Leppoisia juttuja 1/2

Monille koiranomistajille on tuttua se, että kaikkia niitä lukuisia koiran hauskoja tapoja ja tekemisiä ei koskaan saa ikuistettua kuvaksi tai videoksi, kamera ei ehdi ajoissa paikalle tai koira lopettaa toiminnan heti kun kuvaa. Kyllä te tiedätte. Tässä kuvitetussa postauksessa haluan jakaa kanssanne osan Leppoisista/Leppomaisista jutuista, joiden aikaan ei ole ollut kameraa ulottuvilla.

Äänirepertuaari

Leppo on melko juttelevainen koira. Hirmuisesti se ei hauku, paitsi koirakavereiden kanssa leikkiessä tai joskus harvoin, kun innostus käy mahdottoman suureksi. Sitäkin enemmän Lepon suusta pääsee kaikenlaisia suloisia ja hullunkurisia ääniä...

Mukavuusääniä

Silloin kun Lepolla on mukavaa, tai se kohtaa jonkun kivan ihmisen pitkästä aikaa (eli vaikka yön tai kauppareissun jälkeen :D ), se päästää pehmeitä, usein syvältä kurkusta tulevia urahduksia, venyttely-yninää tai haukotuksen jälkeisiä naukaisuja. Suu on usein supussa ja pikkuisen auki, vähän kuin ulvovalla koiralla. Leppoa on sanottu usein kissaksi, kun se treeneissä odotellessa haukottelee=naukuu äänekkäästi kun haluisi jo mennä hommiin. Lepon mukavuusääniin kuuluu myös pari ihan oikealta kuulostavaa sanaa, "Juu" ja "RUU", ja joskus myös "On". Edellinen koiramme osasi houkuttelemalla sanoa/vinkua "Haluu", Lepolta tuo sana myös melkein onnistuu, joskin raspikurkkuisena urinana eikä vinkumisena. :D Tässä yksi päivä se sanoi selvän "HAU"-äänen, ei siis haukkunut vaan sanoi H-A-U, hau.

Leikkiääniä

Leikin lomassa äänet ovat terävämpiä. Raspikurkkua löytyy myös näistä äänistä, ja paljon terävää R-äänteen kuuloista ääntä, joka joskus kuulostaa tulevan nenän kautta röhkäisemällä. :D Jotkut äänet, kuten tuo kuvan yläreunassa oleva HÄÄ-ääni, tulee suorastaan korkeana karjuntana! Leikkiessä Leppo myös usein sanoo lempieläimensä ja -säveltäjänsä nimen. ;)

Rapsutusten pyytäminen

Tämän Leppo tekee aina samalla tavalla. Jos lopettaa arvon herran silittämisen/rapsuttelun, niin kolmen sekunnin sisään Leppo heilauttaa häntää, yleensä kolme kertaa, sen jälkeen odottaa pari sekuntia. Jos rapsutukset eivät jatku, koira hieman tehostaa viestiään, potkaisemalla takajalalla ilmaan samalla kun heiluttaa häntää ja katsoo silittäjäänsä sivusilmällä.

Jos tämäkään ei tehoa, Lepon pää nousee katsomaan ihmistään suoraan silmiin, ja edellisiin liikkeisiin yhdistyy vielä pieni "Hörrrr..." ääni. Mikäli koira ei saa tahtoaan läpi, niin tässä vaiheessa se luovuttaa. Mutta heti jos joku katsoo häneen niin häntä alkaa taas taputtaa peittoa/lattiaa vasten toiveikkaana. :D

Wigwam on haasteellinen kapistus

Leppo käy lähes päivittäin wigwam-mökissään torkkumassa. Huopainen mökki on hieman kuuma näin kesällä ja alkusyksyllä, joten kauaa Lepi ei siellä ikinä viihdy. Wigwamiin meneminen, siellä oleminen ja sieltä poistuminen ovat hieman koomisia tapahtumia, joita en ole vielä onnistunut saamaan kuvatuksi.

"Hmm, tuonne voisin käydä lepäilemään."

Ensin pitää tsekata oviaukosta wigwamin sisus. Sen jälkeen Leppo loikkaa sisään. ...tai siis hypähtää etutassuillaan sen verran että saa etukroppansa sisäpuolelle. :D Lyhytkoipinen koira ja korkea reunus tuovat hieman haasteita...

"Noin, varovasti... Ensin toinen jalka..."

Saatuaan molemmat takajalatkin yksi kerrallaan nostettua wigwamin sisäpuolelle, Leppo jää hetkeksi häilymään reunalle, pehva oviaukon ulkopuolella! :D Monta kertaa olen hihitellyt kun pöksykarvat lepäävät oviaukon päällä, muu koira majassa...

"Yhnnnhnng... *huokaus*"

Wigwam on melko iso ja Leppo siellä välillä makoileekin makiasti poikittain, mutta useimmiten etsii itselleen paikan jostain ihan nurkasta, niin ettei koko koiraa välttämättä edes näy. :D Pieni pullotus vain ilmestyy wigwamin seinään.

Sitten se poistuminen... Ensiksi koira nousee istumaan tai seisomaan, ja katselee unisen oloisena oviaukosta hetken. Kun rohkeutta on saatu riittävästi, aloittaa Leppo poistumisen nostamalla toisen etutassunsa reunalle. Tästä se usein pääseekin yhdellä loikalla pois, mutta joskus vieläkin käy näin:

"Noh, kuinkas tässä näin kävi..."

Takajalat jäävät siis sisäpuolelle, ja Leppo vähän aikaa seisoo hämmentyneenä paikallaan. Sitten se peruuttaa hieman, ja pompauttaa peräpäänsäkin pois tuon korkean reunuksen takaa. Wigwam todella on hieman haasteellinen kapistus.

Isin "auttaminen"

Olen tästä Lepon tavasta kirjoittanut joskus aiemminkin. Jos avo vaikuttaa Lepon mielestä suuttuneelta tai häntä jännittää (esim. jos hän seuraa urheilua, tai pelatessa menee joku asia mönkään), havahtuu Leppo heti ja lähtee tarjoamaan isille apua. Avon ei tarvitse kuin haukkoa henkeään jos urheilussa/pelissä/televisiosarjassa käy jotain, niin Lepi tulee hätiin. Reippaasti se kävelee isin luo, pistää korvat luimuun ja istahtaa iiiihan isiin kiinni, kuonolla hennosti tökäten.

Jos isi on hieman enemmän suuttuneen oloinen, Leppoa jännittää ja se tulee välillä mun luo istumaan, ihan minuun kiinni. Koira katsoo siitä tilannetta hetken, kunnes köpöttelee taas auttamaan isiä ahdingossa. Niin kauan Lepi tätä jatkaa, kunnes saa isiltä kiitosta ja silitystä avunannosta. :D Monet koirat osoittavat alistuvia/lepytteleviä eleitä, kun havaitsevat ihmistensä olevan vihaisia, ja Leppokin käy siis lepyttelemässä avoa, jotta tämä lakkaisi olemasta vihainen. Mutta lohdutuksena ja auttamisena ajatteleminen tekee tuosta tilanteesta hirmuisen hellyttävän, ja avokin lakkaa olemasta turhautunut tai jännittynyt, kun Leppo käy auttamassa. :) Eli koirasta onkin ihan oikeasti apua.

Leppoisia juttuja on vielä lisääkin! Toisen postauksen aika on sitten, kun saan aiheisiin liittyvät kuvat tehtyä. :) Sillä aikaa saattaa tulla muita kuvia ja kuulumisia!