Syksyisiä terkkuja täältä lehtien keskeltä! Kummempia ei olla Onnidogin jälkeen puuhailtu, vähän doboilua kotona lainapallolla ja viikonloppuisin päiväretkiä koko "perheen" voimin:
"Olisiko lisää niitä kuivattuja kanafileitä, kiitos..."
Ainiin ja onhan tää emäntä vähän virkannutkin! Trikookuteesta tein meille makkariin maton, ja pienempiäkin virkkailuja on syntynyt (niistä kuvia joskus toiste). Leppo oli tapansa mukaan reipas virkkausapulainen, tuli testaamaan maton kun vasta kursin ympyröitä toisiinsa kiinni.
Leppo approves.
Eräänä syksyisenä iltana, kun oltiin joko treeneistä menossa kotiin tai sitten se oli se päivä, kun Leppo kävi näyttämään uusille pallopaimennuskurssilaisille miten homma toimii, pysähdyttiin vähän leikkimään Lepon palkkapallolla. Kyseisestä hengailusta tuli kuvattua pieni videokin, jossa YRITÄN tehdä Lepon kanssa vähän temppuja, mutta pojan keskittyminen on vähän jossain muualla... :D Ainakin on hännän liikkeistä päätellen kivaa, ja pallo on tärkeä.
"Palloni on kallein aarteeni."
Pitää muistaa myös lepäillä.
Allergiakutinat mietityttää jälleen. Edellisinä vuosina Lepon kutinat on loppuneet siitepölykauteen (ellei ole saanut maitotuotteita), nyt tänä syksynä ne ovat jatkuneet tähän päivään asti - tätä kirjoittaessanikin selkäni takaa sängyltä kuuluu rapsuttelua. Eikä shampoopesutkaan oikein tehoa niin kuin kesäisin. Laskin, että Lepon allergiaoireet on tänä vuonna kestäneet yli puoli vuotta. Shampoon käyttöön ottamisen jälkeen ne rauhoittuivat hyvin siedettävälle tasolle kun sai siitepölyt pidettyä poissa iholta, mutta nyt taas herraa kutittaa sen verran että ihokin menee rikki:
23.9. Oikea sisäreisi (kuvassa vas.) auki, vasemmassa jo parantunut alue,
mustat pisteet ovat irtoavaa rupea (kuvassa oik.).
Onneksi moiset haavaumat/lievät ihotulehdukset sain pois parin päivän desinfiointisuihkuttelulla aamuin illoin, Virbacin Dermacool-suihke on tosi kätevä desinfiointiaine. Kyynärvarressa oli myös samanlainen haava n. viikko sitten, mutta sitä ei tarvinnut putsailla kuin kerran.
Miksi emme ole sitten menneet eläinlääkäriin? Miellän loppujen lopuksi Lepon allergiaoireet lieviksi, eihän se kuitenkaan rapsuttele itseään kun pahimmillaan 25-30 kertaa vuorokauden aikana... Korva- tai tassutulehduksia ei ole ollut vielä koskaan, *koputtaa puuta*, ja kesällä shampoopesu auttoi kivasti koiran oloon. Välillä, jos mietin että pitäisikö kuitenkin varata se ell-aika, tuntuu Lepon kutinat juuri silloin lievenevän ja luulen että ne loppuvat viimein tältä vuodelta. Kunnes ne taas seuraavana päivänä jatkuvat entisellään.
En tiedä, missä vaiheessa näiden oireiden pitkittyessä päätän, että nyt on sinne lääkäriin mentävä, vai loppuvatko ne jo ihan pian syksyn edetessä. Kuitenkin keväällä viimeistään on mietittävä eläinlääkärin kanssa, josko jonkinlainen lääkitys tulisi sittenkin aloittaa. Siedätyshoitoa en halua ruveta tekemään, sillä se on koiran piikittämistä koko sen loppuelämän ajan, ja se joko auttaa tai sitten ei. Lievä kortisonilääkitys voisi olla paikallaan, mutta siinä taas sivuvaikutukset ovat ikävät ja koiran elinikää lyhentävät. Koirapalstoilla yksi n. Lepon ikäisen, paljon pahemmin allergisen koiran omistaja kehui heidän uutta lääkitystään, jonka ansiosta koira voi nyt jälleen syödä mitä vain, ja on täysin oireeton ja hyväkuntoinen. Siitä valmisteesta en vielä tiedä oikein mitään, mutta aion siitäkin tiedustella sitten jos/kun eläinlääkäriin päädymme. Katsotaan.
Doboilusta on tainnut tulla meidän uusi harrastus. Jumpataan Lepon kanssa yhdessä 1-2 kertaa viikossa, ja koiruus nauttii siitä ihan hurjasti! Se on kivaa yhteistä tekemistä, ja saan itsellekin intoa lihaskuntotreenien tekemiseen kun koira on menossa mukana. En ole vielä saanut aikaiseksi kuvia tai videota dobosta, ehkä jossain vaiheessa tulee sekin tehtyä! Tuntuu ihan kuin Leppo olisi muuttunut hieman ketterämmäksi tai rohkeammaksi kiipeilyn/tasapainoilun suhteen, vaikka ainahan se on kiville hyppinyt ja kiivennyt:
"Nytkö sitä namia?"
Mutta eilen huomasin hämmästyksekseni, että Leppo hyppäsi betoniporsaan päälle seisomaan! Vaikka olin sen käskenyt laittaa vain etutassut siihen. Poika päättikin olla rohkea ja loikata siihen kokonaan, vaikka seisoma-alusta onkin aika kapea. :) Hieman oli ilme kyllä vakava, eikä porsaan päällä voinut liikahtaa senttiäkään ennen kuin ohjasin herran alas... :D Tosin nyt juuri kun avo tuli Lepon kanssa lenkiltä, kertoi hän että Leppo oli kävellyt betoniporsasta pitkin kuvassa näkyvälle toiselle porsaalle! Ketterä poika.
Nyt vähän jänskättää.
On se Leppo vaan aika ihana otus. Vaikka ne allergiat mua aina huolettaakin, niin en kyllä millään tätä koiraa vaihtais pois, vaikka maksettaisi. <3 Se on meidän rakas hömppä, jolla on omat metkunsa ja juttunsa. Ja me ollaan sille tärkeitä. Me ollaan sille koko maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti