Kesä ja koirakaverit

Jep. Kesä on tullut. Kesähän on minulle aina virallisesti alkanut siinä vaiheessa, kun nään ensimmäisen pääskyn. Kaveri tosin sanoi nähneensä niitä meidän kulmilla jo pari-kolme päivää sitten, mutta noh. :D Kesä on nyt! Kesäisistä keleistä on nautittu jo pitemmän aikaa, ja Leppo on päässyt nautiskelemaan säiden ohella kavereiden seurasta.

Viime viikolla treffattiin ekaa kertaa gööttiä. Olin bongannut facebookin länsigöötanmaanpystykorva-ryhmästä sattumalta lähellä asuvan gööttiomistajan, ja järkättiin yhteislenkki jotta pääsisin näihinkin ihanuuksiin tutustumaan. Tämä gööttineiti, Iines nimeltään, ei ole kulkenut paljoa hihnatta, joten tavattiin koirapuistossa ensin että koirat saivat leikkiä irrallaan ja tehtiin lopuksi vielä yhteinen pieni kävelylenkki. Leikit sujuivat kaksikolta oikein kivasti ja puhuttiinkin omistajan kanssa että mentäisiin joskus toistekin!

Iines oli hyvin sievä neiti...

... mutta ilmeikäs kuten göötin kuuluu! :D

Vähän jäähdytellään välillä kun kuuma meinasi tulla.

Siinä Iines-gööttiä silitellessäni minut valtasi uusi tunne. Siinä oli jotain samaa, kun pääsin silittelemään corgeja ensi kertaa rotuvalintoja pohtiessamme muutama vuosi sitten. Tämä tunne oli tällä kertaa todella voimakas, läpitunkeva, autuas tunne. Yht äkkiä kaikki oli päässäni selvää. Siinä se oli. Sellainen koira meillekin joskus tulisi.

Mutta ei siitä sen enempää kannata innostua, sain vain pääni sisällä kokonaisen rotujen sekamelskan täydelliseen järjestykseen tuolla tapaamisella ja on tulevaisuutta varten nyt melko selvät sävelet. :) Leppo tosin on meidän pieni kultapoika, ja (ainakin jos avo saa päättää ;P ) tulee olemaan se ainut karvavauva elämänsä loppuun asti ellei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu.

Pyykkipäivänä pääsi kultapoikakin kevätpyykille.

Viime viikolla treffattiin myös lähellä asuvaa cockerspanielipentua, Arttua. Arttu on Lepon mielestä hurjan ihana tyyppi, ihastui siihen jo ensimmäisellä tapaamisellaan aiemmin. Leppo osaa tosi hellästi olla pentujen kanssa, painii ja nujuaa ja antaa välillä pennunkin olla päällimmäisenä. Taas välillä sitten sanookin, kuten alla olevissa kuvissa kun kävi saman kepin järsiminen nyppimään.

Ensin kääntää selän ja omii kepin itselleen, ihan kuin pentua ei oliskaan.

Kun se ei tehoa, haukataan ilmaa sanoakseen "Minun keppi prkle!"
(Lepon ilme näkyy paremmin jos klikkaa kuvan isommaksi)

"Äitiiiii tuo iso ei anna mun syyä sen keppiä!" tulee pieni pentu valittamaan.

Sitten nautitaan huomiosta hetki. On muuten mahottoman söpö pentu. <3

"Jos mä ihan vähän vaan täältä toisesta päästä nakerran..." Leppo huomasi
asian kyllä, mutta antoi olla.

Artulla on hauska tapa. Se kuulemma talviaikaan kiipesi aina lumivalleille, ja laski mahallaan sieltä alas! Päästiin Lepon kanssa todistamaan tätä tapahtumaa, tosin hiekkakasan päältä joka ei liukunut ihan yhtä hyvin:

Arttu: "Siis tästä vaan meet mahalleen lötköks ja kaivat etujaloilla eteenpäin!
Leppo: "Onkohan tää jätkä ihan tosissaan?"

Yllätyshyökkäys odotti Arttua hiekkakasan harjalla!

Viime viikonloppuna käytiin Kotkassa. Nautiskeltiin ilmoista olemalla paljon ulkona.

Junamies.

Kesämies.

Aika lähellä avon vanhempia on lampi, jonka takana menee luontopolkuja. Kierrettiin lampi luontopolkuja pitkin, ja löydettiin kaikenlaista hauskaa maastoa.

Tummempi raita isossa kivessä on pienen puron
virtaavaa vettä.

Leppo kävi tutkimassa lammelle laskevaa puroa
hieman alempaakin.

Pari uintiliikettä joutui koira ottamaan kun humpsahti kiviltä veteen,
mutta silti piti veden äärellä läträtä, ja keppien ja namujen hakeminen
kahluusyvyydeltä oli pojan mielestä hurjan hauskaa.

Oltiin lampireissulla reilusti yli 2h, ja Leppo olisi siltikin halunnut jäädä vielä pihalle leikkimään! Sitä harmitti kovin kun ei saanut tahtoaan läpi:

"Ootte ihan tyhmiä kun ette tällaisen pienen koiraparan toivetta totelleet."

Leppo tykkää kovasti olla pihalla näillä keleillä. Vaikka se kyllä rupesikin nyt koivun pölytyksen aikaan taas itseään rapsimaan... :/ Harjailin Kotkassa Lepolta talvikarvoja, jotka koiran pyykkäyksen jälkeen lähtivät jokseenkin runsaissa määrin pitkin pihaa. :D Niistä oli kuitenkin iloa, pihapuun pöntössä asuva sinitiaispari kävi meinaan hakemassa monet tupot pehmusteeksi. :)

Ihanaa kun luonto on herännyt vihreään loistoon.

Arjen sankari

Kuvia ja kuulumisia taas menneiltä viikoilta!

Corgi venyy ja vanuu... :D Keppiä menossa hakemaan.

"Niin hyvää puuta."

Viikko sitten viimeisiä lumia varjoisilta paikoilta

Lumien sulaminen ja vesisateet aiheuttivat hieman haasteita ulkoiluun, kun koko lenkkipolku oli yhtä lätäkköä välillä...

Huomaa hiekkainen kuolanoro. :D

Satuttiin yhtenä päivänä kulkemaan erästä hiekkamäkeä alas, joka olikin sitten aika savinen ja märkä. Lepon tassut upposi kokonaan saveen ja maiskahtelua vaan kuului kun koira ja emäntä nosteli koipiaan päästäkseen eteen päin. :P Lenkkaritkin oli aika hienossa kunnossa seikkailun jälkeen:

Leppo on ruvennut taas hyppimään kiville kun ei ole enää
lumivalleja mihin hyppiä odottamaan namia suorituksesta.

Mutta ihanaa on kun tulee pian kesä! Tänään jo töihin mennessäni huomasin muutamissa koivuissa hiirenkorvilla olevat lehdet, kevään merkkejä on seurattu jo pidempäänkin kyllä ja enää pääskyt tulematta niin on kesä täällä. :) Tosin pukkasi se kyllä hienon lumikuuron vielä kaksi viikkoa sitten:

Leppo miettii että 2 viikon päästä pitäis olla vappu.
Mistä tätä lunta oikein tulee?!

 Vapunvietto menikin sitten melko rauhallisissa merkeissä. Illalla Leppo joutui muutaman tunnin olemaan yksin kun käytiin kavereita moikkaamassa, mutta vapunpäivä köllöteltiin ja ulkoiltiin. <3

Ihania rapsuja...

Tähän kuuluu äänekäs "Hörrr"-huokaus koiralta, potku jalalla ja
hännän heilutus. Eli suomeksi: "Lisää rapsutuksia, ihminen."

Käytiin vapunpäivänä moikkaamassa piknikillä olevia avon kavereita ja harrastustuttuja. Leppoa tietysti ujostutti kauheasti, mutta osasi ottaa rennosti kun huomasi, ettei ihmiset kiinnitä häneen huomiota tai lääpi väkisin. Melkoinen jännäilijä se on kyllä nykyään ihmisiä kohtaan, mutta olkoot. <3 Pari kuvaakin tuli napattua kameralla menomatkalla urheilupuistoon. Leppo taas tapansa mukaan loikkasi joka ikiselle kivelle (n. 6kpl tuossa kirkon puistossa) odottamaan namia hyvästä suorituksestaan. :D Eli tuli kivellä pönötys -kuvia nyt sitten!

Hiano miäs!

"Namuja?"

Ja sitten pohditaan syntyjä syviä...

Urheilupuistossa Leppo kävi "isin" kanssa tekemässä melkoisen uroteon. Puistossa on frisbeegolf-rata, ja sateisen vappuaaton ja edellisten päivien vuoksi puisto oli paikoin melkoista lammikkoa. Yhden pojan frisbee oli sitten lentänyt keskelle valtavaa ja syvää lätäkköä, eikä poika näyttänyt löytävän tarpeeksi pitkää keppiä mistään, jolla olisi voinut kiekon vedestä onkia. Avo huomasi tämän siinä istuskellessaan, ja lähti Lepon kanssa lammikolle. Leppo huomasi vedessä olevan kiekon ja ajatteli selvästi että jotain on tehtävä. Niinpä se käveli tomerasti ranteitaan myöden lätäkköön, ja alkoi JUOMAAN. Raukka ilmeisesti luuli että voi juoda lammikon tyhjäksi ja sitten ottaa kiekon. :D (Vedestä asioiden noukkiminen on meinaan Lepon mielestä aika inhaa.) Noh, avo osoitti risulla frisbeetä ja sanoi innostavasti "Käy hakeen!" Meidän pieni sankaripötkö hiippaili syvemmälle lätäkköön, otti kuin ottikin kiekon suuhunsa, hyvin hellästi ja hieman inhoten, ja toi sen kuivalle maalle! Poika oli hyvin kiitollinen saadessaan kiekkonsa takaisin, ja Leppo ilahtui hurjasti kun sai kehuja ja keppileikkiä urotekonsa palkaksi. :) Koko piknikseurueemme oli pysähtynyt jännittyneenä seuraamaan Lepon uroteon etenemistä, ja sankarikoiraksi sitä nimittivät kun frisbee oli päässyt takaisin omistajansa haltuun. :D
Meidän arjen sankari. <3

Luustotuloksia ja playdeittejä

Selkäkuvia vielä odotellaan, mutta tänään tuli Lepon lonkka- ja kyynärkuvien "tuomiot"! Lonkat on B/C ja kyynärät 0/0. Emäntä on ihan tyytyväinen, ja kasvattaja ja isukin omistajakin oli. :) Noi kyynärien nollat tarkoittaa siis että ei muutoksia, eli ihan normaalit. Lonkat on niin että vasen (B) on vähän paremman mallinen kuin oikea (C), kumpikaan ei täydellinen eli A, mutta ei mikään huonokaan. Lepon isällä on C-lonkat ja äidillä B:t, joten tämä poika otti näköjään vähän molemmilta. :D A-lonkat olis toki ne parhaat, mutta corgeilla valitettavan harvinaiset, n. 5%:lla pembrokeista vain niitä löytyy. C on yleisin arvo näillä pötkylöillä. Muokkaan tuonne Lepon omalle sivulle (mikä löytyy siis tuosta ylhäältä välilehtenä) myös nuo terveystiedot.

Kuvia toissa- ja viime viikolta viimein! Kaksi viikkoa sitten tavattiin bostoninterrieri Upi, omistajansa kanssa asuvat Kuusankoskella ja halusin kovasti rotuun tutustua niin järkättiin koirille treffit kuntopolkulenkin merkeissä. Leppo oppi omistajansa sanojen mukaan nopeasti bostonipainin salat, ja kaveruksilla synkkasi tosi kivasti. Upi on Leppoa vajaan vuoden vanhempi leikattu narttukoira.

"Päivää hyvä leidi, käyttekö usein täällä?"

"Lähtisittekö kanssani vähän kirmailemaan?"
(oikeasti kirmattu ja painittu jo, Lepolla turkki ihan märkä :D )

"Hui saakeli nyt tulikin tassusta!"

Ollaan toki muistettu rentoutuakkin, Lepon kanssa on ihana makoilla hetki sängyllä kun pääsen töistä kotiin. Työpäivän rasitteet unohtuu ja mahdollinen stressi katoaa. <3

Joskus aamuisinkin on köllöttelyseuraa.

Isin paikka viety.

Viime tiistaina treffattiin Pulla-ranskanbulldoggia taas pitkästä aikaa! Pullahan on jo puolivuotias mies, ja kovin hurmaava sellainen. :) Mitä nyt välillä yritti Leppoa vähän nylkytellä, mutta Leppo järsi sitten kaverin jalkaa vähän niin Pullan oli pakko lopettaa humputtaminen. :D

Leppo nauttii kun se on kerrankin jotakuta nopeampi!

"Lälläslää!"

Käytiin tsekkaamassa yksi metsäniitty, jossa oltiin paljon seikkailemassa sillon kun Leppo oli pentu. Sielläkin oli jo mukavan sulaa eikä mitenkään mutaista, niin oli hyvä painia. Paitsi heti kun otettiin Pullan emännän kanssa kännykät esiin kuvaamista varten niin koirat lakkasi leikkimästä. :D

Leppo löysi jotain missä kieriä ja Pulla tapansa mukaan
nuuskutteli maan aromeja sieraimiinsa.

Pitäähän sitä toki välillä huilatakin.

Pulla :)

Onneksi saatiin pari painimiskuvaakin lopulta!

Herrat kaulamakkara ja Pepsodent-hymy. :D

Leppo iloisena järsii Pullan jalkaa kun toinen yrittää pökkiä...

"Ahaa, näistä poskinahoistahan saa kivasti kiinni!"

"Kääk!"

On taas ollut väsynyt koiraherra, kun tultiin eilen Kotkasta kotiin. Leppo oli siis ollut hoidossa avon vanhemmilla torstaista sunnuntaihin, kun lähdettiin käymään Tampereella viikonlopuksi. Oli sellaista ohjelmaa tiedossa mihin ei oikein koira mahtunut mukaan, joten vietiin Lepponen mummolaan hyvään hoivaan.
Nyt on lähdettävä lenkille ennen kuin koira vallan tylsistyy. :)

"Nähdään taas!"

Leppo 2v

Niinhän siinä aina käy että aika kuluu nopeammin kuin hoksaakaan... Leppo meinaan täyttää tänään kaksi vuotta! Vastahan se oli sellainen kolmekiloinen patukka, jolla kesti 15min käyskennellä bestisvillis Milon talolle... Nykyään tämä virallisesti aikuinen koira painaa 15 kiloa, ja Milon nurkille jolkotetaan alle viidessä minuutissa. Avolle sanoinkin eilen, että Leppo oli juuri viimeisellä iltalenkillään juniorina, tästä päivästä lähtien se on aikuinen niin kauan, kunnes seniori-ikä (n.8v) koittaa. :D Yhyy. <3

Leppo sai muuten avomiehen vanhemmilta söpön synttärikortin postissa! Tässä maalatussa kortissa tyttö istuu koiranpentuaan halaten selin katsojaan, katsoen yölliselle taivaalle ja kortissa lukee: Parhaat tarinat kirjoitetaan yhdessä. Leppo kiittää kortista! :)

Ennen synttäripäivän kuvia pistän pari otosta muista jutuista.

22.3. olivat ne luustokuvaukset. Tällainen tokkurainen kääryle
kannettiin Siilistä kotiin. <3

Kevät, aurinko, tuoksut. <3

Ainiin, tein sivun ylälaitaan Lepon perustiedoille oman välilehden, siltä varalta että joku ei vielä huomannut. :)

Ja sitten pari pientä synttärikuvaa!

Synttärisankari oli jälleen hieman aamu-uninen...

Noin, nyt ollaan edustavia ja valmiina juhla-ateriaa varten.

"Anna jo sitä ruokaa!"

Aamun menu: jauheliha-banaanikakku
sydännameilla koristettuna, jälkiruuaksi
siankorva.

Leppo veteli kakustaan ensin banaanit ja sydännamuset yksi kerrallaan kitusiin, sitten haukkasi itse "kakun" suuhun kokonaisena ja mäyssytti senkin hyvällä ruokahalulla. Jälkkärin hän nautti tapansa mukaan olkkarissa säkkituolillaan. Kesken järsimisen oli vissiin pakko ilmaista nukkuvalle isille ja keittiössä olevalle mamille kuinka hyvää ruokaa hän sai, koska leuka ylhäällä ja suu mutrulla Leppo kajautti: "RRUUUUUUUUUUH!". <3