sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Ravitsemusneuvontaa testaamassa

Mustille ja Mirrille on tullut palveluvalikoimaan hyvinvointipalveluita, joista löytyy muun muassa ravitsemusneuvontaa. Päästiin Lepon kanssa "demokoirakoksi" työntekijöille järkättyyn infoon, jossa ravitsemusneuvonnan palveluita ja itse asiakaskokemusta käytiin työntekijöiden kanssa läpi. Tätä varten olin pitänyt Lepolle ruokintapäiväkirjaa vähän yli viikon verran, jonka pohjalta sitten saimme analyysin ravintoainetaulukoineen. Ravitsemusneuvojamme oli kotieläinten ravitsemustieteeseen yliopistossa kouluttautunut asiantuntija, joten uskoin häneltä saavani vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lepon "käynnin syy" oli halu löytää oikeat ruokintamäärät ja tyylit tälle herkkämahaiselle, herkästi lihovalle otukselle.
Työntekijöille briiffattiin ensin ravitsemusneuvonnan eri palveluista (mm. neuvontakäynti, raakaruokintasuunnitelma, pennun ruokinta jne.) jonka jälkeen leikittiin Lepon kanssa olevamme vastaanotolla, käytiin siis läpi mitä vastaanotolla tapahtuu. :) Myöhemmin sain sähköpostilla ruokintapäiväkirjan pohjalta tehdyn analyysin, jonka pohjalta selvisi, että Leppo saa liian vähän ruokaa, ja liikaa herkkuja! Sen vuoksi painoa on ollut hankala pitää kurissa, annan sille liikaa kaikkea ylimääräistä, vaikka luulin etten anna paljoa mitään ekstraa.
"Nyt mä olen kyllä oikein hoikka hieno poika." 13,9kg. :)

Ruuasta (märkäruoka ja kuivaruoka) saadut kalorimäärät olivat vain noin puolet siitä, mitä Lepon päivittäinen tarve olisi. Eli puolet sen kaloreista tulee puruluista ja yksinoloherkuista (+öljylisä)! Eihän se koira vain voi lihoa, jos ei päivittäinen kaloritarve ylity, joten syynä on pakko olla (meidän ajatusten mukaan ennen tuiki tarpeelliset) yksinolo-, jälkkäri- ja perjantaiherkut. Proteiinin ja rasvan saanti oli hieman yli ehdottoman minimitarpeen, mutta alle suositusten. Minimimäärillä jatkuvasti eläen alkaisi etenkin rasvan puute näkyä ihossa ja turkissa nopeasti. En halua edes miettiä miltä Leppo näyttäisi ilman öljylisää... Ei ihme jos on välillä tuntunut olevan puhti lopussa.

Käytiin katsomassa maalitolppia niin Leppo jäikin siihen:
"Minä lepään tässä nyt." Kun kävin herraa silittelemässä, rupesi Leppo
köllöttelemään kyljellään, niin väsynyt se oli! Tosin oli myös melko lämmin.
Samalta lenkiltä kuin yllä. Leppo on tainnut hoksata bussipysäkkien idean,
oli sitä mieltä että tähän jos jäätäisi odottamaan, niin voitaisi kohta hypätä
ison auton kyytiin ja olla kotona vähemmällä kävelyllä! :'D Voi parkaa.

Myös muutama ravintoaine jäi analyysin mukaan "suhteellisen vajaaksi" suosituksista:
  • Magnesium: erittäin tärkeä kivennäisaine energia-aineenvaihdunnalle, lihasten supistumiselle, hermojen toiminnalle sekä proteiinien ja nukleiinihappojen muodostukselle. Magnesiumin vähäinen saanti on jo pitkään yhdistetty kramppeihin.
  • Kalium: erittäin tärkeä elektrolyytti ja hivenaine, jota elollinen luonto sekä kasvit ja eläimet tarvitsevat. Koira tarvitsee kaliumia monen muun lisäksi myös nestetasapainon säätelemiseen. Saman mekanismin kautta sitä käytetään magnesiumin ohella kramppien estämiseen ja hoitamiseen. Muiden elektrolyyttien lisänä annettu kalium estää tai vähentää rasituksesta johtuvaa läpivirtsaamista, pahimmillaan asidoosia. Lisäksi kalium vähentää osalla koirista lihaskireyttä ja spasmeja.
  • Sinkki: vaikuttaa monen entsyymin ja hormonin kautta lähes joka paikassa koiran kehossa. Sinkin puute vaikuttaa mm. A-vitamiinin käyttöön, turkkiin, ihoon, tassuihin, vastustuskykyyn ja yleiseen terveyteen. Sinkkiä voidaan huoletta kutsua tärkeimmäksi hivenaineeksi.
  • Seleeni: sen toimintaa ei täysin ymmärretä, mutta se toimii ainakin antioksidanttina ja ylipäätään elimistön puolustukseen, jolloin seleeni sitoo itseensä myrkyllisiä raskasmetalleja. Seleeniä sisältävät proteiinit osallistuvat myös kilpirauhashormonin aktivointiin tai inaktivointiin.
( Lähde ravintoaineteksteihin: Katiska )

Semmoista siis! Ravitsemusneuvojan kehotuksesta pistettiin herkut minimiin ja nostettiin kuivaruuan määrää. Ennen Leppo sai vähintään nämä herkut päivässä:
  • aamiaisen jälkeinen jälkkäri (ohut naudannahkatikku),
  • yksinoloon joko ankkakääreellinen naudannahkatikku, vähän paksumpi naudannahkatikku ja kuivattu ankkafile, tai lyhyeeseen yksinoloon pelkkä ankkafile ja/tai rouhetikku,
  • sekä iltaisin hammaspesuherkuksi rouhetikku, joskus harvoin dental-luu.
Yksinoloherkkuja tuli niin monta kuin yksinoloja päivässä, joskus siis kolmekin herkkua jos on ollut kauppaan tai salille/harrastuksiin menoa! Näiden lisäksi oli random-herkutteluhetkiä kun järjestelin herkkukaappia, satunnaisia herkkuja kun herra on haukkumatta autoille parvekkeelta, sekä viikonloppuherkuksi isompi puruluu. 
Nyt muutoksen jälkeen meillä on aamiaisjälkkäri (siitä en luovu, koska aamuisin on märkäruokaa/lihaa ja hammaskiveä kertyy herkästi) ja iltaisin puolikas rouhetikku. Jos on jotain muuta lisäksi, kuten vaikka viikonloppuluu, vähennän siltä tai seuraavalta päivältä nappulamäärää. Mutta suurin osa päivistä on kuitenkin noilla herkuilla. Koska yksinoloon Leppo on tottunut saamaan jotain pientä puuhaa/natustettavaa, olen laittanut sen iltaruokanappulasta pienen osan aktivointipalloon. Sen kanssa on mukava jäädä touhuamaan, eikä ylimääräisiä kaloreita tule.
Katsotaan miten näillä eväillä lähtee homma luistamaan, toivottavasti hyvin. :) Vatsa on ainakin tykännyt kun on vähemmän erilaisia juttuja sulateltavana, ja enemmän niitä samoja tuttuja! :D

Käytiin pitkästä aikaa Rico-collien kanssa lenkillä, pojilla olikin ollut jo toisiaan ikävä! Rico olisi koko ajan tykännyt Lepon kanssa leikkiä, välillä jäbät rallittelikin hurjasti pitkin kanervikkoja tai nurtsialuetta. Kaverikuvaa otettiin myös, ja Lepon ilmeet innokkaan Rico-pennun paikallaolosta olivat oikein paljon puhuvia:

Kameralle poseeraaminen on vakava ja tärkeä tehtävä. Leppo yritti kovasti pitää
pokkaansa ja paikkaansa yllä, vaikka pentupöllie tulikin häärimään naaman eteen. :D

<3

Myös Keken kanssa käytiin lenkillä, eilen oikein pitkällä sellaisella! Oltiin otettu molemmille pötkylöille omat super-namit mukaan (Lepolle keitettyä kanansydäntä, ei juuri lainkaan rasvaa), ja treenailtiin herrojen hetken hepuloitua keskenään luoksetuloja ja kuulolla olemista. :) Lepolle lähinnä vahvistin luoksetulosanaa (jota ollaan treenattu varmemmaksi ja ripeämmäksi kesän aikana) satunnaisilla kutsuilla, ja Keke-junnulle treenailtiin emännän kanssa yhdessä luoksetuloihin vauhtia ja varmuutta, murrosikäistä koirua kun monesti saattaa metsän tuoksut ja jäljet kiinnostaa kovasti. :) Treenipätkät meni oikein kivasti ja poitsuilla oli muutenkin mukavaa!


Heh, mietin aamulla että jos vaan nopeasti laittaisin tänne pari kuvaa, mutta sitten muistuikin tuo ravitsemusneuvonta mieleen... :D Muitakin postausideoita muhii pääkopassa jo, kai se pitää hyväksyä ettei tämä blogin päivittäminen ole ikinä mulle sellainen nopea kuvienlisäyshomma. :D
Ensi kertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti