Pönötysharjoittelua

Noniin, nyt se pitää jo virallisestikin blogissa julkistaa, että Leppo on ilmoitettu näyttelyyn... :D Minkäänlaisia näyttelysuunnitelmiahan meillä ei tuon koiran kanssa ollut, mutta kasvattaja soitteli ja sanoi, että Lepon sisaruksia ja hän itse on menossa Lahden pentunäyttelyyn 26.10., ja pyysi meitä mukaan jos halutaan. Aateltiin että tuon parempaa tilaisuutta ei kyllä sisarusten näkemiseen tule, joten tässä sitä nyt ollaan.
Pentukoulussa tuli harjoiteltua yhdellä kerralla pöydällä oloa ja vieraiden ihmisten kopeloitavana olemista, eikä siinä ole Lepolla mitään ongelmaa. Mutta se seisominen... Tuo otus, joka pistää pyllynsä maahan joka kohdassa, jos pitää jotain asiaa odottaa tai miettiä tai mitä vaan, pitäisi saada ryhdikkäästi pönöttämään niin pöydällä kuin maassa/lattiallakin, että tuomari pääsee tarkastelemaan koiran ulkomuotoa. Ei hyvää päivää. Takajalat muuttuu spagetiksi jos niitä yrittää asettaa ryhtiin, naama seuraa kättä namin toivossa, mutta ainakin Leppo on rauhallinen ja keskittyy (tosin muutama "leikkikaveri" ympärillä tositilanteessa saattaa muuttaa senkin asian). Onneksi pentunäyttelyissä kuulemma annetaan paljon anteeksi koiran yleistä sähläämistä ja varovaisuuttakin, kunhan ei rupea tuomaria puremaan.

Yllättäen sitten minuutin parin säätämisen jälkeen sain Lepon seisomaan paikallaan ja rauhallisesti, ja muutaman kuvan ehti tilanteesta napata. (Kaikki kuvat tässä postauksessa ottanut Tero Kuparinen)

Aika hyvin ensikertalaiseksi?

"Käsi meni tuonne, onkohan namia tuloillaan..."

"Oho, mitäs se isi tuossa tekee?" + takajalat miten sattuu...

Nassustakin tuli kiva kuva. <3

Pentu tuntui kyllä hoksaavan jutun juonen. Varma en ole, mutta tuntui että Leppo yhdisti hihnan pienen kireyden siihen että nyt seistään eikä käydä istumaan namia varten. Koska heti jos koitin hihna löysällä, tai niin että olin Lepon edessä, meni pylly maahan. No, vielä on melkein kolme viikkoa aikaa treenata.

Paluumatkalla lenkiltä jäätiinkin puistoon leikkimään Lepon bestisvilliksen kanssa, melkeinpä joka päivä on tullut käytyä poitsujen kanssa puistoilemassa.

"Jeee se jahtaa mua!"

Leppo-setä vaanii puistossa viattomia villakoiria...

Muuten ei kuulu mitään ihmeellistä, murkkuilu tai jokin muu pelleily on nostamassa päätään. Eilen oltiin alkulenkistä niin tohkeissaan että piti yrittää vetää kuin höyryjuna. Ja silloin tietysti tulee kaikenmaailman isoääniset autot ja rullaluistelijat ja muut harvinaisuudet, jotka normitilanteessa ohitettaisiin kuitenkin nätisti. Mutta kun kierrokset on nousseet niin silloin reagoidaan äänellä ja koikkelehtimisella. >_<" Piti ensimmäistä kertaa ikinä sitoa haukku hetkeksi lyhtypylvääseen ja mennä vetämään syvää henkeä vähän matkan päähän, että pääsee taas tilanteen päälle ja saa jatkettua kouluttamista rauhallisin mielin. Testataan nyt pelkkää pysähtymistä hetken aikaa, mutta lopullinen kulkusuunnan vaihtaminenkin voisi olla paikallaan, ettei koira osaisi ennakoida mihin suuntaan ollaan menossa. Jos vaihdan suuntaa muutaman metrin ajaksi ja sitten taas lähdetään alkuperäiseen suuntaan, on kiire kahta kauheampi kun pitää päästä äkkiä samaan kohtaan missä äsken oltiin... :D Mutta aika pientä on tuo hötkyily, eikä röyhkeyttä tai nenille hyppimistä ole havaittavissa lainkaan. Kiltti tuo jätkä on yhä, hieman innokas vaan. :D