Yllärimätsärit, corgimiittinki + ilmainen siivousvinkki!

Kouvolassa järjestettiin viime viikonloppuna koiratapahtuma, jossa oli myös match show eli mätsärit, leikkimielinen koiranäyttely siis. Lepon siskon, Huldan, omistaja oli menossa harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä sitä tulevaa Lahden pentunäyttelyä varten, ja pyysi meitä mukaan näihin mätsäreihin. Päätettiin lähteä, ja nähtiin samalla siskotyttö! Vaikka sisaruksissa samaa näköä olikin, olivat luonteet aivan eri maata. Leppo syöksyi Huldan omistajan syliin ihastuksissaan kun tämä avasi auton oven, kun taas Hulda lämpeni minulle vasta n. tunnin hengailun jälkeen. Sitten hän kiipeilikin jo syliin halimaan ja pussailemaan. <3 Toisistaan sisarukset eivät oikein välittäneet, tai Leppoa olisi kiinnostanut ja innostanut hurjasti, mutta Hulda piti mieluummin etäisyyttä sählään veljeensä.

Tämän lähemmäs toisiaan ei sisaruksia saanut. :D Vas. Leppo, oik. Hulda.

Makkarakojun tuoksut kiinnostivat enemmän kuin poseeraus.

 Kehään mentiin siis pareittain ilmoittautumisjärjestyksessä, ja tuomari antaa mielestään paremmalle koiralle punaisen, toiselle sinisen nauhan. Leppo köpötteli niin nätisti vierellä ja antoi tuomaritädin kopeloida huoletta kaikkialta ja katsoa hampaat, että punainen nauha saatiin, woohoo! Olin tästä menestyksestä iloinen, sillä ei koira eikä emäntä ole ikinä ennen ollut kehässä.

Jei!

Lopuksi siniset kilpailevat keskenään ja myös punaiset, ja parhaat palkitaan molemmista ryhmistä. Leppo ei malttanut seistä kehässä vaan istahteli tuon tuosta, ja välillä seistiin nokka eri suuntaan kun muilla ym... Mutta tuomari tuntui tykkäävän, vaikka ilman sijoitusta jäätiinkin! Nyt vaan harjoitellaan seisomista ennen pentunäyttelyitä.

Sunnuntaina lähdettiin Kymen corgistien tapaamiseen, jossa oli alkuun luvassa parin tunnin metsässä samoilu (upeissa maisemissa! Harmi kun en ehtinyt kuvaamaan), ja pihaan palattuamme koirat saivat vielä hömpöttää irrallaan ja omistajat nautiskelivat makkaraa ja herkullista omppupiirasta.

Leppo kävi nuuskimassa cardipojan merkkauksen.

Paikalla oli 14 koiraa, joista 10 oli corgeja. Leppo ei ollut ihan porukan juniori, sillä mukana pyöri pikkuriikkinen, nelikuinen tyttöpemu, harvinaisen suloinen sellainen. <3

Siellä on ehkä jotain namia käsissä... :D

Tuli viimeistään tuossa tapaamisessa huomattua, että Leppo alkaa olla jo fyysisesti ja kokonsa puolesta aikuinen, nyyh. Pemu-uroksia ei tainnut paikalla olla, mutta oli Leppo jo ihan saman kokoinen narttujen kanssa. Jäbä vielä meni rakastumaan korviaan myöten yhteen Muusa-nimiseen cardigan-neitiin, ja kulki sen perässä koko ajan silmät kiiluen, ja yritti astua! Olin ihan ällikällä lyöty, että minun pieni pentuseni, joka ei ole koskaan astunut ketään, yritti loikkia viattoman cardineidin selkään...

Lepon tyylinäyte: sillon kun se ei huomaa niin loikataan selkään. >_<

Kyllä Muusa ja Leppo sitten leikkivätkin ihan hienosti, ei ollut pelkkää häirikointiä.

Eilen illalla Leppo yritti astua mun käsivarttani kun leikittiin, selkeästi itsekin hämmentyneenä koko asiasta. Niin se vaan on myönnettävä että minun pentupalleroinen alkaa olla jo aikuinen... :/

Mutta! Kuten otsikossa lupailin, nyt seuraa se ilmainen siivousvinkki. Koira- tai kissatalouksissa on varmaan huomattu, kuinka niitä karvoja jää mattoihin ja tekstiileihin ihan älytön määrä. Meilläkin limenvihreä olkkarin bukleematto oli ihan haalistuneen näköinen. Päätinpä sitten kokeilla työkalua, jolla ystäväni oli facebookissa ilmoittanut saaneensa koirankarvat matosta pois: ikkunalastaa! Tätä vinkkiä on ilmeisesti internetissä useammassakin paikkaa hehkutettu, joten olihan se pakko pistää testiin. Maton väri kirkastui taas entiselleen, kun ei ollut vaaleita karvoja lisämattona päällä. Meillä oli siis kerinnyt tuo olohuoneen matto olla lattialla 2-4viikkoa, ja tällainen määrä karvaa siitä irtosi:

Suosittelen kokeilemaan ikkunalastaa! Toimi myös meidän sohvaan hienosti, josta olen aiemmin putsannut karvat koirille tarkoitetulla kumisualla. Lasta toimi ehkä vähän sukaa paremmin.

Viikonlopuksi mennään Tampereelle, sieltä tulee jossain vaiheessa varmasti muutama kuva. Nyt loppuun muutama hömpöttelykuva viime ajoilta!

On mulla uljas puolivuotias...

...joka selvästikkin kuolee nälkään jos ei saa nachoja.

Nukkuupa corgi missä vaan, se näyttää aina hellyyttävältä.

Lepon lempipaikka on kuitenkin oma pahvinen vauvamökki (tyynyllä jatkettuna).

Pönötysharjoittelua

Noniin, nyt se pitää jo virallisestikin blogissa julkistaa, että Leppo on ilmoitettu näyttelyyn... :D Minkäänlaisia näyttelysuunnitelmiahan meillä ei tuon koiran kanssa ollut, mutta kasvattaja soitteli ja sanoi, että Lepon sisaruksia ja hän itse on menossa Lahden pentunäyttelyyn 26.10., ja pyysi meitä mukaan jos halutaan. Aateltiin että tuon parempaa tilaisuutta ei kyllä sisarusten näkemiseen tule, joten tässä sitä nyt ollaan.
Pentukoulussa tuli harjoiteltua yhdellä kerralla pöydällä oloa ja vieraiden ihmisten kopeloitavana olemista, eikä siinä ole Lepolla mitään ongelmaa. Mutta se seisominen... Tuo otus, joka pistää pyllynsä maahan joka kohdassa, jos pitää jotain asiaa odottaa tai miettiä tai mitä vaan, pitäisi saada ryhdikkäästi pönöttämään niin pöydällä kuin maassa/lattiallakin, että tuomari pääsee tarkastelemaan koiran ulkomuotoa. Ei hyvää päivää. Takajalat muuttuu spagetiksi jos niitä yrittää asettaa ryhtiin, naama seuraa kättä namin toivossa, mutta ainakin Leppo on rauhallinen ja keskittyy (tosin muutama "leikkikaveri" ympärillä tositilanteessa saattaa muuttaa senkin asian). Onneksi pentunäyttelyissä kuulemma annetaan paljon anteeksi koiran yleistä sähläämistä ja varovaisuuttakin, kunhan ei rupea tuomaria puremaan.

Yllättäen sitten minuutin parin säätämisen jälkeen sain Lepon seisomaan paikallaan ja rauhallisesti, ja muutaman kuvan ehti tilanteesta napata. (Kaikki kuvat tässä postauksessa ottanut Tero Kuparinen)

Aika hyvin ensikertalaiseksi?

"Käsi meni tuonne, onkohan namia tuloillaan..."

"Oho, mitäs se isi tuossa tekee?" + takajalat miten sattuu...

Nassustakin tuli kiva kuva. <3

Pentu tuntui kyllä hoksaavan jutun juonen. Varma en ole, mutta tuntui että Leppo yhdisti hihnan pienen kireyden siihen että nyt seistään eikä käydä istumaan namia varten. Koska heti jos koitin hihna löysällä, tai niin että olin Lepon edessä, meni pylly maahan. No, vielä on melkein kolme viikkoa aikaa treenata.

Paluumatkalla lenkiltä jäätiinkin puistoon leikkimään Lepon bestisvilliksen kanssa, melkeinpä joka päivä on tullut käytyä poitsujen kanssa puistoilemassa.

"Jeee se jahtaa mua!"

Leppo-setä vaanii puistossa viattomia villakoiria...

Muuten ei kuulu mitään ihmeellistä, murkkuilu tai jokin muu pelleily on nostamassa päätään. Eilen oltiin alkulenkistä niin tohkeissaan että piti yrittää vetää kuin höyryjuna. Ja silloin tietysti tulee kaikenmaailman isoääniset autot ja rullaluistelijat ja muut harvinaisuudet, jotka normitilanteessa ohitettaisiin kuitenkin nätisti. Mutta kun kierrokset on nousseet niin silloin reagoidaan äänellä ja koikkelehtimisella. >_<" Piti ensimmäistä kertaa ikinä sitoa haukku hetkeksi lyhtypylvääseen ja mennä vetämään syvää henkeä vähän matkan päähän, että pääsee taas tilanteen päälle ja saa jatkettua kouluttamista rauhallisin mielin. Testataan nyt pelkkää pysähtymistä hetken aikaa, mutta lopullinen kulkusuunnan vaihtaminenkin voisi olla paikallaan, ettei koira osaisi ennakoida mihin suuntaan ollaan menossa. Jos vaihdan suuntaa muutaman metrin ajaksi ja sitten taas lähdetään alkuperäiseen suuntaan, on kiire kahta kauheampi kun pitää päästä äkkiä samaan kohtaan missä äsken oltiin... :D Mutta aika pientä on tuo hötkyily, eikä röyhkeyttä tai nenille hyppimistä ole havaittavissa lainkaan. Kiltti tuo jätkä on yhä, hieman innokas vaan. :D

Leppo 6kk

Eipä tällä kertaa oikeastaan muuta kuin puolivuotiaan pennun kunniaksi vähän kuvia! Kunnon seisotuskuvia ei keretty tänään ottaa kun olisin tarvinnut avustajaa, mutta on nääkin pönötykset ihan söpöjä, eiks niin?

Nameilla houkuttelu pistää aina vähän vakavaksi (tarvii keskittyä hei!)...

Sit ruvetaan pohtimaan elämän tarkoitusta...

Pieni leikkihetki oli paikallaan, jotta saataisiin hymyä pojan huulille.

Lapsuudenkodista saatu delfiini on vieläkin leikkikelpoinen!

Löytyhän se hymypoika <3

Hurmais varmaan sutkin?

Kuvia saa klikkaamalla isommaksi. Leppo oli ollut muuten oikein kiltisti joka päivä kun olin ollut töissä! Mainio jätkä. <3

M&M-shoppailut

Noniin, nyt on käyty ostoksilla ja saatu ostoksista jonkinlaiset kuvat koneelle! Mentiin siis Lepon bestiksen omistajan kanssa Mustiin ja Mirriin, kun hänen piti ostaa koiranruokaa. Sattumoisin yksi myyjistä sattui olemaan se nimenomainen pembroke-kasvattaja, jonka kautta avon kanssa rotuun kunnolla tutustuttiin! Oli todella mukava vaihtaa kuulumisia.

Syysillat alkavat olemaan aika mustia, joten tarvittiin Lepolle jotain heijastavaa rompetta. Kaikenmaailman hienoja heijastinliivejä ja -mantteleita olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti alla oleva alle kympin arvoinen huomioliivi. Tuo S-kokoinen vain oli liian nafti Lepolle, ollaan menossa viikonloppuna se vaihtamaan isompaan.

Sitten sitä nappulaa. Olen kuullut tästä merkistä hyviä kokemuksia, ja ravintoainesisältökin vaikutti loistavalta. Hieman hintava ruokahan tuo on (pentumuonaa 2kg = 16,90), mutta kalliimpiakin pusseja löytyy ja huonommalla lihaprosentilla (tässä 35% tuoreena lisättyä, 66% kokonaislihamäärä). Leppo siis syö n. puolet raakalihaa ja puolet nappulaa joten sitä napua ei kulu ihan hirveästi ja kehnompilaatuisellakin pärjäisi, mutta meinasin nyt kuitenkin kokeilla jos tuo vaikka imeytyisi vähän paremmin kuin aikaisemmat merkit.

Saatiin kiva pikku annostelukauhakin mukaan!

Koira alkaa olemaan jo sen verran kasvanut, että uskalsin lähteä ostamaan valjaat autoilua ja ulkoilua varten. Myyjä suositteli Rukan valjaita, noissa on pehmustettu rintaosa ja tukevan oloinen kiinnitys. Heijastintikkauksetkin vielä kaikenlisäksi. Olen noiden valjaiden perään salaa vähän kuolannutkin kun niitä saa niin ihanissa väreissä, eikä tarvinnut kauaa miettiä kun mukaan lähti jo turkoosit vermeet. Avon mielestä Leppo näytti avaruuskoiralta kun valjaat laittoi. :D Nappasin mukaan myös turvavyöpalan, jonka läpi siis pujotetaan auton oma turvavyö, ja klipsi valjaisiin kiinni. Simppeliä ja halpaa, kelpaa meidän tarpeisiin eli satunnaiseen ajeluun mainiosti!

"Turkoosi ja punaruskee ne yhteen soppii..."

Etupuolella oli myös kiinnityslenkki.

Ja viimeisinpänä muttei suinkaan vähäisinpänä, pitkään hankintalistalla ollut Starmarkin namipallo (=Treat Dispensing Chewball), joka on tuollaista mukavan tuntuista ja hyväntuoksuista muovia, ilmeisesti todella kestävää. Leppo tykkää pallosta ihan hirmuisesti!

Häntä heiluen kattoo että tulenko jo nappaamaan hänen pallonsa...

Sain muuten viiden päivän työkeikan sijaisena edellisessä työpaikassa, voi Leppo-parka kun tulee järkyttymään kun mamma onkin 5,5h päivässä poissa. :D Leppo osaa olla hienosti yksin, mutta näin pitkästä rupeamasta on aikaa. No, Kongia pakkaseen ja pahveja esiin ja sillee!

Iso poika ja sen iso panta

En voi uskoa että vain alle 4kk sitten meidän kotona tassutteli kolmekiloinen pieni otus, jolle piti lanata nurmikkoa kengillä että se pääsi hyvin kulkemaan, joka hyppäsi ilmaan aina jos joku aivasti, jota kuskattiin portaita ylös alas vajaa 10 kertaa päivässä ja kiellettiin puremasta nilkkoja tai johtoja.

Tuo otus on ensi viikolla puolivuotias. Se painaa yli 10 kiloa, osaa jo kulkea itse portaissa (vaikka vielä osittain kannetaankin), on sisäsiisti, loikkii ties missä pusikoissa ja mättäillä ja kiipeilee ongelmitta, ja aivastukseen herätessä vaan kattoo nyrpeänä että "Voisitteko olla hiljaa?" ja venyttelee.
Ison pojan elkeitä on alkanut pikkuhiljaa ilmentyä - pari viikkoa on merkkailtu jo ahkerasti lenkeillä, ja alettu nuoleskelemaan huulet väpättäen niitä ah niin ihania narttupissoja. Jalkaahan Leppo on nostanut jo 9-viikkoisesta asti. On se vaan iso poika jo.

Vauvapanta on jäänyt vähän pieneksi...

Vielä on (onneksi) pysynyt pennulla ne aivot matkassa ja korvat päässä lenkeillä, joskin hihnassa vetämistä yrittää nyt vähän kokeilla jos koirakaverin kanssa ulkoillaan. Lepolla on myös käsitys että kaikki autoihin menevät ihmiset ovat kutsuneet hänet mukaansa ajelulle, jolloin kaveri yrittää vinkua ja loikkia auton luo. :D Emme siis itse omista autoa, joten autolla matkustaminen on Lepolle harvinaista herkkua. Noissa edellä mainituissa tilanteissa täytyy itse reagoida tarpeeksi ajoissa ja saada pennun huomio, ennenkö tyyppi innostuu liikaa ja menettää keskittymiskyvyn kokonaan.

Noh, viime viikolla käytiin avomiehen kanssa Tukholmassa ja Leppis oli avon vanhemmilla hoidossa (oli kuulemma mennyt hienosti), ja Tukholmasta tarttui mukaan hauvan aikuisikää odottamaan vähän isompi nahkapanta. Olisihan siellä liikkeissä ollut kaikkea muutakin kivaa koira-aiheista tavaraa, mutta samoissa hinnoissa mennään kuin Suomessa, joten ostettiin vain tuo tarpeellinen.

Värikkäät tikkaukset <3

Katsotaan jos tänään tai lähipäivinä tulee eksyttyä lemmikkitarvikeliikkeeseen, voin laitella hankinnoista kuvia. Pari asiaa olisi ostoslistalla, jotka Lepolle tulisi piakkoin hankkia...

"Minulle voi ostaa herkkuja ja palloja, luita ja sanoinko jo herkkuja?"

Leppo 5kk

Leppo on tosissaankin jo 5kk "vanha" pentunen ja 9,6 kiloa pelkkää iloa, sen kunniaksi muutama kuva. Viikonloppuna oltiin Kotkassa avomiehen vanhemmilla.

Kuin siistii kun näkee tosi pitkälle rappusilta!

Seuraava kuva on vähän huonolaatuinen kun "kohde" oli niin kaukana, mutta tuo nalleilme on vaan niin mainio!

"Hunajaa!"

Avon vanhemmat oli käyneet Tallinnassa ja sieltä oli koirallekin tarttunut tuliaisia (=leluja) mukaan, alla oleva pallopunnus sisälsi niin ärhäkän ja äänekkään vingun että Leppo meni siitä sisätiloissa aivan kierroksille ja alkoi haukkumaan, siitä tulikin nyt sitten ulkolelu riekkumisleikkeihin.

Leppo saikin rusetin kaulaan maanantaina, kun tein avolle synttäripäivällisen hienoine kattauksineen.

"G'day sir, your table awaits. Come right this way."

 Ollaan käyty nyt joka päivä tällä viikolla bestisvilliksen kanssa leikkimässä, kun hänen omistajallaan on jalka kipeänä eikä pitkät lenkit ole mahdollisia. Saavat pojat juosta itsensä väsyksiin puistossa, ja siellä on hyvä harjoitella myös huomioimattomuutta ympäröiviä häiriöitä (kuten pyörät, lapset, koirat) kohtaan.

Mul on ehkä jotain herkkua kädessä...

 Eilen lipsahdin periaatteistani hieman ja nostin koiran sängylle, avo oli unelias ja Leppo myös joten pojat ottivat pienet tirsat vieretysten. <3 Meillähän siis koira ei normaalisti ihmisten sänkyyn tule, eikä Leppo sinne pääsiskään omin avuin. :D Tuon henki kyllä haisee sen verran nyt kun hampaat vaihtuu että en sitä pysyvästi sänkyyn haluisikaan!

Elo on meillä aika tasaista ja mukavaa, sen vuoksi en pahemmin ole muuta laittanut kun jonninjoutavia kuvia ja kuulumisia. Murrosikää odotellessa siis, nythän tuo on ihan älyttömän helppo ja positiivinen kaveri.

Ulkoilukuvia ja lohinamuja (resepti)!

Kuvapäivitystä menneeltä viikonlopulta!

Nätisti istuva 20-viikkonen jäbä <3

Perjantaina oli Kouvolassa MilJazz-tapahtuma tuossa ihan meidän lähellä, kaveripariskunta tuli kylään ja lähdettiin sitten Leppo mukaanlukien vähän kuuntelemaan jazz-säveliä. Pikkumiestä ei musiikki tai väenpaljous pelottanut, mutta yksi haukkuva chihuahua oli hieman hurja. Katsottiin jazzien jälkeen meillä vielä elokuva, ja Leppo olikin - vähemmän yllättäen - seuraavan päivän ihan naatti.

Jazz-väsymys :D

Lauantai oli siis löhöpäivä, mitä nyt illalla käytiin vähän treffaamassa villakoiria puistossa ja katsottiin Leppiksen kanssa kaksin (avon ollessa reissussa) Frankenweenie, kyllä piti pennunkin tarkkaan katsoa kaikki koirakohtaukset. :D

Tein illalla myös koirien lohinamuja. Leppo on ainakin ihan hulluna näihin, hyviä, pehmeitä koulutusnamuja siis. Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Corgiset-lehdestä, itse facebookista bongasin. Testatkaa ihmeessä!

Lohinamut
- n.0,5dl korppujauhoja

- n. 1dl vettä

- 1 kananmuna

- (1-2rkl porkkanasosetta, hyvää tulee ilmankin)

- 300g jauhettua lohta (itselläni oli vajaa pötkö MUSHin lohta käytettävissä)

Ainekset sekaisin, tarvittaessa seosta voi kiinteyttää esim. ohrajauhoilla. Seoksen olisi tarkoitus olla hieman mureketaikinaa löysempää.
Lusikoi seos pakastepussiin, leikkaa saksilla kulmaan reikä ja pursota leivinpaperilla peitetylle pellille tangoiksi. Paista 200C 5-10min, paloittele jäähtyneenä. Tämän jälkeen paloja voi vielä kuivattaa uunissa, mutta ei ole välttämätöntä.

Sunnuntaina päiväkävelyllä huomattiin avon kanssa metsäpolulla aivan järjetön määrä lasinsiruja! Niitä sitten siitä keräiltiin mun kämmenelle, onneksi Leppo ymmärsi pysyä sivummalla omissa touhuissaan. En voi käsittää, miksi ihmiset menevät tahallaan rikkomaan pullojansa keskelle polkuja tai kallioita. Toivottavasti ei kovin monen koiran tassut tai ihmisten kengänpohjat ole kärsineet näistä. :/ Tällainen saalis tuli n. 2m:n matkalta:

Ja jottei nyt aivan jäisi harmistus päälle, niin laitan vielä iltalenkkikuvia kun ulkoilutettiin kameraakin. Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Tero Kuparinen.

Leppo löysi aivan itse ompun!

Sen kanssa piti juosta ylpeenä muutama kieppi...

"Siis pitäiskö mun hypätä TÄSTÄ yli?!"

"Jaa, ei kai täs muu auta..."

Innokas seikkailija