perjantai 13. toukokuuta 2016

Kesä ja koirakaverit

Jep. Kesä on tullut. Kesähän on minulle aina virallisesti alkanut siinä vaiheessa, kun nään ensimmäisen pääskyn. Kaveri tosin sanoi nähneensä niitä meidän kulmilla jo pari-kolme päivää sitten, mutta noh. :D Kesä on nyt! Kesäisistä keleistä on nautittu jo pitemmän aikaa, ja Leppo on päässyt nautiskelemaan säiden ohella kavereiden seurasta.
Viime viikolla treffattiin ekaa kertaa gööttiä. Olin bongannut facebookin länsigöötanmaanpystykorva-ryhmästä sattumalta lähellä asuvan gööttiomistajan, ja järkättiin yhteislenkki jotta pääsisin näihinkin ihanuuksiin tutustumaan. Tämä gööttineiti, Iines nimeltään, ei ole kulkenut paljoa hihnatta, joten tavattiin koirapuistossa ensin että koirat saivat leikkiä irrallaan ja tehtiin lopuksi vielä yhteinen pieni kävelylenkki. Leikit sujuivat kaksikolta oikein kivasti ja puhuttiinkin omistajan kanssa että mentäisiin joskus toistekin!

Iines oli hyvin sievä neiti...
... mutta ilmeikäs kuten göötin kuuluu! :D
Vähän jäähdytellään välillä kun kuuma meinasi tulla.
Siinä Iines-gööttiä silitellessäni minut valtasi uusi tunne. Siinä oli jotain samaa, kun pääsin silittelemään corgeja ensi kertaa rotuvalintoja pohtiessamme muutama vuosi sitten. Tämä tunne oli tällä kertaa todella voimakas, läpitunkeva, autuas tunne. Yht äkkiä kaikki oli päässäni selvää. Siinä se oli. Sellainen koira meillekin joskus tulisi.
Mutta ei siitä sen enempää kannata innostua, sain vain pääni sisällä kokonaisen rotujen sekamelskan täydelliseen järjestykseen tuolla tapaamisella ja on tulevaisuutta varten nyt melko selvät sävelet. :) Leppo tosin on meidän pieni kultapoika, ja (ainakin jos avo saa päättää ;P ) tulee olemaan se ainut karvavauva elämänsä loppuun asti ellei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu.

Pyykkipäivänä pääsi kultapoikakin kevätpyykille.
Viime viikolla treffattiin myös lähellä asuvaa cockerspanielipentua, Arttua. Arttu on Lepon mielestä hurjan ihana tyyppi, ihastui siihen jo ensimmäisellä tapaamisellaan aiemmin. Leppo osaa tosi hellästi olla pentujen kanssa, painii ja nujuaa ja antaa välillä pennunkin olla päällimmäisenä. Taas välillä sitten sanookin, kuten alla olevissa kuvissa kun kävi saman kepin järsiminen nyppimään.

Ensin kääntää selän ja omii kepin itselleen, ihan kuin pentua ei oliskaan.
Kun se ei tehoa, haukataan ilmaa sanoakseen "Minun keppi prkle!"
(Lepon ilme näkyy paremmin jos klikkaa kuvan isommaksi)
"Äitiiiii tuo iso ei anna mun syyä sen keppiä!" tulee pieni pentu valittamaan.
Sitten nautitaan huomiosta hetki. On muuten mahottoman söpö pentu. <3
"Jos mä ihan vähän vaan täältä toisesta päästä nakerran..." Leppo huomasi
asian kyllä, mutta antoi olla.
Artulla on hauska tapa. Se kuulemma talviaikaan kiipesi aina lumivalleille, ja laski mahallaan sieltä alas! Päästiin Lepon kanssa todistamaan tätä tapahtumaa, tosin hiekkakasan päältä joka ei liukunut ihan yhtä hyvin:

Arttu: "Siis tästä vaan meet mahalleen lötköks ja kaivat etujaloilla eteenpäin!
Leppo: "Onkohan tää jätkä ihan tosissaan?"
Yllätyshyökkäys odotti Arttua hiekkakasan harjalla!

Viime viikonloppuna käytiin Kotkassa. Nautiskeltiin ilmoista olemalla paljon ulkona.

Junamies.
Kesämies.
Aika lähellä avon vanhempia on lampi, jonka takana menee luontopolkuja. Kierrettiin lampi luontopolkuja pitkin, ja löydettiin kaikenlaista hauskaa maastoa.

Tummempi raita isossa kivessä on pienen puron
virtaavaa vettä.

Leppo kävi tutkimassa lammelle laskevaa puroa
hieman alempaakin.
Pari uintiliikettä joutui koira ottamaan kun humpsahti kiviltä veteen,
mutta silti piti veden äärellä läträtä, ja keppien ja namujen hakeminen
kahluusyvyydeltä oli pojan mielestä hurjan hauskaa.
Oltiin lampireissulla reilusti yli 2h, ja Leppo olisi siltikin halunnut jäädä vielä pihalle leikkimään! Sitä harmitti kovin kun ei saanut tahtoaan läpi:
"Ootte ihan tyhmiä kun ette tällaisen pienen koiraparan toivetta totelleet."
Leppo tykkää kovasti olla pihalla näillä keleillä. Vaikka se kyllä rupesikin nyt koivun pölytyksen aikaan taas itseään rapsimaan... :/ Harjailin Kotkassa Lepolta talvikarvoja, jotka koiran pyykkäyksen jälkeen lähtivät jokseenkin runsaissa määrin pitkin pihaa. :D Niistä oli kuitenkin iloa, pihapuun pöntössä asuva sinitiaispari kävi meinaan hakemassa monet tupot pehmusteeksi. :)

Ihanaa kun luonto on herännyt vihreään loistoon.

2 kommenttia:

  1. Kesä <3, göötti Iines on kyllä tosi söpö, samoin kuin Arttu! Hassu tapa kyllä tuo Artun mahalla lasku :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! :) Arttu on kyllä mainio noiden sen mahalaskujen kanssa. :D Ja teille onnea Kapu-pennusta!

      Poista