Pimeys on masentavaa ja nukuttavaa - myös pienen teinikoiran mielestä. Ollaan oltu vaan ja tietysti lenkkeilty ja opeteltu temppuja, mutta yhä sisällä aika paljon köllötellään ja nukutaan, nautiskellaan.
Loka-marraskuun vaihteessa tuli Yrjökin kylään Lepolle, uudet nahkaluut sai raukan oksentelemaan limavaahtoa. Yleensä yksi nahkarulla kestää n. kuukauden kun tuo saa siitä niin pieniä paloja irti ja kiinnostus loppuu, mutta uudet nahkaluutikut olivat tosi ohuita ja veivät Lepolta vain tunnin. Harmi vain että maha ei tykännyt, oksuja tuli yhtenä päivänä kahdeksan kertaa:
![]() |
"En voi hyvin." |
Maha rauhoittui heti kun lopetettiin kyseisten puruluiden antaminen, ja annettiin parina iltana vielä ihan pieni kourallinen nappuloita iltapalaksi ettei tyhjää mahaa tarvitse aamulla oksentaa. Joten loppu hyvin kaikki hyvin!
Kunnon ensilumi satoi Kouvolaan viikko sitten, 6. päivä. Olin onnesta soikeana ja iltasella mentiinkin lunta ihmettelemään. Leppo kulki nenä lunta kyntäen (kirsun päälle muodostui pieni lumikeko) ja huimaa tahtia maistellen. Pissa piti hänen mielestään saada tehtyä kuitenkin ruoholle, mikä osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Hyvin valaistulla kadulla tyyppi huomasi että luntahan tulee lisää ylhäältä, ja alkoi loikkia ja maistella, josko tavara olisi parempaa ilmasta syötynä. Illasta ei saatu kuvia, mutta seuraavana aamuna sain pari lumikuvaa ennenkö lumet sulivat ruohoalueiltakin pois.
![]() |
"Täh, mistä sä sait tommosen valkosen pallon, voiko sen syödä?!" |
![]() |
"On tää kyllä vähän kylmän olonen..." |
Lumet sulivat pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin, joten kurakeleillä mennään taas. Kaikista "ihaninta" tässä vuodenajassa on tuo pimeys ja märkyys. Ei yhtään nää mitä kaikkea moskaa pientareella piileksii, ennen kuin koira on siinä kierimässä. Juuri iltalenkiltä palattuamme sain kyllä pestä sekä koiran että liivin, että kaulapannan ja seinätkin siitä mihin Leppo oli ehtinyt nojata.
![]() |
Oli vissiin vastustamaton tuoksu... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti