M&M-shoppailut

Noniin, nyt on käyty ostoksilla ja saatu ostoksista jonkinlaiset kuvat koneelle! Mentiin siis Lepon bestiksen omistajan kanssa Mustiin ja Mirriin, kun hänen piti ostaa koiranruokaa. Sattumoisin yksi myyjistä sattui olemaan se nimenomainen pembroke-kasvattaja, jonka kautta avon kanssa rotuun kunnolla tutustuttiin! Oli todella mukava vaihtaa kuulumisia.

Syysillat alkavat olemaan aika mustia, joten tarvittiin Lepolle jotain heijastavaa rompetta. Kaikenmaailman hienoja heijastinliivejä ja -mantteleita olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti alla oleva alle kympin arvoinen huomioliivi. Tuo S-kokoinen vain oli liian nafti Lepolle, ollaan menossa viikonloppuna se vaihtamaan isompaan.

Sitten sitä nappulaa. Olen kuullut tästä merkistä hyviä kokemuksia, ja ravintoainesisältökin vaikutti loistavalta. Hieman hintava ruokahan tuo on (pentumuonaa 2kg = 16,90), mutta kalliimpiakin pusseja löytyy ja huonommalla lihaprosentilla (tässä 35% tuoreena lisättyä, 66% kokonaislihamäärä). Leppo siis syö n. puolet raakalihaa ja puolet nappulaa joten sitä napua ei kulu ihan hirveästi ja kehnompilaatuisellakin pärjäisi, mutta meinasin nyt kuitenkin kokeilla jos tuo vaikka imeytyisi vähän paremmin kuin aikaisemmat merkit.

Saatiin kiva pikku annostelukauhakin mukaan!

Koira alkaa olemaan jo sen verran kasvanut, että uskalsin lähteä ostamaan valjaat autoilua ja ulkoilua varten. Myyjä suositteli Rukan valjaita, noissa on pehmustettu rintaosa ja tukevan oloinen kiinnitys. Heijastintikkauksetkin vielä kaikenlisäksi. Olen noiden valjaiden perään salaa vähän kuolannutkin kun niitä saa niin ihanissa väreissä, eikä tarvinnut kauaa miettiä kun mukaan lähti jo turkoosit vermeet. Avon mielestä Leppo näytti avaruuskoiralta kun valjaat laittoi. :D Nappasin mukaan myös turvavyöpalan, jonka läpi siis pujotetaan auton oma turvavyö, ja klipsi valjaisiin kiinni. Simppeliä ja halpaa, kelpaa meidän tarpeisiin eli satunnaiseen ajeluun mainiosti!

"Turkoosi ja punaruskee ne yhteen soppii..."

Etupuolella oli myös kiinnityslenkki.

Ja viimeisinpänä muttei suinkaan vähäisinpänä, pitkään hankintalistalla ollut Starmarkin namipallo (=Treat Dispensing Chewball), joka on tuollaista mukavan tuntuista ja hyväntuoksuista muovia, ilmeisesti todella kestävää. Leppo tykkää pallosta ihan hirmuisesti!

Häntä heiluen kattoo että tulenko jo nappaamaan hänen pallonsa...

Sain muuten viiden päivän työkeikan sijaisena edellisessä työpaikassa, voi Leppo-parka kun tulee järkyttymään kun mamma onkin 5,5h päivässä poissa. :D Leppo osaa olla hienosti yksin, mutta näin pitkästä rupeamasta on aikaa. No, Kongia pakkaseen ja pahveja esiin ja sillee!

Iso poika ja sen iso panta

En voi uskoa että vain alle 4kk sitten meidän kotona tassutteli kolmekiloinen pieni otus, jolle piti lanata nurmikkoa kengillä että se pääsi hyvin kulkemaan, joka hyppäsi ilmaan aina jos joku aivasti, jota kuskattiin portaita ylös alas vajaa 10 kertaa päivässä ja kiellettiin puremasta nilkkoja tai johtoja.

Tuo otus on ensi viikolla puolivuotias. Se painaa yli 10 kiloa, osaa jo kulkea itse portaissa (vaikka vielä osittain kannetaankin), on sisäsiisti, loikkii ties missä pusikoissa ja mättäillä ja kiipeilee ongelmitta, ja aivastukseen herätessä vaan kattoo nyrpeänä että "Voisitteko olla hiljaa?" ja venyttelee.
Ison pojan elkeitä on alkanut pikkuhiljaa ilmentyä - pari viikkoa on merkkailtu jo ahkerasti lenkeillä, ja alettu nuoleskelemaan huulet väpättäen niitä ah niin ihania narttupissoja. Jalkaahan Leppo on nostanut jo 9-viikkoisesta asti. On se vaan iso poika jo.

Vauvapanta on jäänyt vähän pieneksi...

Vielä on (onneksi) pysynyt pennulla ne aivot matkassa ja korvat päässä lenkeillä, joskin hihnassa vetämistä yrittää nyt vähän kokeilla jos koirakaverin kanssa ulkoillaan. Lepolla on myös käsitys että kaikki autoihin menevät ihmiset ovat kutsuneet hänet mukaansa ajelulle, jolloin kaveri yrittää vinkua ja loikkia auton luo. :D Emme siis itse omista autoa, joten autolla matkustaminen on Lepolle harvinaista herkkua. Noissa edellä mainituissa tilanteissa täytyy itse reagoida tarpeeksi ajoissa ja saada pennun huomio, ennenkö tyyppi innostuu liikaa ja menettää keskittymiskyvyn kokonaan.

Noh, viime viikolla käytiin avomiehen kanssa Tukholmassa ja Leppis oli avon vanhemmilla hoidossa (oli kuulemma mennyt hienosti), ja Tukholmasta tarttui mukaan hauvan aikuisikää odottamaan vähän isompi nahkapanta. Olisihan siellä liikkeissä ollut kaikkea muutakin kivaa koira-aiheista tavaraa, mutta samoissa hinnoissa mennään kuin Suomessa, joten ostettiin vain tuo tarpeellinen.

Värikkäät tikkaukset <3

Katsotaan jos tänään tai lähipäivinä tulee eksyttyä lemmikkitarvikeliikkeeseen, voin laitella hankinnoista kuvia. Pari asiaa olisi ostoslistalla, jotka Lepolle tulisi piakkoin hankkia...

"Minulle voi ostaa herkkuja ja palloja, luita ja sanoinko jo herkkuja?"

Leppo 5kk

Leppo on tosissaankin jo 5kk "vanha" pentunen ja 9,6 kiloa pelkkää iloa, sen kunniaksi muutama kuva. Viikonloppuna oltiin Kotkassa avomiehen vanhemmilla.

Kuin siistii kun näkee tosi pitkälle rappusilta!

Seuraava kuva on vähän huonolaatuinen kun "kohde" oli niin kaukana, mutta tuo nalleilme on vaan niin mainio!

"Hunajaa!"

Avon vanhemmat oli käyneet Tallinnassa ja sieltä oli koirallekin tarttunut tuliaisia (=leluja) mukaan, alla oleva pallopunnus sisälsi niin ärhäkän ja äänekkään vingun että Leppo meni siitä sisätiloissa aivan kierroksille ja alkoi haukkumaan, siitä tulikin nyt sitten ulkolelu riekkumisleikkeihin.

Leppo saikin rusetin kaulaan maanantaina, kun tein avolle synttäripäivällisen hienoine kattauksineen.

"G'day sir, your table awaits. Come right this way."

 Ollaan käyty nyt joka päivä tällä viikolla bestisvilliksen kanssa leikkimässä, kun hänen omistajallaan on jalka kipeänä eikä pitkät lenkit ole mahdollisia. Saavat pojat juosta itsensä väsyksiin puistossa, ja siellä on hyvä harjoitella myös huomioimattomuutta ympäröiviä häiriöitä (kuten pyörät, lapset, koirat) kohtaan.

Mul on ehkä jotain herkkua kädessä...

 Eilen lipsahdin periaatteistani hieman ja nostin koiran sängylle, avo oli unelias ja Leppo myös joten pojat ottivat pienet tirsat vieretysten. <3 Meillähän siis koira ei normaalisti ihmisten sänkyyn tule, eikä Leppo sinne pääsiskään omin avuin. :D Tuon henki kyllä haisee sen verran nyt kun hampaat vaihtuu että en sitä pysyvästi sänkyyn haluisikaan!

Elo on meillä aika tasaista ja mukavaa, sen vuoksi en pahemmin ole muuta laittanut kun jonninjoutavia kuvia ja kuulumisia. Murrosikää odotellessa siis, nythän tuo on ihan älyttömän helppo ja positiivinen kaveri.

Ulkoilukuvia ja lohinamuja (resepti)!

Kuvapäivitystä menneeltä viikonlopulta!

Nätisti istuva 20-viikkonen jäbä <3

Perjantaina oli Kouvolassa MilJazz-tapahtuma tuossa ihan meidän lähellä, kaveripariskunta tuli kylään ja lähdettiin sitten Leppo mukaanlukien vähän kuuntelemaan jazz-säveliä. Pikkumiestä ei musiikki tai väenpaljous pelottanut, mutta yksi haukkuva chihuahua oli hieman hurja. Katsottiin jazzien jälkeen meillä vielä elokuva, ja Leppo olikin - vähemmän yllättäen - seuraavan päivän ihan naatti.

Jazz-väsymys :D

Lauantai oli siis löhöpäivä, mitä nyt illalla käytiin vähän treffaamassa villakoiria puistossa ja katsottiin Leppiksen kanssa kaksin (avon ollessa reissussa) Frankenweenie, kyllä piti pennunkin tarkkaan katsoa kaikki koirakohtaukset. :D

Tein illalla myös koirien lohinamuja. Leppo on ainakin ihan hulluna näihin, hyviä, pehmeitä koulutusnamuja siis. Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Corgiset-lehdestä, itse facebookista bongasin. Testatkaa ihmeessä!

Lohinamut
- n.0,5dl korppujauhoja

- n. 1dl vettä

- 1 kananmuna

- (1-2rkl porkkanasosetta, hyvää tulee ilmankin)

- 300g jauhettua lohta (itselläni oli vajaa pötkö MUSHin lohta käytettävissä)

Ainekset sekaisin, tarvittaessa seosta voi kiinteyttää esim. ohrajauhoilla. Seoksen olisi tarkoitus olla hieman mureketaikinaa löysempää.
Lusikoi seos pakastepussiin, leikkaa saksilla kulmaan reikä ja pursota leivinpaperilla peitetylle pellille tangoiksi. Paista 200C 5-10min, paloittele jäähtyneenä. Tämän jälkeen paloja voi vielä kuivattaa uunissa, mutta ei ole välttämätöntä.

Sunnuntaina päiväkävelyllä huomattiin avon kanssa metsäpolulla aivan järjetön määrä lasinsiruja! Niitä sitten siitä keräiltiin mun kämmenelle, onneksi Leppo ymmärsi pysyä sivummalla omissa touhuissaan. En voi käsittää, miksi ihmiset menevät tahallaan rikkomaan pullojansa keskelle polkuja tai kallioita. Toivottavasti ei kovin monen koiran tassut tai ihmisten kengänpohjat ole kärsineet näistä. :/ Tällainen saalis tuli n. 2m:n matkalta:

Ja jottei nyt aivan jäisi harmistus päälle, niin laitan vielä iltalenkkikuvia kun ulkoilutettiin kameraakin. Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Tero Kuparinen.

Leppo löysi aivan itse ompun!

Sen kanssa piti juosta ylpeenä muutama kieppi...

"Siis pitäiskö mun hypätä TÄSTÄ yli?!"

"Jaa, ei kai täs muu auta..."

Innokas seikkailija

Hulinaviikkoja

Heippa vaan! Kaikenlaista jännää on taas pienen koiran elämään mahtunut kahden viikon aikana. Viime viikonloppuna meillä oli luokkakavereita iso liuta käymässä kun pidettiin pienimuotoista luokkakokousta, ja Leppo sai kyllä kaikki hurmattua rauhallisuudellaan ja hyvällä käytöksellään. <3 Vieraat myös hämmästelivät kuinka pentu antoi kaikkien koskea tassuihin, korviin, häntään, ilman mitään ongelmia.

Ollaan nyt jo pari kertaa tavattu uudestaan sitä pohjisneitiä, ja leikit sujuu molempien osalta mainiosti. Mitä nyt tämä neiti Aava yrittää omia jokaisen kepin ja kävyn mitä joku heittää tai Leppo itse valitsee... :D

Tahtojen taistelua

Leppo vaikka onkin melkonen lapanen, pistää hanttiin kyllä jos kokee että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Vähintäänkin ilmaisee irvistämällä että "saakelin eukko kun veit mun kepin", ja kohta taas vedetään rallia perä kanaa pitkin mättäitä.

Aavan isukki, joka asuu siis samassa taloudessa Aavan kanssa, pääsi viime perjantaina vähän haukkaamaan Leppoa... Jäbä on yleensä epäluuloinen uroksia kohtaan, mutta pennuille ei ole kuulemma ärissyt. Sen vuoksi tulikin yllätyksenä, että herra nappasi Lepon naamasta samantein kiinni kun pääsi kosketusetäisyydelle. Leppohan alkoi kirkua kun syötävä ja juoksi heti meidän jalkojen taakse kun isukkikoiran ote irtosi. Selvittiin onneksi säikähdyksellä (silmäluomi turposi ja silmää punoitti päivän verran, mutta ei tulehtunut), ja omistaja oli kovin pahoillaan ja ihanan huolehtivainen, sanoi että jos jotain tulee niin lasku vaan heille, ja kyseli Lepon vointia myöhemmin tekstareilla. Lepolle ei onneksi näyttänyt mitään traumojakaan jäävän kun heti rupesi Aavan kanssa leikkimään kun isukkikoira laitettiin autoon, ja yhä huiskuttaa häntää kaikille koirille mitä ulkona näkee. Niinhän se on että kaikki koirat eivät vaan tule keskenään toimeen, monet urokset eivät siedä toisia uroksia tai nartut narttuja, toiset taas eivät pidä pennuista. Aava ja Leppo kuitenkin tulevat toistaiseksi hyvin toimeen, onhan niillä ikäeroakin vain viikon verran.

Sievä Aava

Viime viikolla löysin vahingossa uutta vapailumaastoa Lepon kanssa, upeita metsäisiä mäkiä, joissa oli paljon siirtolohkareita ja kivoja polkuja (joista osa tosin on bmx-ratoja, joten pitää olla silmä tarkkana), tuosta ihan kuntopolkujen vierestä! Voi että meillä oli kivaa tutkia uusia paikkoja. Niihin maisemiin on palailtu ja palaillaan toistekin.

Leppokin kelpuuttaa maisemat

Kuluneisiin pariin viikkoon on myös mahtunut paljon nukkumista, eri paikoissa ja asennoissa:

Lemppari nukkumisasento kautta aikojen!

Tiistaina oli sitten viimein se viimonen pentukoulukerta, kun ukkosmyräkän takia siirrettiin silloin heinäkuun lopussa. Oli sen verran vähän koiria paikalla (kun taas meinas ukostaa) että isot oli pienten kanssa osan aikaa yhdessä irti. Leppoa vähän jänskätti, ja isot ottikin sitten alkuun silmätikuksi. Hyvin kyllä uskoivat kun häädin pois turvaa hakevan Leppiksen luota, eivätkä enää kiusanneet kun huomasivat että pientä kirppua suojellaan.

Kääpiövillakoira- ja -snautseriurokset alkoivat olla jo kiinnostuneempia vähän muista leikeistä kun normaaleista pentupaineista, ja ne kulkivatkin siellä välillä peräkanaa Lepon painikaverin, Coco-neidin perässä. Välillä uroksista muodostui kultsin perään juna kun yrittivät astua edes jotain. :D Leppo ei semmosista leikeistä mitään ymmärrä.

"Me vaan painitaan kaksin vaikka noi muut on perässä kiinni!"

Coco ja Leppo

Nämäkin olivat kokoerosta huolimatta hyvät kaverukset

Puhuttiin Cocon omistajan kanssa että tarvitsee vielä järkätä playdeittejä näille kahdelle kun niin hyvät ja tasapainoiset leikit aina saivat aikaiseksi. Toivotaan että keritään ennenkö neiti kasvaa liian isoksi! :)

Mutta se Lepon bestis näillä nurkilla on kyllä Milo. Käydään useempaan kertaan viikossa yhteisillä lenkeillä tai päästämässä koirat leikkimään puistoon, pojilla on niin mukavan oloista aikaa aina. Jonkinlainen kuvakin saatiin räpsäistyä, jossa haukut juuri ja juuri mahtuivat samaan kuvaan. :D

BFFs!

Mutta ollaan me muistettu ottaa rennostikin! Vaikka tämä viikko onkin ollut aika täynnä ohjelmaa, niin muistetaan ottaa pennun kanssa välillä iisimmin. Niinhän sitä sanotaan että jos joka päivä keksii jotain ekstraohjelmaa koiralle, tarvitsee olla keksimässä sitä jatkossakin kun koira alkaa hyppiä seinille ilman valtavaa määrää aktivointia. Pitää osata rauhoittua. Ja Lepoltahan se aina onnistuu.

Vielä loppukaneetiksi: Yksi yläkulmuri irti ja muut heiluu! :) Vetoleikit ei jostain kumman syystä pentua tällä hetkellä innosta...

Mennyttä viikkoa kera poseerausten

Tervehdys lukijat! On niin paljon kaikkea pientä kivaa tapahtunut, että en osannut oikein pukea niitä sanoiksi, kun kuviakin herrasta pitäisi tietty saada. Päätin sitten yksi päivä ottaa ihan kunnon kameran esiin ja ryhtyä räpsimään, jotta saisitte katsella jotain muutakin kuin puhelinkuvia vaihteeksi. Valitettavasti Leppo ei oikein ymmärrä poseeraamisen päälle jos joku ei ole avustajana, namia tai lelua heiluttelemassa, joten nämä sisällä otetut kuvat on aika lailla Leppoa luonnollisimmillaan. :D

"Hohhoijaa taas noit sun juttujas. Tehään jotain kivaa, sä sanoit..."

Miete: miten pissapaperit liikkuu, vaikkei niitä kukaan liikuta?

Yllä olevaan kuvaan liittyen huomio: Leppo on tehnyt viimeisen kahden viikon aikana yhden ainoan pissan sisälle, ja sekin tuli lehdelle jonain iltana tai yönä! (Meillä on ollut öisin välillä koiraportti auki kun tuo nukkuu kuitenkin siellä missä mekin, niin ei tarvitse ihmisten sitten loikkia portin yli tai rämistellä sitä yöllä auki jos menee vessaan tai juomaan.) Alkaa olla sisäsiisteys hanskassa, vaikka takapakkeja voi tietty aina tulla.

Lepon käsitys parhaasta mahdollisesta poseerauksesta. :'D

Pistää vakavaks kun namu menee kameran ylle.

Viime viikonloppuna Kouvolassa oli keskiaikaismessut Kouvo La Arctopolis tuossa ihan meidän vieressä, Kasarminmäellä. Leppo sai siis harjoitella yksinoloa päivällä pidemmän pätkän, sitten otettiin pentu mukaan alueelle kattelemaan ja tuo menikin kuin kala vedessä. Paljon sai ihmisiltä rapsutuksia, eikä laukkaavat tai tuliesteen yli hyppäävät hevosetkaan ihmetyttäneet yhtään. Kovin havainnollistavaa kuvaa Leposta en paikan päällä saanut, se kun vain istui muhun tapittaen ja odotti namia jos ei ollut vieraita ihmisiä viihdytettävänä. Folkmetallia soittava bändi sai hauvan hieman hämilleen, joten mentiin kauemmas ettei ala pelottaa ja pian Leppo olikin kuin ei mitään soitantaa kuulisikaan. Avomies sanoikin että "Jos se tuon keikan kestää, niin siitä tulee kyllä pomminvarma äänten suhteen." :D

Alla olevat kuvat on avon ottamia samalta päivältä kuin nuo sisäkuvat, sain ite keskittyä avustajan rooliin.

Uudet valkoiset nököhampaat puhjennut eteen <3

Maanantaina käytiin Lepon kanssa treffaamassa se pohjanpystykorva-neiti, pennuilla meni leikit hyvin yksiin vaikka neitonen aluks vähän ujostelikin. Omistajat sanoivat ettei tyttö ole montaa vierasta koiraa tavannut, joten viikon vanhempi leikkikaveri tuli tarpeeseen. Sain taas aikaiseksi vain hämyisiä kännykkäkuvia, mutta google kertonee miltä pohjis näyttää mikäli ei rotua tunne. :) Mettässä viihdyttiin ötököiden syömänä yli tunti, joten matkoineen oltiin Leppiksen kanssa ulkona 2h. Kyllä oli onnellinen naatti sen jälkeen. <3

Muuten ei ole tällä viikolla kovin ihmeempiä tapahtunut, pariin otteeseen käyty Lepon parhaan kaverin, vuoden ikäisen kääpiövillakoira Milon kanssa reuhaamislenksulla ja voi että pojat nauttivat toistensa seurasta kovasti! Leppohan yrittää aina vetää kohti pihaa ja joskus vinkuu ja jää jumittamaan kun kävellään Milon talon ohi... Tarvitsee kaveruksista saada joskus yhteiskuva. :)

Kiipee kiipee!

Juuri äskettäin Leppoa leikittäessäni tapahtui kaksi ihanaa asiaa: sain yhden vauvahampaan talteen kun se irtosi lelua retuuttaessa. <3 JA! Herra iso poika hyppäsi ihan itse lattialta sohvalle. Melkoiset vauhdit se ottikin, mutta olin silti ihan hämmästynyt! Leppo on ollut tähän asti vielä niin onneton hyppijä, mietin jo että uskookohan se lopun ikäänsä, ettei pääse itse hyppäämään sohvalle ilman säkkituolia...

Rauhallisia hellepäiviä

Odottelin tarkoituksella keskiviikkoon, niin olisin saanut samaan postaukseen mukaan myös kuvat ja kuulumiset viimeiseltä pentukoulutunnilta, mutta eilen olikin niin hurja ukkosmyrsky että tunti päätettiin siirtää.
Ei siinä mitään, onhan tässä muutakin tapahtumaa mistä kertoa. :)

Hampaita on alkanut lähtemään! Sunnuntaina irtosi ensimmäinen etuhammas, nyt on sekä ylä- että alaleuasta lähtenyt kaksi keskimmäistä etuhammasta ja alaleuassa heiluu seuraavat kaksi, koira siis näyttää hieman höntiltä. :D Olin menossa kuvaa ottamaan hampaista, mutta en raaskinut kun toinen niin sikeästi nukkuu parvekkeella.

Näinä helleaikoina Leppo on siis viettänyt päivät pitkälti nukkuen. Etenkin aamupäivät se viettää viileällä parvekkeella sikeässä unessa, kenties paikkaa huonosti nukuttuja yöunia.

Meillä ei ole vielä hyttysverkkoja tuuletusikkunoissa niin ikkunat ovat öisin kiinni, joten asunto ei oikein viilene. Yöksi Leppoa ei uskalleta vielä parvekkeelle laskea, sillä pari viikkoa sitten hädän yllättäessä oli pentu pissannut parvekkeen lattian raosta ja pissa oli valunut alakerran naapurin ikkunalasia pitkin hänen parvekekaiteelleen...
-__-" Leppo teki koko viime viikon aikana tosin vain kaksi pissaa sisälle, joten ehkä täällä ollaan sisäsiistejä piankin.

Viime viikonloppu oli pienen koiraherran mielestä hirmuisen mukava! Rokotukset on nyt saatu ja varoajat odotettu, joten uskallettiin mennä nuuskimaan tyhjää koirapuistoa lenkin lomassa.

Matkapullo/-kipposysteemi, ihan korvaamaton! Maksoi n.5€.

Perjantai-iltana saatiin kaveripariskunta meille kylään, joten Leppo sai hurjasti huomiota ja rapsutuksia, ja vielä herkkujakin kun jäi yksin isäntäväen lähtiessä pelaamaan biljardia. Leppohan siis jää yksin aina mielellään, kun silloin saa pureskeltavaa ja aktivointilelua ja pahvia. Menee omatoimisesti makkariin odottamaan että milloin herkut saapuu. <3

Lauantai oli löhöpäivä, illalla käväistiin pitkällä lenkillä ja Leppo sai olla paljon vapaana.

<3

Niin hyviä rapsuja.

Sunnuntaina avomiehen veli ja vanhemmat tulivat käymään (ja Leppo ei taas pysynyt pantalooneissaan kun ovikello toi sisään ihania ihmisiä) ja käytiin ulkona syömässä. Iltapäivällä pidettiin avon kanssa lautapeli-ilta, jossa Leppo toimi vieraiden viihdyttäjänä, kun he odottelivat omaa pelivuoroaan. Päätimme sisäilman 28 asteen lämpötilasta johtuen pitää peli-illan pihalla, joten hauva pääsi harjoittelemaan myös piknik-käyttäytymistä.

Illan pelinä oli Space Crusade, vanha ja arvokas klassikko ilmeisesti! Hyvin taktiselta näytti (hoidin itse koiran kaitsemispuolen joten pelaaminen jäi muille) ja tuo yksi peli kestikin sen 4-5h mitä pihalla istuttiin.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana...

Eipä kovin montaa kertaa tarvinnut estää Lepon pääsyä herkkujen luo, ennenkuin uskoi. <3

"Täs on kyl oikeestaan ihan jees, ja mammalta tulee niitä hyviä kun oon hienosti."

Mahdollisimman kauas piti mennä sen oman luun kanssa. :D

Eilen tavattiin sattumalta Lepon kanssa aivan ihana pohjanpystykorvaneiti omistajineen, pentu oli suurin piirtein saman ikäinen kuin Leppo. Vaihdettiin omistajan kanssa numeroita, niin voidaan mennä joskus metsälenkille pentujen kanssa. :) Koirakaverit on aina jee!