Leppo sai "pikkusisaruksen"

Yllätys!!!

Meidän talouden eläinlukumäärä kasvoi eilen yhdellä, kun sain tuotua Lepolle "pikkusisaruksen". ;)

"Täh? Nyt kyllä äippä huijaat, tämähän on pehmolelu."

Ok, ylemmässä kuvassa on Lepon uusin pehmolelu (Simba-tsumtsum), mutta on meillä ihan oikea eläinkin täällä Lepon lisäksi!
Leppo itse tosin on luultavasti sitä mieltä, että kyseessä voisi olla hänelle makoisa välipala. Ei olla siis varsinaisesti näytetty Lepolle uutta tulokasta vielä, kun todennäköisesti ei osaisi vielä siihen hepuloimatta suhtautua. Leppo on ollut kyllä mukana kovasti jutuissa, kun ollaan valmisteltu uudelle tulokkaalle kotia ja tarvikkeita aseteltu paikoilleen.
Ensi alkuun heti pahoittelen suttuisista kuvista, oli ilta eli keittiön valossa kuvattiin, ja yritettiin napsia kaverista mahdollisimman nopeasti pari kuvaa ettei se stressaannu liikaa.

Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä: Valvatti <3

Valvatti on lajiltaan viljakäärme (Pantherophis guttatus), ja vielä aivan vauva, kolme viikkoa vanha.
Suurin osa lukijoista nyt varmasti vähintään yllättyy, osa putoaa penkiltä, mutta kyllä, meillä on tästä lähtien talossa myös käärmyläinen. :D <3
Monet lemmikkikäärmeet on mun mielestä aina olleet nättejä, ja työkaveri sai mut ihastumaan niihin entistä enemmän kaksi vuotta sitten, kun hänen käärmeistään jutusteltiin. Silloin myös aloin tajuta, kuinka helppohoitoisia otuksia käärmeet voi olla. Niinpä Valvattikaan ei tarvitse lastenhoitajaa (anoppi ainakin huokaa helpotuksesta nyt <3), vaan sen voi jo pienenäkin jättää muutamaksi päiväksi aivan yksin. Käärmeet eivät varsinaisesti kaipaa ihmiskontakteja, ja tämän ikäinen käärmeenpoikanen syö 4-7 päivän välein. Eli esim. (pidennetytkin) viikonloppureissut onnistuu vallan mainiosti, kun laittaa käärmystimelle raikasta vettä astiaan ennen lähtöä, huolehtii että se on vastikään ruokittu, ja tarkistaa että asumuksen kaikki ovet on hyvin kiinni. :)

Kieli :P

Olen hirmuisen innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta lemmikkieläin-saralla, ja Terokin suostui käärmeen hankintaan pienen harkinnan jälkeen, kun kerroin miten helppoja otuksia ne on hoitaa (ei ollut enää kuulemma hyvää syytä olla käärmeen ottoa vastaankaan :D ). Toki pientä "tuoreen äidin" hermoilua on ilmassa: jännitin käärmeen tuloa edeltävän yön nähden kaikenlaisia unia, miten kaikki menee pieleen, ja viime yön, miettien että syököhän se vaavi nyt sen hiiren sieltä terraariostaan kun ei pihdeistä uskaltanut illalla sitä ottaa. Mutta yön jäljiltä oli ruoka hävinnyt, ja Valvatti löytyi tyytyväisenä sulattelemasta ateriaansa asumuksensa takaseinää vasten. :)

MISTÄ MOINEN NIMI?

Valvatit ovat asterikasvien (eli mykerökukkaisten, mm. voikukat ja leskenlehdet) heimoon kuuluva kasvisuku, ja ainakin suomalaiset valvatit ovat keltaisia kukinnoiltaan. Tämä meidän käärmeenpoikanenhan on nimittäin väriltään butter, eli hänestä tulee aikuisena keltainen. :)

Valvatti on myös hahmo Andrzej Sapkowskin kirjoittamassa fantasiakirjasarjassa, Noiturissa (monelle peleinä tuttu Witcher, ja tulossa myös Netflix-sarjana). Valvatti on englanninkielisessä käännöksessä nimeltään Dandelion (=voikukka), ja on kirjojen päähenkilön paras ystävä ja kuuluisa, karismaattinen trubaduuri.

Odotan innoissani, mitä kaikkea käärmeen omistaminen tuo tullessaan (ainakin pakastehiiriä, hehe!). Onneksi en ole ollenkaan yksin hoitamisen kanssa, sillä käärmyläisen kasvattaja on sama työkaveri, joka mut ihastutti aikoinaan näihin otuksiin, ja hän on luvannut autella meitä untuvikkoja. <3 Kiitos siis Mantalle tästä ihanasta pikku madosta, sitä saa aina tulla katsomaan kun haluaa!

Blogin päätähti tulee kuitenkin tietysti olemaan yhä Leppo, ja teen Lepon viime aikojen kuulumisista ihan pian myös uuden postauksen. :) Laitan käärmystimestä aina joskus toki myös kuulumisia, ja saatan tehdä sille oman alasivun blogiin kuten Lepolla ja mulla on, josta löytyy oleellisimmat infot.

Semmoista siis tällä kertaa! Olisitko ihan äkkiä kuvitellut meille käärmettä lemmikiksi?

En minäkään, sanoo Tero. :D

Ensi kertaan!