Jätkien seikkailut

Mulla on on ollut alusta asti kova huoli siitä, että avomies ja Leppo tulis toimeen keskenään. Vaikka koira onkin hankittu suurimmaks osaks minua varten, en kestäisi jos mun miehillä menis sukset ristiin keskenään. Tuntuu että en pystyisi elämään itseni kanssa, jos olisin tuonut itseäni varten talouteen koiran, josta olisi miehelle vain harmistusta ja huolta. Niinpä jännityksellä aina odotan, kun pojat tulevat yhteiseltä iltalenksultaan.

Viikko tai pari takaperin avo oli tapansa mukaan lähtenyt viemään Leppoa iltatarpeilleen. Jätkillä tuntui kestävän ja aloin huolestua, että onko avolla siellä ihan kurjaa jos Leppo alkanut taas jumittaa tai palannut tapaansa näykkiä nilkkoja... Katselin ikkunoista ja menin lopulta parvekkeelle katsomaan takapihalle, ja mitä silmäni näkivätkään! Ei jumittavaa pentua ja harmistunutta isäntää, vaan iloisen isännän ja äärimmäisen keskittyneen koiranpennun.
Avo oli jättänyt koiran paikkaan istumaan, tiputtanut hihnan ja teki parhaillaan makkaralla namijälkeä nurtsille, ja Leppo odotti kiltisti paikassa! Tämän jälkeen avo palasi koiran luo ja vapautti jäljelle, ja voi jestas mikä keskittyminen, mikä yhteispelin henki sieltä huokui. <3 Katselin häkeltyneenä jätkien toimintaa ja huomasin ajattelevani: "Ai meidän koira osaa noin hyvin!" Ei oltu puhuttu avon kanssa mitään jäljen tekemisestä tai sen mahdollisuudesta, avo oli vain itse saanut päähänsä että "Se vois olla Lepon mielestä kivaa, ja mulle vaihtelua kepillä riekuttamiseen." Olin niin ylpeä mun miehistä tuona iltana ja olen yhä. <3

Eilisillan seikkailu sai myös hymyn huulille. Pojilla taas kesti hieman pidempään kuin yleensä, mutta kun sisälle tulivat niin jo oli naurussa pitelemistä. Ensinnäkin Leppo oli vauhdilla loikkinut portaat, kaikki portaat kolmanteen kerrokseen asti, ulkoa löytämänsä aarteen perässä jota avo piti kädessään:

Viereisessä talossa tehdään julkisivuremppaa ja ilmeisesti joku remppamies oli unohtanut tyhjän kivennäisvesipullonsa pienen corgiherran ulottuville. Leppo oli kuulemma mennyt aivan sekaisin pullosta ja kantanut sitä ylpeänä koko matkan kotiin. <3 Pullosta aiheutui kotona melkoiset hepulit, kun sitä piti heitellä ja napsia ja kantaa säkkituolille, iltakymmenen aikaan melkoinen meteli siis.

Pullo sai tänäänkin melkoisen innostuksen puuskan osakseen

Ei viitsitä pitää pulloa Lepon ulottuvilla koko aikaa, ettei naapureilla mene hermo kolinaan. :D

Eli siis jälleen kerran mun miekkosilla oli ollut kerrassaan mainio lenkki, ja on se avokin tainnut ehkä kerran mainita että tykkää koirastamme kovasti... :) Joten ehkä voin lakata huolehtimasta siitä asiasta, kunnes alkaa myrskyisä murrosiän ja teinikapinan aika!