Upeissa kurakeleissä Tampereella

Me käytiin tuon palloilijaherran kanssa viikonloppuna Tampereella!

Korva hävis tennispalloinnostuksissaan johonkin...

Kelit oli mahtavat, mutta se kuran ja hiekan määrä mitä tuo matala koira tuo sisälle on ollut viime aikoina ihan mahdotonta. Pyyhe jää mustaksi lenkin jälkeen masua pyyhkiessä ja turkista rapisee hiekkaa pitkin kämppää, tässä meidän eteisen saldo kolmelta päivältä:

Paljain jaloin on tosi ikävä kävellä kämpässä, ennen nukkumaanmenoa pitää karistella jalkapohjista ylimääräset hiekat ettei menis lakanoihin asti. Onneksi Kouvolassa on vielä lunta ollut paikoin, että välillä putsautuu tassut hangessa.

"Tää on hyvänkokonen keppi mulle."

Junassa yhtä rennosti kuin yleensäkin.

Tampereella ei ollut lunta enää muualla kuin metsissä, ja pienet keot isojen kinosten paikoilla. Mutta auringosta sai nauttia ja liikkua, ja illaksi oli hyvä käpertyä mamin viereen isin peiton päälle hurjan pöyhimisen ja pesänkaiveluoperaation jälkeen. 

Harmi kyllä isi tarvitsi peittoaan, ja se ilmapatja oli hieman jännittävä paikka muutenkin niin Leppo päätti siirtyä lattialle.

Lauantaina käväistiin porukalla lenkillä ruokakaupassa, ja eläinkaupasta tarttui koiraherralle mukaan hammasharja ja -tahna. Vaikka Leppo järsiikin nahkaluita ja joskus kanankauloja, ajattelin sen silti totuttaa hampaidenharjaukseen, kun kuitenkin tuota raakalihaa vetelee puolet ateriasta ja namuina on usein pehmoisia kuivalihoja. Jos saataisiin edes kerta viikkoon hammaspesu rutiiniksi niin sekin jo auttaa. :)

Lauantain iltalenkillä havaittiin järven olevan vielä jäässä, mutta siinä maisemia katsellessa kuultiin kuinka jossakin kauempana murtui jäähän halkeamia. Hieman hirvitti katsella kun yksi seurue käveli jäällä, itse en olisi uskaltanut. :D

Kun ilmassa on paljon pölyä, on auringonlaskut ihanan värikkäitä. <3

Sunnuntai on aina haikein päivä reissatessa. Viikonloppu alkaa olla ohi ja kotimatka sekä pakkaaminen syö osan päivästä. Ehdittiin kuitenkin tehdä kunnon metsälenkki.

Mussukka.

Corgi on venyväinen eläin. :D

Tampereen rautatieasemalla sattui olemaan pulu silloin kun saavuimme sinne... Koiraherra oli pulun huomattuaan sitä mieltä että hänen on saatava siitä paisti, ja yritti aika ajoin sinkoilla rauhallisesti marssivan pulun perään, siinä onnistumatta. Olin itse juuri ostamassa evästä kioskilta, kun aseman aulassa kajahti yhtäkkiä epävireinen ja raspinen "HYÄÄÄH!" Leppo ei voinut kestää sitä, ettei päässyt ottamaan lintua vaan tyhmä isi piti hihnan lyhyenä ja koiran aloillaan, ja vielä nauroi makeasti. :D Muutaman kiekaisun Leppo ehti päästää ilmoille kanssaihmisiä naurattaen, ennenkuin pulu köpötteli asematunneliin ja koira luovutti.

"Voi rähmä."

Junamatka kotiinpäin meni tutuissa tunnelmissa - vaihdot nopeasti kipittäen ja junailut nukkuen.

Maanantainakin oltiin vielä aika väsynyttä poikaa.

Lepollahan oli muuten eilen ensimmäinen pallopaimennustunti! Kerron siitä ja lajista myöhemmin lisää jos saisin vaikka kuviakin otettua, mutta jätkä tykkäsi kyllä kovasti. Saatiin hallilta jumppapallo lainaan että voidaan tehdä "kotiläksyjä" seuraavaa tiistaita varten. :) Täksi viikonlopuksi lähdetään Kotkaan, joten sieltä sitten kuulumisia tulossa myös!

Kastrointikuulumiset kuvien kera

Nyt meillä on hieno uusi pöytäkone jossa Photoshoppi asennettuna niin pääsen laittelemaan kuvia ja kertomaan kastroinnista tarkemmin, JEE! Leppo on siis toipunut todella hienosti, on yhtä pölhö kuin ennenkin:

Kyllähän nyt kolme lelua suuhun mahtuu.

Kastrointipäivän aamuna omistajaa jänskätti ehkä enemmän kuin koiraa. Vaikka kyllä Leppokin aavisteli että jokin on pielessä kun ei aamuruokaa kuulunut.

"Ei ruokaa? Elämäni kurjin päivä..."

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti eläinlääkäriasemaa, saatiin siis kyyditys Lepon bestisvilliksen omistajalta. Meillä olisi tuossa tien toisellakin puolella eläinklinikka, mutta meille suositeltiin tätä toista klinikkaa ja olen kuullut siitä useammaltakin taholta hyvää, ja hinta-arvio kastroinnille oli myös paljon edullisempi kuin naapuriklinikan.
Päästiin etuajassa tutkimuspöydälle, jossa lääkäri tarkisti että Lepolla oli normaalisti laskeutuneet kivekset, ja punnituksen jälkeen laittoi nukutuspiikin. Ei tarvinnut Lepon ottaa kuin muutama askel tutkiskellessaan huonetta ja leikkaussalia, kun alkoi jo lääke vaikuttaa ja koiraherraa huojuttaa, ja pian hän lysähtikin lattialle hyvin hämmentyneen oloisena. Lähdettiin bestisvilliksen omistajan kanssa hänen sukulaisilleen kahville siksi aikaa kun Leppo leikattiin, eli n. puoleksi tunniksi.

Heräilemässä...

Koiraa haettaessa lääkäristä oli heräileminen hieman haasteellista, Leppo olisi halunnut nukkua paareilla loppupäivän. :D Hoitajan avustavalla lepertelyllä saatiin herra kuitenkin tolpilleen, mutta kävely oli sen verran vaikeaa että kannoin Lepon autoon, etupenkin jalkatilaan. Siellä hän nukkuikin koko kotimatkan.

Rappuset piti kantaa ylös koska Lepolla oli kauluri kaulassa ja kävely ylipäätään oli vaikeaa, eikä lääkepöllyinen koiraherra suostunut liikahtamaankaan eteisestä johon sen laskin.

"Jep. Elämäni kurjin päivä."

Eteisessä nököttävä Leppomies alkoi huolestuneena vinkua kun oli huono olo ja outo pönttö päässä eikä päässyt/uskaltanut liikkumaan mun luokse, kannoin arvon herran sitten viltille sohvan viereen ja silittelin, siinä jäbä nukkuikin sitten useamman tunnin. Välillä heräsi vaimeasti vinkuen, mutta nukahti uudestaan.

Avon tullessa kotiin hauva virkistyi sen verran että nousi tolpilleen, ja päätti kakata lattialle. :D Useaan kertaan. "Tervetuloa kotiin isi!"... -_-" Mutta ilmeisesti joillakin koirilla elimistö reagoi nukutukseen/rauhoitukseen niin että pidätyskyky pettää. Leppokin meinaan kakkasi kyljellään maaten yhden läjän, oli niin sekaisin raasu.

Ensimmäinen yö tosiaan oli hyvin vähäuninen kaikilla, Leppoa ahdisti kauluri ja lääkekrapula ja kaikki, ja hän vain törmäili huoneen- ja sängynkulmiin kun jatkuvasti yritti vaihtaa paikkaa. Jatkossa yöt sujuivat kaulurin kanssa koko ajan paremmin. Ja onneksi tällä koiralla ei ole ongelmaa ottaa rennosti:

1 päivä leikkauksen jälkeen

3 päivää leikkauksen jälkeen

7 päivää leikkauksen jälkeen

Haava parani tosi hienosti ja mustelmatkin hävisivät viikon jälkeen (ylläolevassa kuvassa kivespusseissa on vielä mustelmaa, ylempänä näkyy tikkirivi), eikä Lepolla tarvinnut pitää kauluria kuin öisin ja yksinollessa. Lääkkeet hupenivat murskattuina ruuan seassa hyvin eikä kevyemmän liikunnan jakso näkynyt Lepossa juurikaan. Ja meillähän siis tuo kastrointi lääkkeineen ja kaulureineen jäi maksamaan 189,40€, 13kg:n koiralta. Suuremmalla koiralla maksaa tietysti enemmän, ja myös jos koiralla olisi piilokives. Mutta Kouvolassa olevan ketjueläinlääkärin nettihinnastot olivat alle 20-kiloiselle koiralle noin 100 euroa kalliimmat lähtöhinnaltaan, ilman lääkkeitä. Naapurieläinlääkäriinkin verrattuna säästimme mukavan summan, ja jälki oli kuitenkin erinomaista.

Loska- ja kurakelien vuoksi tuli hankittua Lepolle (ja ehkä hieman emäntääkin ajatellen...) "reippauspalkinnoksi" sadetakin, josta tosin piti ottaa neppareilla kiinni oleva huppu irti kun jäbä ei suostunut liikkumaan hupun kanssa askeltakaan. :'D Eipä se huppu noita korvia peittäisikään.

Tänä perjantaina lähdetäänkin Tampereella käymään, saa nähdä sukuloidaanko enemmän vai rentoudutaanko vaan äidin luona. Yritän muutaman kuvan sieltäkin reissulta taas ottaa!

Kastrointi ohi ja kaikki hyvin

Tulin nopeasti kertomaan että täällä on kaikki hyvin. :) Tietokoneemme tosin on hajoamassa, joten kirjoitan tabletilla vain lyhyen tilannekatsauksen ilman kuvia. Perjantaina oli Lepon kastrointi, ja kaikki sujui hyvin. Leikkaus kesti noin puoli tuntia, mutta hauva oli ymmärrettävästi enemmän ja vähemmän sekaisin koko päivän. Jos Leppo ei nukkunut niin hän vinkui, pyöri tai kakkasi lattialle. Jep, siinä meidän perjantai-iltamme. :D Yöllä ei kukaan saanut unta, koska kauluri oli pelottava ja koiraparan olo outo.
Lauantaina Leppo oli jo oma itsensä ja haava häiritsee päivä päivältä vähemmän. Päivisin voi koiraherra viipottaa ilman kauluria kun uskoo kieltoja niin hyvin, ja yötkin sujuu jo kivasti tötterö päässä. Kipulääkettä on vielä torstai-iltaan asti, ja antibioottikuuri kestää yhteensä 10pvää. Haava ei ole vuotanut eikä alue ole ollut edes turvoksissa, mutta mustelmilla kylläkin. Harmillisesti sattui tulemaan loskakelit juuri nyt, mutta yllättävän vähän on pikkumiehen haaroväli kastunut tai kuraantunut ulkona. :) Lepolla on erikseen nyt tassupyyhe ja tikkipyyhe, ettei tarttuisi haavaan mitään pöpöjä kuivatessa.
Meillä ulkoillaan nyt jonkin aikaa hissukseen eikä hirveästi teetetä koiralla mitään muuta kuin aivopähkinöitä, vapailulenkitkin siirtyvät siihen saakka kunnes haava on varmasti parantunut. Blogissakin tulee varmaan olemaan hiljaista (tai ainakin kuvatonta) kunnes saamme parin - kolmen viikon päästä uuden pöytäkoneemme kotiin ja käyntiin. Nyt nautiskellaan vaan hiihtolomasta!

Koirahumanoidilla mahapöpö

Lepolla on ollut hieman masuongelmia tän viikon aikana. Alkuviikosta tuli vähän enemmän löysää tavaraa ulos ja oksetti aamusin ja maha kurisi, nyt on oireilut lieventyneet ja herra tekee "juoksukakan" kerran-kaksi päivässä. Eli siis sellaisen että kyykkää monta kertaa yhden ulkoilun aikana jolloin suoli tyhjenee kokonaan, ensimmäisillä kerroilla on kiinteää normikakkaa ja viimeisillä kyykkäyksillä tulee lumelle pari tippaa vain. Yleensä tuollainen kakkailu yhdistetään stressiin/innostukseen eikä vatsapöpöön, ulkoilusta intoilevat tai koviin treeneihin menossa olevat koirat saattavat juoksukakata ennen "suoritusta". Koiran kroppa siis poistaa kaiken ylimääräisen painolastin ja valmistautuu kovaan menoon. :D Se on mysteeri että miksi Leppo niin tekee nyt, mutta kun koira on virkeä ja iloinen oma itsensä ollut koko mahapöpön ajan niin ollaan seurailtu tilannetta rauhassa. Inupektiä ollaan annettu ja ruuassa nappulaa korvattu maustamattomalla jugurtilla ja vedellä.

Nyt joku jo miettii että mikä ihmeen koirahumanoidi... Noh, miut haastettiin Facebookissa semmoiseen miestenlistaushaasteeseen, ja halusin sitten viimoseen kuvaan jonkinlaisen yhdistelmän avomiestä ja Leppoa ja avo heitti sitten tämmöisen koirahumanoidi-idean. Tiedätte varmaan ne hassut videot missä koirat istuvat paidat päällä ruokapöydässä ja paidan hihoissa on ihmiskädet ruokkimassa karvakuonoja? Hulvatonta! Laitettiin siis kuvaukset pystyyn. Leppo oli alkuun hieman epäileväinen ruokapöydän ääreen pääsemisestä...

"Hmm, tässä on oltava jokin juoni."

"Ei saakeli..!"

Kuvaukset rupesivat pian sujumaan kun hauva sai herkkuja. Tässä parhaimpia otoksia.

"Yo, dawg!"

"Mmmmhmhmh feels goood..."

"HOMMA MENEE NÄIN."

Enkelin rengas vaan puuttuu pään päältä...

"Oi nämä ovat lemppareitani!"

 Mieshaasteen päätöskuvaksi valikoitui 70-80:n kuvan seasta seuraava otos.

<3

Tällaista kuvamateriaalia tänään corgilenkkikuvien sijaan, kun emme päässeetkään Lepon kanssa siihen osallistumaan. Ensi viikolla olisi Lepon kastrointiaika, soitan vielä huomenissa eläinlääkäriin että tarvitseeko aikaa mahdollisesti lykätä tämän viimeviikkoisen vatsapöpön vuoksi. Mikäli kastrointi tehdään, laitan siitä sitten kuulumisia kun kerkiän!

"Hohhoi näit teidän touhuja..."

P.S. Yhtäkään Leppoa ei vahingoitettu kuvausten aikana ja koulutus toteutettiin positiivisin metodein palkkaa käyttäen. ;)

Milo-villiksen synttäribailut

It's party time.

Meillä oli tänään synttäribileet. Lepon bestisvillis Milo täytti viikonloppuna kaksi vuotta, joten varattiin paikallisesta koiraharrastushallista yksi tunti synttäribileille. Milo sai meiltä lahjaksi kuivattuja kanafileitä, ja trikoopaidoista tehdyistä "langoista" punotun narulelun. Olen punonut Lepolle ja koirakavereille leluja aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa päätin kokeilla saumatonta rengasta. Tuli ehkä aavistuksen löysä toisesta kiinnityskohdasta ja hieman muhkurainen, mutta juuri sopivan paksuinen kääpiövillakoiran suuhun. :)

Halliin päästyämme päästimme koirat nuuskimaan ja pian olikin villit rallit päällä! Annettiin siis koirien rallittaa irrallaan hallissa ja omaksi iloksi kokeiltiin putkea ja hyppyesteitä, myös älypelit pääsivät testiin ja etsintäleikkiäkin kaverukset kokeilivat iloisin mielin. Milo oli ensimmäistä kertaa tekemisissä agiesteiden kanssa, mutta putkesta meneminen sujui hetken päästä jo todella hienosti, kun sai vielä juustoa palkaksikin!

"Oh man this is SO AWESOOOOME!"

Päivänsankari itse. <3

"Häähähää mikä tää on, mä loikkaan siitä yli."

Leppo huomasi että loikkimisesta saa kehuja ja palkkaa joten hypittiin lisää.

Milon keskittynyt ponkaisu.

Johonkin se Milon "sisko" meni piiloon...

Löyty!

Älypelejä pelattiin kuin vanha tekijä.

Leppo tökki peliä vähän kovemmin, mutta huomasi ettei kiirehtimällä namit tule.

Rengas oli ihmetys eikä saatu kumpaakaan herraa siitä läpi.
Ali ja vierestä loikittiin kyllä. :D

Iso mies.

Leppo on eilen täyttänyt 10kk. Painoa on tänään punnittuna 13,2kg, joten kuukausi sitten punnittuun painoon on tullut vain 300g lisää. Veikkaan itse että kovin paljoa ei enää painoa tule, ja ehkä hieman toivonkin. Leppo on juuri passelin kokoinen nyt. :D

Voi kyllä olla että massaa ei kerry Lepolle enää hirveästi, varsinkin kun 20. päivä olisi herralle varattuna kastraatio. Koiraihmisten ja kasvattajan kanssa juteltuani päätimme avon kanssa että Leppo olisi hyvä kastroida, jalostukseen kun sitä ei viitsi käyttää ruoka-aineallergian vuoksi. Ei viitsitä ottaa sitä riskiä, että kaveri periyttäisi lapsilleen pahaakin allergia-alttiutta, kun terveempääkin jalostusmatskua on tarjolla. Näyttelyt eivät myöskään sytyttäneet meitä sen kummemmin, joten kastraatiosta tulee olemaan pelkkää hyötyä. Ei sillä että meillä olisi mitään hankaluuksia ollut koulutuksen kanssa, mutta onpahan koiralla sitten mukavampi olla kun ei tarvitse stressata tyttöjen perään, puhumattakaan terveydellisistä hyödyistä sitten vanhemmiten. :)

Kerron kastraatiokuulumisia sitten ajallaan, tässä on vielä ensi viikolla mahdollisesti corgilenkkiäkin tiedossa Kymen corgistien kanssa joten puuhaa onkin riittämiin. Viime aikoina ei ollakaan ihmeempiä puuhattu joten postaukset ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt lähiaikoina ainakin aiheita riittää. :)

Reverse sneezing

Leppo sai viime sunnuntaina reverse sneezing -kohtauksen. Oltiin iltalenkillä bestisvilliksen kanssa ja pojat oli riehuneet ja leikkineet jo melko pitkään ja ulkona oli kylmä. Yhtäkkiä villistä karkuun loikatessa aloitti koira melkoisen rohinan ja meno hiljeni saman tein. Leppo peruutti hämmentyneenä, korvat olivat takana ja silmät sirrillään - mukavaa sillä ei siis ollut. Emäntä ehkä hieman säikähti... Korina ei kuitenkaan ollut kakomista tai yskimistä ja henki kulki (vaikka hieman vaikeasti) joten osasin aavistaa reverse sneezingin olevan kyseessä, siispä en panikoinut vaan keskityin olemaan koiran lähellä ja pitämään huolestuneen villiskaverin poissa että Leppo sai rauhassa hengitellä. Kohtausta kesti 20-40 hengenvetoa, jonka jälkeen ylitimme tien ja Leppo sai saman tein uuden kohtauksen, hieman lyhyemmän. Hetken päästä koira kuitenkin oli kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja rallatteli iloisena puistossa vielä ennen kiinni laittoa. Kotiin saavuttuamme etsin internetistä tietoa ja kyselin koirapalstoilta ja facebookista muiden ihmisten kokemuksia.

Mistä on kyse

Reverse sneezing, kroosaus, rään vetäminen - siinä muutama nimi tälle mystiselle "hengitysvaikeuskohtaukselle". Reverse sneezing yhdistetään usein nenäpunkkiin, jos kohtauksia tapahtuu useasti päivässä. Kohtaukset ovat ilmeisesti melko yleisiä chihuahuoilla ja muilla miniroduilla, sekä brakykefaalisilla eli lyhytkuonoisilla roduilla. Pienillä koirilla on usein kyse hengitysteiden pienuudesta = ahtaudesta, ja lyttykuonoilla on taas monesti niin pehmeä kitalaki, että se on hengitysteiden tiellä. Minkärotuinen koira tahansa voi kuitenkin tällaisia kohtauksia saada, ja joskus myös allergiaoireet altistavat kohtauksille. Osalla koirista tätä tapahtuu astmakohtaus-tyyppisesti suuren rasituksen tai stressin seurauksena, osalla kylmä ilma rasitukseen yhdistettynä saattaa olla kohtauksen laukaiseva tekijä.

Kohtaus voi tulla kesken unienkin (video ei ole omani)

Kohtaus corgilla (video ei ole omani)

Lepolla ei ole ollut ainakaan allergiaoireita pitkään aikaan kun ei ole possua saanut, enkä usko että nenäpunkkikaan on kyseessä - kohtaus toistui kyllä vielä tiistaina kahdesti kun oli kireä pakkanen ja koirakaverit rallattelivat ulkona. Nenäpunkkiin viittaavia muita oireita ei ole kuitenkaan ollut, eikä kohtauksia ole esiintynyt tuon jälkeen.

Lepon ollessa ihan pieni, mietin välillä että onkohan sillä vielä hengitysteissä kehittymisen varaa - pennun hengitys rohisi jos makoili selällään (ja usein Leppoa alkoi selälläolo aivastuttaa) ja jos lepuutti päätään jossain niin että kurkkua painoi. Ajattelin että pentu kasvaa ja kehittyy kyllä, ja näin toki olikin. Mutta yhä Leppo välillä korahtelee leikin tiimellyksessä ja kuorsaa jos jokin painaa kaulaa, ja välillä tuhisee jos makoilee kauan selällään. Varmaksi ei voi mitään sanoa, mutta uskoisin Lepolla olevan aavistuksen normaalia pehmeämpi kitalaki, joka altistaisi reverse sneezingille. Mutta eihän sitä tiedä, voi olla että kireät pakkasilmat olivat yksinomaan aiheuttajia, tai sitten Leppo on astmaan taipuvainen.

Tässä vaiheessa voimme vain arvailla, mutta onneksi kohtaukset eivät ole mitenkään hengenvaarallisia (vaikka selvästi kiusallisen tuntuisia koirasta), eikä reverse sneezingille oikein voi mitään tehdäkään. Yksittäisen kohtauksen pystyy joskus katkaisemaan peittämällä koiran sieraimet hetkeksi, jolloin se joutuu hengittämään suun kautta ja mahdollisesti nielaisemaan. Tarvitsee kokeilla ensi kerralla jos Lepolla joskus kohtaukset toistuvat.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Pikainen postaus vuoden vaihtumisesta niille, jotka sitä ovat Lepon (joka on muuten huomenna virallisesti teini, 9kk) puolesta jännittäneet!
Avo oli Lepon kanssa iltapäivälenkillä aattona n. 16-17 aikaan, jolloin jo kuului hieman pauketta sieltä sun täältä. Aluksi koira oli kuulemma hieman ihmetellyt, mutta loppulenkistä ei enää edes korvaansa lotkauttanut äänille.
Lepon bestis Milo tuli illaksi hoitoon, ja meille tuli muutama kaveri kylään. Milo reagoi välillä paukkeeseen valpastumalla, mutta kumpikaan koirista ei osoittanut pelkäämisen merkkejä. Kunnon tirsatkin ottivat illan mittaan vaikka ulkona paukkui.
Vuoden vaihtuessa oltiin parvekkeella katsomassa raketteja ja poltettiin tähtisadetikkuja, ja Leppo vaan katseli kiinnostuneena tähtisadetikkuja eikä välittänyt melusta mitään! Seurueemme miekkoset olivat katsomassa kaupungin ilotulitusta, ja kaverini kanssa pidettiin koirille seuraa. Hetken kuluttua vietiin koirat tarpeilleen ulos, eikä sielläkään ollut huolen häivää. Kovasti olisi Leppoa kiinnostanut rakettien roskat, mutta ei onneksi ottanut mitään suuhun.

Olen äärimmäisen helpottunut ja iloinen, että Lepon vuodenvaihde meni hienosti. Toivotaan, että jatkossakin uusi vuosi on herralle yhtä rentoa aikaa - monille koirille ja muille eläimille se on vuoden kamalin päivä. Jaksamisia kaikille paukkuaroille koirille ja omistajilleen, ja tsemppiä ja voimia kaikkien tänä uutena vuotena karanneiden koirien etsintöihin.