5.-6.12. Koiramessut

Viime viikolla oli Koiramessut. Suvieran pallopaimentajat (eli me!) olivat siellä esiintymässä, meillä oli molempina päivinä kaksi esitystä. Ensimmäinen esitys jännitti kaikkia kovasti, mutta loppujen lopuksi kaikki esitykset menivät ihan hyvin. Koirilla oli hyvin hauskaa ja yleisö hymyistä ja aplodeista päätellen nautti suuresti, joten (vaikka Torsti ja Leppokin pariin kertaan sai pallon puskettua yli aidan tai mentyä niin kovaa pallon kanssa aitaa päin että se meni kumoon) reissu oli onnistunut. Ihmisiä tuntui naurattavan kovasti jos koirilla meni joku liike hassusti, ja Lepon palloilu oli hyvin sujuessaankin naurun ja taputusten paikka. Kaippa tuo pötkylä vähän hassulta näyttää sinkoillessaan jumppapallon perässä... :)

Esiintymässä meitä oli:
Suvi + Torsti (staffordshirenbullterrieri)
Sari + Nasta (belgianpaimenkoira tervueren)
Helena + Luca (australianpaimenkoira)

Maarit + Lilo (bordercollie)
Tiina (minä) + Leppo (welsh corgi pembroke)

Laitan tähän postaukseen parhaat palat Leposta ja pari muuta kuvaa, yhteensä kuvia meidän esityksistä tuli otettua yli 700. Kaikki kuvat on ottanut reissun aikana toiminut korvaamaton "pallopoikamme" ja apurimme, Tero Kuparinen. Kuvia saa klikkaamalla isommaksi.

Tarmokas pötkylä.

Nenä kurtussa. :D

Yhteishaku

Leppoa tuntui välillä hieman jänskättävän messuympäristö, ei mm. meinannut viitsiä tehdä tarpeitaan ulkoilutusalueelle, ja sunnuntaiaamuna messuhalliin päästyä teki stressikakat (=suoli tyhjäksi, oli tavara valmista tai ei) keskelle käytävää. Kiireiset messuasiakkaat vaikuttivat närkästyneiltä kun olimme heidän tiellään keskellä käytävää siivoamassa koiramme kakkoja pois, mutta sitäkin tuli nähtyä tuolla ettei niitä jätöksiä siivottu... Ja kun muutaman sekunnin päästä siitä päältä on jo kävellyt parikymmentä ihmistä niin sotku on koko käytävällä ja kaikkien kengänpohjissa. Onneksi siivouspalvelu oli nopeaa ja tehokasta.

Leppo oli ajoittain kyllä sen verran rento, että torkkui kevythäkissä, ja mm makoili käytävänpielessä rapsuja pyytäen ja ohikulkijoita katsellen:

"Mami rapsuta vähän."

"Ehkä te ihmiset ja koirat rapsuttaisitte?"

Välillä toki piti rapsuttelujen ja herkkujen välissä esiintyäkin.

Lilo <3

"Täält miä tuuuun!"

Kuningatar Nasta emäntänsä Sarin kanssa, vasemmalla Luca ja oikealla
Torsti. :)

Lilon poseerausta lauantain päätteeksi.

Mun oli pidettävä Leppo kiinni suurimman osan siirtymistä esityksissä kun jätkä oli niin innoissaan menossa tekemään hommia. Oli siellä muillakin koirassa "kahvoja" kiinni samanlaisena varotoimenpiteenä, ettei hauvat lähde ennen aikojaan pallottelemaan kun samaan aikaan tai omalla vuorollaan pitäis mennä. :)

Olin kääntänyt Lepon rintamasuunnan jo kolme kertaa sormeni osoitamaan
suuntaan, kun hän olis mieluusti hakenut vähän lähempänä olevan,
Lucalle tarkoitetun pallon. Kuvassa Leppo on selvästi viimein tajunnut mikä
pallo pitää hakea, kun vinkkaa silmääkin. :D

"Lentopalloa?" miettivät muut esiintyjät kun tämän kuvan näkivät. :D
En tiedä, mutta corgillani näyttää olevan teleskooppinen kaula!

Lepon, Lilon ja Lucan yhteishaku.

"Noniin tää on riittävän lähellä, namia kiitos."

Luca palloilee kuin tosimies. <3

Iloinen Torsti tuotuaan pallon putken läpi.

Tykinkuula odottaa omaa vuoroaan häntä vispaten...

"HAU!" ja sillon läks...

...ja täysillä päin. :D Pallohan siis pitäisi kiertää.

Torstin takajarrut pelaa. :)

Toisiksi viimeinen esitys ohi. :)

Viimeinen esitys meni pitkälti samalla kaavalla kuin muutkin. Tässä
kuvassa Helena ja Luca, Maarit ja Lilo ja minä ja Leppo.

Lilo toivoo kovasti namia. :)

Esityksistä jäi kyllä tosi hyvä mieli, kun näki ja kuuli miten ihmiset tykkäsivät. Kai Lepolla on jokin oma pölhö charminsa, kun monet esityksen jälkeen tulivat juttelemaan Suville ja sieltä välillä kuului kuinka "Se corgi" oli hauska/mainio/ihana yms. Muutamia corgeista kiinnostuneita tuli myös ohimennen juttelemaan. Eräs tervehtijä jäi kyllä hyvin mieleen. Nuori nainen oli kävelemässä Suvieran pisteen ohi, ja tuli kysymään minulta että "Onko tää se Leppo?", vastasin hiukan ihmeissäni että juu onhan tämä Leppo, ja hän kertoi että seuraa meidän blogia. Tulin tästä tosi hyvälle mielelle ja kehuin heti miehelle että "Lepolla on fani!" :D Joten sinä, joka sait minut entistä paremmalle tuulelle tulemalla juttelemaan: Kiitos. :)

Palloilutähdet Torsti, Nasta, Leppo, Luca ja Lilo. <3

Säkkituoli ja halipula

Pientä kuva- ja kuulumispäivitystä kun en ole kuukauteen muistanut mitään kirjoitella (hups). Ei olla oikein ihmeempiä tehty, Leppo on ollut ihana läheisyydenhaluinen mussukka ja iloissaan kun tuotiin olohuoneeseen säkkituoli takaisin kellarista. Oltiin vaihdettu olkkariin pienempi sohva ja nyt mahtui taas säkkituoli sinne hyvin. Ekana iltana piti hirmuisen monta kertaa ja tarkasti tehdä petiä...

Säkkituoli onkin nyt sellainen paikka mihin Leppo menee puruluuta tai kurkunkantaa syömään, järsimään lelua tai oleskelemaan jos ollaan olkkarin tai keittiön alueella. Leikkiessä sinne pitää myös loikata aina välillä huiskuttamaan häntää lelu suussa.

"MAMI! Leikitää."

Leppo on siis ollut tosi halivainen viime aikoina, tullut etenkin iltaisin köllöttelemään ihan meihin kiinni. Liekö viilenevät illat herättäneet vähän läheisyydenkaipuuta, kun isäntäväen vieressä on niin lämminkin ja saa silityksiä.

Isin ja mamin kainalossa on hyvä uinahtaa.

Myös kuono tabletille on ihan hyvä uinahtaa...

Ja vaikka sipsikulhonkin viereen kylässä voi huoletta uinahtaa.
(Huom. kylässä oltiin niin huomaavaisia että oli säästetty Lepolle
oma pahviloota askarreltavaksi, siitä silppu lattialla johtuu.)

Ei olla kyllä puuhattu mitään erikoista nyt, käyty vain sunnuntaisin kovasti treenaamassa pallopaimennusta tulevaa näytöstä varten. Suurimmaksi osaksi menee treenit hienosti ja Leppo on osoittanut melkoista tarmoa ja ongelmanratkaisukykyä saamalla pallon pois mitä ihmeellisimmistä paikoista joihin se on jäänyt jumiin, eikä luovuta vaikka välimatka minuun olis monta kymmentä metriä. Olen tosin huomannut, että jos en ole laittanut tai esittänyt laittavani pallon taakse namia, ei Leppo vaivaudu kiertämään pallon taakse vaikka mikä olisi. Se vain tökkää suoraan eteenpäin (=kauemmas musta) kovalla voimalla, jos ei joku ole pitämässä kompostiverkkoa tai muuta fyysistä estettä pallon edessä. Tämä vähän harmittaa, mutta onneksi esitysnumerossa ei ole kuin alussa kaksi liikettä, joissa mulla ei ole mahdollisuutta esittää laittavani namia pallon taakse. Joten ehkä yleisökin laskee sen hötkyilyn näytöksissä sitten alkuinnostuksen piikkiin, toivotaan ainakin. :D

"Kyl yleisö musta silti tykkää vaikka hötkyisinkin."

Treenien jälkeen on aina väsynyttä menoa...

Uusi panta ja uusia tuttavuuksia

Nyt on syyslomat vietetty ja hengailut hengailtu! Maanantaina jatkuu taas työrytmi, hieman harmittaa kun ei voi enää köllötellä aamu ysin aikoihin koira kainalossa:

Leppo loikkaa aamusin petiin kun huomaa että ihmiset heräilee. <3

Oli kyllä mukava loma. Paljon tehtiin ja uutta koettiin, käytiin mm. päiväretki Niivermäen luonnonsuojelualueella, johon on tehty luontopolku infotauluineen, pitkospuineen ja näkötorneineen. Leppo nautti uusista maisemista ja oli iloisella mielellä.

Etsi kuvasta corgi. (Ja juu, se on kiinni mutta fleksin naru ei
vaan kuvassa näy.)

Leppo sai lomalla uuden pannan. Tampereen reissun jälkeen tilasin netistä uuden, hieman pienemmän ja leveämmän puolikiristävän pannan. Olinkin tästä kyseisestä pannasta haaveillut jo pidempään, harmi kun ei tullut heti ostettua tätä. Panta on vain muutaman sentin pienempi minimimitaltaan, mutta kun maksimimittakin on useita senttejä pienempi ja pannan leveys sekä karvavuori tuovat lisää tukevuutta ja pitoa, en usko että tämä pääsee noin vaan luiskahtamaan päästä pois. Merkkihän on Ebba+Albus, joilla on aivan ihanan näköisiä ja värisiä pantoja. Turkoosi sopii tuon meidän poitsun turkkiin kivasti (ja suurin osa muistakin varusteista on turkooseja), joten turkoosia taas tuli. :)

Ebba+Albus Runo.

Ja näyttäähän se panta ihan pirun hyvältä. ;)

Uusia tuttavuuksia Leppo sai tänä viikonloppuna monta, sillä mami oli vähän järkkäillyt koiratreffejä... Mähän pyörittelen vähän väliä päässä ajatuksia siitä, minkämoinen meidän seuraava koira tulisi olemaan. Todennäköisesti toista koiraa ei tule ennen kuin Leppo on seniori-iässä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :D Eihän sitä ikinä tiedä.
Kuitenkin, olen jo jonkin aikaa tsekkaillut netistä tietoa sellaisesta koirarodusta kuin cirneco dell'Etna. Tämä pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään kuuluva hörökorva on vähän kuin polvenkorkuinen faaraokoira, hieman vinttikoiraa muistuttava punaruskea, punanenäinen elikko siis. Olen kovin ihastunut cirnecoiden ulkonäköön, ja halunnut jo pitkään päästä tutustumaan näihin tyyppeihin lähemmin. Sain järkätyksi syyslomalle kahdetkin treffit, joista ensimmäisiin lähdin kävelylle ilman Leppoa. Tavattiin nätti, 7v cirneconeiti joka tykkäsi kepeistä. :)

Neiti nappisilmä.

Myöhemmillä treffeillä tavattiin koirapuistossa kaksi urospuoleista cirnecoa, 9v ja 5v isä ja poika. Aluksi Leppo juoksenteli ja kisaili nuoremman jäbän kanssa, joka kuulemma rakastaa juoksemista yli kaiken. Myöhemmin vanhempi herrakoira lämpeni Lepolle enempi ja kaverukset painivatkin oikein iloisesti ja toisiinsa ihastuneina. Leppo meinasi välillä saada osakseen hieman liikaakin rakkautta, mutta sellainen kastroidun poikakoiran osa joskus on eikä Leppo sitä onneksi ymmärrä tai katso pahalla.

"Oh miten ihana pappakoira!"

Arvokkaasti harmaantunut "pappakoirakin" oli Leppoon ihastunut.

Sain paljon hyvää tietoa ja kokemuksia cirnecoiden kanssa elämisestä, arjen sujumisesta ja koulutuksesta aina terveyteen ja pukemisjuttuihin asti. Vielä ei tullut sellaista "Ah, tämä se on, tällainen koira meille tulee"-fiilistä kuten corgien kanssa tutustumassa kävi, mutta tuli todettua että tosi paljon hyviä puolia cirnecoissa on, ja jos muiltakin kaupungissa asuvilta onnistuu saalisviettisen koiran liikuttaminen järkevästi, onnistuisi se varmasti meiltäkin.

Mutta ei cirneco dell'Etna ole suinkaan ainut koirarotu jota pyörittelen mielessäni seuraavaksi koiraksi. Nämä rotuhaaveethan vaihtelee vähän väliä, ja tällä hetkellä mietinnässä on myös seuraavanlaisia tyyppejä:
 - länsigöötanmaanpystykorva

 - buhund

 - japaninpystykorva

 - toinen welsh corgi pembroke?

Länsigöötanmaanpystykorva eli göötti on kiva, myös melko matalajalkainen pakkaus, joka on hyvin corgin kaltainen monilta osin.
Buhund taas on kompakti pystykorvainen otus, joka on kiinnostanut enemmän ja vähemmän viimeiset 8 vuotta. Saattaa olla hieman liian toimelias meille. Gööttejä ja buhundeja on myös aika harvassa, joten niihinkin täytyy tutustua joskus lähemmin.
Japaninpystykorva eli japsi taas on luonteeltaan tosi kiva, ehkä meille hyvin sopiva ja corgin oloinen rotu, mutta ulkonäkö välillä miellyttää ja välillä ei... Turkin paljous lähinnä tökkii omalla kohdalla (voihan sitäkin tietty saksia jos ei näyttelyyn meinaa... :D ).
Sitten taas toinen corgi olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja sopinut meille kuin nenä päähän, mutta onhan nää välillä hieman raasuja töppöjalkoineen. Aika näyttää.

Semmoisia, hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä pohdintoja minua kiinnostavista roduista, onneksi tässä on aikaa miettiä ja pyöritellä vaikka kyllästymiseen asti! :)

Mukavuudenhaluinen murkku

Leposta on tullut entistäkin halivaisempi ja mukavuudenhaluisempi. Monesti päiväsaikaan herra ottaa päikkäreitä sohvalla tai meidän sängyllä, öisin nukkuu nyt syksyn viiletessä mieluummin omalla pedillään kuin lattialla yöt. Vapaapäivien aamut tosin ovat Lepon (ja isäntäväenkin) mielestä parhaimmillaan, kun pääsee kiehnäämään kainaloon.

Aamu-unosilla... :)

Pientä murrosikää on vieläkin meneillään, joka näkyy ajoittaisena jumittamisena lenkeillä kun koiran huvittaisi mennä eri suuntaan. Leppo yrittää vitkastella, jää nuuskimaan, makaamaan tai pistää muuten vaan jarrut lukkoon jos menosuunta ei miellytä. Tämän olen kuullut olevan monellekin corgille tyypillistä käytöstä aikuisenakin, että haluaisivat määrätä suuntaa tai tahtia lenkeillä. Välillä corgit ovat kuulemma hieman jästipäitä.

Ei halunnut siirtyä kun laitoin vilttiä käsinojalle. :D

Päikkärikaveri.

Oltiin tällä viikolla lauantai ja sunnuntai Tampereella käymässä. Siskonpojallani oli synttärijuhlat, joten hypättiin lauantaiaamuna junaan. Olin ostanut edellisellä viikolla Lepolle uuden pannan (puolikiristävän), pidettiin se reissussakin käytössä.

Maisemia jaksettiin hetki katsella.

Majoituimme äitini luokse, jossa hieman levähdettyämme laitettiin itsemme ja Leppo valmiiksi ja lähdettiin juhlimaan.

Juhlamies. <3

Synttäreillä oli 3v siskonpoikani lisäksi muitakin lapsia, kaksi sylivauvaa ja yksi toinen vaille 3v poitsu. Leppo osasi olla lasten kanssa tosi nätisti, vauvoja nuuskutteli ja lipaisi kädestä ja poikien kanssa välillä hengasi, mutta osasi olla huomioimattakin. Lopussa esille otetut ilmapallotkin Leppo jätti käskyllä rauhaan (vaikka tiukkaa teki :D ) ja antoi lasten leikkiä. Kaiken kaikkiaan käyttäytyi aikuisen koiran elkein, kun vuosi sitten oli vielä pentumaisen innokas.
Synttärijuhlien jälkeen Lepolla olikin aikaa leikkiä "mammalta" (=äidiltäni) saaduilla leluilla:

Herrat Flamingo ja Karvakilppari.

"Miks mä en sais jo ottaa mun leluja..?"

Karvakilppariin ihastuttiin aluksi sen suuhunsopivan koon ja helposti vinkuvan vingun takia, ja siinä onkin jo pieniä repeymiä. Flamingolta saatiin jo huopasilmät revittyä irti, muuten on vielä ehjä.

Lauantai-iltana koettiin puolikiristävän pannan huono puoli. Avo oli lähtenyt Lepon kanssa saattamaan bussipysäkille veljeään, joka oli käväissyt kylässä pizzalla ja meitä moikkaamassa, ja bussia odotellessa oli tien yli koikkelehtinut kaksi humalaista nuorta miestä kovan mekkalan kera. Leppo oli heitä hieman epäröiden haukahdellut, ja herrojen mielestä oli tosi hauska juttu ruveta haukkumaan takaisin jos Leppo haukkui... Sitten ihmettelivät miksei Leppo tule heidän luokseen. Avo sai Lepon välillä rauhottumaankin hienosti ja istuskelemaan, hihna oli löysällä ettei Leppoa jännittäisi. Toinen miehistä oli aikeissa lähestyä Leppoa tutustumismielessä, kun huomasi bussin saapuvan ja - humalassa kun oli - kiljaisi innostuksesta. Koira säikähti, peruutti ja pääsi irti löysällä olleesta pk-pannastaan. Avo säikähti, kutsui koiraa ja yritti napata sen takaisin pantaan, josta Leppo säpsähti lisää ja juoksi autotielle.
Onneksi bussi oli jo valmiiksi hidastanut vauhtia pysähtyäkseen pysäkille, eikä vastaantulevien kaistalla ajanut ketään. Avo sai rauhallisella kutsulla Lepon pysähtymään, jotta pystyi napata sen syliin ja kiikuttaa jalkakäytävälle ja laittaa pantaan. Melkoinen läheltä piti -tilanne siis ja täysin ihmisten ajattelemattomuudesta johtuen, onneksi sentään toinen jannuista huudahti bussiin noustessaan että "Sori kun mä huusin".
En sitten tiedä, onko tuo Lepon pk-panta ehkä hieman liian iso kun noin helposti siitä ponkaisi irti? Kireimmillään ei kyllä millään saisi päästään sitä läpi, mutta löysimmillään on tuon pannan ympärysmitta aika iso. Ehkä siis käytämme jatkossa reissatessa solkipantaa tai valjaita.

Onneksi ei ainakaan vielä tunnu olleen koko episodilla minkäänlaista vaikutusta Leppoon, katsotaan alkaako epäilemään jatkossa kaikkia pimeällä liikkujia... Juna-asemalla tänään oli ainakin iloinen meininki:

Kaikki ohikulkijat olivat Lepon mielestä hänen parhaita ystäviään.

Raukea meininki junamatkasta loppupäivään asti.

Mulla alkoi nyt syysloma, ja ainakin muutamat jännittävät koiratreffit olisi vireillä jossain kohtaa lomaviikolla... Niistä lisää sitten ensi kerralla. :)

Leppo leikkisetä

Parilta viime viikolta sekalaisia kuvia! Leppo oli yksi päivä leikkisetänä kahdelle corgipennulle, ja flunssassa ollessa kävin koirapuistossa jossa tuli kivat leikit parin koiran kanssa.

Rymyäjät vasemmalta: Gatsby, Aksu ja takana Leppo.

Sk kettuterrieri Kuutti oli Lepon mielestä kiva kaveri - liekö
muistutti vähän isäni koirasta Sannista? Kuutin koirabestis
sattuu olemaan myös corgi, joten yhteinen sävel löytyi helposti.

Kotkassakin käytiin, säkkituolipeti oli koiraherran mieleen.

Mietteliäs rouskuttelija.

Leppo on ollut viime aikoina sitä mieltä että
kaulurikarvat on ihan turhat, ja tiputellut ne pois. :D

Pitkästä aikaa oli ollut 6h yksin kotona, kovin uneliaana tuli tämä
koiraherra mamia moikkaamaan!

Lepolle kuuluu hyvää. Perus koiranelämää. :) Lokakuun toisena viikonloppuna alkaa taas palloilutreenit (hallissa), aletaan harjoittelemaan ohjelmanumeroa joulukuun Koiramessuja varten!

Sekalaisia kuulumisia kuvineen

Nyt on tämäkin tyttö (sekä koira) yöpynyt yhden yön teltassa luonnon helmassa! Pari viikkoa sitten toteutettiin kaveripariskunnan kanssa kahden päivän Repovesi-retki, joten Leppo pääsi taas vaellukselle. En ottanut juuri lainkaan kuvia koska oli vain puhelimen kamera käytössä ja päivä ja ilta meni jutustellessa mieluummin kuin kuvatessa.

Löysimme mukavan telttailualueen hieman syrjemmästä, isojen nuotiopaikkojen vierukset olivat jo teltoista täysiä. Lauantai-iltana näin lepakon lentävän leirimme yli, ja nukkumaan mennessä kuultiin avon kanssa kun kettu huuteli jossain kaukaisuudessa. Sunnuntaiaamuna sai herätä jo ennen kuutta oravan säksätykseen ja häärimiseen. :D Aamulla oli hyvin tyyntä.

Oli tyyntä kunnes yksi rupesi kaivelemaan rantakaislikkoa ja vettä.

Paluumatka sujuikin joutuisammin, kun oli tuttu reitti ja reput keventyneet muonasta ja vesivarastoista. Otiin otettu hieman liikaa vettä mukaan, sillä emme olleet varmoja löytyisikö karttaan merkittyjä vesipisteitä tai olisivatko ne toiminnassa.

Leppo tarkkailee niin kaukana kuin fleksi antaa myöten.

Vaellusreissu oli tosi mukava ja teltassa oli ihan hyvä yöpyä makuupussissa. Lepollekin laitoin viltin peitoksi jossain vaiheessa yötä kun oli viileää.

Muuten ei ole mitään ihmeempää tapahtunut viime aikoina. Oon ollut töissä arkisin, ja illat ja viikonloput on menneet ulkoillessa ja Lepon kanssa touhutessa. Viikko sitten koiraherra löysi ojapurosta jonkun ties minkä rätin, jota piti vähän ravistella ennenkö mamin jätä-käsky kuului korviin asti. :D Sotkuahan siitä tuli.

Tyytyväinen itseensä.

"Ihanaa rapaa.<3"

Tätä viikonloppua olin odottanut kuin kuuta nousevaa - meidän piti meinaan pallopaimennusporukan (tai osan siitä) kesken lähteä Himokselle Onnidog-koiratapahtumaan viikonlopuksi. Suviera siis tarjoaa siellä pallokoulutusta ja palloilunäytöksiä, ja olisin ollut Suville apuna koulutuksessa ja Lepon kanssa toki mukana näytöksissä. Oli mökki varattuna ja suunnitelmat valmiina, ja sitten... Menin ja sairastuin johonkin typerään flunssaan. :( Alkuviikosta koski kurkkua hieman, keskiviikkona oli jo hieman epämukavaa olla töissä heikon kunnon vuoksi, ja eilisen sain "nauttia" 38 asteen kuumeesta. Tänään olo on jo nuhan osilta hieman parantunut mutta pienikin kävely Lepon kanssa lähipuistoon tuntuu hyvin raskaalta, joten ei ollut minusta reisuun lähtijäksi.

Onneksi avo on ollut tosi auttavainen ja pitänyt huolta, ja Leppokin parhaansa mukaan vahtinut mamia. Tänä aamuna kun avo lähti töihin, Leppo tuli mun lähelleni makoilemaan. Minne ikinä meninkin, koira tuli perässä ja asettui aivan liki.

Päivän hoivamies sillon kun isäntä ei ole hoivaamassa. <3

 ... Paitsi silloin kun tuuletusikkunasta lensi kärpänen sisälle. Silloin piti hiippailla vaivihkaa piiloon.

Urhea vahti.