Pohdintoja lihashuollosta ja muista jutuista

Leppo tuli hierottua nyt toiseenkin kertaan. Lonkankoukistajien tilanne oli kuulemma paljon parempi, ja Jonna näytti, miten voin itse hieroa niitä jatkossa ja venytellä. Alkuun mennään kerta viikkoon hieromisilla, sitten harvennetaan väliä aina viikko kerrallaan, ja toivon mukaan löytyy Lepolle sopiva hierontaväli. :) Tarvittaessa taas Jonna kutsuttava hieromaan koira kunnolla auki, ja veikkaankin että viimeistään vuodenvaihteen paikkeilla, kun Koiramessujen palloiluesitykset on tehty, olisi taas kokonaisvaltaiselle hieromiselle tarvetta.

Rentouttavan hieronnan jälkeen ihan kanttuvei. :D

Juteltiin paljon koirajutuista (on kiva kun saa kokonaisen tunnin höpötellä jonkun kanssa koirista, kun ei toi avo aina jaksa! :D ), ja mm. siitä miten koirahierontaan yleensä suhtaudutaan. Kirjoittelin aiheesta jo facebook-postauksenkin, mutta ajattelin tännekin pistää ylös ajatuksia. Kovin monella, varsinkin jos ei omista koiraa tai muuten vain nämä jutut ei niin kiinnosta, tuntuu olevan ajatus koirahieronnasta pelkkänä luksushemmotteluna, johon höpsähtäneet koiraihmiset laittaa rahansa. Ajatellaan, että "no ennenkin murret tuli toimeen ilman fancypants-hierontoja, kyllä ne nytkin tulee." Juu, koira voi tulla toimeen ilman ainuttakaan hierontakertaa koko elämässään, mutta joskus, varsinkin vanhemmiten, se tarkoittaa vuosien elämistä kivuissa, jäykkyydestä johtuvaa virheliikettä joka pitkittyneenä vaikuttaa nivelten kuntoon, elämänilon menettämistä ja ennenaikaista vanhenemista.

Hups, tarkennus jossain muualla kuin koirassa.

Jos koira on ollut pitkään tai kovasti jumissa ja se hierotaan kuntoon, on ero käytöksessä, olemuksessa ja liikkeessä monesti välitön ja selkeä. Lepon hieroja Jonna sanoi, että kyllä yleensä se ensimmäinen hierontakerta riittää vakuuttamaan ne jöröt perheenisätkin siitä, että tämä oli oikeasti hyvä homma ja koira voi paremmin. Monesti isät innostuvatkin sitten asiasta ja heistä tulee perheen koirien lihashuoltoaktiiveita. :D Jöröt miekkosetkin ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään suitsukkeiden ja laavakivien saattelema hemmottelu johon törsätään rahaa, vaan aktiivisen, liikkuvaisen ja lihaksiaan käyttävän otuksen lihashuoltoa. Koirahieroja onkin enemmänkin urheiluhieroja kuin hemmottelija. Ja että hieronta on pieni sijoitus muutaman kerran vuodessa, jolla ehkäistään isompia vammoja ja mahdollisia eläinlääkärikäyntejä. :)

Puron lähellä kasvaa muuten tämmöinen mukava
jättiläinen; ei riitä kahden ihmisen käsien pituus
menemään rungon ympäri. <3

En itse ainakaan koe, että 50€ kerran-kaksi vuodessa on ollenkaan iso summa laittaa koiran fysiikan ylläpitoon. Välillä tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Varsinkin kun corgin fysiikka on välillä vähän haasteellinen. Voisi venytellä useammin, voisi kylmillä ilmoilla ravistella isot lihakset lämpimäksi aina ennen lenkkiä, voisi opetella paremmin minkälaista sapuskaa ja missä vaiheessa ennen ja jälkeen urheilusuorituksen olisi hyvä antaa. Onhan näitä. Mutta useampi asia selkiintyi Jonnan kanssa jutellessa. Tunnistan nyt jonkin verran, miltä koiran lihasten kuuluu tuntua missäkin kohdassa kroppaa, ja osaan paikallistaa kovia jumikohtia paremmin. Tiedän nyt, että löysä (mutta paikalleen palautuva eikä kuiva=nostettaessa rypylle jäävä) nahka koiralla on hyvä asia, lihaksissa  kireästi kiinni oleva nahka on merkki pitkäkestoisesta jumista. Siinä voi mennä kuulemma hyvin kauan, että saadaan ensin nahka "irti" koirasta, jonka jälkeen vasta päästään hieromaan itse lihaksia. :D Sain myös varmuuden sille, että Lepolle voisi jo syöttää niitä nivelravinteita. Pieni ylläpitoannostus ainakaan ei olisi pahitteeksi. Voisin pikkuhiljaa ottaa nekin käyttöön, ostin Lepolle siis jo synttärilahjaksi purkin Avital Flex-tabletteja. Lepon aamuruoka on vaan ollut niin mutkikasta pitkän aikaa niin en ole jaksanut lisäillä sitäkin vielä soppaan. :D Mutta ehkä pitäisi.

Pieni koira ison puun juurella

nokkaeläin <3

Häntä huiskii. :D Tuolta pusikosta saatiinkin viisi inhaa punkkia koiran
kyytiin, neljä niistä koki murskaantumisen keittiön tasoa vasten. :P

Ostin Lepolle punkkien runsauden vuoksi Nexgard-valmisteen lisäavuksi töistä Symppis-valeluliuoksen. Yllä olevan kuvan aikaan litku ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, mutta muutama päivä myöhemmin kuljimme samoja polkuja samanlaisella kelillä, samaan aikaan päivästä eikä punkkeja ollut tarttunut yhtäkään mukaan! *__* Ainakin meillä toimii tuo litku siis vallan kivasti.

"Tuu jo!"

Shamaani-corgi majassa

Leppoa taas pelotti yksi kaunis päivä. Töihin meno meinaan. Kauppakeskus Ainoaa laajennetaan, ja siellä kuuluu jos jonkinmoisia remppa-ääniä aina välillä (ei toistaiseksi onneksi enää räjäytyksiä). Mun on pitänyt viimeiset pari viikkoa laittaa Lepon panta tiukimmilleen, kun se kauppakeskuksen ovilla kanittaa vastaan niin että meinaa normaalisti täysin sopiva panta muljahtaa korvan yli ja pois. Leppo on alkanut hidastelemaan jo siinä vaiheessa, kun huomaa millä pysäkillä jäätiin pois, pysähtelee ja nuuhkii paljon, kierii nurmikolla jne.

Edellisviikolla avolla oli työkiireitä ja mulla paljon aamuvuoroja, joten otin koiran mukaan usein. Yllä näkyy, miten se yhtenä aamuna tuijotti ulkona kuuluviin remppa- ja porausääniin kohti (jotka ei onneksi kuuluneet sisälle, tai loppuivat siltä päivältä kokonaan). Jos annoin löysää hihnaa, Leppo liikkui vain sivusuunnassa ja aina pystyessään poispäin työpaikasta eli melusta. Ohikulkijoita nauratti ja hymyilytti, kun koira on vetänyt jumit nurtsille ja koitinkin jotain kysyville vain rennosti tokaista että Leppoa ei huvittaisi mennä sisälle kun on niin kivaa ulkona tmv.

"Mutta kun miuta pelottaa."

Onneksi oltiin lähdetty vahingossa super aikaisin, niin oli aikaa hengailla ulkona. En halunnut nyt pakottaa sitä ääntä kohti, kun se jo yritti paeta tilanteesta ja pientä läähättelyäkin oli. Niinpä oleskeltiin nurmipläntillä Sokos-hotellin edustalla, ja onnenkantamoinen kävi, nimittäin hyvin pian porausäänet taukosivat. Hengailtiin vielä hetki, kunnes Leppo oli halukas kulkemaan mun mukana sisälle (mutta ei melun läheisistä henkilökunnan ovista, mentiin suosiolla toisesta sisäänkäynnistä ja kauppakeskuksen läpi myymälään). Ei tuohon koko episodiin onneksi kulunut ylimääräistä aikaa kuin 15-20min, mutta onneksi oltiin lähdetty ajoissa. :D Sisällä Leppo vähän läähätti kun yhdistää myymälän takatiloihin pelon, ja seuraili mua, mutta rauhoittui kuitenkin ennen avaamista jo kivasti.

Mutta mutta. Kannattaisikohan mun luopua kokonaan Lepon viemisestä työpaikalle, ainakaan koko työpäivien ajaksi? Se tarkoittaisi pahimmillaan 9 tunnin yksinoloa, yleensä 6,5-7,5h, joskus 8h. Olisiko yksin kotona pitkä aika kuitenkin parempi, kuin stressaavassa ympäristössä ei ihan yksin? Eikä Leppo koko päivää stressaa ainakaan niin kovasti että läähättäisi tai ei malttaisi syödä tai torkkua, mutta aina sillä on hurja kiire lähteä pois kuitenkin, paikka ei ole sen mielestä miellyttävä. :/ 

Kotona olis ehkä tylsää yksin mutta olis turva, ja uusi painikamu, vielä
toistaiseksi nimetön krokotiili. :3

Mamin arkivapaat ja iltavuorot on Lepon mielestä parhaita, kun saa tulla
lämpimälle isintuoksuiselle tyynylle torkkumaan vielä hetkeksi.
Eikä tarvii mennä töihin mukaan. Ainakaan usein.

Masupäiväkirjaa lyhyesti:

Keitettyä kanaa on Leppo vedellyt muun ruuan kanssa onnistuneesti kokonaisen viikon! <3 Oon niin onnellinen. Tsekataan seuraavaksi kuivatut kanat kun niitä löytyy herkkukaapistakin, somekohusta ja alkuperämaasta panikoimatta. ;) Sitten ehkä uskaltasi kokeilla jopa raakana.