Ulkoilukuvia ja lohinamuja (resepti)!

Kuvapäivitystä menneeltä viikonlopulta!

Nätisti istuva 20-viikkonen jäbä <3

Perjantaina oli Kouvolassa MilJazz-tapahtuma tuossa ihan meidän lähellä, kaveripariskunta tuli kylään ja lähdettiin sitten Leppo mukaanlukien vähän kuuntelemaan jazz-säveliä. Pikkumiestä ei musiikki tai väenpaljous pelottanut, mutta yksi haukkuva chihuahua oli hieman hurja. Katsottiin jazzien jälkeen meillä vielä elokuva, ja Leppo olikin - vähemmän yllättäen - seuraavan päivän ihan naatti.

Jazz-väsymys :D

Lauantai oli siis löhöpäivä, mitä nyt illalla käytiin vähän treffaamassa villakoiria puistossa ja katsottiin Leppiksen kanssa kaksin (avon ollessa reissussa) Frankenweenie, kyllä piti pennunkin tarkkaan katsoa kaikki koirakohtaukset. :D

Tein illalla myös koirien lohinamuja. Leppo on ainakin ihan hulluna näihin, hyviä, pehmeitä koulutusnamuja siis. Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Corgiset-lehdestä, itse facebookista bongasin. Testatkaa ihmeessä!

Lohinamut
- n.0,5dl korppujauhoja

- n. 1dl vettä

- 1 kananmuna

- (1-2rkl porkkanasosetta, hyvää tulee ilmankin)

- 300g jauhettua lohta (itselläni oli vajaa pötkö MUSHin lohta käytettävissä)

Ainekset sekaisin, tarvittaessa seosta voi kiinteyttää esim. ohrajauhoilla. Seoksen olisi tarkoitus olla hieman mureketaikinaa löysempää.
Lusikoi seos pakastepussiin, leikkaa saksilla kulmaan reikä ja pursota leivinpaperilla peitetylle pellille tangoiksi. Paista 200C 5-10min, paloittele jäähtyneenä. Tämän jälkeen paloja voi vielä kuivattaa uunissa, mutta ei ole välttämätöntä.

Sunnuntaina päiväkävelyllä huomattiin avon kanssa metsäpolulla aivan järjetön määrä lasinsiruja! Niitä sitten siitä keräiltiin mun kämmenelle, onneksi Leppo ymmärsi pysyä sivummalla omissa touhuissaan. En voi käsittää, miksi ihmiset menevät tahallaan rikkomaan pullojansa keskelle polkuja tai kallioita. Toivottavasti ei kovin monen koiran tassut tai ihmisten kengänpohjat ole kärsineet näistä. :/ Tällainen saalis tuli n. 2m:n matkalta:

Ja jottei nyt aivan jäisi harmistus päälle, niin laitan vielä iltalenkkikuvia kun ulkoilutettiin kameraakin. Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Tero Kuparinen.

Leppo löysi aivan itse ompun!

Sen kanssa piti juosta ylpeenä muutama kieppi...

"Siis pitäiskö mun hypätä TÄSTÄ yli?!"

"Jaa, ei kai täs muu auta..."

Innokas seikkailija

Hulinaviikkoja

Heippa vaan! Kaikenlaista jännää on taas pienen koiran elämään mahtunut kahden viikon aikana. Viime viikonloppuna meillä oli luokkakavereita iso liuta käymässä kun pidettiin pienimuotoista luokkakokousta, ja Leppo sai kyllä kaikki hurmattua rauhallisuudellaan ja hyvällä käytöksellään. <3 Vieraat myös hämmästelivät kuinka pentu antoi kaikkien koskea tassuihin, korviin, häntään, ilman mitään ongelmia.

Ollaan nyt jo pari kertaa tavattu uudestaan sitä pohjisneitiä, ja leikit sujuu molempien osalta mainiosti. Mitä nyt tämä neiti Aava yrittää omia jokaisen kepin ja kävyn mitä joku heittää tai Leppo itse valitsee... :D

Tahtojen taistelua

Leppo vaikka onkin melkonen lapanen, pistää hanttiin kyllä jos kokee että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Vähintäänkin ilmaisee irvistämällä että "saakelin eukko kun veit mun kepin", ja kohta taas vedetään rallia perä kanaa pitkin mättäitä.

Aavan isukki, joka asuu siis samassa taloudessa Aavan kanssa, pääsi viime perjantaina vähän haukkaamaan Leppoa... Jäbä on yleensä epäluuloinen uroksia kohtaan, mutta pennuille ei ole kuulemma ärissyt. Sen vuoksi tulikin yllätyksenä, että herra nappasi Lepon naamasta samantein kiinni kun pääsi kosketusetäisyydelle. Leppohan alkoi kirkua kun syötävä ja juoksi heti meidän jalkojen taakse kun isukkikoiran ote irtosi. Selvittiin onneksi säikähdyksellä (silmäluomi turposi ja silmää punoitti päivän verran, mutta ei tulehtunut), ja omistaja oli kovin pahoillaan ja ihanan huolehtivainen, sanoi että jos jotain tulee niin lasku vaan heille, ja kyseli Lepon vointia myöhemmin tekstareilla. Lepolle ei onneksi näyttänyt mitään traumojakaan jäävän kun heti rupesi Aavan kanssa leikkimään kun isukkikoira laitettiin autoon, ja yhä huiskuttaa häntää kaikille koirille mitä ulkona näkee. Niinhän se on että kaikki koirat eivät vaan tule keskenään toimeen, monet urokset eivät siedä toisia uroksia tai nartut narttuja, toiset taas eivät pidä pennuista. Aava ja Leppo kuitenkin tulevat toistaiseksi hyvin toimeen, onhan niillä ikäeroakin vain viikon verran.

Sievä Aava

Viime viikolla löysin vahingossa uutta vapailumaastoa Lepon kanssa, upeita metsäisiä mäkiä, joissa oli paljon siirtolohkareita ja kivoja polkuja (joista osa tosin on bmx-ratoja, joten pitää olla silmä tarkkana), tuosta ihan kuntopolkujen vierestä! Voi että meillä oli kivaa tutkia uusia paikkoja. Niihin maisemiin on palailtu ja palaillaan toistekin.

Leppokin kelpuuttaa maisemat

Kuluneisiin pariin viikkoon on myös mahtunut paljon nukkumista, eri paikoissa ja asennoissa:

Lemppari nukkumisasento kautta aikojen!

Tiistaina oli sitten viimein se viimonen pentukoulukerta, kun ukkosmyräkän takia siirrettiin silloin heinäkuun lopussa. Oli sen verran vähän koiria paikalla (kun taas meinas ukostaa) että isot oli pienten kanssa osan aikaa yhdessä irti. Leppoa vähän jänskätti, ja isot ottikin sitten alkuun silmätikuksi. Hyvin kyllä uskoivat kun häädin pois turvaa hakevan Leppiksen luota, eivätkä enää kiusanneet kun huomasivat että pientä kirppua suojellaan.

Kääpiövillakoira- ja -snautseriurokset alkoivat olla jo kiinnostuneempia vähän muista leikeistä kun normaaleista pentupaineista, ja ne kulkivatkin siellä välillä peräkanaa Lepon painikaverin, Coco-neidin perässä. Välillä uroksista muodostui kultsin perään juna kun yrittivät astua edes jotain. :D Leppo ei semmosista leikeistä mitään ymmärrä.

"Me vaan painitaan kaksin vaikka noi muut on perässä kiinni!"

Coco ja Leppo

Nämäkin olivat kokoerosta huolimatta hyvät kaverukset

Puhuttiin Cocon omistajan kanssa että tarvitsee vielä järkätä playdeittejä näille kahdelle kun niin hyvät ja tasapainoiset leikit aina saivat aikaiseksi. Toivotaan että keritään ennenkö neiti kasvaa liian isoksi! :)

Mutta se Lepon bestis näillä nurkilla on kyllä Milo. Käydään useempaan kertaan viikossa yhteisillä lenkeillä tai päästämässä koirat leikkimään puistoon, pojilla on niin mukavan oloista aikaa aina. Jonkinlainen kuvakin saatiin räpsäistyä, jossa haukut juuri ja juuri mahtuivat samaan kuvaan. :D

BFFs!

Mutta ollaan me muistettu ottaa rennostikin! Vaikka tämä viikko onkin ollut aika täynnä ohjelmaa, niin muistetaan ottaa pennun kanssa välillä iisimmin. Niinhän sitä sanotaan että jos joka päivä keksii jotain ekstraohjelmaa koiralle, tarvitsee olla keksimässä sitä jatkossakin kun koira alkaa hyppiä seinille ilman valtavaa määrää aktivointia. Pitää osata rauhoittua. Ja Lepoltahan se aina onnistuu.

Vielä loppukaneetiksi: Yksi yläkulmuri irti ja muut heiluu! :) Vetoleikit ei jostain kumman syystä pentua tällä hetkellä innosta...

Mennyttä viikkoa kera poseerausten

Tervehdys lukijat! On niin paljon kaikkea pientä kivaa tapahtunut, että en osannut oikein pukea niitä sanoiksi, kun kuviakin herrasta pitäisi tietty saada. Päätin sitten yksi päivä ottaa ihan kunnon kameran esiin ja ryhtyä räpsimään, jotta saisitte katsella jotain muutakin kuin puhelinkuvia vaihteeksi. Valitettavasti Leppo ei oikein ymmärrä poseeraamisen päälle jos joku ei ole avustajana, namia tai lelua heiluttelemassa, joten nämä sisällä otetut kuvat on aika lailla Leppoa luonnollisimmillaan. :D

"Hohhoijaa taas noit sun juttujas. Tehään jotain kivaa, sä sanoit..."

Miete: miten pissapaperit liikkuu, vaikkei niitä kukaan liikuta?

Yllä olevaan kuvaan liittyen huomio: Leppo on tehnyt viimeisen kahden viikon aikana yhden ainoan pissan sisälle, ja sekin tuli lehdelle jonain iltana tai yönä! (Meillä on ollut öisin välillä koiraportti auki kun tuo nukkuu kuitenkin siellä missä mekin, niin ei tarvitse ihmisten sitten loikkia portin yli tai rämistellä sitä yöllä auki jos menee vessaan tai juomaan.) Alkaa olla sisäsiisteys hanskassa, vaikka takapakkeja voi tietty aina tulla.

Lepon käsitys parhaasta mahdollisesta poseerauksesta. :'D

Pistää vakavaks kun namu menee kameran ylle.

Viime viikonloppuna Kouvolassa oli keskiaikaismessut Kouvo La Arctopolis tuossa ihan meidän vieressä, Kasarminmäellä. Leppo sai siis harjoitella yksinoloa päivällä pidemmän pätkän, sitten otettiin pentu mukaan alueelle kattelemaan ja tuo menikin kuin kala vedessä. Paljon sai ihmisiltä rapsutuksia, eikä laukkaavat tai tuliesteen yli hyppäävät hevosetkaan ihmetyttäneet yhtään. Kovin havainnollistavaa kuvaa Leposta en paikan päällä saanut, se kun vain istui muhun tapittaen ja odotti namia jos ei ollut vieraita ihmisiä viihdytettävänä. Folkmetallia soittava bändi sai hauvan hieman hämilleen, joten mentiin kauemmas ettei ala pelottaa ja pian Leppo olikin kuin ei mitään soitantaa kuulisikaan. Avomies sanoikin että "Jos se tuon keikan kestää, niin siitä tulee kyllä pomminvarma äänten suhteen." :D

Alla olevat kuvat on avon ottamia samalta päivältä kuin nuo sisäkuvat, sain ite keskittyä avustajan rooliin.

Uudet valkoiset nököhampaat puhjennut eteen <3

Maanantaina käytiin Lepon kanssa treffaamassa se pohjanpystykorva-neiti, pennuilla meni leikit hyvin yksiin vaikka neitonen aluks vähän ujostelikin. Omistajat sanoivat ettei tyttö ole montaa vierasta koiraa tavannut, joten viikon vanhempi leikkikaveri tuli tarpeeseen. Sain taas aikaiseksi vain hämyisiä kännykkäkuvia, mutta google kertonee miltä pohjis näyttää mikäli ei rotua tunne. :) Mettässä viihdyttiin ötököiden syömänä yli tunti, joten matkoineen oltiin Leppiksen kanssa ulkona 2h. Kyllä oli onnellinen naatti sen jälkeen. <3

Muuten ei ole tällä viikolla kovin ihmeempiä tapahtunut, pariin otteeseen käyty Lepon parhaan kaverin, vuoden ikäisen kääpiövillakoira Milon kanssa reuhaamislenksulla ja voi että pojat nauttivat toistensa seurasta kovasti! Leppohan yrittää aina vetää kohti pihaa ja joskus vinkuu ja jää jumittamaan kun kävellään Milon talon ohi... Tarvitsee kaveruksista saada joskus yhteiskuva. :)

Kiipee kiipee!

Juuri äskettäin Leppoa leikittäessäni tapahtui kaksi ihanaa asiaa: sain yhden vauvahampaan talteen kun se irtosi lelua retuuttaessa. <3 JA! Herra iso poika hyppäsi ihan itse lattialta sohvalle. Melkoiset vauhdit se ottikin, mutta olin silti ihan hämmästynyt! Leppo on ollut tähän asti vielä niin onneton hyppijä, mietin jo että uskookohan se lopun ikäänsä, ettei pääse itse hyppäämään sohvalle ilman säkkituolia...

Rauhallisia hellepäiviä

Odottelin tarkoituksella keskiviikkoon, niin olisin saanut samaan postaukseen mukaan myös kuvat ja kuulumiset viimeiseltä pentukoulutunnilta, mutta eilen olikin niin hurja ukkosmyrsky että tunti päätettiin siirtää.
Ei siinä mitään, onhan tässä muutakin tapahtumaa mistä kertoa. :)

Hampaita on alkanut lähtemään! Sunnuntaina irtosi ensimmäinen etuhammas, nyt on sekä ylä- että alaleuasta lähtenyt kaksi keskimmäistä etuhammasta ja alaleuassa heiluu seuraavat kaksi, koira siis näyttää hieman höntiltä. :D Olin menossa kuvaa ottamaan hampaista, mutta en raaskinut kun toinen niin sikeästi nukkuu parvekkeella.

Näinä helleaikoina Leppo on siis viettänyt päivät pitkälti nukkuen. Etenkin aamupäivät se viettää viileällä parvekkeella sikeässä unessa, kenties paikkaa huonosti nukuttuja yöunia.

Meillä ei ole vielä hyttysverkkoja tuuletusikkunoissa niin ikkunat ovat öisin kiinni, joten asunto ei oikein viilene. Yöksi Leppoa ei uskalleta vielä parvekkeelle laskea, sillä pari viikkoa sitten hädän yllättäessä oli pentu pissannut parvekkeen lattian raosta ja pissa oli valunut alakerran naapurin ikkunalasia pitkin hänen parvekekaiteelleen...
-__-" Leppo teki koko viime viikon aikana tosin vain kaksi pissaa sisälle, joten ehkä täällä ollaan sisäsiistejä piankin.

Viime viikonloppu oli pienen koiraherran mielestä hirmuisen mukava! Rokotukset on nyt saatu ja varoajat odotettu, joten uskallettiin mennä nuuskimaan tyhjää koirapuistoa lenkin lomassa.

Matkapullo/-kipposysteemi, ihan korvaamaton! Maksoi n.5€.

Perjantai-iltana saatiin kaveripariskunta meille kylään, joten Leppo sai hurjasti huomiota ja rapsutuksia, ja vielä herkkujakin kun jäi yksin isäntäväen lähtiessä pelaamaan biljardia. Leppohan siis jää yksin aina mielellään, kun silloin saa pureskeltavaa ja aktivointilelua ja pahvia. Menee omatoimisesti makkariin odottamaan että milloin herkut saapuu. <3

Lauantai oli löhöpäivä, illalla käväistiin pitkällä lenkillä ja Leppo sai olla paljon vapaana.

<3

Niin hyviä rapsuja.

Sunnuntaina avomiehen veli ja vanhemmat tulivat käymään (ja Leppo ei taas pysynyt pantalooneissaan kun ovikello toi sisään ihania ihmisiä) ja käytiin ulkona syömässä. Iltapäivällä pidettiin avon kanssa lautapeli-ilta, jossa Leppo toimi vieraiden viihdyttäjänä, kun he odottelivat omaa pelivuoroaan. Päätimme sisäilman 28 asteen lämpötilasta johtuen pitää peli-illan pihalla, joten hauva pääsi harjoittelemaan myös piknik-käyttäytymistä.

Illan pelinä oli Space Crusade, vanha ja arvokas klassikko ilmeisesti! Hyvin taktiselta näytti (hoidin itse koiran kaitsemispuolen joten pelaaminen jäi muille) ja tuo yksi peli kestikin sen 4-5h mitä pihalla istuttiin.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana...

Eipä kovin montaa kertaa tarvinnut estää Lepon pääsyä herkkujen luo, ennenkuin uskoi. <3

"Täs on kyl oikeestaan ihan jees, ja mammalta tulee niitä hyviä kun oon hienosti."

Mahdollisimman kauas piti mennä sen oman luun kanssa. :D

Eilen tavattiin sattumalta Lepon kanssa aivan ihana pohjanpystykorvaneiti omistajineen, pentu oli suurin piirtein saman ikäinen kuin Leppo. Vaihdettiin omistajan kanssa numeroita, niin voidaan mennä joskus metsälenkille pentujen kanssa. :) Koirakaverit on aina jee!

Aika rientää...

Leppo onkin tänään jo 16-viikkoinen "vauva". Vauva-ajat ovat tosin jääneet jo taakse, tuo meinaan on kasvanut harmillisen nopeasti kunnon corgin näköiseksi! Etuhampaat alkaa jo heilua, ja pentukoulussa mietittiin että josko hormonitoimintakin alkaa jo heräillä. Kurssilla aikuinen uroskoira nuuskutteli Leppoa ihmeellisen tarkasti ja muutenkin vietti paljon aikaa Leppiksen seurassa. Viikonloppuna, kun Leppo leikki isäni sk kettuterrierinartun kanssa, pantiin merkille että poitsu nuuski tosi tarkkaan ja pitkään terrierin takamusta, ihan kun olisi hoksannut sillä hetkellä että maailmassa on olemassa tyttökoiria. Alkuviikosta huomasin myös että hajut kiinnostavat ulkona huomattavasti enemmän kuin ennen, ja lenkeillä jumittaminen on taas nostanut päätään. Mutta yhä hän on kyllä meidän helppo ja iloinen Lepponen, ja osaa käyttäytyä suurimman osan ajasta ihmeellisen viisaasti. <3
Tiistain pentukoulussa oli taas kivaa! Tutustuttiin pieneen altaaseen joka kouluttajalla oli pihassaan, sitten taas vieheellä leikkimistä ja putken läpi kulkua lopuksi. Illan voi hyvin tiivistää seuraavaan kolmeen kuvaan:

Lepon leikkitouhuja on tullut kuvailtua kännykällä videolle, katsotaanpas jos tänne saisi niistä pari!
Pedin alla oli "myyriä":

Ja Lepon ehdottomasti lempparileikki kautta aikojen, on tulla pomppimaan ja örisemään mun tai avon jalkoihin lelu/luu suussa! Jos lelun heittää, käy pentu sen hakemassa ja loikkii leikkimuristen luokse tai kirmaa jalkojen välistä örinällä säestettynä. Tässä hieman tyylinäytettä:

Viikonloppureissu Tampereelle

Meillä on ollut kiva viikonloppu! Perjantaina siis lähdettiin koko kolmikko bussilla kohti Tamperetta, sukulaisteni luo. Menimme menomatkan bussilla, sillä sopivissa junissa oli lemmikkipaikat menneet, ja nettipalvelu tökki muutenkin. Bussimatka kesti 3h 20min eikä Leppo ollut aikaisemmin matkustanut linja-autolla, joten vähän jännitti... Mutta saatiinpa taas todeta että ihan turhaa jännittää tuon jätkän kanssa. :D Leppis jopa hallitsi bussiin jonottamisen taidon kuin vanha tekijä: istui meidän vierellä rentona, ja kun jono liikkui niin Leppokin otti pari askelta ja istahti taas jonoon. :D Bussissa syötiin vähän rouhetikkua ja puruluu-kenkää, ja otettiin hieman untakin. Tarpeet tuli hienosti ulos välipysähdyksellä Lahdessa ja perillä Tampereella.

Majailtiin siskoni ja hänen miehensä luona, ja sekös Leppoa ilahdutti - heillä nimittäin on vajaa 2-vuotias poika, ja lapset ovat Leppiksen mielestä parasta ihmislaatua mitä löytyy. Pikkumies ei ollut aina samaa mieltä... Kissojen välinpitämättömyyteen tottunut tädin mussu oli hieman hämmentynyt iloisen pennun leikkiyrityksistä. :D Leppo tosin oli todella nätisti pojan kanssa ja antoi olla, kun huomasi ettei pikkumies halunnutkaan leikkiä. Ei siis hyppinyt, paimentanut, ei mitään. Ihan kuin aikuisen koiran mieli. <3

Perjantaina käväistiin lähikaupassa ruokaostoksilla ja koska oli todella kuuma ilma, suunnattiin kauppareissun jälkeen biitsille. Leppis oli aiemmin vaan kahlannut, mutta nyt pieni mammanpoika uskaltautui uimaankin kun oltiin miehen kanssa molemmat vedessä!

Kuva: Veli-Ville Korhonen

Kuva: Veli-Ville Korhonen

Kovin fanaattisesti Leppo ei uimiseen suhtautunut, vaikka aika sulavasti vedessä liukuikin. Oikeaan korvaan meni vettä, joka sai hauvan pitään päätä kallellaan eli korvaa pinnan alla, jolloin korvaan meni varmaan enemmän vettä. :D Onneksi lähti rannalla ravistelemalla pois. Melkoinen uitettu rotta sieltä vedestä tulikin.

"Voi saakeli nyt se isi on taas siellä vedessä."

Illalla grillailtiin pihassa, ja Leppo tapasi 1-vuotiaan upean whippet-tytön, nätillä brindle-värityksellä. Whippetiä tosin kiinnosti enemmän Lepon namipussi, joka roikkui mun vyöltä, kuin itse pentu. :D

Väsynyt uimari/grillimestari. <3

Lauantaina Leppo jäi siskoni ja pikkumiehen kanssa päiväunille, kun käväistiin avon kanssa äidilläni. Leppo ei tullut mukaan, koska siskon kissat olivat siellä, ja toisella niistä on astma.

"Huomenta." Kuva: Anna Korhonen

Saatiin äidiltä vähän kamppeita ja romppeita Kouvolaan vietäväksi, lautapelejä ja kaikenlaisia vanhoja tavaroitani. Sitten tultiin porukalla takaisin siskolleni, niin pääsi "mummikin" tapaamaan myös karvaista "lapsenlastaan" pitkästä aikaa.
Illemmalla oli jälleen grillailua ja iltalenkille lähdettiin avon ja Lepon kanssa rantsuun uudestaan, tällä kertaa koirapuiston kautta. Puisto oli onneksi tyhjä, sillä teki mieli vaan päästää toinen nuuskuttelemaan kaikenlaista ja rentoutua itse, ilman uusia koirakontakteja. Koirien rannalla Leppo kahlaili ja hepuloi hiekalla, ei ollut niin kuuma että olisi tehnyt (kenenkään) mieli uida.

Sunnuntaina olikin jänskä päivä luvassa, kun lähdettiin isäni luo mummini 80v-synttärikahveille. Paikalle saapui yli 20 henkeä, joista lapsia oli muistaakseni 7 tai 8. Lapset olivat luonnollisesti todella iloisia eläimistä. Isälläni on vaimonsa kanssa sk kettuterrieri-narttu, joka oli myös aivan intona uudesta leikkikaverista, ja sitä reuhaamista ja peuhaamista koirakaverin ja lasten kanssa olikin sitten muutama tunti luvassa. Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Tiina Viljamaa.

"Ou jee, uus koirakaveri!"

"Ja uusia ihmisiäkin!"

Kellahdus.

Selkeästi koiruudet mielessä. 

Lapsilta sai paljon haleja ja pusuja ja silityksiä.

"Onneksi" sieltä päästiin sitten juna-asemalle ja junaan niin Leppis sai nukkua koko paluumatkan. :D Hauva nukkuikin sitten koko illan ja yön, ja maanantainakin otettiin unta ehkä normaalia enemmän.
Mutta olipa kyllä onnistunut reissu, eikä tarvinnut koiran puolesta stressata yhtään kun Leppo kulki mukana kuin vanha tekijä ja kohteli lapsiakin hyvin sievästi.

Tänään onkin sitten toisiksi viimeinen kerta pentukoulua luvassa, katsotaan jos pari kuvaa ehtisi napsaista sieltäkin!