamuna lähdimme junalla kohti Tamperetta. Vietimme ensimmäiset päivät äidilläni rentoutuen, hengaillen ja lenkkeillen.

Leppo oli ihan ihmeissään kun makuuhuoneen ovi oli auki (yleensä se on kiinni ja Vilma-kissan valtakuntaa), ja vaikka koira miten katseli ylös hyllyjen päälle, kiipeilypuuhun ja haisteli ympäriinsä, ei Vilmaa löytynyt. Ei voinut pieni koira ymmärtää, että tuo mystinen, jännittävä kissakaveri jota sai välillä nuuskutella ja syödä herkkuja sen vieressä, oli kuollut.

Vilma 1.8.2009 - 11.12.2016

Leppo kysyi aluksi makuuhuoneen kynnyksellä lupaa mennä huoneeseen, hiippaili aina hyvin varovaisesti makuuhuoneeseen, ja äitini kanssa sängyllä kölliessäkin välillä nuuski peittoa tarkkaan ja sitten katseli hyllyjen ja laatikoiden päälle, missä Vilma on yleensä kurkkinut. Pariin otteeseen olohuoneessa ollessamme televisiosta kuului kissan ääni, jolloin Leppo oli ihan varma että Vilma onkin paikalla, ja riensi makuuhuoneeseen katsomaan... <3
Vähän meinasi emännällä mennä roska silmään niissä tilanteissa.

Mutta sitten iloisempiin tunnelmiin. Yksi päivistä oli tosi aurinkoinen, ja hömpöttelimme lähipuiston metsässä iltapäivälenkillä. Leppohan ei tykkää katsoa kameraan koskaan jos sitä kuvaan, vaan kääntää katseen aina pois. Nyt huomasin ihan sattumalta, että kun sanoin iloisesti "Katso tänne!" niin koira käänsi naamansa minuun päin! Lepon ilmeet tosin naurattivat enemmän kuin yhtäkkinen poseeraamisen oppiminen, nimittäin herra aina alkoi vähän höristä ja heiluttaa häntää, kun kuuli käskyn käyvän. Niinpä ilmeet ovat välillä mitä sattuu, hyvinkin tiukoista katseista hölmistyneeseen ja järkyttyneeseen ilmeeseen asti. :D

Vas. kieli, kesk. vakava tuijotus, oik. "Olen nähnyt asioita..."-ilme + nuuskahuuli

Vietimme yhden yön Tampereen reissusta myös isäni luona! Odotin jännityksellä miten visiitti menisi, sillä Leppo ei ole yöpynyt samassa paikkaa toisen koiran kanssa aiemmin. Viime joulun kömmähdykset myös muistuivat mieleen - Leppo kävi merkkaamassa joulukuusen vuosi sitten kun kävimme kylässä. :D Isäni sanoi jo automatkalla, että heillä ei ole tänä vuonna kuusta laisinkaan, joten pystyin huokaista helpotuksesta!

Isäni ja hänen vaimonsa koira, sk kettuterrieri Sanni on nyt steriloitu, joten juoksuintoilevasta Lepostakaan ei tarvitse enää murehtia jatkossa kyläillessämme. Kaverukset tulevat hyvin juttuun, painimista ja nujuamista oli pitkin iltapäivää ja iltaa meneillään, niin että välillä piti koirat rauhoittaa juomatauolle.

"Meil on kivaa!"

Sanni odottaa että milloin se Leppo tulee juomasta...

Leppo malttoi leikin tiimellyksen keskellä vähän poseeratakin.

Pariin kertaan illan aikana painiessa Leppo jäi jotenkin hassusti alle ja se ulahti (tai sitten ulahti vain filmatakseen että saa terrierin pois niskan päältä :D), sen jälkeen rauhoiteltiin entistä enemmän menoa ettei yltyisi liiaksi. Lelut pidettiin pääosin piilossa, Leppo meinasi alkaa omimaan Sannin uutta vinkulelua niin haluttiin välttää riitatilannetta. Koirien ruokailut hoituivat myös niin että saivat molemmat oman rauhan.

Yön jäljiltä Sanni ja Leppo olivat jo oikein rennosti toistensa seurassa, aamupäivänkin köllöttelivät molemmat sohvalla ja välillä aika lähekkäinkin.

Talon pörröhäntä, ragdoll-kissa Nasse näyttäytyi myös välillä, ja Lepon mielestä Nasse oli hurjan mielenkiintoinen ja jänskä. Leppo osasi pitää kohteliaan etäisyyden omanarvontuntoiseen kissaan, mutta kokeili silti mitä käy, jos metrin päässä olevalle, tuijottavalle kissalle haukahtaa. :D Leppo siis sanoi äkkiä "VUH!" ja hepulirallitteli saman tein itse karkuun eteiseen, ihan kuin varmuudeksi jos se peto lähtee vaikka perään. :D Ei lähtenyt.

Tänään koitti iltapäiväkolmelta kotiin lähtö.

Oltiin epähuomiossa, ja vapaiden lemmikkipaikkojen puutteessa, varattu paluumatkan ensimmäisestä junasta paikat isolle lemmikkieläimelle. Käytävän puolella oli vain yhdet tuolit, ja ikkunapaikat oli korvattu isoilla jalustoilla, johon ison lemmikin tai sen häkin voi ilmeisesti asettaa. Pistin meidän kolossaalisen kokoisen otuksemme jalustalle istumaan, josta hänen suuruutensa oli hyvin hämmentynyt.

"Miksi mun piti hypätä tähän telineelle,
ja miks isi on tuolla käytävän toisella puolen?"

Lopulta väsymys vei voiton, ja telineellä olikin ihan mukava torkkua:

Torkkuminen on jatkunut kotonakin tähän hetkeen saakka, mitä nyt pieni tauko joululahjoilla leikkimistä ja syömistä varten ollut herran uneksimisessa.

Lepon tämän vuoden joululahjat:

Ikean porsas

Ultraäänivinkuinen meritähti

Vesinokkaeläin vingulla

Keraaminen herkkupurkki

Lisäksi Leppo sai seuraavia herkkuja (en viitsinyt erikseen kuvata avattuja pusseja ja puoliksi syötyjä luita :D ) :

- samanlaisen naudannahka-kranssin meiltä kuin viime vuonna

- kuivattuja kana- ja ankkafileitä

- kuivattuja possunkorvasuikaleita

- maistelupaketti Alpha Spiritin makupaloja

- pussillinen rapeita kanamakupaloja koirien "irtishyllystä"

Ai miten niin paljon lahjoja? :D Leppo on vaan ollut tosi kiltti. <3

Pallopaimentajat Koiramessuilla

Nyt on aika julkaista tännekin vähän Koiramessukuvia ja pari videotakin!

Tällä kertaa esiintymistiimissä oli seuraavanmoisia koiria:
- bordercollie Lilo, 4v
- australianpaimenkoira Luca, 3,5v
- bordercollie Rauha, 3v
- welsh corgi pembroke Leppo, 2,5v
- staffordshirenbullterrieri Purtsi, 1,5v

Esiinnyttiin jälleen molempina päivinä, mutta tällä kertaa oli vain yhdet esitykset per päivä, klo 16 eli päivän viimeiset ohjelmanumerot tapahtuma-areenalla. Yleisöä oli molempina päivinä ihan kivasti, sunnuntaina jopa mun oma iskä oli vaimonsa kanssa katsomossa. :)
Sopivasti sunnuntain esitys menikin sitten vähän plörinäksi. :D Pallot on pyöreitä, koirat innokkaita ja aidat matalia, joten pariin otteeseen oli pallo yli laidan (Lepolla heti ensimmäisessä liikkeessä), ja osa esiintyjistä, lähinnä Leppo ja Purtsi, pyörittelivät palloja hieman harjoiteltua enemmän... Mutta hauskaa oli, niin koirilla, omistajilla kuin yleisölläkin!

Tässä ensin videokooste molemmilta päiviltä, yhdistelmä ständeillä oleven kameroiden ja GoPro-kameran kuvamatskuista, yhdeksi kokonaiseksi esitykseksi koostettuna! :)

Sitten tähän väliin pari valokuvaa, ennen postauksen loppuhuipennusta... ;)

Rauha ottamassa vähän lämmittelykierroksia

Lilo

Purtsi

Leppo  <3

Juuri ennen viimeistä liikettä. Kenen pötkylä vähän keulii... :'D

Aina niin iloinen Luca :3

Leppo palkintopalloineen (+ herra pyllistelijä taustalla oman pallonsa kanssa)

Herra pyllistelijä itte eli Purtsi. :)

Leppo sai näyttää corgikuumeisille ihmisille vähän corgien
bravuuritemppuja esityksen jälkeen. :)

Kuten sunnuntain esityksestä jo yllä mainitsin, kaikki ei aina mene palloillessa ihan kuin Strömsössä. Tein toisen videon, johon koostin kaikki kömmähdykset tämän vuoden Koiramessuilta. :D Palloilijoiden blooper reel, kas tässä:

Seuraava postaus tuleekin sitten joulureissujen jälkeen, ehkä vasta ensi vuonna! Huomenna lähdetään Kotkaan viettämään joulua avon vanhemmille, ja seuraavalla viikolla on Tampereen reissu tiedossa.
Oikein hyvää joulua kaikille.

Virkattuja avaimenperiä

Nyt onkin Leppoisaa-blogi pukeutunut jouluasuunsa! :) Olin aiemmin tehnyt jouluaiheisen bannerin, ja päätin nyt joululomalle päästyäni tehdä jouluisen ulkoasumuutoksen myös tänne. Kohtahan sitä jo kotiinkin tulee viimeisetkin jouluvalot ja -koristeet laitettua.

Mutta itse aiheeseen. Olen tykästynyt virkkaamiseen. Tein Lepolle keväänä virkkaamaan opittuani oman pedin, ja olen myös virkannut erilaisia koreja isolla koukulla ja langalla. Loppusyksystä ostin pienen koukun ja villa- ja puuvillalankoja, minulla oli nimittäin haaveissa ryhtyä virkkaamaan pieniä koiria. Virkattuja pikku eläimiä (tai ruokia, esineitä, ihmisiä... Lähes mitä vaan pientä ja söpöä virkattua) sanotaan maailmalla amigurumeiksi.

Aivan ensimmäinen virkkaukseni oli tietenkin Lepon pienoisversio, josta tuli n. 20cm pitkä ja 15cm korkea, jaloillaan seisova koiranukke. Kokoa piti saada pienemmäksi, sillä tavoitteenani oli virkata pallopaimennustiimimme koirat omistajilleen joululahjoiksi. Lopulta onnistuin virkkaamaan aivan pikkuruisen Lepon, vartalomitaltaan vain 7cm korkean. Sitten ei auttanut muu kuin ruveta hommiin, ja tämmöiset niistä sitten tuli!

Leppo

Purtsi ja jo palloilusta eläköitynyt Torsti (staffordshirenbullterrierit)

Luca (australianpaimenkoira)

Lilo (bordercollie)

Rauha (bordercollie)

Ryhmä rämä yhdessä!

Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen, ja lahjojen saajatkin olivat yllättyneitä ja kiitollisia. :) Liloa ja Torstia varten minun piti tilata lankoja netistä, kun lähi-Prismasta ei löytynyt "sinisen" bordercollien väriä tai tiettyä ruskeaa. :D

Tämä virkkailu on tosi hauskaa, mutta välillä myös haastavaa! Varsinkin, kun ei ole olemassa valmiita ohjeita tuollaisille avaimenperille, niin homma on välillä aikaa vievää kun pitää kokeilla ja tehdä asioita moneen kertaan, kunnes onnistuu. Olen saanut sukulaisilta ja kavereilta tilauksia omista koiristaan (+ yksi kissa :D ), niin isoina nukkeina kuin pieninä avainperinäkin, joten ei tässä joululomalla tylsää tule ainakaan. Pallopaimennustiimimme lisäksi olen ehtinyt virkata kaksi isoa Leppo-nukkea sukulaiselle, yhden ison labradorin, ja kaksi pientä labbis-avainperää:

Koiraherra auttelemassa.

Virkkaus on pitänyt minut todella kiireisenä, ja Koiramessujen jälkeen myös videomateriaalien editointi on vienyt paljon aikaa. Pian video on kuitenkin valmis, sitten pääsette te lukijatkin kuulemaan ja näkemään, miten meillä Koiramessuilla meni. :) Siihen asti, mukavaa joulunodotusta!

♪ Jeeeee, on rankkaa olla Leppomies... ♪

Uutta kuivaruokaa

"Täh? Sanoks joku ruokaa?"

Jep, elikkä meillä on kuivaruuan vaihdos menossa. Eipä edellisessä ruuassa mitään ihmeempää vikaa ollut, tykkään vaan aina pihinä siis säästeliäänä ihmisenä etsiä edullisempia ratkaisuja laadusta tinkimättä. Facebookin yhdessä koiraryhmässä törmäsin semmoiseen koiranruokamerkkiin kuin Dogs First. Se vaikutti sisällöltään oikein hyvältä, about saman verran lihaa kuin Lepon nykyisessä nappulassa, Barking Headsissä , mutta hinta on huomattavasti edullisempi. Dogs First -ruuat ovat bataattipohjaisia, kun taas BH:n ruuat on riisi/kaurapohjaisia, joten en uskaltanut heti ostaa isoa ruokasäkkiä jos se ei vaikka käykään herran mahalle tai makunystyröille. Niinpä tilasin kymmenen tällaista 100g:n pikkupussukkaa:

Tuosta sitten sekoiteltiin vanhan nappulan sekaan, ihan onnistuneesti. Lepon maha ei mennyt sekaisin, ja uudet naput maistui hyvin alun ihmettelyn jälkeen. (Ihmettelyllä tarkoitan siis sitä Lepon tapaa sylkeä kaikki uusi ruoka moneen kertaan suusta hetken pyörittelyn jälkeen, ennen kuin sen uskaltaa purra rikki ja oikeasti syödä...)

Oltiin kuitenkin juuri jätetty allergialääke Lepolta pois, joten pidin uudesta ruuasta hieman taukoa nähdäkseni, alkavatko oireet enää uudestaan. Ilman Apoquelia ollaan muuten menty nyt kaksi viikkoa, eikä allergiaoireet ole palanneet, jeejee! :)  Uskaltauduinkin jo ostamaan isomman säkin Dogs First -sapuskaa, jonka kävimme avon kanssa postista tänään noutamassa. Tässä ruuassa on raaka-aineina lammas ja bataatti, ajattelin lammaslinjalla jatkaa kun Lepon edellinenkin ruoka oli lammaspohjaista. Ettei tule liikaa muutosta ruokaan kerralla.

Ruokasäkki ja herra hörökorvan vauhdikkaat korvat.

Dogs First tuoksuu omaan nenääni paremmalta ja voimakkaammalta kuin Barking Heads. Nappula on myös aivan eri mallista - ihan litteitä nappeja verrattuna herneen kokoisiin BH:n palloihin:

Vasemmalla BH (bad hair day lamb), oik. Dogs First (lamb & sweet potato).

Toivokaamme, että tää uusi ruoka sopisi Lepolle myös pitkällä aikavälillä! Se ainakin omistajaa miellyttää sisältönsä ja hintansa(!!!) puolesta. Nimittäin 12kg Barking Headsin lammasruokaa maksaa 65,90€, kun taas 12kg Dogs Firstin lammasta on vain 49,90€. Vau. :3 Ja kun ruokatilaukseen lisää jonkun pienen tuotteen mukaan, kuten vaikka euron possunkorvan, on toimitus ilmaista koko paketille. Eikä paketin saapumisessa kestä tilauksesta kuin 2 arkipäivää. Huomaatte ehkä että olen tosi innoissani tästä uudesta ruuasta. :D Leppokin oli, tosin innostus kohdistui aluksi lähinnä mukana tulleeseen possunkorvaan:

"Voisin ottaa sen, kiitos vain. Ei haittaa, vaikka olen
tänään syönyt jo ruuan, luun, ja neljä kuivattua kanan
kivipiiraa. Voisin silti ottaa sen possunkorvan, kiitos."

Tänä viikonloppuna onkin sitten se Messarikeikka. Koiramessut. Pallopaimennusnäytöksiä. Iik. No, niin kauan kun Leppo malttaa olla rikkomatta palloja esityksissä, niin muut hölmöilyt ei haittaa. Ja menihän meillä kenraaliharjoituksetkin ihan kivasti. Nyt vain odotellaan lauantaita rentoutuen ja ulkoillen.

Ok, ehkä vähän pitää sisällä tökkiä palloa. Onhan se juuri pestykin, ja on hyvä että Leppo levittää siihen omat kuolahajunsa niin tunnistaa sit esityksissä oman pallon paremmin. :D

Kirjoittelen sitten messarin jälkeen seuraavan kerran!

Kaloja katsomassa

Vietimme viikonlopun Kotkassa avon vanhempien luona. Visiitti huipentui vierailulla Maretariumiin - koiran kanssa! Kotkan Maretariumissa on ollut muutamana vuotena tapana ottaa koiravieraita vastaan marraskuussa, ja halusimme päästä tänä vuonna siellä käymään. Maretariumista löytyy lähes kaikkia suomalaisia kaloja, muita vesieliöitä unohtamatta. Pienimmät kalat olivat aivan piskuisia, ja suurimmat taas Leppoa isompia. :D Siperian- ja venäjänsampi taisivat olla isoimpia kaloja, joita näimme.

Siperiansampi

Lipunmyyntiaulassa oli yksi akvaario, jossa uiskenteli muutama todella iso otus. Aulan kalat taisivat olla karppeja, ei muistettu katsoa tarkemmin. Onnistuin saamaan videolle Lepon ensireaktion näistä kaloista!

Alkujännityksen jälkeen Leppo ei enää pelännyt kaloja, vaan kulki reippaasti mukana kierroksella ja välillä katseli isoimpia menijöitä rauhassa. Lähinnä herra kuitenkin odotteli "isiltä" nameja.

Touhottaja tsekkaamassa jo seuraavaa akvaariota. :D

"Isi mitä noi on?"

Muutama ankerias puiden suojassa,,,

Hurja yrmyleuka! (Joku lohikala..?)

Oli hienoa, kun pään ylläkin uiskenteli isoja vonkaleita. :)

"Joo on kivoja, saanko nyt namin?"

Mukavasta reissusta oli tietenkin ostettava matkamuisto. Niinpä Leppo sai omaksi pienen kalapehmon, ja oli siitä hyvin onnellinen. :) (Herra itse yritti hamuta myös myös alahyllyillä olevia isompia pehmokaloja, mutta suuhun sopiva taimen kelpasi ihan yhtä hyvin.)

Suosittelen ehdottomasti kaikkia koiranomistajia käymään Maretariumissa koiransa kanssa, marraskuuta on vielä jäljellä! Tulevina vuosinakin on kyllä uskoakseni sama tilaisuus marraskuussa, jos tänä vuonna ei ennätä.
Leppo oli ainakin kiinnostunut kaloista, ja kyllä uni maittoi koko loppupäivän. :) Yhteentörmäyksiä muihin koiriin ei juuri tullut; henkilökunta päästää tarvittaessa koirakkoja tipoittain kierrokselle, ettei mene haukkumiseksi. Yksi podhalanski (oletan) olisi tosin tunkenut omistajansa avustuksella vähän turhankin lähelle meitä, vaikka yritin jalalla koiran tuloa Lepon luo estää! Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, Lepon kaunis hammasvirnistys isolle koiralle sai omistajan huomaamaan että heidän tutustumisyrityksensä ei ollut toivottua myöskään corgiherran mielestä. :D

Pistän loppuun vielä pari kuvaa viikonlopun muista touhuista!

Köllöttelyä...

Puutarhurointia...

Vielä hetki lumesta nauttimista...

Ja joulun odotusta.

Ulkonäkömuutosta ja treenailua

Kuten varmasti huomasitte, blogi se vain on muuttanut ulkoasuaan! Leppo on yhä onneksi entisen näköisensä. Halusin muuttaa blogin tyyliä vaihtelun vuoksi, joten tässä teille talvisempaa Leppoisaa. :) Oikealle on myös ilmestynyt allekirjoittaneen kuva, jota klikkaamalla pääset näkemään minusta tietoja ja taustatarinaa. Olen lisännyt myös Lepon omien tietojen sivulle luonteesta tekstiä, ja harrastuksista. Käykää kurkkaamassa!

Meillä on ollut treenailuviikko. Aina välillä ehditään yhä doboillakin, mistä Leppo on aina hyvin mielissään:

Väsynyt poika dobon jäljiltä! 

Tai siis väsynyt, mutta onnellinen. <3

Viimeinen viikko treenattu huolella joka päivä vähän pallopaimennusta. Lepollahan kävi siis viikko sitten sunnuntaina jo treenien alkulämmittelyissä se, että puraisi pallon puhki. Meidän uuden, mustan ja hienon pallon. Leppo rikkoi siis toisen pallon puolen vuoden sisään. Paha poika. Lisäksi jouduin treenien loputtua palaamaan koiran kanssa halliin kolmesti, kun Leppo ryntäsi haukkuen autoille. Neljännellä yrityskerralla pääsimme yhdessä autoon ilman haukkuja ja innokkuutta. Autosta poistuminen oli taas yhtä showta, kun herra yritti hyökkiä treenikaverimme tyhjäkäynnillä olevan auton renkaisiin ja oveen. Ei menneet treenit siis ihan putkeen viikko sitten. :D

Otimme opiksi, ja lainasimme kouluttaja Suvilta Lepolle tämmöisen kapistuksen:
 

"Miksi..?"

Aiottiin kokeilla, jos kuonokoppa häivyttäisi vähän pallon puremista ja sitä kautta ylimääräistä virettä, ja totutettiin Leppo siihen pikku hiljaa. Tehtiin kopasta namien avulla mukava juttu. Samaan aikaan treenasin joka ilta Lepon kanssa uudenlaista taktiikkaa palloiluun. Opetin Lepon menemään pallon taakse istumaan, jonka jälkeen se lähtisi vasta tökkää-sanan kuultuaan palloa tuomaan. Treenasimme tätä joka päivä, ja se tuotti tulosta. Onneksi tuotti, sillä huomasimme avon kanssa loppuviikosta, ettei Leppo suostu koppa päässä tönimään palloa lainkaan. :D

Eiliset pallotreenit menivät kuitenkin parhaiten pitkään aikaan, lämppäreissä jouduin ainoastaan yhden kerran kieltämään Lepon nousevaa intoa, ja Suvin kanssa kiellettiin kuviota tehdessä samaan aikaan yhden kerran. Leppo meni koko muun ajan niin hienosti ja mallikkaasti, että itseäkin ihmetytti! Sen into ja vire oli laskenut riittävästi, että se malttoi keskittyä menemään pallon taakse istumaan. Myös hallilta autoille lähtö meni ainoastaan yhden ovelle paluun taktiikalla, ja Suvilta saatujen neuvojen avulla myös autosta Leppo tuli täysin hötkyilemättä, superhienosti ja keskittyneesti! Olin hyvin onnellinen emäntä. :)

Vaan jottei menisi pelkäksi treenihöpötykseksi, niin vähän köllöttelykuvia perään! Wigwamista on tullut Lepon linnake/pesä, viltti on varjostamassa oviaukkoa että siellä olisi hämärämpää, ja viimeisessä kuvassa näkyvä tyyny (vanha Lepon peti) wigwamin ulkopuolella on Lepon "terassi". :D

Rentoutumisasennot kohdillaan. :)

Isänpäivänä Leppo köllötteli "isin" vieressä aamulla pitkään, kun sohvalla oleskeltiin:

On vissiin ihan mukavaa... :3

Tältä päivältä: kinoksien kunkku.

"Jaa mää vai?"

Onko uusi blogin ulkoasu ihan ok teidän mielestä? :) Talvinen se ainakin on, niinkun pitääkin! Muille vuodenajoille on sitten mahdollisesti omanlainen ilmeensä tulossa... ;)

Leppoisia juttuja 2/2: rutiinit

Postasin elokuussa ensimmäisen osan Leppoisista jutuista, ja nyt viimein sain valmiiksi muutaman kuvan, ja löytyy sopiva hetki toista osaa varten! Toinen osa käsittelee Lepon rutiineita, jotka herra on tottunut tekemään aina samalla tavalla.

Aamu

Kun herätyskelloni aamuisin soi, Leppo joko jatkaa kaikessa rauhassa vielä torkkumista ja venyttelee nuristen pedillään, tai köpöttelee vessassa ollessani "tsekkaamaan olkkarin". Koira käy siis pikku kierroksella olohuoneen sohvapöydän ympäri, rapsuttaa itseään matolla jos on kutinakausi, ja ehkä hinkkaa naamaansa sohvaan tai mattoon. Vasta kun olen saanut ulkovaatteet päälle, hänen ylhäisyytensä kävelee hissukseen eteiseen venytellen ja haukotellen. Rappukäytävässä kuuluu yleensä 1-3 äänekästä naukaisua, kun Leppo haukottelee viimeisiä unenrippeitä pois.

Lyhyen tarpeidentekolenkin jälkeen, kun palaamme sisään, Leppo odottaa eteisessä nätisti että hänet kuivataan ja/tai päästetään hihnasta irti. Sitten onkin luvassa isin herätys osa 1, jolloin Leppis hyppää sängynreunalle istumaan, odottaa silmät intoa loistaen että minä tulen mukaan (koska eihän isiä mitenkään voi herättää ilman että mamikin on mukana!), ja sitten käy suukoin herättämässä nukkuvan avon uniltaan, könyten isi-paran päällä, ja köllöttelee vieressä siliteltävänä.

Kun herätys on hoidettu, tulee koiraherra seurakseni kylppäri-keittiöakselille kun hoidan aamutoimiani. Aamupalan syötyäni Leppo havahtuu, ja tarkkailee otanko purkkapussin (tästä se tietää että aamiainen on ohi ja on seuraavan rutiinin vuoro). Jos otan purkan, koira kipittää kiireen vilkkaa makkarin oviaukolle odottamaan että seuraan perässä, ja tästä seuraa isin herätys osa 2. :D Siinä saatamme makoilla pidemmänkin tovin jos on aikaa, kunnes tulee Lepon oman ruuan vuoro. Kysymys "Onko nälly?" tai "Haluisitko ruokaa?" saa koiran lähtemään juoksujalkaa keittiöön. Aamuruuan jälkeen kuuluu saada jälkkäri, eli ohut rouhetikku (jonka Leppo vie aina olkkariin syötäväksi). Tämä on jäänyt tavaksi sen takia, että jos lihaa on tarjolla, Leppo saa sen aamuruualla, jolloin pieni pureskeltava perään auttaa poistamaan enimmät töhnät hampaista. Joskus jos jälkkäri unohtuu aamutohinan keskellä, Leppo kulkee levottomasti ihmisten ja keittiön väliä, kunnes hidasälyiset omistajat tajuaa mistä on kyse. :D

Uloslähtö

Edellinen koiramme oli tyypillinen koira, mitä uloslähtöön tulee. Eli ravasi innokkaana oven ja ihmisen väliä, pyöri kuin väkkärä, piti hieman ääntä ja heilutti häntää kun on niin siistiä mennä pihalle. Leppo on vähän toista maata.

Ei sillä, ettei Leppo innoissaan olisi uloslähdöstä, koska onhan se. Se tykkää lähteä "lenksulle", "lenkille", "ulos" tai "pihalle", sehän on selvä. Mutta se suhtautuu asiaan tyynesti.

Kun Lepolle esittää "the kysymyksen", se kallistaa päätään varmistaakseen että kuuli oikein, ja sitten sipsuttaa tai rauhallisesti köpöttelee korvat hieman taaksepäin taivutettuna eteiseen. Eteisessä Leppo käy istumaan seinän tai oven viereen, ja katsoo meneekö pukeutumisessa kauan. Jos sää vaatii enemmän ulkovaatetta kuin kengät tai niiden laitossa kestää enemmän kuin 10 sekuntia, Leppo käy odottamaan eli lysähtää makaamaan.

Jos lenkittäjä on hajamielisellä tuulella tai jää juttelemaan hetkeksi eikä pukeutuminen etene, Leppo saattaa menettää malttinsa ja innostua liikaa. Eli toisin sanoen se nousee ylös, kävelee hitaasti ulos lähtevän ihmisen ympäri, ja menee jälleen oven/seinän viereen odottamaan. :D

Innostus on käsinkosketeltavaa..?

Leppo käy siis hienovaraisesti paimentamassa ihmistään oikeaan suuntaan. Samanlaisen kierron jonkun ympäri se saattaa tehdä, jos jälkkäri on unohdettu antaa aamuruuan jälkeen. Vitsaillaan avon kanssa tuosta, että Leppo ei malta pantalooneissaan pysyä kun on niin innoissaan että kävelee yhden kierroksen meidän ympäri. :D Että menee ihan mahdottomille kierroksille tuo koira uloslähdöstä...

Noh. Kun ihminen/ihmiset ovat viimein pukeneet, corgiherra nousee istumaan ja antaa laittaa pannan ylleen, sen jälkeen se nousee seisomaan ja odottaa että ovet aukeaa. Mikäli sisäoven takaa paljastuu mainospostia tai kirjeitä, Leppo jähmettyy paikalleen ja katsoo postia ja sitten lenkittäjäänsä surullisena. Surullisena hänen kulkuväylällään olevasta ällöttävästä roskasta. :D Vasta kun posti on nostettu arvon corgin tieltä pois, pystyy hän kulkemaan ovesta (vaikka kyseessä olisikin vain pienenpieni kirje tai flyeri, jonka ohi Leppo pystyisi helposti kävelemään)... Tuo tapa on ollut sillä pennusta asti, että postista masennutaan kunnes se lähtee pois tieltä.

Lenkkireitit ja epämieluisat suunnat

Tämä seuraava tapa on monille corginomistajille tuttu: lenkillä jumittaminen. Corgit tuntuvat ilmaisevan jumittamalla selvästi, jos joku asia lenkissä tai sen suunnassa ei miellytä. Leppo esimerkiksi on tottunut menemään kuntopolut aina tietyin päin, ja tottunut että tietyistä risteyksistä käännytään aina tiettyyn suuntaan, jotta päästään kivoihin paikkoihin. Koiraa saakin hetken aikaa vetää perässä, jos en käännykään puistoon jossa temppuja yleensä tehdään, tai jos Lepon kanssa lähtee kahdestaan kuntopoluille, ilman avoa tai koirakaveria omistajineen. Välillä koira tekee täyspysähdyksen ja käy makaamaan tai kierimään asfaltille/hiekalle/tamppaantuneelle lumelle (ei ikinä ruoholle tai hankeen :D ) säälittävän näköisenä, kun "ei niin millään huvittais."

Treeneistä poistuminen on meillä aina yhtä draamaa jos poistumme kävellen, kun Leppoa saa vetää perässä kymmeniä metrejä ja se vain vinkuu, itkee ja ulvoo, ja katsoo kaihoisasti treenipaikan suuntaan...

Ilta

Lepon iltaruuan aika on n. klo 20, ja koira tietää sen hyvin. Innolla odotan joka syksy kellojen kääntöä, että minkälainen hämmennys siitä koiralle syntyykään kun ruoka tulee tunnin myöhemmin. :D (Tänä vuonna ei sen kummempaa reaktiota, höh.) Ollaan pyritty antamaan ruoka vasta siinä vaiheessa, kun Leppo ei ole sitä meiltä kyttäämässä hörinällä ja häntä heiluen, vaan rauhoittuu omiin touhuihinsa.

Hammaspesun aika koittaa meidän ihmisten hammaspesun jälkeen. Leppo tulee kylppärin oven luokse tai eteiseen, kun kuulee että huuhtelen omaa harjaani pesun jälkeen ja otan koiran harjan ja tahnan esille. Usein tuntuu että se teleporttaa itsensä oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, kun herra tassuttelee niin hiljaa paikalleen odottamaan vuoroaan, ja aina täsmälleen oikealla hetkellä. Hammaspesua seuraa iltapissatus, jonka jälkeen on puruherkun vuoro. Ennen piilotettiin iltaherkku aina kämppään ja koira kävi sen sitten itselleen etsimässä, mutta Leppo oli siitä niin jännittynyt että murisi pantaa poistaessa, ja oli muutenkin vähän turhan hermostuneen oloinen. Yrittipä muutamaan kertaan ruveta jo ennen uloslähtöä etsimään herkkuaan kovalla tohinalla... :D (Herkun siis piilotin aina sillä välin kun pojat olivat pihalla.) Nyt jännitys on lieventynyt, kun herkku annetaan ilman kummempia numeroita pannan poiston jälkeen.

Leppo syö puruherkkunsa aina olohuoneen matolla, josta sitten kävelee 95% varmuudella juomaan vettä. Vedenjuonnin jälkeen Leppo hyppää sängylle ottamaan vastaan silityksiä ja antamaan avolle vähän pusuja tai painimaan avon kanssa. Jostain syystä isi saa kaikki pusut aina, mami vaan harvoin. Epistä!

Onkos muiden koirille rutiinit yhtä tärkeitä kun Lepolle? :D Ei täälläkään pienen koiran maailma sorru vaikka asiat ei meniskään rutiinien mukaan, mut taitavasti se on tapansa oppinut ja nauttii niistä.