Punkkisuojattuna Repovedelle ja takaisin

Kuten edellisessä postauksessani jo vihjasin, kävimme kesä-heinäkuun vaihteessa vaeltamassa Repovedellä. Reissun piti toteutua jo aiemmin, mutta Lepon jumiutuneen lihaksiston takia siirrettiin retkeä parempaan aikaan. Jälkimmäisen hieronnan jälkeen oli hyvä rako lähteä pienelle yön yli vaellukselle, ja päätettiin kulkea kaakkurin kierros (24km hyvin vaihtelevaa maastoa), oman ja koiran jaksamisen mukaan oikoen.

Reissuun päätettiin lähteä perjantaiaamuna, koska kuljemme bussien varassa ja sunnuntaisin ei Repovedelle tai sieltä pois bussilla oikein kunnolla pääse. Edeltävänä keskiviikkona, kun reissuun lähteminen oli lyöty lukkoon, hoksasin että ei hittolainen, Lepon punkkiliuoksen vaikutusaika on jo loppunut eikä lääkettä ollut enempää kaapissa. Päätin kokeilla, sopisiko suun kautta annettava punkintorjuntalääke Lepolle. Suun kautta annettavat purutabletit vaikuttavat kätevältä tavalta punkkisuojata koira, ja lisäksi ennen käyttämiemme valeluliuosten teho muutenkin on vähän heikko Lepolla viikoittaisten allergiashampoopesujen takia. Kipaisin siis keskiviikkoiltana "naapurin" eläinlääkäriin kysymään reseptiä. Lepon edellisestä ell-käynnistä on alle vuosi, joten reseptin kirjoittaminen onnistui ilman että koira käytetään klinikalla. Ostin samalla varastoon lisää lääkeshampoota.

Sitten pikapyöräily apteekkiin, joka oli vielä iltaseitsemältä auki, samalla toivoen kovasti että heillä olisi kyseistä punkkilääkettä varastossa (eläinten reseptilääkkeitä ei kuulemma aina ole heti saatavilla, vaan pitää tilata). Sitä onneksi löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että melkein unohdin ostaa kyypakkauksen ja rakkolaastareita, jotka olisi myös pitänyt ottaa reissulle mukaan. :D

Kolme tablettia löytyi sisältä
hassunkurisessa läpipainopakkauksessa.

Tän meidän valmisteen nimi on NexGard. Sitä annetaan kerran kuussa yksi purutabletti, eli samanlainen antoväli kuin valeluliuoksissakin. Olisi myös ollut mahdollista ottaa Bravecto-nimiselle lääkkeelle resepti, se annetaan muistaakseni kolmen kuukauden välein. Kätevän kuuloista kyllä, mutta en jotenkin uskaltanut altistaa Leppoa niin suurelle lääkeainemäärälle yhdellä kertaa (kuukauden kestävässä lääkkeessä lääkeainetta on vähemmän kuin kolme kk kestävässä, tietty). Päädyttiin siis NexGardiin.

Purutabletin sanottiin olevan hyvänmakuinen, ja kelpaavan useimmille
koirille sellaisenaan, kuin makupalana. Sen voi myös murskata ruokaan.
Lepon miete: "Hmm, miellyttävä tuoksu, saisinko vähän maistaa?"

Pudotin tabletin Lepon ruokakippoon, josta hauva noukki sen suuhun,
pudotteli pari kertaa ruokailualustalle (Leppo aina testaa uudet syötävät
sylkemällä ne pari kertaa suusta ennen kuin syö), sitten Leppo hiippaili tabu
suussa pedilleen sitä syömään kuin suurtakin aarretta. :D Makutestin läpäisi
tämä valmiste siis, ainakin meillä!

Pian perjantaiaamu koitti, ja matka Repovedelle ja kaakkurinkierrokselle saattoi alkaa! Mukana oli kameran virkaa toimittamassa vain mun puhelin, joten kuvien laatu ei aina välttämättä päätä huimaa. :)

Isin perässä köpötellen. (Korjattiin teltan asentoa rinkassa
kuvan ottamisen jälkeen. :D )

Ensimmäinen pysähdyspaikka. Paistettiin nuotiopaikalla makkarat.

Kyllä, ne on hauenpäitä oksaan ripustettuna. :D

Joen ylityspaikka.

Leppo on lepotauosta mielissään.

"Tulkaahan jo!"

Vaellettiin ensimmäisenä päivänä noin kymmenen kilometriä. Pystytettiin leiri Sukeltajanniemeen, siellä oli nuotiopaikka ja huussit lähellä, ja kaivollekaan ei ollut pitkä tai vaikea matka. Leppo oli ihan uupunut ja kyllästynyt matkaamiseen, pieni lepotauko oli pidettävä ennen Sukeltajanniemeä ja koirarukka oli niin väsynyt ja haluton jatkamaan matkaa, että avo päätti vähän matkaa kantaa pientä poloista.

"En jaksa enää."

Leiripaikalle saavuimme sen hetkisistä vaeltajista ensimmäisinä, laitettiin rauhassa ruokaa ja nautiskeltiin hiljaisuudesta ja maisemista. Pitkän ja rankan vaellustaipaleen päätteeksi oli hyvä makoilla retkipeitteen päällä mahat täynnä.

Köllötellään. <3

Siinä oli selällään hyvä olla ja katsella tuulessa heiluvia mäntyjä.

Illan mittaan Sukeltajanniemeen tuli monta muutakin seuruetta, ja juteltiin iltanuotion äärellä niitä näitä kun paistettiin vielä paketin viimeiset makkarat. Nukkumaan käytiin ajoissa, sillä olimme kaikki väsyneitä. Leppo nukkui hyvin.

Aamukuudelta heräsin jo pirteänä, kun aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle telttaamme valaisemaan. Leppokin venytellen tuli sanomaan huomenet, sitä väsytti. Aamiaisen jälkeen purettiin leiri, ja lähdettiin matkaan. Leppo oli saanut oman aamiaisensa jo melko varhain, ennen meitä, ettei sen tarvitsisi täydellä mahalla rehkiä.

Meitä odotti vielä hieno nähtävyys: Olhavanvuori. Siellä odotti upeat näköalat.

Melkein huipulla.

Huipulla viimein!

Loppumatka olikin tuttua seutua viime syksyn patikointiretkestä, kun olimme kaveripariskunnan kanssa yhden yön vaelluksella. En ottanut juurikaan matkan lopusta kuvia, nautittiin vain maisemista ja pidettiin huoli että koira sai juoda riittävästi. Oli lämmin päivä.

Retki oli mielestäni ihan onnistunut kyllä, tosin Lepon jaksamisen kannalta olisi valittava ensi kerralla viileämpi ajankohta. Eikä ehkä ihan niin montaa kilometriä päivässä. Tiedän, ettei kaikille corgeille tuommoinen vaellus ole homma eikä mikään, jotkut taas ei selviäisi Repoveden portaista ja hankalista maastoista ollenkaan. Pitää mennä sen oman corgipötkön jaksamisen ja ruumiinrakenteen mukaan. :)

Sitten muihin kuviin ja tunnelmiin! Varmaan muistatte sen maaliskuisen postauksen, kun olin virkannut Lepolle tekemäni petityynyn ympärille valkoisen korin? Jos et, niin klikkaappa tästä, niin näät miltä kori näytti juuri valmistuneena. Noh, ei mennyt kuin kuukausi-pari, niin reunat olivat väsähtäneet ja peti näytti tältä:

Ou nou.

En jaksanut enää katsella lurpahtaneita petikorin reunoja, joten päätin tehdä asialle jotain. Eli purkaa reunat kokonaan, lisätä pohjaan kerroksen-pari ja tehdä reunat uusiksi. :D Kiva pieni kesäprojekti! Ajattelin, että reunat pysyisivät ylhäällä, jos pohja olisi hieman isompi, eikä reunan alkamiskohta näin ollen jäisi tyynyn alle vaan lähtisi sen reunoilta kohoamaan ylös. Meinasin myös tehdä reunan hieman lyhyemmäksi ja ilman sisääntuloaukkoa, jotta se pysyisi vielä paremmin ylhäällä. Vaan kuinkas kävikään? No näin:

Ou nou! :(

Eli uusiks meni. Nyt mietin tarkkaan että miten ihmeessä saisin reunan pysymään ylhäällä... Sitten tuli ahaa-elämys: kaventamalla! En osannut kaventaa pylväillä, joten otin netistä selvää. Sitten vain virkkaamaan, ja lopputulos olikin sitten aika söpö:

"Jee..?"

Nyt reuna pysyy ylhäällä, koska yläreunassa on vähemmän pylväitä kuin alareunassa, ja reunat tavallaan kiristyvät tyynyn ympärille. Kätevää! Nyt mulla vaan on sitten pari kerää tuota valkoista lankaa ylimääräisenä, pitääkin miettiä mitä siitä keksisi.

Loppuun pari kuvaa viimeisimmän viikon tapahtumista.

Kieli ulkona aamu-unilla. <3

Sateen jälkeen on hyvä tuoksutella ilmaa.

Nyt kun suurin osa Lepon kroppaa on pohjavillaton, näkyy hauskasti tuo selän "satulajälki". Voi olla, että olen jo tänne joskus kirjoitellut asiasta, mutta corgithan on legendan mukaan olleet alun perin keijujen uljaita ratsuja. Joillakin corgeilla näkyy vielä tänäkin päivänä hieman kainaloiden takana selässä ja kyljissä eriväristä karvaa, ikäänkuin painaumana satulasta ja sen remmeistä. Tricolor-värisillä corgeilla on myös joskus selvä, satulan muotoinen musta alue selässään. Semmoisia taikaolentoja nämä corgipötkylät! ;)

Leppo sai lauantaina uuden lelun... Tai oikeastaan leluäidin ja sen poikasen, nimittäin Ikean ketut! Tämä lelulähetys tuli Lepon "tädiltä", eli mun siskoltani. :) Kettuset on Lepon mielestä kovin mukavaa porukkaa, pikkuketun kanssa leikitään enemmän ja isoketun kanssa köllötellään ja nukutaan. Välillä toki pitää isokettuakin ravisutella, kun ei muuten tottele. :D

Leppo sanoo KIITOS!

Pahoittelut kilometripostauksesta! Oli paljon kuvia ja kuulumisia. :) Torstaina olisi taas Kotkan reissua luvassa, lähdetään maalaamaan kirjahyllynpaloja avon vanhempien autotalliin. :D Männynvärisestä Lundiasta olisi tarkoitus tehdä valkoinen, toivotaan että maalia menee vain hyllyn osiin eikä esimerkiksi yhteen koiraherraan! Sitä jääkäämme jännittämään.

Postipaketti Lepolle

Tiistaina postiauto toi Lepolle paketin. Postinkantaja naureskeli kiivettyään kolmanteen kerrokseen paketin kanssa että "Tänne oliskin vähän tällänen isompi lähetys..." ja Leppokin ihmetteli paketin kokoa.

"Mami mikä tää on? Siinä on pahvia. Saanko repiä?"

Laatikko oli kohtalaisen kevyt. Avatessani sen, näkyi sisältä pelkkää pakkausmateriaalia...

Joten jouduin hieman kaivelemaan saadakseni tuotteen esiin.

Ta-daa!

Paketin uumenista löytyi Lepolle uusi lelu! Leppohan pitää kovasti banaanista, joten tämä Kongin tyylinen, mutta banaanin muotoinen kumilelu oli oiva valinta. Kulmikkaan muotonsa vuoksi se pomppii hauskasti heitettäessä. Lelua mainostetaan myös kestäväksi, se kelluu vedessä, ja sen sisälle voi laittaa herkkuja (esim. banaania! :D) ja lelun voi täyttämisen jälkeen Kongin tavoin pakastaa jolloin siitä on hupia pidemmäksi aikaa. Leppo tykästyi banskuun kovasti.

*Nuuh nuuh..* "Ooh, lelu se on! Anna mulle."

Pohjan halkio josta ruoka laitetaan sisälle.

Aarteet viedään aina pedille.

Jotkut saattavat nyt miettiä että mitä, noin iso laatikko muka noin pienelle jutulle? Osa on ehkä jo arvannut seuraavan lauseeni, ja tässä se tulee: Ei siinä vielä kaikki!

Pakkausmateriaalien alla oli kuin olikin jotain lisää... Jotain isompaa...

TA-DAA!!!

Koirien huopa-wigwam! Olin haaveillut tämän ostamisesta jo kauan kun Leppo tuntuu tykkäävän majamaisista/luolamaisista paikoista. Ja kun Leppo niin sydäntä särkevästi yritti pieneen pahvilaatikkomökkiinsä aina sulloutua siinä onnistumatta, päätin että nyt minä sen hankin. Ostin isomman koon wigwamin, koska pienemmässä Leppo olisi saattanut joutua olemaan mutkalla ja halusin sille kunnon kokoisen pedin, jossa mahtuu köllöttämään ketarat ojossa.
Leppis ei ollutkaan, vastoin odotuksiani, aivan yhtä innoissaan kuin emäntä. Koira ei tuntunut olevan ihan varma siitä, että syökö wigwam hänet suihinsa jos sinne astuu, tai lähteekö koko hökötys lentoon, luhistuuko seinät päälle tai muuta kauheaa. Wigwamin suuaukko oli myös epämukavan korkealla matalalle corgille ja sen pienille jaloille, joten se toi lisää haasteita sänkyyn tutustumiseen.

"Tonnekko pitäs mennä vai?"

"Hmm, enpä tiedä..."

Sain Lepon muutamaan kertaan käymään pedissä hakemaan bansku-lelun sieltä, mutta silloinkin piti vähintään yksi jalka jättää wigwamin ulkopuolelle ja kurotella lelua, ettei se peti vaan imaise pientä koiraa johonkin tuntemattomaan ulottuvuuteen. :D Keskiviikkona Lepon hieronta-aikana mainitsin sitten hierojalle tästä, ja hän vinkkasi että antaisin Lepolle ruuan tuonne petiin vähän aikaa. Niin oppisi koira yhdistämään pedin kivoihin juttuihin ja pitämään miellyttävänä paikkana. :)

Ollaan annettu tällä viikolla yksi ruoka (koska muistettiin muilla kerroilla asia vasta kupin mentyä koiran nenän eteen :D) ja monet ilta-dentastixit (hammaspesun jälkeinen palkka, jonka voisinkin muuten alkaa puolittamaan näin niinkuin laihista ajatellen!) wigwamista, siirretty isoimmat pehmolelut sinne säilytykseen, rapsuteltu Leppoa siellä... Kyllä, toi wigwam on niin iso että mahdun sisälle istumaan koiran kanssa! :D Testattiin myös avon kanssa, että kyllä sinne kaksi normikokoista ihmistä mahtuu polvet suussa istuskelemaan, tai yksi makaamaan sikiöasentoon...

Tänään sitten silittelin Leppistä wigwamissa kippuralla istuen, ja koiran rentoutuessa siirsin varovasti itseäni pikku hiljaa pois pedistä, ensin jalka kerrallaan, ja sitten niin että istuin pedin ulkopuolella mutta käsi vielä silitteli raukeaa koiraa... Ja voilà, Leppo jäi petiin itsekseen! Rupesi silityksen loputtua mylläämään itselleen pesäpaikkaa, aluksi nuuski patjaa aivan kuin ensi kertaa sen näkisi ja sitten aloitti kuopimisen, kuonolla petaamisen ja pyörimisen.

*ruops ruops, mylläys mylläys, kahi kahi*

*huokaus*...*maiskutus*

Ja peti tehtiin pariinkin kertaan eri kohtiin, kun tilaa oli. :)

Lässytin avon kuullen Lepolle sitä silitellessä jotain tähän tyyliin: "Tää petihän on sulle niin iso, että tänne mahtuis toinen koiruli sun viekkuun..." johon avo vastasi ensin hellällä äänensävyllä: "Niiiiin... Eiku. Ei." :D Hitsi, melkein puhui sivu suun.

Ainiin, wigwamin ja tuon banskulelun tilasin zooplus-nettikaupasta, jos joku kiinnostui. Toimitus oli nopea, tilauksen tekemisestä 7 arkipäivää ja vielä juhannus siinä välissä, niin paketti oli Saksasta kotona. Kätevää.

 Leppo on nyt eilisillasta asti lähinnä nukkunut, sillä olimme pienellä yön yli -vaelluksella perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään... Mutta siitä kuvia ja kuulumisia ensi postauksessa. :)

Juhannuskuvia

Taas on juhannus juhlittu tältä vuodelta ja juhannusreissulta kotiin palattu! Mutta onpa pientä kerrottavaa ja muutama kuva juhannusta edeltäneeltäkin viikonlopulta.

Käytiin edellisviikon torstaina viemässä Leppo Kotkaan hoitoon, sillä oltiin avon kanssa menossa juhlistamaan siskoni kolmekymppisiä Tampereelle. Leppo jäi tällä kertaa siis pois reissusta, koska siskon kissajärjestelyjen ja koiralle tuntemattomien juhlijoiden takia olisi mennyt homma hieman hankalaksi, ja se olisi ollut Lepolle varmaan enemmän stressaavaa kuin mukavaa. Hän sai siis lomailla Kotkassa avon vanhemmilla pari päivää. :)

Kun perjantaina saavuttiin Tampereelle, käveltiin kohti keskustaa Onnibussin pysäkiltä ja nähtiin muuan kahvila ohimennen. Kahvilan nimi oli 3D Crush Cafe, ja se tarjoaa muun muassa 3D-tulostuspalveluita. Jäimme sitten katsomaan ikkunalla olevia 3D-tulostusnäytteitä, ja huomattiin että koiratkin ovat kyseiseen paikkaan tervetulleita. Avo sitten näki ikkunassa infokyltin kahvilan omasta koirasta, joka oli sattumoisin corgi nimeltään Gaia. Noh, tämä ei ollutkaan mikä tahansa corgineiti nimeltään Gaia, vaan ihan oikeasti meidän Lepon oma pentuesisko! Gaia nähtiin Lahden pentunäyttelyssä kasvattajan kanssa silloin kun pennut olivat vähän alle 7-kuisia. Oli tosi kiva ylläri ja täysi sattuma, että Gaiaan ja isäntäänsä törmättiin. Hauska oli huomata, miten sisko oli tosi paljon Lepon näköinen, vähän kuin mini-Leppo. Käytöskin oli samanlaista kuin Lepolla, varautunut ja hitaasti lämpiävä neiti mutta hyvin ihana. Gaialla oli oma turvallinen soppi kahvilan nurkassa,  josta hän tuli esille hakemaan isännältä dentastixin pätkän. Meitä katseltiin epäileväisenä, samaan tapaan kuin Leppo vilkuilee monesti uusia ihmisiä ilmeellä "eihän noi vaan tuu mua lääppimään..?" :D Eikä me avon kanssa sitten yritettykään paijata, kun huomattiin että neiti arvostaa omaa tilaa.

"Jos mä nyt tän dentastixin käyn tässä hakemassa pikaisesti..."

Oma luola. :)

Kahvilan ikkunateippauksissa oli logon ohella teksti "Se pupukahvila" ja mietittiin mitähän mahtaa moinen slogan tarkoittaa. Se selvisi pian, kun kahvilan pitäjä eli Gaian isäntä käytti meitä pienellä tutustumiskierroksella tiloihin. Peremmällä oli portilla rajattu huone, jossa oli pari kahvipöytää ja tuoleja, ja huoneessa loikki useampi pitkäkorva asiakkaiden siliteltävänä! Tässä paikassa saa siis puputerapiaakin, kun käy näitä luppakorvia katselemassa ja paijaamassa. :)

Kaneilla oli teipillä rajattu oma alue, johon ne saavat vetäytyä taukoilemaan
 välillä, ennenkö taas jatkavat duuniaan ihmisten ihastuttajina.

Kahvilassa oli myös paljon muuta kivaa ja mielenkiintoista, jokainen voi käydä itse selvittämässä mitä kaikkea sieltä löytyykään. ;) Me aiomme ainakin käydä joskus avon ja Lepon kanssa tuolla kahveilla, toivottavasti Gaia-siskokin sattuu olemaan paikalla silloin!

Tampereella rentouduimme ja söimme hyvin, siskon synttärijuhlissa oli kaikenlaista herkkua tarjolla. Oli hieman hassu olo kun ei ollut koiraa lenkitettävänä, ja käytiinkin kävelylenkillä läheisellä rannalla tyydyttämässä ulkoiluntarvetta. Vesi oli mukavan tyyni.

Oli kuitenkin kiva päästä taas Lepon luo, oli ollut pötkylää ikävä vaikka oltiin vain kaksi yötä erossa! Pitkällä metsälenkilläkin käytiin ja Leppo hepuloi ja nautti olostaan.

Käväistiin muutamaksi päiväksi kotona että päästiin Lepon kanssa agilityyn viime tiistaina, lääkeshampookylpykin odotti Leppoa kotosalla. Kylpeminen irrottaa myös tuota alusvillaa kivasti, joka alkaa jo pikkuhiljaa olla kaikkialta lähtenyt:

Tämä kasa karvaa vain kaulasta ja sään kohdalta.

Juhannukseksi lähdettiin taas Kotkaan! Junassa piti ottaa Leppo penkille pyyhkeen päälle, kun samassa vaunussa oli hirmuisen vihainen labradorivanhus, joka olisi (ainakin ärinästä päätellen) syönyt Lepon jos olisi penkin alta päässyt sen nappamaan. :D Muuten koko reissu meni oikein rattoisasti.

Ulkomaja ja siellä tärkeimmät jutut eli vesikuppi ja Pikku Myy -pallo. :)

Juhannusherkkuna Leppo sai vesimelonia, jota oppi vasta nyt syömään. :D Aiemmin se on vain nuollut vesimelonin pintaa, nyt oppi että etuhampailla saa riivittyä mokomasta palojakin.

"Jos oot jo valmis niin saanks mie loput?"

*mums mums*

Jokilenkillä

Ihanaa hajua ruoholla. <3

Oltiin niin paljon pihassa, että Leppo rupesi jo torkkumaankin siellä. Vau!

Sapokassakin käytiin kävelyllä.

Eilen saavuttiin joskus kuuden aikoihin kotiin, ja arvaatte varmaan mitä Leppo teki koko illan? Jep, nukkui. Tällä kertaa tosin parvekkeella ihan itekseen (oltiin "vieressä" olkkarissa), mitä se ei ole aiemmin tehnyt. On saattanut joskus makoilla hetkiä yksin parvekkeella, mutta nyt jätkä veti siellä sikeitä koko illan. :D

Zzz...

Huomenna on taas agilityä, ja keskiviikkona onkin luvassa se Lepon toinen hierontasessio. Huomenna on myös Lepon toinen punnitus sitten laihiksen aloituksen, tiistaisin meinasin aina pojan punnita kun silloin aloitettiin ruuan vähentäminen. Ensimmäisen viikon saldo oli -300g eli hyvä, vauhdikas aloitus kevennykselle. :)

Sellainen oli meidän juhannus, laittelen taas lisää kuvia kun on aihetta!

Fitness-koira - vai sittenkin fatness?

Joo. Tuota... Heh... Tänään saatiin ammattilaiselta kuulla, että Lepolla on ylipainoa. Parikin kiloa voisi pudottaa!!! Olin ihan ällistynyt, vastahan viikko sitten kirjoittelin tänne kuinka Leppo on hoikistunut ulkoisesti katsottuna, ja fitness-koiraksi sitä nimitin kun hoikemman näköinen oli vaikka vaaka ilmoitti painon nousseen. Eiii, nyt nolottaa tulla tänne korjailemaan omia puheita. :D Tässä sen huomaa miten huono sitä on arvioimaan oman koiransa lihavuutta/laihuutta, Leponkin ns. hoikistuminen oli todennäköisesti vain karvanlähdöstä johtuva illuusio.
Mutta palataanpa ihan alkuun, eli siihen, miksi Leppo oli tänä aamuna ammattilaisen kopeloitavana.

Lauantaina oltiin Lepon kanssa treenaamassa keppejä ohjaajan kanssa. Treenit meni ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta. Illalla Leppo vaikutti tavallistakin väsyneemmältä, eikä sitä ihan huvittanut hypätä sängyllekään (mihin yleensä tulee siliteltäväksi ennen nukkumaanmenoa), ja sunnuntaiaamuna huomasin Lepon peitsaavan. Eli siis kävelevän niin että saman puolen jalat kulkee samaa tahtia, vaikka normaalisti siinä kohtaa tulisi ravata tai kävellä pitkällä askeleella. Peitsaaminen on yleensä semmoinen askellaji että se tietää melko varmasti lihasjumeja tai muita kipuja. Laitoin Lepon pallopaimennus- ja agilitykouluttajalle, joka on myös koirahieroja, viestin että tarviikohan miun koira hierontaa. Vastauksena tuli että juu ja pikaisesti, ja sovittiin hieronta-aika tälle aamupäivälle klo 11. Sunnuntain aikana kävi yhä selvemmäksi että koira on jostain jumissa ja pahasti: Leppo ei päässyt selälleen makoilemaan kun sattui, ei venytellyt kunnolla, ja ähisi ja puhisi entistä enemmän maate käydessään.
Noin klo 11 ovikellon soidessa Leppo oli innoissaan. Varmaan mietti että "Jee, tää kiva kouluttajatyyppi tuli meille kylään!" Olkkarin lattialle levitettiin pehmeä vaahtomuovimatto, ja pikku hiljaa hieronta alkoi. Aluksi Leppoa piti namittaa että tilanteesta tulisi mukava eikä se ihmettelisi vieraan kopelointia, mutta pian nautiskeltiinkin jo hellyystuokiosta kaikessa rauhassa. Itse rapsuttelin ja silittelin Leppoa koko ajan, ja olin muutenkin siinä jos tarvitsi rauhoitella tai käännellä koiraa.

Ihan mukavalta vissiin tuntui suurimman osan ajasta :)

Kävikin ilmi, että Lepolla oli niin jalat, selkä kuin jopa hännäntyvikin jumissa enemmän tai vähemmän! Huhhuh, oli kyllä hieronta ihan paikallaankin. Selässä oli sen verran paha jumi, että sitä ei saatu kokonaan tällä kertaa auki (vaikka laserikiakin siihen näytettiin), joten juhannuksen jälkeen on Lepolle tiedossa toinen samanmoinen hierontakerta.

Puolitoista tuntia siinä meni että oli koira hierottuna, joten siinä ehti jutella ummet ja lammet. :) Muun muassa siis sen että Lepolla onkin hieman ylimääräistä vyötäröllä, kröhöm... Onneksi on muut ihmiset, jotka sanovat ja huomaavat ne asiat mitä itse ei näe. Joten Leppo laihikselle siis, ja nyt hieronnan jälkeen pari päivää lepäilyä ja vain lyhyitä remmilenkkejä, pikkuhiljaa pidentäen. Raput saa myös koiraherra ainakin tämän päivän kulkea sylissä. Leppoa tosin ei kahta kertaa tarvitse lepäämään käskeä:

Ihan naatti hieronnan jälkeen. <3
(Sängyltä pyrin nyt myös nostamaan koiran alas vähän aikaa.)

Pakko pistää vielä kuva Lepon päivitetystä pahvilaatikkomökistä. Nyt on harjakattokin! Ja oviaukkoa on laajennettu. Leppo ei vaan oikein uskalla tuolla olla. :/ Monta kertaa yrittänyt sinne mennä eli luolasta tykkäisi kovin, mutta kun koira käy istumaan niin pahvilaatikko kahahtaa tai liikahtaa, ja Leppoa alkaa epäilyttämään. Eihän nyt suinkaan sellaisessa luolassa voi olla, joka liikkuu pään päällä ja pitää ääntä! Paitsi temppuna, jos on namia tiedossa:

"Juuri niin."

Kertokaahan lukijat, onko teillä mielipidettä kevytnappuloista, eli siis kuivaruokien kevytversioista? Hyödyllisiä vai humpuukia? Leppo syö satunnaisesti lihaakin, joten sen taidamme vaihtaa suosiolla seitiin taas niin on vähän kevyempää. Ja ulkona namittamista pitää vähentää (saatiin hieronnan aikana myös hyviä koulutusvinkkejä esim. Lepon autohötkyilyjen kanssa, kiitos niistä!), mutta ruokamäärien tiputtaminen olisi minusta harmi. Leppo kun ei nytkään syö mitään isoja määriä, niin mietin että saisiko rassukka koskaan mahaansa enää täyteen ruoka-aikaan jos annoskokoa vielä pienentäisi. Ehkä sitten kun saa namittamisen rajoitettua koulutustilanteisiin ja pitää lenkillä vain hätätilanteiden varalta vähän mukana, niin olisi mahdollista pitää myös ruokamäärä nykyisenä. Mutta noista kevytnappuloista olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä!

"Joo, kertokaa mulle kaikista hyvisä ruuista! Heippa!"

Kesäloma alkoi!

Lauantaina oli viimeinen työpäivänpoikanen, ja nyt alkoi mullakin kesä"loma". Lainausmerkeissä siksi, että työttömiähän tässä ollaan taas jonkin aikaa, kun koululaiset on kesälomilla. :D Mutta on ihan lomafiilis kyllä, kun olen koko vuoden ollut töissä ahkerana.
Lomasuunnitelmia ei vielä tarkemmin ole, muuta kuin että käydään piakkoin siskoni kolmekymppisiä juhlistamassa ja Leppo jää lomailemaan Kotkaan silloin pariksi päiväksi. Siitä seuraakin sitten juhannus, joka varmaan myös vietetään avon vanhemmilla Kotkassa. Repovedellä meinattiin käydä jossain vaiheessa vaelluksella, mutta siitä ei olla vielä päätetty että milloin. Tiistaisin täytyy kuitenkin olla kotona, että pääsee agilitytunneille. :)

Mutta sitten kuviin ja Leppomiehen kuulumisiin! Viime viikolla tavattiin sattumoisin Pulla-ranskis pitkästä aikaa, oli kyllä ollut mielessä sopia taas treffejä pojille mutta nähtiinkin sitten ihan ilman sopimisia yksi päivä. Pulla on jo yli puolivuotias, iso mies siis!

Pulla-poika. :)

Samalla tavalla sujui leikit kuin talvellakin, nyt oli vain Pullalla enemmän ketteryyttä, voimaa ja myös röyhkeyttä. :D Hienosti kuitenkin emännällä tämä poitsu hallussa, vaikka omapäisiä ranskanbulldogit osaakin olla.

Tuossa asennossa Pulla kyttäsi Leppoa varmaan pari minuuttia! :D
Leppoa ei kiinnosta.

Meillä sattui olemaan iso pahvilaatikko jouten, joten ajateltiin avon kanssa tehdä siitä huvin vuoksi Lepolle oma mökki. :D Teipattiin nurkat vahvemmiksi ja leikattiin oviaukko mökille.

Ikkunakin löytyy.

Valtavan näköinen pahvilaatikko olikin sitten kuitenkin Lepolle liian pieni! Leppo ei mahtunut kunnolla olemaan siellä sisällä, ja oviaukolla istuessaan joutui olemaan hieman kumarassa. Noh, oli hauska kokeilla. Joskus olisi kiva nikkaroida Lepolle vaikka vanerista tai muusta vähän pahvia järeämmästä materiaalista ihan oikea mökki/luola sisäkäyttöön. :)

"En mä ihan mahdu..."

Leppo on myös saanut uuden lelun... Kierrätyslelu bestisvillis Milolta, joka ei pysty kyseisen lelun kanssa olemaan samassa tilassa ilman nylkyttämättä sitä... :D Emäntä ajatteli että parempi luopua pehmosta niin saa koiransakin mielenrauhan. Pitemmittä puheitta, saanko esitellä: Mansikka!

Iloinen mansikka. Huomaa peilin kautta kurkisteleva otus. :D

Hänen corgeutensa hyväksyi lelun omakseen.

Eläinlääkärissä tuli käytyä ostoksilla viime viikolla, kävin meinaan hakemassa Lepolle sitä lääkeshampoota kuitenkin. Puteli tätä Douxo Pyo -nimistä shampoota maksoi vajaat kolmekymppiä, mutta on kyllä auttanut Lepon kutinoihin huomattavasti. Ohjeena oli aluksi pestä vaikka kolme kertaa viikossa, ja sitten katsoa riittääkö kaksi kertaa per viikko vai vähemmän, tarpeen mukaan sanoi eläintohtori. Joten näillä mennään, onhan se kylpeminen Lepsin mielestä kurjin juttu ikinä mutta siitäkin aina selviää namin voimin. Ja ahkerampi peseminen on saanut kutinattomuuden lisäksi muutakin hyvää aikaan! Karvanlähtö on kiihtynyt kivasti, ja viime viikolla harjailinkin ainakin kolmena päivänä alla näkyvät kokoiset kasat karvaa:

Leppo on ruvennut torkkumaan harjaamisen yhteydessä,
jos harjaan sitä jossain pehmeällä alustalla kuten sängyn päällä. :)

Tuo kasa taisi muistaakseni tulla vain etujaloista, lavoista ja vähän selkärangan yltä! Kylkien karvat eivät olleet vielä kypsiä irtoamaan harjaan tuossa vaiheessa. Kuvittelepa itsellesi yhtä iso läjä villaa käsien ja olkapäiden ympärille! Onneksi karvaa on jo lähtenyt monesta paikkaa paljon, parempi olla kesäkuumalla varmasti.

Luolamies "luolassaan".

Lepon kroppa on kokenut muutoksia. Maaliskuun lopulla eläinlääkärikäynnillä punnittiin Leppo 15,3kg painoiseksi, jolloin sillä oli vähän "talvivarastoa" kertynyt kylkien päälle. Vaihdettiin ulkona käytettävät namit omasta ruokanappulasta ravintoköyhempään vaihtoehtoon, eli niihin sellaisiin söpön mallisiin viljamössö-väriaine-koulutusnameihin, joita saa lemmikkikaupoista ja marketeista, ja jotka Lepolle maistuu vahvan tuoksunsa takia loistavasti. Samalla ihan inasen verran pudotettiin Lepon annoskokoa, vain aamuruualta ja noin 0,2dl vähemmän. Kivasti poika onkin hoikistunut tässä 2,5kk:ssa, nyt näyttää kylkilinja jo näinkin hoikalta:

Hoikkapoika ja hänen pahviaskartelu.

Vaan mitä näyttikään vaaka? Oliko Leppo kevyempi? No ei!!! 16,1-16,3kg näytti sylipunnituksella, vaikka karvaa on lähtenyt kylällisen verran ja ylimääräinen rasvakerros kylkien päältä poistunut. Eli lisäpainon on pakko olla lihasta. Kyllä nauratti eilen kun punnittiin, meidän fitness-koira! :D Eihän se painonnousu haittaa mitään, jos ei se lisäpaino ole läskiä, mutta huvittava tilanne kyllä oli.

Agilitytreeneissä oli tänään pussin opettelu. Pussi on siis vähän kuin lyhyt pala putkea, joka loppuu metrin-parin mittaiseen, tuubin malliseen kangaspalaan, ja koiran on juostava siitä sokkona läpi. Mietin aluksi että jännittääkö Leppo pussia, kun se pentuna pelkäsi pystyyn nostettuja tai liikkuvia vilttejä, eikä tykännyt olla minkään peiton tmv. alla. Opekin oli taas iloisesti yllättynyt, kun jätkä menikin jo parin minuutin sisään pussin kuin vanha tekijä, ilman että kukaan piti toista päätä koholla. :) Pujottelukepeistäkin poistettiin taas lisää ohjureita, ja laitettiin tarvittaviin paikkoihin pienemmät ohjurit (=läpinäkyvät, kapeat muovikaistaleet). Viime viikolla opeteltiin este nimeltään muuri, vähän jämerämpi hyppyeste siis joka näyttää muurinpalalta.

Leppo on ilmeisesti tosi estehakuinen, eli aktiivisesti etsii katseellaan mihin esteelle seuraavaksi olisi mentävä ilman että täytyy läheltä mennä häntä esteen suulle ohjaamaan. Siitä syystä opettelemme seuraavan esteen, puomin, sillä tapaa että Leppo pysähtyy puomin loppupäähän odottamaan mua, takatassut vielä puomilla (sääntö kaiketi). Eikä lähde huitelemaan seuraaville esteille jos olenkin vähän koiraa jäljessä. :D Pysähtyminen takatassut esteellä pitääkin opettaa koiralle ennen koko esteelle menemistä. Lyhykäisyydessään: joskus nää koirille opetettavat "temput" on koiralle loogisempia opettaa nurinkurisessa järjestyksessä, silloin jos temppuun sisältyy monta osaa, ikäänkuin monta pienempää temppua.

Tämä tässä tällä erää, loppuun vielä Lepon naurunaama kielomeressä.

"Hejdå!"